Ohjeet ja säännöt
Takaisin
AIKUISTEN PALSTA - Tiistaina, 27.04.2010 klo 12:41

Milloin tunsit olevasi valmis ottamaan koiran?

Siirry sivulle: 1 ... 4 5 6

Sufa

Sufa
Viestimäärä: 394

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Tiistaina, 10.11.2015 klo 18:09  
+
0
En tiedä onko tästä apua, mutta mun kohdalla juttu meni niin, että menin "vain katsomaan" pentuja, mutta tulikin varattua niistä yksi. :viheltel: Toki koiraa olin aina halunnut ja asiaa oli tullut mietittyä, mutta lopullinen päätös tuli aika ex tempore. Kun istuin junassa matkalla kotiin kasvattajan luota, iski kamala paniikki ja ahdistus ja suunnittelin jo varauksen perumista. Mietin kaikki pahimmat skenaariot ongelmakoirasta koira-allergiaan.
Mutta tuossa tuo pentu nyt on(1,5v), ja ihan kunnon kansalainen siitä on tullut. :peukku: Alussa oli pientä pentubluesia havaittavissa, mutta päivääkään en kadu, enkä luopuisi Väinöstä mistään hinnasta!

Bender

Bender
Viestimäärä: 126

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Tiistaina, 10.11.2015 klo 18:21  
+
0
^ihan uskomattoman helpottavaa lukea, etten ole ainut joka tuntee näin. Olen lukenut tämän ketjun läpi uudestaan ja uudestaan :kumarrus: saa minut ajattelemaan, että jos siedän vain tämän olon nyt, niin palkinto odottaa lopussa.

Itsekin olen menossa katsomaan pentua ja oletan, että kun näen sen niin se on menoa sitten. Ja varmaan sitten ehtii taas ahdistaa monta kertaa, mutta jollain tasolla uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin ja vuoden päästä ihmettelen miten olen voinut olla ilman koiraa. :love:
Petit brabancon Eino 11/15

Sufa

Sufa
Viestimäärä: 394

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Tiistaina, 10.11.2015 klo 18:42  
+
0
^Juu et ole ainut! :nauru: Ja varmasti mieli vähän rauhoittuu, kun näet pennun. Oot kuitenkin miettinyt asiaa jo aika kauan ja perusteellisesti. :hymy:
Tsemppiä, kyllä se hyvin menee! Muistat vaan, että pieni (tai "pieni" :shifty:) paniikki on ihan normaalia, onhan kyse aika isosta muutoksesta elämään. Etkä suinkaan ole yksin ajatustesi kanssa! Mä ainakin koin saavani paljon apua täältä KC:sta. :hymy:

Bender

Bender
Viestimäärä: 126

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Tiistaina, 10.11.2015 klo 19:01  
+
0
Niinpä, pentu vie varmasti sydämen ja sitten pitää vain ahdistuksen hetkellä lukea tätä ketjua ja katsoa pennun kuvia :nauru:
KC:n pre-puppyblues tukiryhmä :cool: :jjei:
Petit brabancon Eino 11/15

magik

magik
Viestimäärä: 3965

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Torstaina, 10.12.2015 klo 18:20  
+
0
Vastaus otsikkoon =Sitten ku halusin ja oli rahaa
*2x serobi-uros ja narttu. Synt. 09/2012
*Kääpiövillakoira mix narttu. Synt. 05/2018
(Viestiä on muokattu torstaina, 10.12.2015 klo 18:21)

Scorpion

Scorpion
Viestimäärä: 358

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Torstaina, 10.12.2015 klo 20:48  
+
0
En varmaan koskaan :nauru: Se oli enemmänkin ajatusten sekamelska ja sitten yhtäkkiä pentu vaan tönötti talossani.

mannaa

mannaa
Viestimäärä: 927

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Perjantaina, 11.12.2015 klo 23:39  
+
0

Itsekin olen menossa katsomaan pentua ja oletan, että kun näen sen niin se on menoa sitten. Ja varmaan sitten ehtii taas ahdistaa monta kertaa, mutta jollain tasolla uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin ja vuoden päästä ihmettelen miten olen voinut olla ilman koiraa. :love:



