Koirat.com

Me muutettiin silloin 10-kuukautisen koiran kanssa viime kesänä pienestä kaupungista Tampereen keskustaan. Etukäteen jännitin miten koira suhtautuisi kerrostaloasumiseen entiseen omakotitaloon verrattuna ja tietysti isomman kaupungin vilinään. Ihmeen hyvin meillä on onneksi kuitenkin mennyt, koira otti nopeasti pikku yksiön kodikseen eikä rapun äänillekään hirveästi tarvitse haukahdella (väliovella kyllä varmasti on vaikutusta..). Myös liikenteen meluun ja ihmisvilinään tuo on tottunut hyvin, varmaan osittain siksi että olen rahdannut sitä mukana lähes kaikkialle.

Muuton jälkeen meni kuitenkin jonkun aikaa että koira lakkasi stressaamasta, olihan sille suuri muutos lähteä neljän hengen taloudesta, missä lähes aina oli joku kotona. Nyt kun elelemme kaksistaan, on koira luonnollisesti saanut vähemmän huomiota kuin mihin se oli aiemmin tottunut. Stressaaminen näkyi siten, että koira kulki jatkuvasti perässäni, ei olisi ikinä halunnut jäädä yksin ym. Se alkoi jopa tuhoamaan tavaroitani, mitä se ei ollut ikinä ennen tehnyt. Voinee toki olla että liittyi osittain myös ikään.. Mutta, kun tajusin alkaa harrastamaan ja olen keksinyt meille muutenkin enemmän yhteistä tekemistä, on koira selvästi voinut paljon paremmin. Tyhmä kun olin en vain ihan aluksi ymmärtänyt että yksin tosiaan joutuu näkemään enemmän vaivaa koiran aktivoimiseksi...

Nykyään tuo kyllä stressaantuu vähän, jos alan pakkaamaan matkalaukkuja. Silloin se menee ja asettautuu laukkuun nukkumaan, koettaa kai varmistaa että hänet varmasti otetaan mukaan.

Laitetaas jatkoksi omaa kokemusta, joka on tilanteena hiukan erilainen.
Eli allekirjoittaneelta löytyy juuri 7-vuotta täyttänyt koira. Eron jälkeen sovittiin exän kanssa että Tosca viettää aina kaksi viikkoa kummankin luona. Ex jäi vanhaan kämppään ja meikäläinen sitten muutti uuteen.

Ensimmäisen kerran kun Tosca tänne mun luokse tuli, oli neiti selvästi hiukan ihmeissään. Oli vähän sen oloinen, että kiva oli käydä kylässä, mutta joko me kohta lähdetään kotiin. Tottui sitten kyllä nopeasti :)

Nykyään ei enää ongelmaa olekaan. Ainoa missä huomaa mitään muutosta, on nykyisen asunnon äänimaailma. Entisessä talossa on hissi ja asuttiin ylimmässä kerroksessa. Nyt neidin pitää ilmoitella noista rappusia pitkin kipuavista yläkerran naapureista, mutta onneksi tämä kuitenkin siedettävissä rajoissa :)

eepi78 kirjoitti:

Eka muutto oli koiran ollessa pentu, vasta n. 16vkoa. Se meni huonosti, muutto laukaisi tuhoomisen jota jatkuikin sit päälle vuotiaaksi asti.

Meillä muutto laukas jo yhesti lopetetun tuhoamisen. Ukko alotti tuhoamisen 5kk:na ja sitä kesti muutaman kuukauden. Luultiin, että se meni jo ohi, kunnes muutimma Ukon ollessa 11kk uuteen asuntoon. Tuhoaminen alko uuestaan ja kesti taas pari kuukautta.

Ja aluksi meinas tuolla silkkisuolella olla vaikeuksia löytää kakkapaikka uuesta ympäristöstä (ei pentu-teini-aikana kakkaillu ku tarkoin valittuhuin paikkoihin), mutta viimein ku hyväksy tilanteen, että ei sinne vanhoille huudeille enää pääse kakalle, niin suostu tekemään tarpeensa.

