Koirat.com

Jos joku suihkuttelis pippurisumutteella tai hiuslakalla mun koiraani etenkin saaden vahinkoa aikaan silmille tms. niin ei hyvä heiluis
Ootteko tullu ajatelleeksi että kaikki koirat jotka vihaisesti tulee päälle ei ole tahallisesti vapaana? Osa voi päästä irti jossain tilanteessa, lähteä karkuun omistajalta. Eli mun mielestä on aina ihan turha syyttää omistajaa siitä että koira on vapaana. Tosin on niitäkin jotka pitää sitä epäsosiaalista koiraansa irti eikä lotkauta korviaan kun itse huutelet että voitko tulla ottaa koiras pois. Mutta yritän vaan kertoa, että niitä vahinkojakin voi sattua, ja myös ne pienemmät koirat voi saada esim isoille pahaa jälkeä aikaiseksi. Kokemusta on. Mä näen niin punaista aina kun puhutaan VAAN isoista koirista ja että ne on automaattisesti aina vihaisia ja kun ne tulee luokse vapaana niin aina tappamis-aikeissa. En usko. Mä olen tavannut paljon enemmän pieniä koiria, jotka oikeesti puree ja lujaa, on kiukkusia kuin ampiaiset ja siinä jopa oma urosvihaaja-labbikseni on ollut itse herranterttu kun yks kappale jackrusseleita roikkuu poskessa kiinni.

Jopa sellanen koira, joka ensin rähisee hampaat irvessä ja jos pääsis esim irti siinä tilanteessa niin ei välttämättä olis vihainen ja tappais toista koiraa. Ne on yleensä epävarmoja ja ei tiedä miten pitäis suhtautua ohitettavaan koiraan. Mä ymmärrän pienten koirien omistajan huolen, se huoli on ihan todellista, iso koira voi saada paljon pahaa aikaan pienelle koiralle. Mutta koittakaa muistaa että joka ikinen iso koira ja vapaana juokseva EI ole aggressiivinen. On munkin 35-kiloisen koiran kimppuun päässyt muutamaan otteeseen isompi irtokoira ja ihan puremismielessä.. ei silti tulis mieleen kantaa mitään hiuslakkoja mukana.

^No sitä hiuslakkaa sekä sitä jotain juttua (mainittiin aloitusviestissä, en muista enää mikä se oli ) taisivat miettiä ne, jotka itse pelkäävät niitä kohti rynniviä isoja irtokoiria. Pippurisumutetta ei taida saadakaan normaalisti mukana kanniskella.

Kuten sanoinkin, harva niistä kyselemättä päälle käyvistä koirista on oikeasti aggressiivinen vaan enemmänkin epävarma pullistelija, ja niille riittää yleensä yksi karjaisu tai jo ikävä katse. Mutta jos itse menee paniikkiin niin ei sitä epävarmaakaan koiraa ole ihan helppo saada ajettua pois, päin vastoin se saa vain lisää puhtia pelokkaasta ihmisestä. Ja sen ison koiran ei tarvitse olla tappomielellä liikkeellä saadaakseen pikkukoiran hengiltä.

Ja mielestäni se koira on kyllä omistajan vastuulla vaikka omistaja ei sitä tarkoituksella toisen kimppuun päästäisikään. Omistajan tehtävä on huolehtia että koira ei karkaile, ja eipä se sitä hyökkäyksen kohteeksi joutuneen tilannetta auta yhtään vaikka päällekäyvä koira olisikin päässyt vahingossa irti. Omakin koira on päässyt vahingossa irti ja rynninyt toisen "kimppuun", ei onneksi purrut mutta säikäytti kyllä pienen koiran. En sitä tilannetta pystynyt mitenkään estämään enkä koe että se oli varsinaisesti minun vikani, mutta kyllä se suututti ihan älyttömästi ja jos pikkukoiran omistaja olisi koiraani suihkinut jollain hiuslakalla niin enpä minä siitä hänelle olisi voinut suuttua, vaikka se ei koiraankaan vika ollut. Ja jos koirani olisi oikeasti tehnyt jotain mistä olisi ollut toiselle (hengen-)vaaraa, olisin ollut todella helpottunut jos toisen koiran omistaja olisi pystynyt sen jotenkin estämään (itse olin sen verran kaukana että koira oli paikalla ennen minua).