Minulle ei kyllä lainkaan käynyt niin, että pennun nähdessäni olisin ihastunut pentuun silmittömästi. Päinvastoin pennun näkeminen sai miettimään, että oikeastiko minä tuollaisen haluan. Pentu oli uros eikä narttu eikä se ollut tuon taivaallista kiinnostunut ruoasta tai ihmisistä. Sitä kiinnosti vain ympäristö. Kovasti jouduin miettimään, saanko koulutettua siitä kunnon koirakansalaista. Sama pohdinta jatkuu edelleen :nauru:

Ja vasaus alkuperäiseen kysymykseen on, että ikinä, en vieläkään, tunne olevani valmis ottamaan koiraa. Mutta jos jää "valmista" odottelemaan, ehtii elämä lipua ohi. Ja mitään ihminen ei kadu niin paljon kuin tekemättömiä asioita. Minun tekemättömien asioiden listalla on toinen koira, vaikka en ole vielä pitkään aikaan sitä ottamassa.
Mukana menossa snu Napo

SiljaSiili

SiljaSiili
Viestimäärä: 398

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Lauantaina, 12.12.2015 klo 17:43  
+
0
Olisin ollut valmis ottamaan koiran jo paljon aiemmin, mutta mieheni ei. En halunnut ryhtyä suostuttelemaan, koska tiedän että saan tahtoni aina liian helpolla läpi. Koiran hankkiminen piti olla oikeasti yhteinen päätös. Ja aiemmin kuin odotinkaan, mies tuli eräänä päivänä töistä kotiin ja sanoi että oli tavannut tämän ihastuttavan koiran... että ehkä mekin voitaisiin hankkia sellainen. :)

Shamalai

Shamalai
Viestimäärä: 27

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Tiistaina, 05.01.2016 klo 21:21  
+
0
^ Meillä vähän sama tilanne ollut: minä olen ollut valmis toiseen koiraan jo pari vuotta, mutta isäntä ei. Ai että on ärsyttänyt! :nauru: Mutta nyt kun on enemmän tilaa ja pihaa, on kaikki miehen perustelut taputeltu pois tieltä! Nyt ollaan lähempänä kuin koskaan toisen koiran hankkimista! Mä oon niiiin valmis! :aurinko:
Laika/Muttnik's Space Dog Laika Lou- s.11.04.2009

menajahuloni

menajahuloni
Viestimäärä: 5

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Sunnuntaina, 31.01.2016 klo 11:47  
+
0
Vanhempieni luona on aina ollut pystykorvia ja sukulaisteni Sakemannit olivat halikavereinani jo ihan pikkutytöstä asti. Muutin vanhempieni luota maalta kaupunkiin 16-vuotiaana tuossa reilu 7 vuotta sitten ja siitä asti olen haaveillut omasta koirastani - toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän.

Koirakuume on ajoittain ollut valtava, mutta aiemmin ei ole tullut sellaista aitoa tunnetta siitä, että tosissani pystyisin koiran ottamaan ja huolehtimaan sen kaikista tarpeista. Kuitenkin vuosien mittaan olen koko ajan henkisesti valmistaunut tulevaan koiraan. Muistan, kun kolmisen vuosi sitten olin isäni kanssa autokaupoilla etsimässä itselleni sopivaa kulkupeliä ja salaa mielessäni toivoin, että löytyisi farmari, että tulevaisuudessa omistamani koira mahtuisi kätevästi peräkontissa kulkemaan. :nauru:

Viimeisen vuoden ajan olen tutustunut paljon eri rotuihin ja koiran koulutukseen. Nyt kun se oma rotu alkaa olla hahmottunut, oma elämä tasoittumassa ja tuo kumppanikin rinnalla, on itselle tullut tunne, että nyt jos koskaan olen ainakin henkiseltä osaltani valmis koiran ottamiseen. :aurinko: Vielä kuitenkin täytyy malttaa odottaa suurin piirtein vuoden päivät, sillä opintoni ovat kesken ja töitäkin pitäisi saada, jotta varmasti on varaa koiraa elättää.

