Koirat.com

Koska meille Suomeen tulee päivittäin maahanmuutajia erilaisista kulttuureista ja pelkästään suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen on lähes poikkeuksetta haastavaa. En nyt lähde erittelemään kaikkia asioita/tapoja, joita maahanmuutajat kohtaavat Suomessa, sillä niitä on valtavasti esim. somalian ja suomen välillä. Mutta kun kysessä on koirapalsta, ajatellin ottaa esille jatkuvan "ongelman" suomalaisten koiranomistajien ja maahanmuuttajien välillä.

Harmikseni en tunne (jos olisin aktiivisempi ja rohkeampi, niin voisin tunteakin) maahanmuuttajaperheen, sillä minulla on heiltä ja heidän kulttuurista paaaljon kysyttävää. Yksi näkyvin juttu näin koiran omistajana on heidän pelkonsa/kauhunsa/inhonsa koiria kohtaan. Tällä reaktiolla ei ole mitään korrelaatiota sen suhteen, onko koira pieni valkoinen lelun näköinen chihu tai rottwailer. Haluaisin tietää mistä heidän reaktionsa koiriin johtuu. Onko se pelkoa? Vai sitä että heidät on kasvatettu niin,että koirat ovat saastaisia? Haluiaisin tietää mikä on se tunne todella voimakkaiden reaktioden takana.

Itse ajattelen, että jos muuttaisin toisenlaiseen kulttuuriin, pyrkisin parhaani mukaan sopeutumaan ko. maan tapoihin ja opiskelemaan kaikkea mikä liittyy arkipäivään, mikä on heille pyhää ja miten parhaiten sulautuisin maan kansaan. En tiedä milllaista informaatiota maahanmuuttajat saavat kun he suomeen koteutetaan, kuinka paljon heille kerrotaan suomalaista tavoista, kommunikaatioita (sanallisesta ja sanattomasta), elämästä yleensä Suomessa, mistä saa apua mihinkin pulmaan ja millaista on tavalllisen suomalaisen arki. Tässä vaiheessa toivoisin, että maahanmuuttajille kerrottaisiin, että suomalaiset pitävät lemmikkieläimiä, vastoin heidän omaa kulttuuriaan ja täällä ihmisten kodissa asuvat lemmikit ovat terveydellisessä mielessä vaarattomia (eivät siis ole voi sairastuttaa ihmistä, eivätkä ole saastaisia, silllä niiden hygieniasta pidetään huolta ja ne rokotetaan ja madotetaan säännöllisesti). Lisäksi valtaosa koirista on hyvin käyttäytyviä ja harvoin kiinnostuneista ihmisistä ,jotka eivät kiinnitä niihin mitään huomiota. Tässä voisi painottaa, että jos koira jostain syystä omistajan huolimattomuuden vuoksi pääsee lähestymään, paras tapa on vaan seistä paikallaaan, ei lähteä juoksemaan, sillä se yleensä vaan kiihdyttää koiraa saalisajoleikkiin.

On sääli että niin moni maahanmuuttaja jää paitsi lemmikkien antamasta ilosta ja varsinkin maahanmuuttajalapset voisivat olla uusi sukupolvi, joka ei suhtautuisi vanhempiensa tavoin koiriin ja kissoihin. Mutta tässä tarvitaan opetusta ja totuttamista ja mahdolisesti nämä opit sotivat vanhempien vastavien kanssa. En tiedä voisiko päättäjillä ja ihmisillä, jotka hoitavat maahanmuuttajien kotiututtamisen, mahdollisuus "opettaa" maahanmuuttajille suomalaista tapaa pitää lemmikkieläimiä?

Mua ainakin välillä rasittaa kun iso lauma maahanmuuttajia tulee vastaan,niin saatetaan heitellä kivillä, syljeskellä tai sitten mennä pitkin ojanpientareita, ettei tarvitsisi kohtata 2 metrin päästä meitä ohittamassa. Ei mulle ainakaan olisi vaihtoaikanani Hollannissa tai matkoillani esim. Kiinassa, tullut mieleenikään alkaa syljeskelemään joillekin heille tärkeiden asioiden päälle. Tai Thaimaassa Buddhan päälle, jos olisin harras kristitty.

Luin tuon viestisi ja ajattelin valaista sinulle asiaa kuten minua on valaistu. Kyse EI ole kaikista maahanmuuttajista ,vaan nimenomaan islaminuskoisista maista tulevista .Koraani mainitsee koirat "saastaisena" eläimenä,kuten meidän kristittyjen Raamattu siat jotka ajettiin mereen riivattuina.Muutoinkin noissa vähemmän kehittyneissä maissa eläimiä kohdellaan ja pidetään alempi arvoisina ,sieluttomina ,vain eläiminä.Meille täällä koirat ja kissat ovat pääasiallisesti lemmikkeinä.Tuon uskontokuntaan viitaukseni johdosta korostan että vain islaminuskoa harjoittavat eivät saa kosketta koiraa eivätkä oleskella samoissa tiloissa missä koiria on,myös ruoka saastuu mikäli koira on samassa tilassa.Tämän tiedän siitä kun minulla on ollut k.o uskontoon kuuluva vävy.Aiemmin kun hän ei harjoittanut islamin uskoa hän jopa ulkoilutti tyttäreni koiria,mutta uskonnon harjjoittamisen aloittamisen jälkeen koirat eivät saa olla edes samoissa tiloissa.Ja arvata voi kumpi lähti,koira vai vävy...? No vävy tietenkin..

