Koirat.com

^ Meilläkin mies onneksi ymmärtää. Mökillä jos ollaan, niin mä vaan luen. Luen syödessä, luen grillatessa, luen saunan tauoilla.. Tai jos ollaan ulkomailla, niin suurimman osan tilaa matkalaukusta vie kirjat. Mulla on aina 1 kirja käsilaukussa mukana, jotta voin lukea kun avo käy rautakaupassa/tankkaa tms. Illalla nukahdan aina kirja kädessä ja valot päällä. Yöllä sitten herään laittamaan valon pois tai jatkamaan lukemista.

Nyt meneillään Joules Taylorin Vampyyrit-kirja. Kertoo kaikenlaista "faktaa" vampyyreista, on jkv kuvia leffoista jne. Ihan jees, lukeehan tuon.

Mä luin viime vuonna Tsingis-kaanikirjat. Suosittelen

Kunpa ehtis taas lukemaan enemmän... olis kauhee hinku ja pino kirjoja tuossa muttei oikein aikaa. En lue kovin nopeasti verratuna moneen muuhun himolukijaan, johtunee kyllä pitkälti siitä että tykkään mässäillä hyvällä kirjalla, luen kovin huolellisesti ja mua ahdistaa kun se loppuu. Harmi kyllä just se loppu tulee usein ahmittua nopsasti loppuun, kun pääsee vauhtiin ja haluaa tietää kuinka käy jne...

Täällä luetaan pikku hiljaa tällä hetkellä Twilightia (moneskohan kerta on jo menossa? Löysin nimittäin kyseisen kirjasarjan jo ennen kuin se tuli julkisuuteen..) ja sen ohella myös Harry Potterin Liekehtivää pikaria (varmaan miljoonas kerta myös kun tuon luen..).

Pääsääntöisin kirja, johon tällä hetkellä keskityn, on Jean M. Untinen-Auelin kirja Tasangon vaeltajat. (noita kahta ekaa luen siis silloin, jos Tasangon vaeltajat ei kiinnosta tai kun on sellanen tietty fiilis). Minä suorastaan jumaloin tuota Maan Lapset sarjaa. En sitten tiedä mikä siinä viehättää. Varmaan se luonnonläheisyys. Joka tapauksessa, Maan Lapset-sarjan kirjat on sellasta vakkari kesälukemista. Tässä on jo moooonta vuotta (ja poikkeuksetta aina kesäisin) tullut luettua noita kirjoja. Tänä kesänä ajattelin imaista uudestaan tuon Tasangon Vaeltajat ja sen jälkeen Luolien Suojatit. Ensi vuonna nimittäin ilmestyy sarjan uusin (ja näillä näkymin viimeinen) osa, joten pitää vähän kerrata, että mihinkä sitä oikein jäätiinkään tarinassa...

Oih, Maan Lapset on tosiaan mahtava tarina... etenkin ne pari ensimmäistä kirjaa.
Kyllä mä vaan olisin mielelläni Ayla .
En ole kyllä ihan kaikkia lukenut. Luulin että se edellinen olis ollu jo viimeinen, mutta hyvä kun mainitsit miten asia on :) !

Enpä pistäis minäkään pahakseni jos olisin Ayla! Ja olisi hauska kokeilla elää tuollaista elämää, kuin ihmiset (lähinnä Jondalarin kaltaiset) elää tuossa kirjassa. Luonnon ehdoilla, isoissa luolissa suurissa ihmisryhmissä jne. Se olisi jännä kokemus.... :) Tosiaan, ensi vuonna (muistaakseni joskus alkuvuodesta.. ) ilmestyy kirjasarjan näillä näkymin viimenen kirja jossain maassa (olikohan Yhdysvalloissa?) englanniksi, eli tuskin menee hirveän pitkään, että se englannin kielinen versio saapuu myös suomeen. Suomennoksesta en sitten tiedä, mutta minä ainakin ajattelin ahmia tuon vikan kirjan jo enkuksi!! Pitäähän se tietää tuleeko Aylasta Emon palvelija ja miten se Jonayla kasvaa jne.... Ja tuleekohan vikassa kirjassa myös muille ihmisille sitten hevosia ja susia lemmikeiksi Aylan esimerkin innoittamana?