Ainiin, itsellekin tulee ajoittain samanlaisia koiran hankintaan liittyviä epäilyksen ja ahdistuksen puuskia, mistä muutkin ovat täällä puhuneet. Olen kuitenkin päätellyt, että nuo tunteet ovat vain osa omaa turhan tarkkaa luonnetta, kun kaikki pitäisi olla valmiiksi suunniteltu ja tiedossa, muuten alkaa stressaaminen. :hymy:

loubard

loubard
Viestimäärä: 17

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Keskiviikkona, 03.02.2016 klo 11:09  
+
0
Mulle tuli ensimmäinen ikioma koira joulukuussa. Koiria meillä on toki ollut aina ja mulle lähti kotoa muuttaessa mukaan yksi shelteistä. Siltikään musta ei tuntunut lainkaan siltä, että olisin ollut valmis hankkimaan uuden koiran. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta pelkäsin paljon sitä työtä mitä pentu tuo ja mietin jaksanko. Mulla oli kuitenkin yksi kiva ja helppo aikuinen koira, miksi hankkisin itselleni pennun? Halusin itselleni kuitenkin uuden harrastuskaverin, joten pennun hankinta toteutui (kerrankin) täysin järkisyin ilman mitään pentukuumetta.

Viikko ennen pennun hakua mua ahdisti ihan tajuttomasti. Mietin, että mitä oon oikeen mennyt tekemään ja mietin, että pitäisiköhän vielä perua. Tuntui, etten ole yhtään valmis tai valmistautunut. En ollut ehtinyt hankkia juuri mitään pennulle ja muutenkin en jotenkin ollut lainkaan valmis siihen pennun hankkimiseen. Vaikka pentu oli juuri sellainen kuin olin monta vuotta haaveillutkin.

Nyt meillä on reilu kuukaus yhteiseloa takana ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Pentu on ihana ja oon siitä joka päivä niin kiitollinen ja onnellinen. Se on todellakin juuri sellainen kuin toivoinkin. Toki senkin kanssa on ollut haasteita, se vetää remmissä toisinaan päättömästi ja on luonteeltaan paljon kovempi kuin mun aikaisemmat koirat. Silti se on ihana ja täydellinen ja oon iloinen että hankin sen, vaikka alkuun kauhistutti ajatus pentuarjesta ihan yksin. Toki välillä väsyttää ja näin, mutta aika kivasti on mennyt eikä ainakaan enää ahdista niin paljoa :D
shetlanninlammaskoira Nemo 9/2005
shetlanninlammaskoira Koda 10/2008
shetlanninlammaskoira Capo 9/2009
australianpaimenkoira Cava 10/2015

http://amazingaustralian.blogspot.fi

NiiNu

NiiNu
Viestimäärä: 1727

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Keskiviikkona, 03.02.2016 klo 11:55  
+
0

loubard kirjoitti:

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta pelkäsin paljon sitä työtä mitä pentu tuo ja mietin jaksanko. Mulla oli kuitenkin yksi kiva ja helppo aikuinen koira, miksi hankkisin itselleni pennun?


Multa kysellään säännöllisesti erityisesti sheltti-piireissä, että koskas tulee toinen koira (jostain syystä sheltin on sellaisia, että monilla tuppaa olemaan niitä vähintään kaksi :nauru:), mutta tämä on juurikin se syy, miksi meillä ei ainakaan toistaiseksi toista koiraa ole eikä lähitulevaisuudessa ole tulossa.

Välillä mietin, että olisko Hertan elämä parempaa, jos sillä olis toinen koira kaverina. Mutta toisaalta, jos oma arki ja jaksaminen tuntuu sujuvammalta ja helpommalta ainakin ajatuksen tasolla yhden koiran kanssa, niin onko koiralle kuitenkin parempi, että sillä on omistajat, jotka jaksaa panostaa siihen ja touhuta sen kanssa, kuin että olisi koirakaveri, mutta omistajien aika ja jakseminen on kortilla. Hertalla kuitenkin on koirakavereita, joita näkee säännöllisesti.
Shelttityttö Hertta, s. 05/2012

Pdm

Pdm
Viestimäärä: 253

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Tiistaina, 09.02.2016 klo 00:03  
+
0
Tää on toisaalta todella jännä aihe pohtia. Meillä on siis aina ollut koiria, ja kun muutin vajaa 18-vuotiaana pois kotoa niin ei mennyt kauan kun alkoi tuntua oudolta ettei ole koiraa. Lara sitten lopulta tulikin vähän reilu puoli vuotta sen jälkeen kun omilleni olin muuttanut (silloista omaa koiraa ei mukaan voinut ottaa kun pelkäsi rappukäytäviä) - osaksi suunniteltuna, osaksi suunnitelma. En mie sillon jotenkin tajunnut yhtään pelätä tai olla asiasta stressaantunut. Välillä oli vaikeaa mutta sitten kuitenkin asiat vaan jotenkin hoitui.