Joo, ilmaisin vähän huonosti tuon maahanmuuttajan, mutta tarkoitin juuri näitä islaminuskoisia. Ymmärrrän että heille uskonto on todella tärkeää ja määrää monia elämään liittyviä asioita mutta samalla he ovat samanlaisia ihmsiä kuin mekin. Ja se että jos itse muuttaisin aivan toisenlaiseen kulttuuriin, pyrkisin sopeutumaan sen maan tapoihin ja kohtelemaan heidän elämäntapaaansa, vaikka se sotisi omieni kanssa. Tämä koskee Suomessa lemmikkejä. Vaikka asia ei ole valtakunnallisesti iso, niin ei silti ole kiva joutua kivillä heiteltyksi tai syljeyksi sen vuoksi että koraani niin sanoo.

Tämän vuoksi maahanmuutto kotiutuksen yhteydessä voitaisiiin ottaa esiin myös nämä asiat ja tehdä maahanmuuttajille selväksi, että siellä koiran hihnan päässä on myös ihminen, samanlainen kuin hän. Eikä tämä maahanmuuttaja varmaan pitäisi jos minä kivittäisin esim. hänen karjaansa hänen maassaan. Heille voisi selittää lemmikkieläinten merkityksen ja miten se eroaa heidän omasta maastaan. Varmasti he ymmärtävät tämän, sillä ovathan se oppineet mm. käymään lääkärissä Suomessa, käymään kaupassa, hakemaan erilaisia tukia yms. Kyse on kuitenkin toisten ihmisten kunnioituksesta ja he ovat kuitenkin tulleet maahanmuuttajina Suomeen, joten ainakin itse ajattelen että heidän pitäisi imeä kaikkea sitä informaatioita mitä heille meidän elämäntavoista kerrotaan.

Mun mielestä on oikeastaan melko turha edes vastata, jos puhutaan "maahanmuuttajista" yhtenä käsitteenä mutta vastaanpa nyt jotain, koska itsekin olen ollut useammassa maassa maahanmuuttaja ja Suomessakin aika paljon maahanmuuttajien kanssa tekemisissä. Mitään yhtä yhdistävää tekijää en ole heistä tosin vielä löytänyt, koska mun mielestä "maahanmuuttaja" on jo jonkin verran laajempi käsite kuin vaikkapa "suomalainen".

Mutta koska tässä nyt arvatenkin tarkoitetaan nimenomaan islaminuskoisia, mikä sekin on MELKO laaja määrite, niin tuossa edellä tulikin jo se, miksi he eivät joissain tapauksissa voi suhtautua lemmikkieläimiin ihan niin kuin keskiverto suomalainen. Se että vieraaseen maahan muuttaessaan juuri MINÄ toki yrittäisin kiltisti sopeutua maan tapoihin on toki yleinen lausahdus korkean elintason ja informaatiotulvan Suomessa, ja kertoo aika paljon siitä, että sellaisella henkilöllä ei ole mitään käsitystä siitä millaista vieraassa kulttuurissa eläminen on. Lisäksi suomalaisella on ihan eri lähtökohdat sopeutua siihen vieraaseen kulttuuriin, kun voi ottaa selvää niistä menettelytavoista ja mistä ne johtuvat, kun jollain kehitysmaan pakolaisella, joka ei ehkä osaa edes lukea, saati vietä päiviään nettipalstoilla surffaillessa.

Se millaiseen kulttuuriin on kasvanut määrää sen, mihin ylipäätään on mahdollista sopeutua. Jos aloittaja muuttaisi tai JOUTUISI muuttamaan maahan, jossa naiset ovat miehen omaisuutta, olisiko hänen mielestään täysin ok että naisia voi kohdella kuin saastaa? Vaikka se sitten sattuisi omalle tai ystävän kohdalle? Eikö tulisi pienintäkään kiusausta julistaa, että Suomessa naisilla on päätösvaltaa itsensä suhteen ja ihmisoikeudet?

^ Mä vietin alkuvuodesta hyvän tovin Aasiassa ja jotenkin hämmennytti se länsimaisten ihmisten touhu siellä. Länsimaiset ihmiset on kyllä täällä hokemassa kovasti "maassa maan tavalla tai maasta pois". Mutta mitenpä käyttäytyivät länsimaiset Aasiassa? No omilla tavoillaan tietenkin! Pukeutuminen oli paikallisten silmissä törkeää, niin venäläiset kuin brititkin rähisivät jos eivät saaneet palvelua omalla kielellään ja perskännejä vedeltiin kaksinkäsin, vaikka paikallisten silmissä kaksikin kaljaa on jo paljon. Yrittivätkö länsimaiset edes päästä kärryille Aasialaisista kulttuureista? Yrittivätkö länsimaiset käyttäytyä maassa maan tavoin? Osa kyllä, mutta vielä isompi osa ei. Ja edes raha ei ratkaissut tätä, ei sillä todellakaan ollut merkitystä, oliko kyseessä varakas pakettimatkaturisti vai opintolainan rippeillä reppureissannut nuorukainen.

Ja vaikka länsimaisilla ihmisillä tosiaan on tietoa, on sekin tieto joskus harmittavan yksipuoleista. Reissulla tuli kohdattua länsimaisia henkilöitä, jotka eivät ymmärtäneet, miksi köyhille laosilaisille ei saa antaa kalliita lahjoja ja miksi ihmeessä thaimaalainen isäntä loukkaantui minulle, kun ostin uuden (4euroa arvoisen!) riippumaton rikkomani tilalle. Länsimaiset ajattelevat monesti yksitahoisesti "koska minulla on rahaa ja näillä ei, niin minä annan heille rahaa. minä tarvitsen rahaa, joten myös nämä ihmiset tarvitsevat rahaa". Ja oikeasti ne ihmiset eivät tarvinneet rahaa, eivät ainakaan siinä määrin mitä länsimainen tarvitsee ja mitä länsimainen myös olettaa aasialaisen tarvitsevan. Ja jos niille antaa paljon rahaa tai kalliita lahjoja (ja tässä kohtaa se 4e riippumatto tosiaan on kallis lahja), se vain lisää eriarvoisuutta ja täten pahentaa perheen oloja.