Ja kyllä minuakin harmittaa että olen joutunut käyttämään aika koviakin otteita omien koirien kimppuun yrittäviin koiriin, koska omistajahan sen käsittelyn olisi ansainnut. Eivät ne vaaratilanteet ole koirien syytä. Mutta jos joku koira on hengenvaarassa niin silloin toimitaan eikä mietitä sitä tuleeko omistajalle paha mieli.

Ja ison koiran omistajalla nyt vain on sen lopputuloksen kannalta suurempi vastuu, jos sen asian kanssa ei pysty elämään niin sitten ei pidä ottaa isoa koiraa. Ei kukaan tässä keskustelussa nähdäkseni ole sanonut että kaikki isot koirat ovat aggressiivisia? Ison ja etenkin kiltin koiran omistajan on vain ehkä mahdotonta ymmärtää, että pienen koiran kanssa pitää AINA olla varuillaan, koska se yksi pikku rähinä voi viedä koiralta hengen jos toinen osapuoli on iso, vahva ja vapaana. Kannattaa miettiä omalle kohdalle ja katsoa sitten uudestaan, ymmärtäisikö sen miksi pikkukoirien omistajat eivät oikein arvosta hallitsemattomasti vapaana kulkevia isoja koiria.

Jos tuossa sinun esimerkkitapauksessasi sinun koirasi olisikin ollut se joka olisi purrut terrieriin kiinni, olisi se toinen luultavasti kuollut. Ymmärrätkö siis mitä merkitystä koiran koolla on?

Edellisiin viesteihin viitaten itselleni ei juurikaan ole merkitystä sillä onko koira (iso tai pieni) päässyt vahingossa vapaaksi tai millä mielellä koira näyttää tulevan kohti. Mun koiran luokse ei kukaan vieras koira juokse täyttä vauhtia päin, jos mulla on siihen jotain vaikutusmahdollisuutta.

Jos näyttää siltä, että kohti ollaan tulossa mahtaillen, aggressiivisesti tai haukkuen, mä ajan vieraan koiran pois huutamalla ja muulla elekielellä. Osoittaen, että ei tarvi tulla. Jos sieltä on tulossa pieni pentu tai muuten leikkikaverin toivossa tuleva koira, mä silti pysäyttäisin tulijan. Tällöin yleensä riittääkin lievemmät aariat kun aggrella koiralla. Jos sattuisi olemaan sopiva hetki, että leikit onnistuisi, tutustuisin itse ensin vieraaseen koiraan ja antaisin omalle luvan tulla mukaan. Toisaalta, jos tulija on karannut omistajaltaan, pahin mahdollinen mitä voi omistajan koulutusyrityksille tehdä, on antaa koirien leikkiä keskenään, koska vieras koira kokee sitten karkaamisen kannattavaksi ja todennäköisesti toistaa toimintansa. Tämä on yksi syy miksi toivoisinkin, että omaa koiraa ei avosylin otettaisi vastaan mikäli se joskus päättäisi lähteä moikkaamaan luvatta.

Itse olen kanssa miettinyt tuota, että mites sitten jos on itsellä iso koira, ja hyökkääjä on viis kertaa pienempi rähisijä... Vaikka oma koira on kiltti kuin enkeli kotona ja tulee toimeen muiden koirien kanssa, ei ikinä voi olla varma, kokisiko se tarpeelliseksi käyttää hampaita päällekäyvään pikkukoiraan. Ja lopputuloksenhan voi arvata. Oman koiran kohdalla en ole tätä vielä miettinyt näin päin, onhan se ihan kakara vielä. Kaverin kanssa asiasta kuitenkin juteltu, kun heillä päin 2 ärhäkkää ja laiskasti koulutettua kääpiöpinseriä karkailee vähän turhan usein ja tunkee näiden pihaan. Kaverilla siis 2 isoa koiraa, jotka eivät aloita hyökkäystä, mutta puolustavat reviiriään kyllä. Mitään ei ole vielä sattunut, mutta pakostihan sitä miettii, että ei tuntuisi kivalta kiikuttaa naapurille niiden koiria muovipussissa...

