Koirat.com

Minulla on luultavasti melko tyypillinen ongelma, eli taloon on tullut lapsi, toinen tulossa ja koirille ei ole enää jäänyt niin paljon aikaa mitä pitäisi :( Meillä on kaksi beaglea (7 ja 5 vuotta), jotka käyvät miehen mukana metsällä. Vietin todella paljon aikaa koirien kanssa ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja jotenkin tuntuu siltä, että koirat olivat minulle eräänlainen lapsien korvike vaikka niin ei saisi olla. Elämäni on tällä hetkellä sellaista, että joudun hoitamaan pääasiassa yksin kodin, lapsen ja vielä käymään töissä. Koirien hoito on tällä hetkellä miehen vastuulla, mutta mielestäni hän ei osallistu hoitoon niin paljon kuin pitäisi. Mies käyttää koirat aamulla lenkillä ja ruokkii, kotiin tultuaan käyttää koirat ulkona ja tietenkin antaa iltaruuat ja lenkittää iltalenkin. Ongelmana on vain se, että tuota se koirien elämä meijän talossa sitten vain on, eli ei mitään viriketoimintaa. Itselläni tilanne on alkanut ahdistamaan erittäin paljon, varsinkin kun tiedän, ettei koirien tilanne muutu lähiaikoina helpommaksi, kun toinen lapsi syntyy pian. Haluaisinkin antaa koirat perheeseen, jossa niitä kohdeltaisiin kunnioituksella ja annettaisiin virikkeitä muutenkin kuin metsästyskautena. Mieheni ei kuitenkaan halua luopua koirista, koska haluaa pitää itsellään "metsästyskaverit". Olen maininnut useasti siitä, että koirille on annettava myös viriketoimintaa. Tilannetta on myös pahentanut se, että mieheni on useasti alkanut myös laiminlyömään lenkkeilyä. Itselläni voimat tämän asian kanssa on ihan loppu ja en tiedä mitä tehdä. Toinen koirista on myös pahasti ruoka-aineallerginen ja vaatii erityistarkkailua lähes koko ajan, koska suuhuun näin lapsiperheessä eksyy useasti monia allergianlähteitä (ja beaglella kun on niin hyvä ruokahalu...). Onko kenellekään vastaavia kokemuksia tai antaa vinkkejä?

Aktivointileluja, pyörälenkkejä, välillä hoitoon tutuille/dogsitter? Jos rahatilanne sallii, niin esim. joku luotettava nuori lenkittämään/käymään agissa piikeleiden kanssa pientä maksua vastaan pari kertaa viikossa? Ainakin omalta asuinpaikkakunnaltani löytyy roppakaupalla innokkaita yläasteikäisiä koirafaneja, jotka enemmän kuin mielellään touhuavat muiden koirien kanssa kun eivät saa omaa :) Ja yleensä sellaiset eivät edes halua maksua - kunhan saavat olla koiran kanssa, tietenkin pitemmistä vahtikeikoista kuuluu maksaa..

Mielestäni on hienoa, että huomaat koirien kannalta tavallista huonomman tilanteen ja olet valmis jopa luopumaan niistä, jotta niiden elämä paranisi. Varmasti raskas päätös, hatunnosto asian myöntämiselle ja voimia asian käsittelyyn!

Mikäli mies ei suostu koirista luopumaan, ovatko koirat luonteeltaan sellaisia, että niitä voisi joku vieras hoitaa? Esimerkiksi joku nuori, jolla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta oman koiran hankintaan, voisi innostua koirien kanssa lenkkeilystä, tekemisestä ja ehkä jopa harrastamisesta. Ainakin pientä korvausta vastaan luulisi apua olevan saatavilla.

Koska tilanne kuitenkin selvästi stressaa ja painaa mieltäsi, ehkä olisi aiheellista ottaa sekin puoli asiasta puheeksi miehesi kanssa.

Mikäli päädytte etsimään koirille uudet kodit, voittehan pyrkiä löytämään sopivan paikan läheltä niin, että miehen olisi mahdollista edelleen ottaa koirat mukaan metsälle.

Itselläni ei siis ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, ja lähinnä halusinkin vastata tuossa ensimmäisessä kappaleessa kirjoittamani asian vuoksi: ihanaa huomata, että olet valmis myöntämään, että koirille ei riitä aikaa ja jaksat silti ajatella niiden parasta. Tilannehan ei missään nimessä ole ihana, vaan nimenomaan se, että huoli eläimistä on kaiken kiireen keskellä silti mielessä. Voimia!

Toisaalta raskain vaihe lasten kanssa ei ehkä kestä loputtomiin ja kunhan saat arjen lutviutumaan, mahtuvat koiratkin siihen ehkä paremmin. Virikejuttujahan voi tehdä myös ihan yksinkertaisia: nameja maitotölkkeihin ja piiloihin, kongeja pakastimeen, ydinluita järsittäväksi. Ja tosiaan apua kannattaa varmasti kysyä lähistöltä. Joku saattaa hyvinkin olla lenkki- tai treeniseuraa vailla.

Ajattelisin myös, etteivät metsästystyyppiset koirat välttämättä varsinkaan aikuisina enää ihan mahdottomasti vaadi, beaglejä sen ihmeemmin tuntematta: muutama lenkki päivässä, vähän jotain ekstraa silloin tällöin. Ei kaikkien koirien kanssa tarvitse treenata päivittäin, meillä ainakin Helmi on paljon motivoituneempi silloin kun treenaaminen on satunnaisempaa.