Ja ei, pitkä kritisointini länsimaisia kohtaan ei silti tarkoita ettäkö se olis islamilaisilta oikein syljeskellä ja heitellä kiviä. Yritän vain herätellä ajattelemaan toisellakin tapaa ja havaitsemaan tätä eroa länsimaisen ajattelun ja käytöksen saralla suhteessa muihin kulttuureihin.

Paulchen: minun tarkoitus avata tämä keskustelu oli juuri se, että miten maahanmuuttajat (anteeksi kun nyt käytän näin laajaa termiä) sopeutuisivat parhaiten Suomalaiseen yhteiskuntaan koska ilmeisen todennäköisesti heidän tarkoitukseenaan on jäädä tänne pysyvästi. Ymmärrän täysin että heidän lähtökohdat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ovat täysin erilaiset kuin esim.länsimaalaisten vastaavat. Melinan kanssa olen täysin samaa mieltä länsimaalaisten suorastaan törkestä käyttäyttymisesta mm. Aasian maissa. Itse siellä myös matkanneeena olen suorastaan hävennyt sitä että kuulun samaan "ryhmään" heidän kanssa.

Se mitä Paulchen sanoi siitä, että jos minut laitettaiisiin sopeutumaan aivan totaalisen vieraiseen kulttuuriin esim. juuri kuvailemaaasi kulttuuriinm, jossa naisen ihmisarvo on suorastaan pöyristyttävän alhainen. Mutta jos paikalle menisiin,niin kyllä mä pukeutuisin niinkuin naiset siellä maassa, vaikka se sotisi omia periaatteitani vastaan. En haluaisi käytökselläni loukata heidän kuluttuuria puketumalla länsimaalaisesti. Yrittäisin saada informaatiota kaikista lähteistä, niin että pystyisin päivä päivältä sopeutumaan ja elämään heidän kulttuurissa. En mä sinne yksin ole lähtenyt muuttamaan vuosisatoja vanhoja perinteita mitä tulee mm. pukeutumiseen. Mutta silti olisin todella avoin tutustumaan miten he elävät, kommunikoivat jne.

Oletan että kun Suomen saapuu maista joissa ei ole turvallista elää ihmisiä, heidät laitetaan ensin vastaanottokeskuksiin. Näistä keskuksista perheet sijoitetaan ympäri Suomen, joissa heidän pitäisi aloittaa uusi elämä täysin vieraassa kulttuurissa, josta monet tavat ovat täysin hepreaa ja käsittemätäntä. En ole perehtynyt kuinka paljon maahanmuuttajat saavat apua käytännön asioissa ja kuinka paljon heille kerrotaan Suomalaisesta elämästä. Tässä vaiheessa minusta olisi mukava jos tälläisessä infotilaisuudessa, paikalle tulisi myös ihminen ja hänen koirana. Tässä tilanteessa heille voisi kertoa Suomen lemmikkipitokulttuurista, sillä luulen että useammat ovat täysin tietämättömiä Suomalaisten lemmikkipitojutuista. Varmasti muutamalla tutustumisikerralla pelko/inho voiis hälvetä sen veran, ettei ainakaaan kadulla vastaantulevia koiria tarvitsisi pelätä.
Tietysti monille ihmisille tälläinen mahdollisuus ei kiinnoista ja silloin heidän päätöstään pitää kunnioittaa. Itse olisin ainakin valmis Annin kanssa menemään tälläiseen tilaisuuteen kertomaan miksi suomalaiset pitävät lemmikkejä, miten niiden pito eroaa sieltä maasta mistä he ovat tulleet kulkukoirista ja rohkeimmat voisivat tulla vaikka sipaisemaan Annin turkkia.

Mä en näe tälläisessä toiminnassa mitään arveluttavaa, sillä se perustuu vapaaehtoisuuteen heidän puoleltan mutta parhaimmassa tapauksessa meillä voisi kasvaa uusi sukupolvi, joille koirat ja kissat ovat mukavia eläinystäviä.

juulia80 kirjoitti:

Tässä vaiheessa minusta olisi mukava jos tälläisessä infotilaisuudessa, paikalle tulisi myös ihminen ja hänen koirana.

Toisaalta jos tämä aiemmin sanottu

littlebullet kirjoitti:

Tuon uskontokuntaan viitaukseni johdosta korostan että vain islaminuskoa harjoittavat eivät saa kosketta koiraa eivätkä oleskella samoissa tiloissa missä koiria on,myös ruoka saastuu mikäli koira on samassa tilassa.

pitää paikkansa, niin olisi todella epäkunnioittavaa heitä kohtaan yllärinä tuoda samaan tilaan koiria, ja ei-yllärinä kukaan ei luultavasti olisi kuuntelemassa. Mutta ymmärrän pointtisi. En tiedä, miten esim. pakolaiskeskuksissa maahanmuuttajia opetetaan sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin, joten on paha sanoa miten tällainen lemmikki-info ylipäätään mahtuisi siihen kaikkeen mukaan. Itse en ole koskaan törmännyt koiria vihaaviin mamuihin, tämä oli kokonaan uutta tietoa minulle.

Koiramme lehdessä oli muistaakseni viime vuoden puolella juttu pariskunnasta jossa mies oli islamilainen. Heillä jutun mukaan meni hyvä hetki ennenkuin mies hyväksyi koirat, mutta esim. koirien peseminen ei miehelle sovi. Miehen sukulaisten on vaikea ymmärtää miksi Suomessa seinillä on koirien kuvia ja palkintoja, heidän kulttuurissaan kuvat ovat vain tärkeimpiä perheenjäseniä varten. Hyväksyivät palkinnot esillä kun nainen selitti että ne ovat hänen palkintoja koirien kanssa suoritetuista asioista.

