Koirat.com

Mä näin viime yönä unta valtavasta hyökyaallosta, tsunamista, joka iski kotiini.

Ja aamulla olikin se uutinen Japanista.. pelottavaa.

Näin ihan tosi, tosi hämärää unta viime yönä. Siihen liittyi mm. nykyisen työssäoppimispaikkani potilaita vieläpä. Unessa oli kyllä ihan törkeän hienot värit ja maisemat sekä taustamusiikki. Jossain vaiheessa ajoin pakoautoa järven jäällä, keskellä yötä ja revontulia oli taivaan täydeltä.

Viimeyönä näin unta maailmanlopusta. Kauhean kiva. Sitä toteutti joku rikollisjärjestö, joka lahtasi paljain käsin porukkaa. Tapahtumat huipentui Prismaan, jossa yritin kuumeisesti etsiä kaikkia läheisiä ennenkuin ne tapetaan. Tappajat oli soluttautuneet väkimassaan, ja yhtäkkiä vaan joku kimposi toiseen kiinni ja väänsi niskat sijoiltaan. Veri lensi ja siellä täällä oli ruumiita. Piilouduin sitten jonkun sovituskopissa olevan vessan (?) allaskaappiin, ja heräsin siihen kun ne tappajat löysi mut sieltä ja alkoi repimään ulos, ja tiesin kuolevani. Hyi helvata.

Huh, ens yöksi vois tilata uneksimista vaikka Hugh Jackmanista... kiitos

^Olipas siinä ahdistava uni! Toivottavasti ensi yönä paremmat unet

Mä näin viime yönä unta, että olin suklaatehtaassa töissä ja työpäivä koostui suklaan maistelusta. Eilen en ostanut kaupasta suklaata vaikka kuinka teki mieli, kaippa tuo vaikutti alitajuntaan

^ Toihan on niin kuin Jali ja Suklaatehdas -tarinasta

Kaippa haaveilen sellaisesta työstä (btw, en oo vieläkään nähny kyseistä leffaa vaikka yleensä katon lasten leffatkin.. )

^ Se onkin kirjana parempi.

jannie kirjoitti:

^Ei ne nyt niin hurjia ole, unihalvaukset siis. Mä ainakin, nyt kun tiedän mitä ne on, melkein odotan niitä. Pelkoakin oppii siis käsittelemään kun tietää mistä se juontuu... ja sitä pelkoa on siis muillakin kuin elämässään aikaisemmin traumatisoituneilla.

Ja nyt kun niitä ei enää pelkää, ei niitä tulekaan. Myös stressin vähentäminen auttaa, samoin se, ettei nuku ns. huonon omantunnon kanssa, nukkuma-asento & syödyt lääkkeet vaikuttaa, nukkuma-aika ym.

*muoks* Lisätään nyt vielä tohon pelko-osioon, että nimi painajainen juontuu todennäköisesti unihalvauksista - moni tuntee unihalvauksessa painon päällään ja hallut esim. paholaiseen rinnastettavasta kiinnipitävästä henkilöstä on aika yleisiä.

En väittänytkään niitä hurjiksi. Käytin sanamuotoa "kärsin unihalvauksista" siksi, että ne ovat epämiellyttäviä. Minulla ne kestivät pisimmillään ehkä vajaan minuutin. Mutta, kuten totesin itse tulipalosta täpärästi pelastuneena, en voinut olla ajattelematta miten käy jos herää palovaroittimen ääneen tai savun hajuun, mutta ei voi tehdä 30 - 60 sekuntiin yhtään mitään. Se on pieni hetki ihmisen elämässä, mutta liekkejä tai tappavia kaasuja odotellessa käsittämättömän pitkä aika! Siinä tilanteessa ei auta yhtään vaikka kuinka "oppisi käsittelemään pelkoja".

Siksi toiseksi, en näe peloilla, traumoilla tai stressillä mitään yhteyttä unihalvaukseen. Unihalvaus on REM -univaiheen säätelyhäiriö, jossa kyseiseen univaiheeseen liittyvä lihaslamaannus jatkuu heräämisen jälkeen. Mainitsemillasi psykologisilla tai medikalisilla syillä en näe yhteyttä sen paremmin oireiden syntyyn kuin loppumiseenkaan, siis ainakaan itselläni. Myös kytkös painajaiseen, ja sitä koskeva sananselitys, vaikuttaa suoraan sanottuna kaukaa haetulta.