Nyt heitän sitten yleisen kysymyksen ilmoille. En tiedä, onko tämä jo kysytty tuolla aikaisemmin kun en ole koko topicia läpi lukenut, mutta vastatkaa sitten uudestaan jos tämä on jo kysytty!

Miksi te luette kirjoja?

Eli syitä, mitkä saavat teidät lukemaan. Itselleni kirjat tarjoavat pakopaikan elämästä. Se on kuin astuisi ihan toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen. Sinne on aina tervetullut, eikä kukaan häiritse. Ne tarjoavat myös tavallaan elämyksiä, joihin itsellä ei ole koskaan mahdollisuutta (esim. fantasiakirjoissa taiat yms). Kirjoissa on myös uskomaton tunnelma, jotenkin taianomainen ja sellaista oikeassa elämässä saavuttaa vain harvoin. Saman tunnelman voin itse saavuttaa irl vain kuuntelemalla fiilikseen sopivaa musiikkia (tai vaihtoehtoisesti soittamalla sellaista), piirtämällä tai valokuvaamalla.
Se tunne, mikä itselle tulee kun kirjoja lukee, on jotenkin sanoin kuvaamaton. Sitä tuntee olevansa niin vapaa.. Se käy jopa hermolomasta! Ihan parasta on lukea kesällä (lomalla varsinkin) läpi yön yksin omassa rauhassa ja nähdä kuinka aurinko nousee aamulla.....

sakipe kirjoitti:

Pitäähän se tietää tuleeko Aylasta Emon palvelija ja miten se Jonayla kasvaa jne.... Ja tuleekohan vikassa kirjassa myös muille ihmisille sitten hevosia ja susia lemmikeiksi Aylan esimerkin innoittamana?

Ei saa paljastaa!!! Olen vasta hevosten laakson puolessa välissä! En halua tietää yhtään mitään tulevasta!

***Muoks***
Köh.. Siis piti sanoa että olen Mammutin metsästäjien puolessa välissä..

Minä luen pääasiassa siksi että saan kehittää mielikuvitustani. Vähän tylsä selitys, mutta tarkoitan tällä tietty sitä että pääsen "kokemaan" uusia asioita vaikken poistu edes kotoa. Onhan se myös kivaa ajankulua ja voi oppia aivan uusia asioita ja ns. yleissivistää itseään.

Täällä myös yksi lukutoukka. Tällä hetkellä meneillään Cornelia Funken fantasiatrilogian ensimmäinen osa Mustesydän. Huomenna pääsen varmaan toiseen osaan käsiksi.

Kaikkien aikojen suosikkeihin kuuluvat ehdottomasti Torey Haydenin kirjat, joista vain yksi on lukematta ja muut on luettu jo monen monta kertaa. Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli on loistava ja tarkoituksena on lukea muutkin muistelmat ko. henkilöltä. Pakko mainita myös Evelyn Doylen kirja Evelyn, saa kyyneleet silmiin joka kerta.

sakipe kirjoitti:

Miksi te luette kirjoja?

Mä ainaki kirjojen kautta saan kanavan käyttää mielikuvitustani. Kirjojen avulla voi kokea asioita joita ei ole itse kokenut tai kokee ne jostain toisesta näkökulmasta. Ne on ihanaa pakoa todellisuudesta ja kirjat tulee valittua paljolti sen mukaan mistä just sillä hetkellä kokee "puutetta". Ne auttaa selkeyttämään omaa ajatusmaailmaa sekä tunteita.

Osaisko joku hatusta nakata mistä kirjasta on kyse. Fantasia kirjallisuus, viime vuonna taidettu julkaista eka osa. Se kirja kertoi siis merikapteenista joka miehistöineen kirjan alussa puhdistaa jonku toisen aluksen. Tarinassa siis oli lohikäärmeitä, jotka valitsi itse itselleen "ratsastajan". Yleensä nämä lohikäärmeratsastajat oli valittu ko. ammattiin ja ne sit lohikäärmeen kuoriutumisvaiheessa yritti leimautua siihen käärmeeseen. Leimautuneet lohikäärme ja ihminen pysty sit keskustelee ajatuksissa. Ehkä. Yks tosi harvinainen lohikäärme leimautuu tuohon päähenkilöön eli merikapteeniin. Kirjan eka osa kertoo lähinnä siitä, miten ne ettii tietoa tästä harvinaisesta lohikäärmeestä ja sen erikoiskyvyistä. Mikä kirja tämä mahtais olla?