Kovasti miellän itseni suvaitsevaksi ja siksi toivon että kohdatessa koiran kanssa "islamilaisia maahanmuuttajia" (tai mikä nyt on oikea termi) pyrkii itse avoimuuteen. Eli jos tulee kauhistuneita katseita niin voi selittää (mikäli ei ole kielimuuria) että koirat ovat osa yhteiskuntaa mutta mikään ei tietenkään pakota heitä niihin koskemaan. Mitään asiatonta ei tietenkään tarvitse katsella.

Ajatus infotilaisuudesta oli myös hyvä, mutta koiran läsnäolo on kuitenkin heitä kohtaan loukkaavaa. Ehkä ihan suullinen / paperiversiokin voisi toimia. Lyhyesti vain kuinka koirat ovat täällä eri asemassa jne. Luulen kyllä että infotilaisuudet ovat muutenkin niin suppeita että ja asioiden sisäistäminen vie aikaa enemmän kuin kellään on "koulutusta" tarjota. Toki tälläisia asioita on vaikea saada läpi ja löytyyhän niitä koirienvihaajia suomalaisistakin. Hyvä pointti myös länsimaisten käytös ulkomailla. Peiliin katsominen toimisi välillä monenkin kohdalla..

siskoni poikaystävä, islamilainen ja maahanmuuttaja, perusteli koirapelkonsa sillä, että vuoristoseuduilla josta hän on kotoisin on paljon isoja villikoiria (varmaan jotain villiintyneitä paimentolaiskoiria/ laumiksia??) ja ne todella hyökkäävät ihmisen kimppuun jos ovat laumassa ja ihminen kulkee yksin, joskus jopa pienen ihmisryhmän kimppuun on käyty. Hänen kimppuun kävi tällainen koira hänen ollessa teini-iässä, ja hänellä on todella pahat arvet siitä todisteena. isä ampui koiran hänen päälle, myös sekin varmaan karmaiseva kokemus.
noilla alueilla esiintyy myös runsaasti esim. rabiesta, ja pieniä lapsia pelotellaan kauhutarinoilla raivotautisista koirista. ilsamin uskonnolla on kyllä myös osansa koirainhossa, kyllä, hän on itsekin sanonut että hänet on kasvatettu inhoamaan koiria. Kuitenkin uskon että se syvä pelko mitä hänellä ja hänen sukulaisilla esiintyy on peräisin juurikin noista villikoirista.
Hän on myös sanonut ymmärtävänsä että suomessa asiat on toisin, täällä ei ole hulluja raivotautisia villikoiria, ja että useimmat lemmikkikoirat ovat hyvinkäyttäytyviä ja kesyjä. Hän kuitenkin joutuu sellaisen pakokauhun ja paniikin valtaan kun hän näkee koiran, oli sitten chihu tai nöffi, että ei pysty kohtaamaan tätä kadulla vaan kääntyy useimmiten ja kävelee/juoksee toiseen suuntaan. Olen selittänyt hänelle koirien saalisvietistä ja hän ymmärsi ja sisäisti asian, kuitenkin hän ei pysty kohtaamaan koiria ilman paniikkia joka kokonaan sekoittaa pään ja iskee pakokauhun jalkoihin<- hänen sanansa.
Nyt meillä on siedätyshoito käynnissa, kun hän tulee kyläilemään koirat ovat ulkona aitauksessa niin että hän voi katsella niiden touhuja piiiitkältä aidan takaa ja on kyllä sanonut haluavansa jossain vaiheessa tavata pennun.

ennen en ymmärtänyt tuota koira hysteriaa, mutta hänen kertomuksensa jälkeen on ihan järkeenkäypää pelätä jotain mistä on koko elämämänsä kuullut että se raatelee sinut jos se saa sinut kiinni, joutua sellaisen hampaisiin ja lisäksi suojella pikkusiskojaan samanlaisilta hyökkäyksiltä. hieman vaikeeta sitten lähteä kertaheitolla muuttamaan oppimaansa, joka on juurtunut syvästi selkäytimeen.
Hänen pikkusiksonsa joka on kokonaan kasvanut suomessa ei kuitenkaan pelkää koiria yhtään sen enempää kuin minäkään, eli ei pätkän vertaa

En ymmärrä sinänsä ongelmaa? Tai siis, ymmärrän, jos toisten lemmikkeihin suhtaudutaan vihamielisesti, mutta en ymmärrä, jos ajatus on vaan se, että muslimienkin pitäisi ottaa koiria. Minulla on koira ja olen todella onnellinen sen kanssa, mutta en usko että esim. veljeni olisi yhtään sen onnellisempi, jos hänellä olisi koira. Hän ei inhoa koiria, mutta ei niistä erityisemmin pidäkään, ja minusta se on ihan ok.

Jonkinlainen valistus asiasta on ihan hyvä juttu, kuten ylipäänsäkin kertominen tästä "länsimaisesta kulttuurista". Ideana se, että tietävät mitä odottaa, mutta en näe tarpeelliseksi kuitenkaan saada muunlaisesta kulttuurista kotoisin olevia ihmisiä mukautumaan kaikkiin tapoihin. Kyseessä on kuitenkin uskonnollinen asia, joka ei ole mitenkään länsimaisia moraalikäsityksiä vastaan, joten eiköhän se ole ihan sallittavaa uskonnonvapauden puitteissa? Integroituminen uuteen maahan ei kuitenkaan tarkoita oman kulttuurin ja uskonnon unohtamista.

