Koirat.com

Mä olen kanssa sitä mieltä, että Potterit on ehdottomasti luettava. Elokuvan voi katsoa kun on lukenut kirjan, mutta ei niissä ikinä päästä siihen tunnelmaan kuin kirjoissa. Samoin Virpi Hämeen-Anttilan Suden Vuosi on aivan käsittämättömän hyvä kirjana, elokuvana keskinkertainen.

Mä itse olen lukenut Potterit moneen kertaan, enkä silti tajunnut kutosleffasta mitään. Voin vain kuvitella, miten sekaisin kirjan lukemattomat ihmiset ovat. Toisaalta, he eivät edes tiedä kuinka jonkin kohdan "kuuluisi" mennä, joten siinä mielessä on varmaan helpompi katsoa leffa ensin.
Muihin leffoihin olen ollut ihan tyytyväinen, vaikkakaan kirjoja ei päihitä sitten mikään. Pelottaakin vähän millaiseksi leffaksi viimeinen kirja saadaan (onneksi sentään tulee kahdessa osassa) ja voidaanko siitä tehdä tosiaan niin raakaa mitä kirja oli. Omasta mielestäni ne monet raakuudeet kuitenkin olivat juonen osalta aika merkittäviä juttuja.

Täällä kans yks lukutoukka..

Fay kirjoitti:

Mitä kirjoja tällä hetkellä löytyy yöpöydältä? Mikä on paras kirja mitä olet lukenut? Millainen lukija olet? Mitkä koirakirjat ovat erityisesti jääneet mieleen joko positiivisesti tai negatiivisesti?

Mä tosin olen siinä mielessä äärimmäisen tylsä lukutoukka, että tykkään lukea vaan kaikkea oikeasti jollain tapaa sivistäviä kirjoja. Torey Haydenit on tullu kaikki luettua useampaan kertaan, viimeksi luin kirjan naisesta jolla oli rintasyöpä ja joka etsi vaihtoehtoisia hoitokeinoja syöpään eikä antanut leikata rintaansa. Ja parani!
Sitä ennen luin kirjan perheestä jossa kahden ala-aste ikäisen pojan isä ja vaimon mies sai aivokasvaimen ja kirja kerto aika tarkkaan ja koskettavasti perheen elämästä kasvaimen keskellä. Ja isän hoidoista, leikkauksista, luonteen muutoksista yms.
Ja sitä ennen taisin lukea kirjan missä kuvailtiin äidin ja 14 vuotiaan tyttären ensimmäistä kesää ilman isää ja miestä. Mies oli menehtynyt johonkin syöpään. Olisko sekin ollut aivokasvain.
Aihe sinänsä liippaa turhankin läheltä, ehkä haen jotain lohtua itselleni lukemalla kaikkia syövästä selvinneiden tarinoita. Ja myöskin menehtyneiden tarinoita.

Lisäksi tosin kiinnostaa kovasti myös faktoihin perustuvat kirjat. Niinkun esimerkiksi kirja "Hitlerin yksityissihteerin päiväkirja" mikä siis kertoo Hitlerin hirmuvallasta ja sen toiminnasta. Natsi saksan aikaset opukset muutenkin kiehtoo.
Myöskin Suomen sodista kertovat kirjat kiinnostaa. Historia ylipäänsä.

Nyt on kesken kirja nimeltään "polkupyörällä ajamisen taito" joka kertoo 41 vuotiaasta miehestä joka painaa 120 kiloa ja elää yksinäistä elämää. Ilman naista ja ystäviä. Mies menettää liikennonnettomuudessa vanhempansa ja ainut sisarensa ilmoitetaan myös kuolleeksi. En ole päässyt vasta, kun sivulle 100 mutta kovaa kyytiä loppu lähenee..

Kevyemmäksi iltalukemiseksi käy myös erilaiset rikos sarjat. Lähinnä ruotsalaiset kirjat kiinnostaa.

Koirakirjoista Jan Fennelin kirjoista oppii aina jotain uutta. Vaikka lukis 10 kertaa saman kirjan.
Kun taas Cesar Millanin koirakuiskaaja on kirja jonka kanssa en voisi olla enään enempää eri mieltä.