Lunan kimpusta olen häätänyt irtokoirat kauhealla mölinällä. Tietysti jos koira on melko rauhassa uteliaana lönkötellyt luokse, olen vaan ottanut pannasta kiinni ja odotellut että omistaja tulee koiransa hakemaan, ilman sen suurempaa showta. Pari kertaa on käynyt niin, etten ole jäänyt arvailemaan, onko kohti laukkaava, hampaita vilautteleva t kai raivolla haukkuva koira aggressiivinen, epävarma vai leikkisä, vaan Luna selän taa, leveä haara-asento ja hirveä älämölö ja mekastus. Toistaiseksi ovat pysähtyneet. Ne 2 tällaista siis, joita on kohdattu. Ja omistajat kattoneet kieroon. Kattokoot.

eepi78 kirjoitti:

Jopa sellanen koira, joka ensin rähisee hampaat irvessä ja jos pääsis esim irti siinä tilanteessa niin ei välttämättä olis vihainen ja tappais toista koiraa. Ne on yleensä epävarmoja ja ei tiedä miten pitäis suhtautua ohitettavaan koiraan. Mä ymmärrän pienten koirien omistajan huolen, se huoli on ihan todellista, iso koira voi saada paljon pahaa aikaan pienelle koiralle. Mutta koittakaa muistaa että joka ikinen iso koira ja vapaana juokseva EI ole aggressiivinen.

Ensinnäkin, kyllä siinä on joku moka ihmisellä tapahtunut jos koira on päässyt karkuteille.

Ja toisekseen, joo, ihan varmasti ei ole kaikki isot irtiolevat koirat vihaisia, mutta hitostako minä tiedän mikä on ja mikä en, ja oman luokse en päästä edes niitä jotka näyttää tulevan leikit mielessä kun tuo oma on hihnassa sellainen räyhääjä ja provosoija jos joku tulee iholle, että saattaa kiltilläkin koiralla mennä hermo ja napata. Ja kun oma painaa tasantarkkaan sen kuus kiloa, niin mä en kyllä jää hetkeksikään katsomaan että millä mielin se toinen koira on tulossa. Ja jos mulla ois hiuslakkapullo mukana niin varmasti suhuttelisin naamalle jos tilanne sitä vaatisi (tosin huutamiseen, kiroamiseen ja potkimiseen varmaan ensisijaissti turvautuisin), ja ihan turha sanoa että "ei hyvä heiluis" jos on ite niin urpo että koira on päässyt karkuun ja toisia hätyyttelemään.

Meidän päälle on yrittänyt täällä Ranskassa dalmisuros ja silläkin oli jo sen verran kokoa että ois purrut mua erittäin helposti ja Pessiltä ois ollut nirri pois muutamalla iskulla. Ei tosiaan ollut aikaa tai intoa jäädä tsiigailemaan koiran elekieltä että mitä sillä on mielessä. Tää tapaus nyt onneksi uskoi prkleellä ja jalan polkemisella, mutta kyllä mua itseäkin pelotti siinä tilanteessa.

^^Pikkukoirat kuuluvat samaan lajiin kuin isotkin, ja ne saa pääsääntöisesti karkotettua ihan samoilla keinoilla kuin isotkin :)

Plus että tarvittaessa voi lisäksi ottaa vaikka niskasta kiinni ja palauttaa omistajalle.

innna kirjoitti:

[quote=eepi78]Tää tapaus nyt onneksi uskoi prkleellä ja jalan polkemisella, mutta kyllä mua itseäkin pelotti siinä tilanteessa.

Jäiköhän se hämmentyneenä kuuntelemaan, mitä ihmeen sanoja sä suollat ulos?