Tunnen myös pari ei-islamilaisesta maasta saapunutta maahanmuuttajaa, jotka eivät ymmärrä koirien hyysäämistä. Heidän kohdallaan se on ehkä tottumiskysymys, eikä niinkään uskonnollinen ongelma. Ja minusta sekin on ihan ok, ei Laraan tarvitse koskea tai ei sitä tarvitse ottaa syliin. Se saa rapsutuksia kyllä tarpeeksi muiltakin.

muoks, suosittelen lukemaan Marja Tiilikaisen kirjan Arjen islam - somalinaisten elämää Suomessa. Ei sinänsä liity aiheeseen "koirat ja maahanmuuttajat", joskin siellä puhutaan jotain myöskin suhtautumisesta koiriin (voin katsastaa löydänkö sen kohdan, ja mitä siellä tarkemmin sanottiin, kun pääsen kotiin), mutta siis se antaa hieman uutta näkökulmaa maahanmuuttaja aiheeseen yleensä. Pääsee ehkä hieman kurkistamaan siihen "niiden toisten" maailmaan.

Ei muuta kommentoitavaa kun omakohtainen kokemus muutaman vuoden takaa. Olin mustan schipperkeni kanssa bussipysäkillä, kun tultiin siihen, siinä oli kouluikäinen islam/muslim.tyttö. Hän lähes loikkasi pari metriä kauemmas kun huomasi pienen koirani remmin päässä. Oltiin siinä ihan kohteliaan välimatkan päässä kokoajan eikä koira edes kiinnostunut tästä ihmisestä. Silloin, täytyy myöntää, vähän yllätyin reaktion voimakkuudesta. Mutta ymmärrän hyvin kulttuurieron. Meille ei ole sattunut mitään ikävää maahanmuuttajien saati muidenkaan taholta ja jos suinkin mahdollista, annan tilaa ihan suosiolla.

Joo myönnän että oli huono ajatus, että maahamuuttajien infotilaisuuteen vietäisiin koiria, jos heillä on tiukat säännöt siitä etteivät saa olla samassa tilassa koirien kanssa. Mutta silti kannatan sitä, että jos/kun heille annetaan infokirjaisia suomalaisuudeta/Suomesta, niin sieltä löytyisi pieni kappale myös suomalaisten tavasta pitää lemmikkieläimiä ja kuinka nämä eläimet eroavat kulkukoirista tms. siellä maasta mistä he tulevat.
Kalinka84: Mä en ainakaan missään vaiheessa kirjoittanut, että suosittelisin maahanmuuttajille lemmikinottoa ja ymmärrän että se tuntuu useimmissa tapauksissa olevan täysin mahdontonta. Sitä vaan harmittelin itsekseni että he jäävät täysin paitsi siitä iloista ja positiivisista asiosita mitä lemmikki ihmiselle ja perhelle parhaimmillaan voi antaa.

Pohjiksi sen verran, että vanhempi koirani on alunperin tullut Suomeen kera miehen, joka on siis islamin uskossa. Kertomansa mukaan hänen isänsä, setänsä, serkkunsa jne. toimivat kaikki kotimaassaan koirien kanssa ja hän sanoi itsekin, että heidän kulttuurissaan koirienpito on aivan erilaista kuin Suomessa muutenkin, koira on työväline, ei sinänsä perheenjäsen. Mutta hän kyllä itse arvosti koiraansa todella paljon eikä "vain" koirana, hänelle se oli erittäin tärkeä osa elämää. Tuskinpa koiraa olisi muuten raahattu puolen maapallon poikki pieneen periferiaan nimeltä Suomi.
Enivei, tässä kaupungissa riittää todella paljon maahanmuuttajia sekä alkuperäisväestöön kuuluvia white power juntteja, joten en yhtään ihmettele että suurin osa maahanmuuttajista väistää koirakkoa, koskaan kun ei näemmä voi tietää yllytetäänkö koirat räyhäämään vai mennäänkö heistä välittämättä ohi. Molempia tapauksia olen todistanut. Olen myös ymmärtänyt sen, että ilmeisesti kulttuurissa/uskonnossa/jossain elää usko, että koiran purema saastuttaa, joka olisi sitten muotoutunut malliin koira saastuttaa. Näin muistan jostain kaukaa kuulleeni/lukeneeni, varmaksi en mene vannomaan. Josta tulikin mieleeni, etten ole koskaan nähnyt romaneilla koiraa, ja kun kulttuuria en sen tarkemmin tunne, mikä on koiran asema heidän silmissään? Ok, omaa vanhempaa koiraa yritettiin kaupan pihalta autosta ostaa, koska "tarvitaan äkkiä vihainen koira" sekä toisen kaupan pihalla oli nuori poika rotikkaa/dobberia muistuttavan seropin kanssa huutelemassa, että hänen koiransa puree käskystä, mutta muuten en ole törmännyt. Osaako joku kertoa miksi?

^ Tarkempaa tietoa romaneiden kulttuurista ei ole, mutta oman kokemuksen perusteella pelkäävät koiria. Tasaisin väliajoin tunkevat 80- vuotiaan pappani asuntoon ja varo koiraa -kyltin jälkeen hieman hilliintyivät. Pappa on myös, jos porukoiden dallu on ollut pihalla, kertonut että vihainen on, niin poistuvat liukkaammin. Porukoiden pihaan eivät yritä ollenkaan, koska dallu siinä yleensä vapaana on.
Tosin taas meidän naapurissa asuvilla romaneilla on koiria, jokin pieni valkoinen seurakoira, sakemannin ja bordercollien pennut. Pieni valkoinen aikas usein juoksentelee tiellä vapaana ja yksi aamu todistin kuinka se kävi hakemassa meidän pihasta luita Olen jo kerran käynyt sanomassa, että meinas jäädä auton alle (pieni valkoinen valhe..) että kannattaisi hieman vahtia. Oli aikas nyrpeä vastaanotto.. No innolla ootan kun sakemanni ja bortsku alkavat vapaana täällä kirmata. Sori jos meni OT.

Mielenkiintoinen aihe, tosin jäi nyt vähän hämäräksi, miksi ihmeessä maahanmuuttajien ja muslimien pitäisi nyt joukolla avata sydämensä ja sylinsä koirille ja hankkia lemmikkejä... Kenen (muun kuin aloittajan) napaa se kaivaa, jos jollakin ei ole koiraa kotona, tai jos joku pelkää tai ei muuten vain pidä koirista, oli se syy sitten mikä tahansa.