muoks. Löyty! Kuninkaan lohikäärme, kirjoittanu Naomi Novik

Nyt on uusi osa Maan lapsista aloitettu. Aamun työmatkalla lähti siis Tasangon Vaeltajat käyntiin. Hui kun meinasi tulla jo hätä edellisessä osassa kun Ayla ja Jondalar kiukuttelivat toisilleen ihan loppumetreille. Mutta kyllähän siinä loppuvaiheilla tuntui pala kurkussa ja silmät kostuivat kun kävi miten kävi.

Lainasin myös tuon jonkun suositteleman Taivaan Pilarit. Olen siitä kuullut niin paljon hyvää että pakkohan se oli hakea kun se oikein hyppäsi syliin siitä pöydältä. Sitä en sitten tiedä kuinka ehdin lukemaan lähemmäs 2000 sivua eri kirjoja.

Fay, pahoittelen aiheuttamiani paljastuksia! Sitä tuli taas avattua suuri suu ennen kuin ajatteli sen enempää! Lupaan olla nyt ihan hiljaa!

Minunkin pitäisi löytää nyt joku uusi kirja/kirjasarja. Tekisi mieli upota johonkin ihan uuteen seikkailuun näiden tuttujen tarinoiden ohella..Suositelkaa ihmiset minulle jotakin kirjaa? Minulle kelpaa oikeastaan melkein mikä tahansa kirja. Eniten tulee luettua hieman yliluonnolliseen taipuvaisia kirjoja. Luettuina on mm. Harry Potterit, Twilight-saaga, Narnian tarinat, sitten jonkun suomalaisnaisen kirjottama kirjasarja (olikohan sarjan nimi Boreaksen lapset, vai oliko se sitten vain yhden kirjan nimi?), monia kauhukirjoja, näitä riittää. Yhtä hyvin on uponneet myös Sweet Valley High kirjat joskus nuorempana, eli mielenkiinto pysyy myös sen tyyppisissä kirjoissa yllä. Ehdotelkaa jotain niin pääsen sitten kirjastoon lainaamaan läjäpäin kirjoja!

^ Robin Hobbin kirjat (Näkijän taru ja Lordi kultainen -trilogiat, alkaa Näkijän tarun Salamurhaajan oppipoika -nimisellä kirjalla), Guy Kavriel Kayn Tigana (englanninkielinen alkuteos suomennettu kahteen osaan), George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarja (Valtaistuinpeli 1. osa).... niin ja noi sun pohtimat oli varmaan Anu Holopaisen kirjoja. :) Jos semmoset nuoremmille suunnatut menee, niin sitten Philip Pullmannin Universumien tomu -trilogia on kanssa hyvä (ekaosasta tehtiin se leffakin, mikä ei kyl ollu yhtä hyvä kuin kirja).

sakipe kirjoitti:

Fay, pahoittelen aiheuttamiani paljastuksia! Sitä tuli taas avattua suuri suu ennen kuin ajatteli sen enempää! Lupaan olla nyt ihan hiljaa!

Hehe.. Eipä tuo nyt oikeasti mitään mielipahaa aiheuttanut. Tykkään vain siitä jos en oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan. Harmitti tosiaan jo siinä kun kirjan takakannessa luki että Ayla löytää hevosen kun sitä piti sitten ruveta miettimään että koska se löytää ja mistä..

Kyllä itselläkin on oikeasti vaikeuksia pitää suu kiinni ja olla paljastamatta turhia yksityiskohtia. Esim. tuon juuri lukemani kirjan kohdalla. Siinä oli monta niin kivaa kohtaa joista tekisi hirveästi mieli höpöttää.

Mulla on tällä hetkellä luettavana Raymond E. Feistin Talon of the Silver Hawk. Mennään noin puolivälissä ja ainakin tähän asti on vaikuttanut ihan lupaavalta miekka ja magia setiltä. Samaan sarjaan kuuluu ainakin kaksi muuta kirjaa. Joten tämä vaikuttaa ihan lupaavalta. Samainen kirjailija vaikuttaa olevan muutenkin tuottelias ja kirjoja löytyy kirjastosta ihan kiitettävä määrä ja nimenomaan englanniksi. Melikes.