Uusi täällä Hyökkäävän koiran karkoitukseen meillä ei tehonnut huuto,potkiminen tai edes kepillä hätistely tanskandogit hyökänneet jo kaksi kertaa mamman mussukan kimppuun.. tietysti vapaana

Mä kyllä puolustaisin kahta omaa pikkukoiraani tilanteessa ku tilanteessa,vaikka loppuun asti. Väitän, että musta löytyy tarvittaessa sellaset agressiot, että on mustakin isolle koiralle hetkeksi vastusta. Kamalaa olisi jos sellanen tilanne joskus tulisi. Sakemannianikin varmasti puolustaisin,mutta uskon että varmasti pitkälle pärjäisi itsekin.
Päälle tulevan irtokoiran saa yleensä käskevällä ja kuuluvalla perkeleellä(tämä varmaan toimii kun R kuulostaa murinalta?) ja tiukalla ei tule tänne käskyllä miettimään kahdesti kannattaako tulla. Näin on käynyt eri yhteyksissä useasti. Kerran kävi niin, että oma pikkukoirani lähti käskyistä välittämättä vieraan saksanpaimenkoira uroksen ja naislenkkeilijän kimpuun autotielle!! En tiedä mikä flippaus sille tuli,mutta aivan sumeasti päälle vaan. Tää nainen oli fiksu ja karjas minkä kurkustaan jaksoi, että ei tänne perkele. Koira säikähti niin että tuli mun luo välittömästi eikä ole sen jälkeen lähestynyt muita sillä asenteella. Huikkasin vaan sille naiselle että KIITOS,hetken päästä tulikin auto ja huonoa jälkeä olis tullut jos ei tän naisen toiminta olis ollu niin itsevarmaa ja pelotonta Tätä oon tän tapauksen jälkeen käyttäny itse joitakin kertoja ja aina on toiminut

saije kirjoitti:

jannie Onhan olemassa 100ml hiuslakkapurkkeja, jotka kulkee hyvin treenilaukussa namien vieressä. Ei ole lenkkejä hidastanut.

Mulla nyt harvemmin on laukkua lenkeillä mukana.. talvella menis vielä takintaskussa kyllä, mut kesällä ei välttämättä ole edes avaimia mukana, jos ei ole taskuja vaatteissa. OT; naisille tehdään muuten harmittavan vähän vaatteita, missä on kunnon taskut!

Ja sitten asiaan palatakseni, mua ei kyllä yhtään kiinnosta miksi koira on irti, jos se on käymässä oman päälle. Toki nyt ensin yritän selvitä väkivalloitta, mutta varmasti käyn kiinni jos tarve vaatii.

Filippiineilla paikalliset antavat koiriensa juosta vapaana niin jos sita haluaa jannitysta elamaan niin voi lahtea seikkailemaan saarella koiran kanssa uusia lenkkipolkuja etsien. Taalla monet kayttavat koiran kieltoon cesarin tuttua ssshhh-aanta. joskus, tai voisiko sanoa monestikin tama ei tehoa ja siina sitten ollaan kuuden arisevan irtokoiran ymparoimana. koiraani suojelen parhaani mukaan mutta hihnan toista paata olen joskus joutunut hyokkailijoihin kayttamaan valitettavasti...siina sitten sydan pamppaillen vain matkaa jatketaan...

Meillä 6,5 vuoden aikana on käynyt kiinni tai ollut käymässä kiinni arviolta n. 7-8 koiraa. Ikävintä on, että nyt jollain tapaa jokaista irtokoiraa katsoo näiden seurauksena ns. pahalla silmällä: "tuleekohan tuokin päälle?" Silti yhtäkään koiraa ei tarvitse pelätä, eikä onneksi koirakaan pelkää. Itseä tai puolisoa ei juuri tule näissä tilanteissa ajateltua, aina vaan koiraa ajattelee. Koskaan ei onneksi ole käynyt mitään pahempaa ja itse siinä pyrkiny olemaan rauhallinen jottei koirakaan pelästy, mutta silti aina jalat tutisee! Yleensä kaikki kaikkoaa kun älähtää kovasti ja ottaa askeleen pari eteenpäin niin, että oma koira jää taakse. Muutamaa olen kengänkärjellä joutunut kevyesti kokeilemaan, eikä yhtäkään tarvinnut kovemmin ojentaa. Yksi russeli (10kg?) kävi ihan tappo-aikeissa oman koiran (35kg) niskaan kiinni ohituksen jälkeen. Hihnasta oli karannut ja iso mies tuli huutaen juoksujalkaa nyhtämään koiraansa omastani irti. Eikä siis ihan heti lähtenyt