Kokisin että Suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisessa kynnyskysymys ei voi olla se, miten maahanmuuttaja suhtautuu koiriin. Pohjoismaissa toki on paljon lemmikkieläimiä, ja niiden asema on hyvin erilainen kuin monessa muussa (Euroopankin) maassa. Suomessa muffet on mamman mussukoita, joilla on ihQt bling-bling pannat ja jotka syövät herkkupöperöä hopealautaselta. Monessa muussa maassa koirat, erityisesti maaseudulla, ovat edelleen työkoiria, vahteja, paimenia, jne., jotka saavat päivittäisen ruokansa vastineena työstä jonka tekevät, eikä niitä inhimillistetä.

juulia kirjoitti:


Yksi näkyvin juttu näin koiran omistajana on heidän pelkonsa/kauhunsa/inhonsa koiria kohtaan. Tällä reaktiolla ei ole mitään korrelaatiota sen suhteen, onko koira pieni valkoinen lelun näköinen chihu tai rottwailer. Haluaisin tietää mistä heidän reaktionsa koiriin johtuu. Onko se pelkoa? Vai sitä että heidät on kasvatettu niin,että koirat ovat saastaisia? Haluiaisin tietää mikä on se tunne todella voimakkaiden reaktioden takana.

Syy, miksi varsinkaan muslimit eivät yleensä halua olla kosketuksissa koiriin on se, että koira on saastainen eläin, ja varsinkin sen sylki on saastaista, joten eivät halua koiran esim. nuolevan käsiä tmv. Vastoin yleistä käsitystä koirien pitäminen ei ole kuitenkaan kiellettyä, jos koiralla on selkeä tarkoitus (vartiokoira, paimenkoira, metsästyskoira) ja jos koira asuu ulkona. Sisätiloissa elävä koira häätää talosta taloa suojelevat enkelit, joten koiran paikka on ulkona. Useimmat muslimit eivät mitenkään kummemmin vihaa koiria, mutta eivät vain halua olla niihin suorassa kontaktissa. Islaminuskossa ei kehoteta kohtelemaan eläimiä huonosti, päinvastoin. Jotkut muslimit pitävät koirista, mutta eivät silti halua asua saman katon alla koiran kanssa. Tapoja on monia, ja on varsin ahdaskatseista niputtaa kaikki jotain uskontokuntaa tai etnistä identiteettiä edustavat samaan kategoriaan. Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maissa käyneet varmaan ovat huomanneetkin, että ko maissa vastaantulevat koirat ovat usein kulkukoiria, joita nyt ei tautivaaran (mm.rabies), loisten ym. vuoksi edes ole viisasta lähestyä. "Länsimaistuneissa" maissa ja kaupungeissa sen sijaan saattaa nähdä jopa käsilaukkukoiria. Näissä maissa nyt vain ei ole sellaisia lemmikkieläimen pitämiseen liittyviä tapoja ja normeja kuin meillä. Niissä yli 90% väestöstä elelee muutamalla eurolla päivä, ja elättää siinä sivussa perheensäkin, ei sielä ole yksinkertaisesti edes resursseja tuhlata jokinkin täysin turhanpäiväiseen elukkaan. Eläimet on hyötyeläimiä ja sillä sipuli. Rikkailla kaupunkilaisilla joilla on varaa tuhlata turhanpäiväisyyksiin voi olla kotona esimerkiksi vahtina saksanpaimenkoira, dobberi, doggi tai joku muu iso ja kovaääninen koira, tai status-käsilaukussa status-koira.

Itse ajattelen, että jos muuttaisin toisenlaiseen kulttuuriin, pyrkisin parhaani mukaan sopeutumaan ko. maan tapoihin ja opiskelemaan kaikkea mikä liittyy arkipäivään, mikä on heille pyhää ja miten parhaiten sulautuisin maan kansaan.

Suomalaisethan nyt tunnetusti tuntuvat olevan tapakristittyjä ja muutenkin vähän häpeissään siitä, että ovat suomalaisia, että ovat heti rähmällään minne sitten menevätkin. Varsinkin islaminuskoisissa maissa uskonto on hyvin voimakas osa henkilön identiteettiä ja varsin voimakkaasti läsnä ihan jokapäiväisessä elämässä. Sitä ei välttämättä voi edes ymmärtää, ellei itse nähnyt, miten koko kulttuuri rakentuu uskonnonharjoittamisen sekä uskonnollisen normiston päälle, ja miten se on läsnä päivän joka hetkessä, eikä vain silloin kun käydään konfirmaatiossa, häissä ja hautajaisissa, kuten Suomessa on tapana. Pohjoismaiset taitavat olla kaikkein voimakkaimmin "uskonnottomia", myös silloin kun vielä muodollisesti johonkin kirkkoon kuuluvat, ja täällä jokainen joka tunnustaa jonkinlaista uskonnollista vakaumusta leimataan vähän hörhöksi.

Minusta jonkun maan tapoihin ja normeihin sopeutuminen ei tarkoita sitä, että on hylättävä omat juurensa. Vaikka asuisinkin maassa X, jossa on ihan normaalia syödä heinäsirkkoja ja juhlia pyhäpäiviä ruoskimalla itseään rituaalisesti, en kyllä katsoisi tarpeelliseksi vaihtaa ruokailutottumuksiani tai alkaa masokistiksi vain koska se on siinä maassa tapana. Suvaitsisin toki sen, että ko maan asujaimisto näin haluaa omaa kulttuuriperintöään juhlia. Ymmärtääkseni niin kauan kun joku muslimi ei ole alkanut ahdistelemaan sua siksi, että sinulla on koira ja se loukkaa hänen vakaumustaan, asian pitäisi olla ok kummallekin osapuolelle.