Enkä mitenkään halua sanoa, että luopuminen olisi huono tai tuomittava vaihtoehto. Lähinnä vain mietin, että välttämättä koirien elämä ei mahdottomasti muuttuisi, beagle kun tuskin on ykkösharrastuskoira muille kuin metsästäjille ja metsästys tuppaa olemaan väistämättä kausiluontoista.

LINTUJA kirjoitti:

Lähinnä vain mietin, että välttämättä koirien elämä ei mahdottomasti muuttuisi, beagle kun tuskin on ykkösharrastuskoira muille kuin metsästäjille ja metsästys tuppaa olemaan väistämättä kausiluontoista.

Kyllä piikeli harrastuskoiranakin menee, ja on melko haka agissä kunhan tottelevaisuus pelaa. (Näin ainakin meillä.)
Mutta samaa mieltä olen tuosta lapsiasiasta, ja beaglet rakastavat huomiota ja niitä "mainostetaan" myös perhekoirina, joten varmaan tulevaisuudessa myös lapset voisivat osallistua touhuamiseen koirien kanssa..?

Mites kun kesä on tulossa ja lasten kanssa saa kuitenkin olla pihalla suurimman osan päivästä, voisiko koirat/aina vuorotellen toinen koira olla mukana ulkoilemassa? Jos koirat kulkevat siivosti hihnassa niin hihnat vyötärölle jotta saa kädet vapaiksi. Välillä lapset ja koirat autoon ja metsään, vauva kantorinkkaan selkään ja retkelle? :) (Meidän tyttö kuorsasi ergo-repussa koko metsälenkin ajan vauvana) Ja samaa minäkin sanon tuosta, että se rankin vaihe lasten kanssa ei kestä kuitenkaan kauaa. Olen itsekkin ollut jonkin aikaa yksin niin että vastuu kodista, lapsesta ja koirasta on ollut vain minulla, silloin oli pyydettävä lenkitysapua ja eihän silloin tietenkään mitään omaa aikaa ollut. Mutta kotona koiralle virikkeitä on tuntunut tarjoavan jo lapsikin, koko ajan lisääntyvässä määrin. Niillä on omat touhunsa ja juttunsa ja tehokkaammin lapsi saa koiran väsytettyä kuin minä.

Saisitteko miehen kanssa jaettua lenkitysvastuuta? Niin että välillä mies jäisi lasten kanssa kotiin ja sinä menisit koirien kanssa lenkille, vaikka kerran päivässä lähtisit koirien kanssa ulos ja keksisit jotain aktivointijuttuja normilenkin lisäksi?

Toivottavasti löydätte teille sopivan ja hyvältä tuntuvan ratkaisun, asia selvästi stressaa sinua kovasti ja välität koiristasi. Tsempit täältäkin!

Näyttääkö koirat sitten jotenkin kärsivän tilanteesta? Ovatko turhautuneita, häiriökäyttäytymistä tms.? Mielestäni beagle ei ole mikään hirmuisen aktiivinen ja virikkeitä tarvitseva rotu, vaikka poikkeuksia varmaan löytyykin. Toki koiria pitää lenkkeilyttää niin että kunto kestää sitten metsästyskaudenkin, mutta muuten en ottaisi kauheasti stressiä aiheesta. Jos toinen lapsi on syntymässä niin sittenhän sinä varmaan jäät kotiin (tai miehesi), ja yleensä siinä oman perheen arjessa mukana olemisessa on normaalille aikuiselle koiralle tarpeeksi virikettä.

Itse en kyllä tuossa tilanteessa miettisi koirien pois antamista, ellei nyt sitten joku tuttu ja sopiva ihminen olisi nimenomaan halukas koiria ottamaan. Eri asia sitten jos et itse jaksa koirien kanssa touhuta ja arvelet ettei se kiinnosta jatkossakaan, tosin silloinkin mieli saattaa muuttua kun lapset kasvavat. Siinä vaiheessa kun lapset ovat hiukan isompia, on moni oikein kiitollinen jostain harrastuksesta joka ei liity lapsiin ollenkaan, ja toisaalta koirien kanssa ulkoilu tekee lapsillekin hyvää.

^itsekin mietin tuota, että "oireilevatko" koirat jotenkin kun eivät saa tarpeeksi aktivointia?

Toivottavasti kysymyksen lähettäjä pääsisi pian vuorovaikuttamaan tähän keskusteluun, onko ylläolevista ehdotuksista ollut hyviä. Koirat kuitenkin vissiin ovat olleet siis pennusta pitäen yhdessä? Leikkivätkö koirat keskenään kuinka paljon päivässä?

Toivottavasti saisitte perheen toimimaan koirineen lapsineen kaikkine karvoineen :).

syrri, joo, en mitenkään kyseenalaista sitä, onhan mun seropikin mainio agikaveri (paitsi kokonsa puolesta kun on aika pieni maxi). Mutta ehkä joku bordercollie saattaisi enemmän närkästyä treenittömyydestä. Tai sitten varmastikaan moni ei, tuntuu, että nykyään vähän ollaan hysteerisiä ton aktivoinnin kanssa. Sellainen koira kuin omistaja, varmaan. :D

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla aloittajan vastauksia. Voihan olla, että mielikuvani beaglesta muuttuu kokonaan.

Mastering the timing and precision needed to navigate the increasingly complex levels is where the challenge lies in geometry dash breeze