Paljon tekstiä ja äärimmäisen sekavaa sellaista

Suosittelen Dean Koontzin Odd Thomas-sarjaa, johon tähän mennessä minun tietojeni mukaan on ilmestynyt suomeksi kolme kirjaa.
Aivan mahtava tarina, huumorilla (mustalla) sävytettyjä tarinoita. Jaksaa lukea ja kiinnostua. Suosittelen todellakin.

Itse tulee luettua paljon, mutta niin sekalaista. Nyt menossa Nikki Sixxin elämäkerta. Aika... sanoisinko pysäyttävää luettavaa.

Joskus nuorempana tullu kans näitä ällö-nyyhky-romanssi-pokkareita luettua :D Nyt ei vaan löydy yhtään.. Replicat iski kans teininä, ja aika monet suomalaiset nuortenkirjailijat.

Arto Paasilinnan romaanit on hyviä, hyllystä löytyy myös Linnunrata- viisiosainen trilogia.

Tällä hetkellä Pratchettin kirjat olis luettava, vanha työkaveri lainas englanninkielisen Hogfatherin, siitä innostuin ja nyt on löydetty Carpe Jugulum ihan suomeksi, ei oo vaan tullu vielä alotettua kunnolla sitä.. Ihan siitä syystä että melkein kaikki aika minkä käytän lukemiseen, luen Pottereita! Ihan siis koko ajan, luen koko sarjan läpi suurinpiirtein kerran kuussa... Ne vaan vie niin mukanaan.

Elokuvat on tosiaan aika väkisin väännettyjä, ja niin paljon tärkeää puuttuu.. Ja jotain ihme juttuja myös lisätty niihin mitä ei edes kirjassa tapahdu.. Ja suomennoksissa virheitä, kerrankin melkein suutuin kun oli huispaus kyseessä, ja pitäjä oli jostain syystä maalivahti!!!! järkytys.. :D Ei kirjoista hyvää elokuvaa saa kun kaikki tärkeät asiat jää puuttumaan.. Ja joku henkilö vaihtunut toiseen..

Voi ei! Kirjasta (edelleen se Maan lapset sarjan Hevosten Laakso) jäljellä enää n. 50 sivua ja kirjasto on jo kiinni! Pakko saada tietää miten tuo jatkuu!!

Upea sarja! Ei voi muuta sanoa!

***Muoks***
Nyt se loppui kokonaan.. Ja vielä tuollaiseen kohtaan! Eikä huomenna kirjastot auki!! Murtaudun kyllä sinne että saan jatko-osan!!

No ei vaan, itseasiassa ostin -- vaikka niin vannoin etten sitä tekisi -- Twilightin ensimmäisen osan. Se elokuva oli jotain ihan kamalaa!! Siis oikeasti hirveää!! Mutta siitä huolimatta ajattelin että kirja voisi olla hyvää kesälukemista takapihalle. Katsotaan nyt..

Mie luen kans paljon lähinnä romaaneja, mikään fantasia ei kiinnosta yhtään.
Nuorena luin kaikki hevoskirjat mitä käsiin sain, samoin susikoira Roit, Neiti Etsivät jne.
Tällä hetkellä luen Lee Child kirjaa, taitaa olla uusin menossa.
Sit muut on mm. Mari Jungstedt, Ilkka Remes, Taavi Soininvaara, Mary Higgins Clark, John Grisham, Linda Howart. Nää on aika lailla kaikki toimintaa, rikoksia, murhia jne sisältäviä romaaneja. Linda Howard lisää vielä aavistuksen romantiikkaa. Ai niin, meinasin ihan unohtaa Michael Connellyn, Diane Chamberlain sekä Elizabeht Adler. Nääkin jatkaa rikoksia ja kaks vikaa myös romantiikka sekaan. Tuija Lehtisen kirjoja oon kans lukenu.

Oliko se joku Twilight?-sarja, mitä kaikki nykyään lukee? Onko se oikeastaan mistään kotoisin vaan joku joukkohysteria?

juulia kirjoitti:

Oliko se joku Twilight?-sarja, mitä kaikki nykyään lukee? Onko se oikeastaan mistään kotoisin vaan joku joukkohysteria?