Nyt kun sitten taas oon koiraton ensimmäistä kertaa elämässäni vuosikausiin, niin ahdistus onkin monta kertaa isompaa. Millon on hyvä hetki? Ei ainakaan nyt pariin vuoteen ku joutuu tekemään niin paljon töitä et ei kyllä yksin voi ottaa pentua. Mut entä sitten? Jos ei ookaan tukiverkkoa sillä paikkakunnalla minne päätyy? Miten sen pennun kanssa taas jaksaa? Kestääkö hermot? Onko miusta enää koskaan siihen? Onnistunko vielä uudestaan?

Seurakoirapennun (hirvikoira on tulossa mutta tosiaan asumaan vanhemmille maalle) hankkiminen tuntuu nyt jotenkin ihan järkyttävän isolta kynnykseltä kun ikää on tullut lisää. Ehkä se vaan on niin että sitä ei vain sillon 18v:na tajunnut ajatella kaikkea mahdollista ja pelätä liikaa. Saa nähdä rohkaistuuko sitä enää ikinä..
If there's a prize for rotten judgement, I guess I've already won that.

sbtn Lara 02/09 - 08/15.
(Viestiä on muokattu tiistaina, 09.02.2016 klo 00:06)

naukunen

naukunen
Viestimäärä: 5081

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Torstaina, 11.02.2016 klo 09:56  
+
0
Mulla oli ihan ruusuilla tanssimista vielä kahden kanssa. Oli selvää että mä haluan kaksi koiraa ja potentiaalisemman harratuskoiran, niin ei sitä jotenkin ollut niin skeptinen. Collie tuli vielä nelikuisena, melkein sisäsiistinä, ei rikkonut koskaan mitään ja oli muutenkin alusta asti tosi mieleinen. Nyt näillä keleillä oon harrastanut muutaman kerran sitä että meen ensin belgin kanssa tunniksi metsään ja sitten vien "isot" toiseksi tunniksi kaupungille, ja kummallakin reissulla oon aina yhtä hämmästynyt että onpa ollut muuten joskus helppoa ja mukavaa :nauru: Kynnys pennun ottoon on joka koiran myötä kyllä laskenut, mutta selväksi on kyllä myös käynyt että kolme on ihan maksimi pääluku mulle. Tosin pakkoko se oli vaihtaa rotuun jolla on tuplasti enemmän paukkuja kuin noilla kahdella ajatuksen voimalla kulkevalla yhteensä...
Rise to reset the world.

nnora

nnora
Viestimäärä: 2246

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Torstaina, 11.02.2016 klo 16:39  
+
0
Ihan ensimmäisen aikuisiän oman koiran hankinta oli kyllä valtavan iso kynnys. En ollut muusta huolissani kuin oman allergian ja astman suhteen ja sitä surin ja murehdin valtavasti etukäteen. Tästä syystä olinkin ilman koiraa muutamia vuosia kunnes totesin, että nyt tai ei koskaan enää.
Koiria on lapsuudenkodissa ollut joten sinällään en jännittänyt koiranpitoa noin muuten.

Nykyäänhän tuntisin aina ja koko ajan itseni valmiiksi ottamaan koiran, tunnetasolla.
Järki yrittää itsestään muistutella ja toistaiseksi on järki on jäänyt vielä mittelössä voitolle.

Tasaisin väliajoin tulee ja menee se kolmannen koiran kuume, pentukuume, eri rotujen kuume.
Koko ajan kuitenkin vahvistuu myös se ajatus, että kolmannen kanssa vietetty aika on noilta kahdelta pois ja mun oman jaksamisen rajat ei ole kuitenkaan kovin kummoiset.
Yritän myös ajatella oman koiramäärän siten, että pystyn ja jaksan niiden kanssa myös yksin.