Me juuri muutimme kaupungista toiseen. Asunto pieneni yli 40 neliöllä, mutta perhe pysyi yhdessä. Myös ulkoilu olosuhteet muuttuivat, rauhallisesta omakotitalo/rivitalo alueesta aivan kaupungin hälinään. Koira tottui hyvin, koska oli aluksi viikonlopun yli anopin hoidossa, paikassa, jossa oli ollut paljon. Kun tuli uuteen asuntoon, oli aluksi ihmeissään että mikäs paikka se tämä on, kun tutut tavarat ovat, mutta tilaa juosta on niin vähän. Muutto itse sujui hyvin, koira oli vanhalla asunnolla kun vietiin tavaroita autoon, ja lähti ekan satsin mukana sitten anopin luokse. Mandy on nyt 4kk, oli siis silloinkin kun muutimme. Ulkoilu oli tosin ensin hieman hankala, koska koira oli tottunut pääsemään takapihalle aina kun pyysi, mutta nyt jos menee oven eteen rapsuttelemaan, pitää ensin laittaa valjaat yms ja sitten vasta ulos. Ja kaupungin hälinä häiritsi myös hieman, koska ei juurikaan ollut tottunut moneen autoon kerralla, eikä liikennevaloihin yms. :) Mutta nyt menee jo paremmin. Ja illlalla kaikista helpoin käyttää ulkona, kun ei juurikaan liikennettä tai ihmisiä ole. :)

Sori, jos tuli sekava teksti.

Muoks. Unohdin laittaa tuosta haukkumisesta rappukäytävän ääniin. Kyllä, mandy haukkuu aina, kun joku menee rappusia pitkin/avaa oven rappukäytävään/alaoven aukasu ja kiinnimeno ääni. Haukahtaa tosin vain muutaman kerran. Mutta postinkantaja... Tekis joskus mieli sanoa sille, että kävelisi, eikä juoksisi, niissä rappusissa. Joka aamu kello 6.00 koira vetää sellaset räksyttämiskohtaukset, että varmaan koko talo nousee ylös, ja vaan sen takia että postinjakaja juoksee rappusissa!!! Prkl. Voisiko tuosta sanoa postinkantajalle kiltisti, ehkä talon rauha säilyisi, jos se postinjakaja vaikka kävelisi ne rappuset?

Muuttoviikonloppu on nyt enemmän ja vähemmän onnellisesti takana. Muutimme siis ihan parin sadan metrin päähän vanhasta asunnosta, joten lenkkipolut ovat pysyneet samana (on muuten hankalaa itsellekin, välillä jalat vievät ihan huomaamatta edelliselle talolle päin).

Hippu on ollu "ihan ok". Öisin se on vähän levottomampi kuin ennen, saattaa herätä vinkumaan useamman kerran yössä. Nyt mun ollessa kotona se kuorsaa entiseen tapaansa viereisessä huoneessa omassa sängyssään ja vähät välittää siitä, mitä teen. Eilen jätin sen kokeilumielessä hetkeksi yksin ja kuvasin reaktion. En ehtinyt olla kovin kauaa ulkona, kun remonttimiehet tulivat ja piti tulla takaisin sisälle. Hippu jäi yksin ihan ok, mutta hetken päästä alkoi kuljeskella edestakaisin ja pitää ihan hiljaista kitinää. Välillä se vain möllötteli paikallaan ja ihmetteli hiljaa. Sen käytös oli edellisessäkin asunnossa välillä tuollaista. Uskon, että kunhan se jää pidemmäksi aikaa yksin, niin eiköhän se rauhoitu nukkumaan kuten ennenkin. Yritän nyt tehdä joka päivä jotain "tikusta asiaa" johonkin, että se tottuisi heti alusta asti olemaan yksin.

Vahtiminen ja hälyttäminen sujuu jo oikein hyvin, vaikka koti vaihtui...