Oma henkilökohtainen mielipiteeni Twilightista - sekä kirjoista että leffoista - on että ne ovat vähän yliarvostettuja teoksia. Olen lukenut paljon parempia vampyyreista kirjoitettuja kirjoja, muun muassa J.R Wardin kirjoittaman sarjan ensimmäisen osan sekä Bram Stokerin Draculan. Mutta jos teiniromantiikka kiinnostaa niin kokeile ihmeessä. Monet kavereistani ovat lääpällään Twilightiin.

Itse tosiaan pidän fantasiasta ja kauhusta enimmäkseen. Kauhulukemiseni ovat nykyään hyvin Stephen King-painotteisia - viimeisin loppuunlukemani kirja oli Unensieppaaja - ja fantasian puolelta tulee ensimmäisenä mieleen Richard Adamsin eläinfantasia Ruohometsän kansa(jota luen parhaillaan ehkä viidettätoista kertaa koska se vaan yksinkertasesti on niin loistava!), Keplo Leutokalma-kirjat, Harry Potterit, Diana Wynne Jonesin teokset sekä Frances Hardingen Kärpästyttö.

juulia kirjoitti:

Oliko se joku Twilight?-sarja, mitä kaikki nykyään lukee? Onko se oikeastaan mistään kotoisin vaan joku joukkohysteria?

No kai tähän näin kahden kappaleen jälkeen voi jo jotain vastata. Tänään (tai virallisesti eilen) aloitin siis lukemaan sarjan ensimmäistä osaa. Täytyy sanoa että tuon edellisen lukemani kirjan jälkeen kun lukee Twilightia, tekisi mieli heittää tämä roskiin. Tuntuu samalta kuin olisi ensin ajanut uudella luxusmersulla ja vaihtaisi siitä 90-luvun alun Skodaan. Kyllähän sillä eteenpäin pääsee mutta kyyti on kyllä aika kaukana toisesta.

Mutta lupaan kommentoida jahka pääsen pidemmälle kirjassa.

juulia kirjoitti:

Oliko se joku Twilight?-sarja, mitä kaikki nykyään lukee? Onko se oikeastaan mistään kotoisin vaan joku joukkohysteria?

Kannattaa ihan itse ottaa kirja käteen ja alkaa lukea. Vaikee sanoa, tykkäätkö sä siitä vai vihaatko tai jos vaikka ihastut ihan täysin. Se on vaan sellanen kirja sarja, että kannattaa muodostaa oma mielipide itse ja tietysti oma kirjahistoria vaikuttaa paljon. Monet, jotka on lukenu paaljon muuta vampyyri aiheisia kirjoja ja on jo päässä tietty kuva siitä, millaisia vampyyrien "kuuluu" olla omasta mielestä ja sitten Twilight vaikuttaa joltain ihan uskomattomalta p*skalta. Suosittelen lukemaan! =)

^Meneekö toi suositus samaan kastiin sen kanssa ku mä sain tossa viime sivulla niitä "lue vaan ne potterit"-suosituksia?

Tulipa mieleen että luenhan mä muutakin ku fantasiaa, toi edellinen viesti vaan keskitty niin kovin siihen, ku kaikki siitä puhu aikasemmin. Esim. Heli Laaksosen runo- ja pakinakirjat on mahtavia. Omassa hyllyssä on Pursu ja äitiltä lainattu Sekaherelmäpuu. Äitin hyllyssä on myös ne kaikki runokirjat, jokka olen luonnollisesti lukenu kaikki siellä ollessa.

Tässä työn alla on sen Renegade's magicin lisäksi niinkin rankka teos ku Kalevala. Kaverilta lainasin ihan Amorphiksen takia.

^^Kai sitä nyt saa ihmisiä suositella kirjaa lukemaan?

Parempi se mun mielestä on muodostaa oma mielipide kun taas kuunnella vaan muiden mielipiteitä ja omaksua niitä itselleen omaamatta kuitenkaan mitään omaa, tätä mä vaan tarkotin. =)

^En mä tota mitenkään pahalla tarkottanu. Anteeks jos tuli sellanen olo. Sikäli oot kyllä ihan oikeessa että sit ku on lukenu ite ne kaikkien kehumat kirjat ni voi sanoa ainakin lukeneensa ja olla oikeutetusti erimieltä. Mä olen vaan vähän sellanen että hypettämisellä menee maku kirjoista jo ennen ku oon saanu niitä edes käsiini. Tämän kohtalon on kokenu mm. Potterit, Twilightit, Dan Brown....