Tässä vaiheessa toivoisin, että maahanmuuttajille kerrottaisiin, että suomalaiset pitävät lemmikkieläimiä, vastoin heidän omaa kulttuuriaan ja täällä ihmisten kodissa asuvat lemmikit ovat terveydellisessä mielessä vaarattomia (eivät siis ole voi sairastuttaa ihmistä, eivätkä ole saastaisia, silllä niiden hygieniasta pidetään huolta ja ne rokotetaan ja madotetaan säännöllisesti).

Saastaisuus on ns. rituaalista saastaisuutta, eikä sillä ole oikeasti mitään tekemistä sen kanssa, onko koira pesty ja puunattu viimeisenpäälle vai ei. Ihan samalla lailla kun kinkkupitsan syöminen ei herätä innostusta muslimiväestössä vaikka suomalaiset siat elelevätkin puhtoisessa lätissä ja syövät jauhoja, se on silti saastainen eläin eikä sitä syödä kuin jos vaihtoehtona on syödä possua tai kuolla nälkään. Sianlihan syömisessä, suhtautumisessa koiraan tai vaikkapa alkoholin kulutuksessa ja esiaviollisten suhteiden kohdalla on ihan hirveästi henkilökohtaisia eroja, eikä voida vetää kuin karkeita yleistyksiä.

On sääli että niin moni maahanmuuttaja jää paitsi lemmikkien antamasta ilosta ja varsinkin maahanmuuttajalapset voisivat olla uusi sukupolvi, joka ei suhtautuisi vanhempiensa tavoin koiriin ja kissoihin. Mutta tässä tarvitaan opetusta ja totuttamista ja mahdolisesti nämä opit sotivat vanhempien vastavien kanssa. En tiedä voisiko päättäjillä ja ihmisillä, jotka hoitavat maahanmuuttajien kotiututtamisen, mahdollisuus "opettaa" maahanmuuttajille suomalaista tapaa pitää lemmikkieläimiä?

Eh, kissat nyt ei kyllä ole millään tavalla ainakaan muslimien silmissä kartettavien listalla ;) Päinvastoin, niitä voi vallan hyvin pitää lemmikkieläiminä. En kuitenkaan näe oikein mitä hyötyä siitä on, että väkisin yritetään tuputtaa koiranpitämistä ainoana oikeana ja hyväksyttävänä elämäntapana, eiväthän kaikki alkuperäisväestönkään perheet pidä lemmikkejä. Mä en pidä esimerkiksi herpeistä ollenkaan, ja korville saisi se herpisti, joka yrittäisi alkaa tuputtaa minulle jotain hiivatin ötököitä ja terraarioita kun mä hänen mielestään jään paitsi niin monesta ihQsta asiasta kun mulla ei ole jauhopunkkeja tai mitälie keittiönnurkassa.

Mua ainakin välillä rasittaa kun iso lauma maahanmuuttajia tulee vastaan,niin saatetaan heitellä kivillä, syljeskellä tai sitten mennä pitkin ojanpientareita, ettei tarvitsisi kohtata 2 metrin päästä meitä ohittamassa. Ei mulle ainakaan olisi vaihtoaikanani Hollannissa tai matkoillani esim. Kiinassa, tullut mieleenikään alkaa syljeskelemään joillekin heille tärkeiden asioiden päälle. Tai Thaimaassa Buddhan päälle, jos olisin harras kristitty.

Mä en ole koskaan törmännyt maahanmuuttajiin jotka olisivat käyttäytyneet tuolla tavalla koiria kohdatessaan, kuulostaa pikkuisen ylimitoitetulta ja yksinkertaisesti typerältä, mutta rinnastatko sä nyt ihan todella koiran Buddhaan? Toinen niistä nyt sentään on uskonnollinen symboli...

Mä en ole koskaan törmännyt maahanmuuttajiin jotka olisivat käyttäytyneet tuolla tavalla koiria kohdatessaan, kuulostaa pikkuisen ylimitoitetulta ja yksinkertaisesti typerältä, mutta rinnastatko sä nyt ihan todella koiran Buddhaan? Toinen niistä nyt sentään on uskonnollinen symboli...

Vaikkei kysymystä kohdistettu minulle, niin kommentoin tätä. Kyllä minusta Buddhan patsaan ja koiran voi hyvinkin rinnastaa toisiinsa - tai rinnastuksen voi kyseenalaistaa toisin päinkin: Buddhan patsas on vain eloton patsas ja symboli, kun taas koira on sentään elävä ja tunteva eläin. Minulle ainakin koira on monin verroin tärkeämpi kuin mikään uskonnollinen symboli ja näin on arvatenkin monen muunkin länsimaisen, maallistuneen ihmisen kohdalla.

Ja ymmärrän kyllä aloittajan huolen (mutta en ole lukenut ketjua kovin tarkkaan). Muslimien osuus väestöstä kasvaa koko ajan ja jos tulevaisuudessa ison osan väestöstämme muodostavat ihmiset, jotka pelkäävät ja inhoavat koiria, miten se tulee vaikuttaamaan koirien pitoa koskeviin säädöksiin (esim. koiran kuljettaminen bussissa, yleisillä paikoilla jne.)? Integraatiota saisi tässä kohtaa (kuten toki monessa muussakin asiassa) tapahtua mielellään paljon.

[tosin jäi nyt vähän hämäräksi, miksi ihmeessä maahanmuuttajien ja muslimien pitäisi nyt joukolla avata sydämensä ja sylinsä koirille ja hankkia lemmikkejä... Kenen (muun kuin aloittajan) napaa se kaivaa, jos jollakin ei ole koiraa kotona, tai jos joku pelkää tai ei muuten vain pidä koirista, oli se syy sitten mikä tahansa.