Toteat "Mä ainakin, nyt kun tiedän mitä ne on, melkein odotan niitä". Minä tiesin heti kun ne alkoivat mitä ne ovat ja mikä ne aiheuttaa, joten en niitä pelännyt. Mutta en, siis todella, niitä kaipaakaan. Minusta yksinkertaisesti vain itsehallinnan menettämisen tunne on epämiellyttävä. Selitys voisi olla, että en ole havainnut muitakaan masokistisia taipumuksia itsessäni. En tosin sadistisiakaan! Voin siis olla paljosta kiitollinen!

Nykyjään näen enimmäkseen unia jotka jälkeenpäin suunnilleen voi tulkita koostuvan lähihistoriani ja tulevia tapahtumia heijastaviksi ja siihen sitten jotain päättömyyksiä/hauskuuksia/kamaluuksia..

Lapsuudesta on palanut iäksi kaksi painajaista mieleen. Hiostavin oli sellainen että yhtäkkiä vaan näin mustalla (lattia)listoitetun eteisen nurkkauksen jota päin olin kovaa vauhtia menossa: siis ikäänkuin kärpäsefektinä sen näin, en itseäni vaan sen nurkan lähestyvän. Heräsin aina kun olin törmäämässä siihen..hyh.. Toinen oli sellanen kumma "asterix-uni" jossa olin tippumassa johonkin pyöreähköön terva tm. liemipataan ja sekin loppui aina siihen että heräsin ennen kuin tipuin sinne.. No, nuo eivät enää ole "ohjelmistossa" sentään..

Jaa, muokkaan tähän väliin yhden vakkarin joka inhasti joskus tuloo mut herättämään vieläkin. Joku miespuolinen (joskus entinen koulukiusaaja, joskus joku muu, ei koskaan sukulainen) tulee ja kutittaa, melkein tökkii, sormella mua kyljestä silleen inhottavasti, jotenkin paineella, niin että joudun kiemurtelemaan siitä pois. Ensin on ihan hauskaa, mut sitten tulee sellanen inhotus ja pakokauhu, ei kipua mutta käsittämätön paine kyljessä..iiyyyhh, tuota unta en kyllä tajua..

Nykyään jos näkee ei-niin-analyyttisen ja hauskan unen, on niiiiin harmi kun herää ja sit yrittää epätoivosesti kammeta takas sinne pilvenreunalle. Kerran, pari on tavallaan onnistunut leijailemaan takas ja ikäänkuin "sepittämään" sitä unta eteenpäin

ja muoks sana parempaan

Mä näin unta, että hankin pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoiran, ja se oli aivan täydellinen. Unessa ajattelin että nämä pelittää niin hyvin yhteen mudin kanssa, kun holsku oli rauhallinen, tottelevainen ja helppo perustoilailuun, kun taas temperamenttinen mudi säväytti vakavammin harrastaessa. Ja että ne ottivat juuri oikealla tavalla vaikutteita toisistaan. Vitsit kun en vain muista, minkä nimen annoin tälle uudelle koiralle.

Näin aivan järkyttävää maailmanloppu-unta, että oon vieläkin ihan tööt. Ensin tuli nälänhätä, ja joka paikassa oli tulipaloja. Ihmiset sulloutuivat tietyille alueille paniikissa ja talloivat toisensa muusiksi nähdessään jollain ruokaa. En osaa paremmin kuvailla unta, mutta hirveä se oli. Eikä edes ensimmäinen kerta kun näin tällaista unta missä maailman loppu enteilee, edellinen oli pari vuotta sitten ja se oli niin todellisen tuntuinen, että kesti oikeasti muutama päivä päästä siitä yli. Hyi.

jannie kirjoitti:


*muoks* Lisätään nyt vielä tohon pelko-osioon, että nimi painajainen juontuu todennäköisesti unihalvauksista - moni tuntee unihalvauksessa painon päällään ja hallut esim. paholaiseen rinnastettavasta kiinnipitävästä henkilöstä on aika yleisiä.