^Okei, ei siinä mitään. =) Ja tuokin on ihan totta, niin voi käydä.

SilverBride kirjoitti:

Mä olen vaan vähän sellanen että hypettämisellä menee maku kirjoista jo ennen ku oon saanu niitä edes käsiini. Tämän kohtalon on kokenu mm. Potterit, Twilightit, Dan Brown....

Olen myös siinä mielessä samanlainen että jos jotain kehutaan liikaa, käännyn heti sitä vastaan. Et voi kuvitella kuinka paljon vastustin Pottereita ennen kuin olin sarjaan tutustunut. Koko ajatus jostain typerästä velhokoulusta tuntui tyhmältä eikä se auttanut yhtään että kaikki 14-vee ihqudaatytöt olivat siihen aivan hulluna, perustivat kotisivuja Pottereille yms. Niin se mieli vain muuttui ensimmäisen ja toisen kirjan jälkeen. En missään nimessä tarkoita tällä että kaikki siitä tykkäisivät, mutta itse kyllä yllätyin todella positiivisesti Pottereista. Oikein harmitti kun kaikki se hypetys oli vienyt maun koko kirjasarjalta. Kuinkahan moni on juuri tämän takia jättänyt ne lukematta?

Hehe.. Alan kuulostamaan siltä kuin kaikkien PITÄISI lukea Potterit.

Pidättekö muuten enemmän siitä että kirja on kirjoitettu minä-muodossa vai siitä että kertoja on joku ulkopuolinen? Tämä siis noin yleisesti. Minulla on ollut suuria vaikeuksia lukea Twilightia juuri sen takia että se on kirjoitettu minä-muodossa. Tuntuu että tunnelmasta saisi paljon paremmin irti jos kertoja olisi ulkopuolinen. Ja nyt kun ajattelee tarkemmin, en muista oikein yhtäkään minä-muotoista kirjaa josta olisin oikeasti pitänyt. Vai olikos Tiikerin lapsi kirjoitettu minä-muodossa? Jos on niin se on kyllä poikkeus sitten tähän.

^Mulla riippuu ihan kirjasta että mikä miellyttää. Joskus tuntuu häiritsevältä kyllä se minä-muoto, mutta on myös kirjoja joissa ulkopuolinen kertoja latistais tunnelmaa. Toi Soldier son-trilogia on kirjotettu minä-muotoon ja en vois kuvitellakaan että se olis mitenkään muuten, koska niin suuri osa asioista on sen minä-kertojan ajatuksia ja kokemuksia. Ulkopuolisen kertojan kertomana saattas tuntua tönköltä.

Täälläkin yksi lukutoukka!

Ala- ja yläasteella luin ihan järkyttäviä määriä kirjoja. Pidin joskus lukupäiväkirjaa, johon aina kirjoitin lukemieni kirjojen nimet ja arvostelun, ja parhaimmillaan luin yli 20 kirjaa kuukaudessa. Luin paljon heppakirjoja, Mervi ja Marvi Jalon kirjat, Laura(n ponitalli?) -kirjat, monia Pollux -kirjoja (kuuluin kerhoonkin jonkun aikaa) ja monenlaisia muitakin kirjoja raahasin reppukaupalla kirjastosta. Nea -kirjoista en jotenkin koskaan pitänyt, enkä Neiti etsivistä tai Susikoira Roista. Muut Jorma Kurvisen koirakirjat oli kyllä suosikkeja.

Lempikirjojani ovat J.R.R. Tolkienin kirjat, erityisesti Silmarillion, Erlend Loen kirjat, Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogia ja Hitchhiker's Guide to Galaxy (luen sitä tällä hetkellä varmaan viidettä kertaa, ekaa kertaa tosin englanniksi. Silkkaa neroutta koko kirja.) Nykyään en valitettavasti tenttikirjoilta ehdi paljon muuta lukemaan, vaikka mieli tekisi. Hyllyssäkin odottaa monta lukematonta kirjaa, kunhan vain olisi aikaa..