Yks hurja tapaus oli kyllä kans kun nuori dobberi juoksi 4 kaistan (todella vilkas pätkä!) yli hengissä suoraan meitä kohden ja pyrki kiinni. Väisteltiin ja koitin hätistää jaloin, mutta lopulta piti ottaa kaulapannasta tuntematonta koiraa kiinni, koska ei jättänyt rauhaan. Emäntä ja isäntä juoksi sitten suojatien kautta haukkumaan omaa koiraansa "hulluksi!"... koiraa kävi sääliksi, dobermannit kun on omaa sydäntä lähellä. Jos olisin rohjennut, olisin omistajille sanonut jotain peiliin katsomisesta

Meille on kerran käynyt niin, että meidän silloisen koiran päälle kävi karannut rotikka. Onneksi sen rotikan perässä raahautui sellainen kettinkisysteemi, niin sain napattua sen koiran kiinni. Mutta siinä vaan meinasi mulle käydä huonosti, koska kun se ei enää ylettynytkään meidään koiraan, se kääntyi mulkoilemaan minua, onneksi samalla hetkellä sitä kutsuttiin, niin se lähti hinaamaan kotia kohti ja omistajansa luo. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, minun koira kyllä laski allensa ja suolensa tyhjensi myös, mutta mitään ulkoisia vammoja ei tullut, henkisiä kylläkin. Kiva kun se rotikka oli sellainen varmaan 50kiloinen mötikkä ja meidän koira oli nippa nappa 10kg.
Itsekin olin ihan järkyttynyt tilanteesta, että olin vain onnellinen, että sain sen rotikan vietyä tilanteesta pois omistajansa luokse.

Keskivertoirtokoiran voi saada kohtalaisen helpollakin pois, riippuu tietenkin koirasta. Vähänkään pehmeämmät koirat tuntuu pysähtyvän, kun seisoo ite jämäkkänä ja vähän karjuu. Viimeksi karjuin niinkin uskottavia asioita kuin "höpö höpö! ette oo tulossa tänne!" :D

Me törmättiin viime su suomenajokoiraan lenkillä, oli siis hommissa tutkapannasta päätellen. Se jäi sitten pyörimään koirien ympärille ja lähti perään hiihtelemään joten annoin koirien haistella toistensa takapuolet. Onneks lähti nopeasti nenänsä perässä takas sinne mistä tulikin, jotenkin avuton olo iski.

Niin siis ihan naurattaa näin jälkeenpäin kun minä sille lässyttelin, että no menehhän nyt takas siitä, elähän nyt tule tänne.. Tosin suottapa sitä karjumaan kun oli niin lepposa hauvveli ja omia ei lähentelyt juuri haitannut. Lunastakin niin ylpee kun oli ihan nätisti Jospa minä ens kerralla taas kokeilen ajaa moiset hiippailijat pois

^Ajokoirat harvoin onkaan kyllä vihaisia, mut ehkä hiukan uteliaita korkeintaan. Ja aika pian lähtevät kiinnostavampiin juttuihin kun on vähän ehkä haisteltu.

Mulla oli tässä viimeksi häädettävänä hollanninpaimenkoira. Olin omien ja hoitokoiran kanssa ulkoilemassa (oma sennu irti) kun tien yli metsärinteestä ryntäsi tuo koira. Rupesin siinä jo ärjymään ja jalkaa polkemaan kun huomasin että se koira on aika nuori (sellanen hönö ilme paljastaa useimmiten) ja sitten tuntui niin ilkeeltä se häätäminen, kuten monesti muutenkin. Mutta en voinut altistaa 11v. hoitokoiraa tilanteeseen niin pakko oli. Kyllä se emäntä mukana olleen dopperin kanssa sieltä rinteestä huuteli että on ihan kiltti mutta saa häätää kyllä. Taisi pelästyä kun koira ylitti tien, olkoonkin että oli hiljainen metsätie. Sanoin sitten vaan että huomasin olevan nuori koira mutta "refleksit" ehti jo käynnistyä mutta hän oli ihan ymmärtäväinen On se jotenkin oman luonnon vastaista tuo häätäminen mutta on siitä joskus ollut apuakin.