Painaijainenhan on suomalaisessa mytologiassa paha henki/demoni, joka on tullut istumaan selällään nukkuvan rinnan päälle aikeenaan tukehduttaa. Eli varmaankin liittyy unihalvaukseen, mutta tuo uskomus on ajalta, jolloin ei vielä tiedetty "tieteellistä" selitystä unihalvaukselle. Onhnan noita samanlaisia pahoja henkiä muissakin kulttuureissa, eri nimillä vaan.

Itse ketjun aiheeseen.. Mä näin unta että olin raskaana.

Näin viime yönä unta, että koira oli tappanut seitemän siiliä pihalle ja oli mutustamassa yhtä, kun menin hakemaan sitä sisälle. Hulluinta oli se, että oli lunta ja pakkasta.

Kauan sitten näin unen, että heräsin painajaisesta, enkä pystynyt liikkumaan. Yritin huutaa apua, mutta ääntä ei tullut. Sitten säpsähdin oikeasti hereille. Unesta on jo vuosia, mutta tunne oli niin kamala, että muistan sen vieläkin.

Yhteen aikaan näin unia, että olin hississä joka alkoi pudota. Vaihtoehtoisesti kiipesin rappusia ylös ja ne alkoivat kaventua ja hävisivät lopulta jalkojen alta.

Mies aiheuttaa mulle nykyään painajaisia. Johonkin aikaan yöstä se laittaa kätensä ympärilleni ja mä alan nähdä painajaista, jossa joku yrittää tukehduttaa tai puukottaa rintaan. Kun sitten herään tyrkkään ukkoa kauemmas.

Viime yönä näin unta että neuloin sellaisen tosi söpön koirapehmolelun. Siitä tuli meille ihana, pehmeä sohvakaveri, jonka kanssa sitten katteltiin telkkua.
No sitten lähdin baariin kaverin kanssa, joka oli aivan umpikännissä. Lupasin pokelle että pidän siitä kaverista huolta, mutta pian kadotin sen tietysti. Siellä baarissa oli isosiskoni kavereita, jotka kohtelivat minua kuin lasta ja nauroivat ilkeästi. Olin onneton ja huomasin kaikkien ystävieni kadonneen sanomatta mitään.
Löysin kehystetyn Tehosekoitin taulun, johon olin joskus aiemmin hommannut nimmarit Matilta ja Mikiltä (tehiksessä ei kyllä ketään Mikkiä ole koskaan ollut..). Olin käsitellyt taulua jotenkin maalaamalla ja siitä tuli elävä taulu, kuin musiikkivideo. Katsoin sitä aivan läheltä ja sekavat kuvat vilisivät silmissä. Taustalla kuului sellaista konemaista kiljumista, kuin jossain kauhuelokuvassa.

Uni siirtyi yhtäkkiä kokonaan toiseen paikkaan ja aiheeseen. Olin auttamassa hyvää lapsuudenystävääni järjestämään häitään. Minun tehtäväni oli viedä tämän morsiamen hääpuku juhlapaikalle. Mutta hänen äitinsä ja mummonsa vihasivat minua ja sanoivat että tappavat minut jos kosken pukuun. Soitin kaverille, etten enää halua auttaa häntä ja hyppäsin bussiin numero 83. Varastin myös hääpuvun mukaan jonkinlaiseksi kostoksi ja sulloin sen reppuuni.

Lähdin repun kanssa sairaalaan tapaamaan pientä tyttöä, joka oli eristyksissä jollain erityistautien osastolla. Tyttö ei saanut olla kosketuksissa ulkomaailman kanssa ja oli vaarana että hän kuolee minä hetkenä hyvänsä. Selässään tytöllä oli sellainen reppu, joka toi mieleen astronautin varusteet. Repussa oli puhelin, jolla hänen piti soittaa numeroon 112, jos saa kohtauksen.
Mietin miten tyttö voisi soittaa, hän oli vain noin kolmevuotias pikkulapsi. Kukaan ei ollut hänen kanssaan sairaalassa, koska tauti oli niin vaarallinen ja tarttuva.
Äkkiä tajusin että olin tuonut sen hääpuvun sairaalaan, olin tuonut ulkomaailmasta saastuneen esineen ja lapsi luultavasti nyt kuolee.