Mua häiritsee Twilightissa eniten juoni, tai lähinnä sen kliseisyys. Samoin hahmot ovat sellaista pintaliitoa, että muhun ei vain yksinkertaisesti iske. Mutta kaikki osat kyllä luettu, samoin tulleet elokuvat katsottu, ihan vain, jotta tietää sitten mistä puhuu.

Aiemmin joku mainitsi tuon J.R. Wardin (muistinkohan nimen oikein) kirjan, törmäsin itsekin siihen kirjastossa ja mietin onko mistään kotoisin. Lainasin silloin jo tarpeeksi monta kirjaa, niin en sitä viitsinyt ottaa mukaan.

Mä itse tykkään minä-muodossa kirjoitetuista kirjoista, jos ne on hyvin kirjoitettu.

Ja nyt muistua lisää hyviä kirjoja mieleen! Kaksi ihan loistavaa: Gaston Leroux'n The Phantom of the Opera (ja nimenomaan englanniksi) sekä Patrick Süskindin Parfyymi. Tykkään todella paljon. Ja lisää fantasiaa: Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna sekä jatko-osansa (Leijuva linna ja Rönsyilevä talo).

Potterit on luettu monta kertaa läpi, niistäkin tykkään, vaikken enää niin paljon kuin nuorempana niitä ensimmäisiä kertoja lukiessa. :)

Miten te jaksatte lukea samoja kirjoja uudestaan? Mulla ei tuu mieleen kuin Alistair MacLeanin Navaronen tykit ja Kotkat kuuntelevat mitkä oon tainnu lukea pariin kertaan. Ehkä tosin voisin lukea uudestaan kaikki Eddingsit, niistä tykkäsin kovin silloin joskus. Ehkä pitää herättää eloon ritari Sparhawk kumppaneineen.

Pienempänä luin todella paljon, just kaikki Neiti Etsivät, hevoskirjat ja Enid Blytonin Viisikot. Christiet (me loves Poirot!), MacLeanit jne. Luin varmaan koko kirjaston kirjat läpi, no ehkä kuitenkaan en, mutta paljon tuli luettua. Pitkään aikaan ei ole ollut aikaa lukea, ja nyt kun taas olisi niin se tuntuu jotenkin hankalalta. Ei jaksa keskittyä sitten yhtään. Tarvis jotain todella hyvää, mukaansatempaavaa suositusta mistä aloittaa lukeminen uudestaan. Jotain sellaista mitä ei malta laskea käsistään. Jouluna avasin Puhdistuksen, ja pääsin sivulle ehkä 20. Kesken on edelleen myös Kate Mossen Krypta. Labyrintin luin varmaan päivässä, mutta tuo jostain syystä tökkii. Hyllyssä odottaa myös Brownin Enkelit ja demonit, mutta en usko että jaksan sitäkään avata vaikka DaVinci koodista tykkäsinkin.

Yks mitä en suostu lukemaan on King. Inhottaa jostain syystä ajatuskin. Joku täällä mainitsi lukevansa paljon toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja, mä olen samanlainen. Jostain syystä on joku fiksaatio natsisaksaan ja sen tapahtumiin ja tykkään lukea niitä kirjoja -ja itkeä. Se julmuus ja se, että kaikki on tosiaankin tapahtunut, on jotenkin niin järkyttävää. Ostin sellaisen Hitlerin Kätyrit DVD -boksin missä esitellään nämä sen lähimmät (Mengelet sun muut) ja kerrotaan heidän elämästään. Ostin sen mielenkiinnosta, sillä haluan tietää millaisista oloista ja millaiset ihmiset ovat osaltaan toteuttaneet noita hirmutekoja. En siis ihannoi natsisaksaa mikäli joku sellaisen päätelmän jostain syystä teki, olen vain kiinnostunut syistä ja seurauksista ja ihmiskohtaloista. Harmikseni olen unohtanut kirjan nimen, mikä kertoi kahdesta juutalaisesta jotka olivat rakastuneet ja toinen teki kaikkensa pelastaakseen kumppaninsa keskitysleiriltä. Olisin halunnut sen lukea, mutta en muista teoksen nimeä.