Mulla on sama kuin naukulla tuossa ylempänä, kynnys koiran ottamiseen madaltuu kummasti kun niitä on jo ennestään. Pelottavan helposti tuntuisi käyvän.

Siispä en ole yhtään hädissäni, kun mies on päättänyt hankkia seuraavaksi itselleen lintukoiran, näillä näkymin bretonin. Tervetulotan bretoni riiviön porukkaan ilolla tervetulleeksi sitten kun sellaisen aika on, mies saa sen itse kouluttaa metsälle ja minäkin saan siitä toivottavasti energisen kaverin omiin harrastuksiin, ainakin toivottavasti Vilmalle seuraajan kaverikoirahommiin jos ei muuta. :hymy:.

Tosin siitä on käyty nyt keskustelua, että onko pennun aika nyt lähivuosina vai sitten kun seniorikoirasta on aika jättänyt. Toistaiseksi on aivan hyvä näin.
Porokoirasukuinen Moona 08/06
Suomenlapinkoira Vilma 09/11





dinski

dinski
Viestimäärä: 1209

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Torstaina, 11.02.2016 klo 19:20  
+
0

NiiNu kirjoitti:

Välillä mietin, että olisko Hertan elämä parempaa, jos sillä olis toinen koira kaverina. Mutta toisaalta, jos oma arki ja jaksaminen tuntuu sujuvammalta ja helpommalta ainakin ajatuksen tasolla yhden koiran kanssa, niin onko koiralle kuitenkin parempi, että sillä on omistajat, jotka jaksaa panostaa siihen ja touhuta sen kanssa, kuin että olisi koirakaveri, mutta omistajien aika ja jakseminen on kortilla. Hertalla kuitenkin on koirakavereita, joita näkee säännöllisesti.


Kiteytit mun ajatukset tähän melkein yks yhteen.. :hymy:
Mä tiedän, että Leppo nauttis ihan hirmuisesti jos meil ois toinen koira, jonka kanssa se voisi painia ja rellestää niin kuin se tykkäis tehdä kaikkien koirien kanssa. Leppo myös rakastaa pentuja ja leikkii niiden kans ihanasti. Meil on kyl silleen et tää vakkarikoirakaveri, jota nähdään monta kertaa viikossa, ei tykkää enää juurikaan leikkiä Lepon kanssa... Ei ne oo ikinä painileikkejä harrastaneetkaan kun villis ei niistä pidä, mut nyt harvoin lähtee edes takaa-ajoleikkeihin mukaan, ja jos villis on meil hoidossa niin vaan välttelee ja ignooraa Leppoa. :neutral: Ja sit mun sydän särkyy aina pikkusen kun corgi häntä heiluen ja silmät loistaen ottaa kaverin vastaan kylään ja yrittää hyvin kohteliaasti leikkiin toista haastaa, sit purkaa intoaan leluihin ku toinen ei vaan lähe... *snif* Houkutus koirakaverin hankkimiseen on tommosten juttujen jälkeen aina entistäkin suurempi.
Mut just ne käytännön asiat ja se oma jaksaminen on se mikä pistää jäähdyttää noita tunnekuohuja. Muutamaan kertaan oon noita kahta, siis Leppoa ja villistä, vienyt hihnalenkille yksin ja ei jestas mitä säätämistä se on. :nauru: Oma koira kun intoilee kaverista ja autoista ja vähän kaikesta, ja hoitokoira jonka hihnakävelytapoja ei tunne ja joka haluis mennä vähän omiin suuntiinsa, johan siin on heti remmit solmussa. Ihan eri asia toki jos molemmat koirat olis omia, tottuisivat varmasti jolkottelemaan vierekkäin ja hötkyilemättä.

Tällä hetkellä oisin tunnepohjaisesti ajateltuna ottamaan pennun vaikka heti (se kynnys tosiaan on matala!), mut järjellisesti ajateltuna en olis vielä valmis. Edellinenkin koira on viel näin alle 2v:nä ihan keskeneränen monella saralla, ja haluan panostaa nyt siihen.