Ihmeellisen paljon tapahtui yhdessä unessa.

neruda, mä näen kanssa aina välillä maailmanloppu-unia, ja ne on aina olleet jotenkin niin todentuntuisia, että muutama päivä on niiden jälkeen ollut sellainen karvat-pystyssä-fiilis.

Edellisen kerran näin sellaista unta, että ydinpommi räjäytettiin jossain, ja muistan seisseeni jossain korkealla (kukkula tms) ja näin, kun se ydinpommin "aalto" tuli kokoajan lähemmäs tuhoten kaiken, mihin se osui. Jokapuolella oli kaaosta ja paniikkia. Muistan vieläkin sen tunteen, kun se aalto sitten osui minuun ja ilmeisesti kuolin.

Hyi.

Mä näin viimeyönä unta, et olin koiran kanssa lenkillä ja tapasin paljon KC:n ihmisiä koirineen :D.
Jollain oli koira vapaana, joka juoksi mun luokse (näytti ensin Dobermannilta), ja mä kaaduin lumipenkkaan.
Yhtäkkiä se koira olikin Shar Pei, ja vissiin tää oli monna83, joka sanoi, et Shar Peilla on myrkkyä kuolassa ja hampaissa, joten ei kannata antaa sen nuolla ihoa. Mä en ollut varma, et nuoliko se koira mun silmän kohdalta, vai oliko se vain lunta kun kaaduin sinne penkkaan ja pelkäsin et mun silmä syöpyy irti.
Joku sanoi, ettei heillä ainakaan ole ollut ongelmia Shar Pein leikkiessä heidän koiriensa kanssa, eli ei ole ollut vaaraksi. Hmph

Ja sit näin unta Aku ja Iines Ankasta. Mut ne oli ihmisen ja ankan sekoituksia. Vähän niinkuin näyttelijöitä, joiden piti pukea asusteet päälle ollakseen nää hahmot. Siinä Iines kuitenkin halusi näyttää seksikkäältä, kun Aku tuli käymään. Tosin siinä unessa mä olin se Iines hahmo, mut en siis oma itseni, ja se Aku oli oikeastaan mun entinen poikakaveri loppujen lopuksi. Argh :D
Ja siis mulla ei ole mitään intoa tai sen kummempia tunteita exään, mut usein kyllä näen unta hänestä, vissiin kun niin monta vuotta kuitenkin oltiin yksissä... ja poden hieman huonoa omaatuntoa miten hoidin suhteen lopun?

^^ Hyi, hyi ja hyi. Noi on niin kamalia unia, että tosiaan toivoo ettei ne koskaan toistu. Oon tosiaan nähny vain nuo kaks, ja yleensä mä aika harvoin muistan mitään unia (paitsi niitä jotka toistuu usein) mutta vaikka tuosta ensimmäisestä on se pari vuotta, en ole vieläkään unohtanut sitä unta enkä sitä tunnetta -valitettavasti. Ihan kuin olisi tosiaan oikeasti elänyt sen unen.

Toivotaan parempia unia molemmille jatkossa

En muista oonko kirjoittanut näistä jo, mutta mulla on kolme toistuvaa unta. Yksi on iso paha susi ja kolme porsasta -uni, missä paetaan jättimäistä kahdella jalalla juoksevaa sutta mitä erinäisimmin keinoin. Toisessa mun pää paisuu jättimäiseksi ja alan leijailla kohti ilmalaivaa joka on täynnä piikkejä joihin mun pää poksahtaa.. Kolmas on sellainen, taas satu-uni, missä mulla on ne saappaat millä pääsee hurjia matkoja parilla loikalla. Ensin tuntuu kuin voisin valloittaa koko maailman, sitten saappaat eivät enää tottele ja loikin vain korkeammalle ja korkeammalle enkä pääse alas (mulla on korkeanpaikankammo), ja lopuksi tipun, tipun ja tipun.. Ja herään siihen tippumisen tunteeseen.

Yleisesti ottaen en näe kovin miellyttäviä unia.