Aiemmin perustelin asiaa näin:

juulia80 kirjoitti:

On sääli että niin moni maahanmuuttaja jää paitsi lemmikkien antamasta ilosta

mutta missään tapauksessa en halua tuputtaa heille lemmikkin pitoa väkisin vastoin heidän vakaumustaan ja tahtoaan, mutta kertoa heille että tälläistä on Suomessa ja monissa perheissä on lemmikkejä, kuten myös perheitä joissa ei ole eikä tule.

Syy, miksi varsinkaan muslimit eivät yleensä halua olla kosketuksissa koiriin on se, että koira on saastainen eläin, ja varsinkin sen sylki on saastaista, joten eivät halua koiran esim. nuolevan käsiä tmv

Olen nyt saanut usealta taholta infoa, siitä mihin mm. muslimien asenne koiria kohti perustuu. Minua on vallistettu mm. puhtaussäännöistä ja sitä että koirat eivät saa oleskella samoissa tiloissa ihmisten kanssa. Ja kirjoituksesi vahvisti vielä sitä mikä koiran asema on esim. lähi-idässä vs. Suomen kaltaisesssa hyvinnointivaltiossa, jossa ihmisillä on varaa pitää lemmikkejä ja käyttäää rahaa ja aikaaa niiden hoitoon ja "paapomiseeen".

Minusta jonkun maan tapoihin ja normeihin sopeutuminen ei tarkoita sitä, että on hylättävä omat juurensa

Kun aiemminn kirjoitin, että pyrkisin elämään mahdollisimimman pitkälti maan tapojen mukaaan ja kunnioittaen heidän perinteitään, niin kyllä mä edelleen olen samaa mieltä. Maasta riippuen sen kuinka vaikeata se olisi, vaihtelee. Mutta jos ajatellaan yleiselllä tasolla meille tulevia maahanmuuttajia, niin se että heidät saadaan kotiutettua Suomeeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan, on todella tärkeää sen kannalta miten heidän elämänsä Suomessa muotoutuu. Se miten lemmikit liittyvät tähän on se, että monelle suomalaiselle hänen lemmikkinsä on todella tärkeä (vaikka ei kyllä verrattavissa Buddha patsaaseen, huono vertaus multa..), ja jos tämä henkilö saa maahanmuutajilta epäkohteliasta, jopa loukkaavaa käytöstä esim. huutelua, lumipalloilla ja pienillä kivillä heittelyä, sekä päälle syljeskelyä, se ei ole hyväksyttävää käytöstä, eikä varmasti lisää joidenkin kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvien asennetta.
Tietenkään maanmuuttajien ei pidä hylätä juuriaan, monikulttuurinen Suomi on rikkaus. Heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa kulttuuriaan Suomessa pitäisi tukea sen ohella, että heille opetetaan Suomalaista kulttuuria.

Onko siellä pääkaupunkiseudulla (eikö?) tosiaan meno tuollaista? Täällä Jyväskylässä en kyllä ikinä ole tuon kaltaiseen käytökseen törmännyt. Maahanmuuttajat kiinnittävät koiriin(i) yhtä vähän huomiota kuin ilman koiraa kävelevään ihmiseen.

Cseppecskellä erinomainen kirjoitus, ei mitään lisättävää.

Juulia, ovatko "maahanmuuttajat" ihan oikeasti heitelleet sinua ja koiriasi kivillä ja syljeskelleet päälle? Ettet nyt ihan vähän liioittelisi kun tuntuu noita ennakkoluuloja ja stereotypioita olevan aika lailla muutenkin.

Itse en ole koskaan koirieni kanssa kulkiessani kohdannut pienintäkään negatiivista asennetta muista kulttuureista tulevien ihmisten suunnalta. Ja täällä Turun keskustan tuntumassa kuitenkin aikasta paljon maahanmuuttajaväestöäkin on. Välillä toki huomaa, että vastaantuleva ihminen selvästi pelkää koiria, jolloin luonnollisesti otan koirat ihan lyhyeen naruun vierelleni ja saatanpa pienen lenkin kiertääkin ettei koirapelkoinen joudu ohittamaan meitä ihan vierestä. Näin toimin ihan riippumatta siitä osoittaako koirapelkoa supisuomalainen pellavapää vai muslimitaustaiselta vaikuttava maahanmuuttaja.

Ja Juulia, kun olet noin huolissasi suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisesta, muistapa itse että suomen kielessä kansallisuudet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: siis suomalainen, EI Suomalainen.

Maahanmuuttajien kotouttamisessa nyt ylipäätään on varmasti hurjasti puutteita ja ongelmia, eikä esimerkiksi kielen oppimiseen tarjota riittävästi mahdollisuuksia. Mutta se on sitten jo ihan oman keskustelunsa aihe.

Ja Juulia, kun olet noin huolissasi suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisesta, muistapa itse että suomen kielessä kansallisuudet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: siis suomalainen, EI Suomalainen.

Ei hemmetti kuinka näsäviisaita teekkarihumoristeja voikaan olla olemassa. Varmasti sait seisokin, kun pääsit heittämään noin "huikean" kuitin. Mä olen sitä mieltä, että islam aika paskaa ja monet muslimit myös. Mun mamman muffea ei mamu sylje tai kivitä.

Tämä ilmiö on nähtävillä monilla palstoilla. Aloittaja kirjoitti mielestäni ihan fiksusti, ei provosoiden, vaan kysyen ja pohdiskellen. Mitään rasistista kirjoituksessa ei ollut. Silti tänne laukkaa perinteinen lauma "Sofioksasia" vittuilemaan ja kertomaan, kuinka suomimies ja länkkäri paskaa ja muslimi aina guta ja jees.

Leidien pitäisi oppia vielä se, että kaikki ne muslimit eivät ole mamman mussuja ja ihania hanipalleroita, vaikka teillä olisi ihana ja elämäänne rikastava ystävä Pakistanista.