Alotin Anne Ricen Veren vangit. Alku on jotenkin tosi puuduttavaa! En tiedä kuinka kauan jaksan lukea sitä jollei sieltä pian ala tulla jotain mielenkiintoista. Olen lukenut alle 100 sivua vasta, alkaako siinä oikeasti tapahtua jotain? Tai sitten muhun ei vaan uppoa tollanen...

Mä en tiedä, mun tekis mieli lukea tätä True bloodin kirjasarjaa... onko joku lukenut sitä? Meneeks siinä juoni ihan samallain kun tv-sarjassa? Onko hyvä?

Lukaisin eilen tuon Elina Tiilikan "Punainen mekko" -prostituuttiromaanin. Ei ollut mitenkään järin hyvin kirjoitettu, mutta kyllä se ainakin mun tunteisiin jotenkin iski, kun tuli lähinnä surullinen ja huono olo siitä itsensä myymisen aiheuttamasta ahdistuksesta, jota kirjoittaja läpi kirjan kuvasi.

Nyt taas yks Seppo Jokinen menossa. Musta tuntuu, että alan kohta itekin suunnitteleen rikoksia, kun tarpeeks luen noita dekkareita :)

Elba83 kirjoitti:

Lukaisin eilen tuon Elina Tiilikan "Punainen mekko" -prostituuttiromaanin. Ei ollut mitenkään järin hyvin kirjoitettu, mutta kyllä se ainakin mun tunteisiin jotenkin iski, kun tuli lähinnä surullinen ja huono olo siitä itsensä myymisen aiheuttamasta ahdistuksesta, jota kirjoittaja läpi kirjan kuvasi.

Ha, mä olin just tulossa kysyyn onko kukaan täälä lukenu tuota, kun otin nimen ylös ystävältä joka oli alkanu lukeen tuota... :)

Mä tykkään lukea kirjoja, koska silloin saa unohtaa oman elämänsä ja mielikuvissa elää sitä kirjan päähenkilön elämää. Lempi kirjailijani on ehdotomasti Nora Roberts, jonka kirjat olen melkein kaikki lukenut. Huomenna pakko mennä kirjastoon jotta saa taas kesä luetavaa :)

Kuulin eilen hyvin mielenkiintoisen kuuloisesta kirjasta. Kirja kertoo miehestä joka elää vuoden noudattaen pilkuntarkasti Raamatun ohjeita. Muistaakseni kirjan nimi oli Kristitty vuosi tai Raamatun vuosi tai joku tällainen.

Esimerkkejä olivat mm. se ettei mies aja partaansa tai leikkaa hiuksiaan ja kantaa omaa tuolia mukanaan (Vanhan testamentin mukaan mies ei saa istua tuolille jolla on istunut nainen jolla on kuukautiset ja koska tätä ei voi tietää, oma tuoli on mukana). Hirveän mielenkiintoisen kuuloinen kirja.

Itse olen tuon Maan lapset -sarjan lukenut läpi kertaalleen.. ja hevosten laakson pariinkin otteeseen, kun välillä oli niin pitkä tauko lukemisesta, että piti vähän "kerrata" :D
Ennen lukemisen aloittamista kuvittelin etten ikinä jaksaisi koko sarjaa, mutta kappas vain.. se vei mut täysin mukanaan. Ehkä turhan yksityiskohtasesti siinä joka kasvi ja onkalo mainitaan, mutta sitä paremminhan sitä voi luoda noita mielikuvia sen ajan maailmasta.

Eevus Mä olen lukenut ne kaikki 10 true blood kirjaa ja kirjat ovat mun mielestä parempia kun se tv-sarja. Eli juoni menee eri tavalla ja hahmot ei ole kaikki ihan samoja. 1 & 2 tuottarit on ilmeisesti tehty ensimmäisestä ja toisesta kirjasta (tosiaan aika muokattuina versioina), mutta noita kirjoja on tosiaan se kymmenen + novellikokoelmat. Mä tykkäsin noista kirjoista kyllä ja luin ne aika pitkälti putkeen (tosin teen niin aina...)