Ihan ekan koirani kohdalla tunsin olevani valmis siinä kohtaa, kun asuin omillani tai siis miehen kans yhdessä, ja haluttiin molemmat lenkki- ja harrastekaveri.
Lepon kohdalla olin tehny ihan paperille suunnitelman, jonka jokainen kohta piti olla täytettynä (mm. asuinpaikka ok lenkkimaastojen ja eläinlääkärin lähistöllä, työpaikat molemmilla jne..) ennenkö koira voi taloon tulla. :nauru:
Welsh corgi pembroke "Leppo", s. 3.4.2014
Leppoisaa -blogi

Helmi12

Helmi12
Viestimäärä: 1591

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Perjantaina, 12.02.2016 klo 20:28  
+
0
Varmaankin aina. Sain ensimmäisen koirani kun olin 14. Sitäkin olin mankunut monta vuotta, mutta silti se pentu tuli aika yllättäen. Käytiin vain katsomassa isän ja äidin kanssa äidin työkaverin naapurin sekarotuisia koiranpentuja. Isä, joka oli aina ollut koiraa vastaan, sanoi vain että kyllä me otetaan tämä pentu.

Ihan ikioman koiran hankin kun olin puolisen vuotta asunut omillani (tai poikakaverin kanssa), olin silloin 20v. Sen jälkeen on tullut useampia koiria, kynnys on ollut matala ottaa pentu. Tälläkin hetkellä mietin kolmannen koiran hankkimista. Mutta ei nyt ainakaan ihan hetkeen, Essin pitää kasvaa aikuiseksi ensin. Oli niin ihana nähdä, kuinka Elena nautti Essin seurasta ja päinvastoin, siksikin haluaisin ottaa "Essille kaverin". No itsellekin tietysti. Rotuvalintaa rajoittaa myös Helmi. Se on niin pieni, ettei mitään isompaa koiraa voi edes harkita.

Sufa

Sufa
Viestimäärä: 394

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Keskiviikkona, 17.02.2016 klo 17:05  
+
0
Mä en Väinön kohdalla hirveästi miettinyt, heti kun muutin yksiöön niin koira oli saatava. :shifty: Nyt sitten toista koiraa tulee mietittyä paaaaljon huolellisemmin. Oon yrittänyt tehdä listaa miksi EI olisi toisen koiran aika yms. Paljon vaikeampaa tän päätöksen tekeminen on kuin ensimmäisellä kerralla. :ttou: Mutta onneksi tällä kertaa ei ole samanlainen "kiire" kuin viimeksi. :hymy:

dinski

dinski
Viestimäärä: 1209

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Keskiviikkona, 17.02.2016 klo 19:00  
+
0
^ Joo, ei sitä ekan koiran kanssa kyllä jotenkin edes osannut miettiä niin huolellisesti ja tarkkaan ennen hankkimista, mul ainakin oli fiilis että kun on koko elämän oottanu niin miks oottaa enää yhtään. :nauru:
Asiasta kukkaruukkuun, haluisitko Sufa tässä jossain kohtaa vaihdella vaikka yksärin kautta vähän sun omia kokemuksia kultseista? :hymy: Lueskelin rotupuolella ketjun läpi jo, ois hauskaa tietää niistä vähän enemmän (kun toi miekkonen siis sano et kultaisennoutajan joskus vois haluta niin teen taustatutkimusta :nauru:). Voin pistää joitain kyssäreitä sulle niin ei tarvi tyhjästä ruveta kirjottelemaan... :hymy: Jos sul on jossain kohtaa aikaa siis.
Welsh corgi pembroke "Leppo", s. 3.4.2014
Leppoisaa -blogi

Sufa

Sufa
Viestimäärä: 394

VS: MILLOIN TUNSIT OLEVASI VALMIS OTTAMAAN KOIRAN... - Keskiviikkona, 17.02.2016 klo 19:51  
+
0
^Jep, mullakin taisi muutosta mennä hurjat kolme viikkoa kun pentu jo oli kotona. :shifty::nauru: Sen siitä saa kun koko ikänsä odottaa!
Ja joo tottahan toki, vastailen mielelläni kysymyksiin! :hymy:

  Siirry sivulle: 1 ... 4 5 6
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25824
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5787
Viestejä yhteensä543771
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös263023
(Tilastot päivitetty viimeksi 13.10.2019 klo 23:45)