Näitä on kyllä vaihtelevasti joko hauska tai mielenkiintoista lukea. Unet on vaan kyllä aika ovelia.

Mä näin viime yönä unta, että mulle ostettiin iso, vihreä dieselpakettiauto, jossa oli kesärenkaat, ja mun piti vaihtaa siine talvikumit alle. Ja siellä takakontissa (vai miksikä sitä tilaa siinä sanotaan) oli joku mini-olohuone, sohva, nojatuoli, telkkari, kirjahylly ja joku baarikaappikin. Ja mä mietin että mihis mä nyt Lunan pistän kun täällä on tämmönen. Enempää en oikeen muista, mutta olipa pakko tulla tämmönenkin jakamaan.

Minä olen nähnyt omituisia unia aina kun jotakin tapahtunut..

Kun sain varmuuden raskaudesta näin unta, että synnytin normaalisti sen lapsen ja se oli 10kg, johon tokaisin "eihän se tuntunu missään" <- tuo kyllä huvitti seuraavana päivänä

Sitten kun sain kuulla, että maksa ulkona ja pitää keisarileikkaus tehdä, näin unta että sain sen lapsen, juurikin tällä leikkauksella ja katsoin kun se oli kaikenmaailman piuhoissa lasin takana, ja lääkäri ajoi meidät pois siitä..

Eilen kun Aapo lopetettiin, seurauksena oli uni, jossa menin lapsuuden kotiin jossa isä oli ja katsoin kun Aapo tuli vastaan. Kysyin miten se täällä on kun se lopetettiin ja isä sanoi, että ne ei näköjään lopettanutkaan sitä tai valhetelivat tai antoi väärää lääkettä.. Minä itkin koko ajan että miten voi koiralle tehä toisen kerran saman, viedä piikille..
^Tuo periaatteessa voi olla siitäkin, kun minä en osaa luottaa vieraisiin ihmisiin. Minä haluan olla kaikessa mukana joka minulle kuuluu. Eli olin mukana seuraamassa lopetusta ja nyt kun se menossa tuhkattavaksi, mietin aina mitä jos ne ei tuhkaakaan ja antaavat ihan jotain puu tuhkaa uurnassa? Vaikka miks ne niin tekis, mutta silti..

Taraaa kirjoitti:

Minä olen nähnyt omituisia unia aina kun jotakin tapahtunut.
Kun sain varmuuden raskaudesta näin unta, että synnytin normaalisti sen lapsen ja se oli 10kg, johon tokaisin "eihän se tuntunu missään" <- tuo kyllä huvitti seuraavana päivänä
:

Oma juttuni ei mitenkään liity uniin, joten täysin OT.
Työtilani ovat eri puolilla maata työskennellessäni olleet yhtä poikkeusta lukuun ottamatta terveyskeskuksien yhteydessä. Olin taas kerran terv.keskuksen ruokalassa syömässä. Puheeksi tuli edellisen illan luontodokumentti, jossa oli kerrottu mm, että monisikiöisessä raskaudessa karhunpennun syntymäpaino voi olla jopa vain 200 g.

Totesin: "olisihan se ihmisilläkin paljon helpompaa, jos lapsi painaisi syntyessään vain sen 200 g". Pöydässä muut, pari lääkäriä ja talouspäällikkö nyökkäilivät, mutta naapuripöydästä yksi terveydenhoitaja kääntyi minuun päin, ja hampaat yhdessä ja sormi pystyssä kasvojeni edessä sähisi: "Jaa, vai helppoa, jos tekisit kuule itte, vaikka vaan semmoisen 200 grammaisenkin, niin tietäisit kuinka helppoa se on". Täti tempaisi lautasensa ja ruokailuvälineensä ja läks kannat kopisten. Minä totesin pöytäseurueelleni "en sanonut, että helppoa, mutta onhan se taatusti helpompaa kuin Alexsander Karelinin (venäläinen entinen painija) äidillä, kun poika painoi syntyessään yli 7 kiloa". Pöytäseurue lohdutti "älä ole milläsikään, tämä äskeinen nainen vaan on sattumoisin ollut yli 20 vuotta kätilönä". Minä: "Aha"!