Meillä oli muutto viime viikolla. Koirat keräsivät tosi paljon stressiä itse muuttotapahtumassa, koska jouduttiin sulkemaan ne kylpyhuoneeseen etteivät ne olisi olleet tiellä ja karanneet ovesta tavaroita kannettaessa. Olin jo etukäteen kuitenkin päättänyt että ne lenkkeilevät uudelle asunnolle (ja vanhemman koiran kanssa olin käynytkin siellä suunnalla lenkillä) ja uuteen asuntoon päästyään ne olivat rentoja.

Vanhempi eroahdistuskoira kärsii ypöyksin jäämisestä edelleen, pienellä ei mitään ongelmia. Nyt ne jäävät myös keskenään pidemmiksi päiviksi, mutta pyrin sitten iltapäivästä ja illasta tarjoamaan reilun lenkin...

Meilläkin on nyt muutto käynnistymässä pikkuhiljaa, päädyttiin nyt sitten n. kolmanneksen pienempään asuntoon lähes ydinkeskustassa... mutta silti, jännää kyllä, rauhallisemmalla alueella kuin tää meidän landelähiö. Sitä se raha tekee, näköjään, vaikkei uskois että Suomi on sellanen maa missä täytyis maksaa enemmän voidakseen asua rauhallisella alueella. (Ja vuokralla siis asumme yhä, muutamme kaupungin asunnosta yksityisen säätiön vuokra-asuntoon.) Neliövuokra nousee siis ihan kivasti, mutta kokonaisvuokra (& -kustannukset) laskee.

Hugo on nyt kertaalleen käynyt uudella kämpillä, siellä se viipotti häntä pystyssä kaikki nurkat läpi ja oli ihan ok:n olonen. Täällä vanhalla kämpillä on vähän hämillään muuttolaatikoista, muttei mitenkään huolestuttavan oloisesti.

Varsinainen muuttopäivä on nyt sitten 14. päivä, ja Hugo menee siksi aikaa anoppilaan hoitoon treffaamaan tyttöystäviään. Sittennä onkin taas varmaan kerrottavaa, miten lähtee arki sujumaan uudessa asunnossa.

Dodiin... Nyt on leikitty kaupunkilaiskoiria hetken aikaa ihan hyvällä menestyksellä!

On sujunut aika kivuttomasti, ekat pari päivää Hugo oli vähän että "niin siis millon me OIKEASTI mennään kotiin", mutta nyt osaa jo rapussa suunnistaa ensin hissiin ja omassa kerroksessa kotiovelle kun puhun kottisse menemisest
Välillä möhistelee muista asunnoista kuuluville äänille, täällä on vissiin jonkun verran huonompi äänieristys kuin edellisessä kämpässä. Vaikuttaa kuitenkin just niin rauhalliselta talolta kuin ajateltiinkin.

Tähän mennessä kaikki on siis mennyt hyvin.

kohta 12 vuotias koirani on muuttanut mukanani neljä kertaa ja hyvin on menny. Koira suuremman hässäkän ajan ollu pois jaloista ja koiralle on aina näytetty tyhjä asunto. Viimesin muutto viime kesänä oli sitten koiralle hieman outo. Asuimme alakerrassa ja nykyinen kumppanini vastapäätä. Vuoden päivät sitten seikkailimme molemmissa asunnoissa. Kunnes päätimme yhdistää lusikat ja muuttaa samassa talossa olevaan isompaan asuntoon. Tätä koira ei olikein ymmärtänyt. Ulkoa tultua meni aina kumppanin entisen oven taakse nuuskimaan ja sen jälkeen minun entisen asunnon.
Muutaman kuukauden haisteli niitä ovia ja nyt menee suoraan hissiin molempien ovien ohitse.

Kissojen kanssa on ollut muutto ongelmia. Kaksi viimeistä muuttoa tein niin, että vein sen dominoivan kissan viimeseksi uuteen asuntoon. Edellisillä kerroilla kun pääsi ensimmäisenä puskemaan merkkejä uuteen asuntoon niin sen jälkeen ei olisi enää hyväksynyt muita kissoja kotiinsa.

Heissan,
meillä muutto edessä parin kuukauden päästä, ja mietityttää yksi asia.. Vaihdamme asuntoja päikseen, eli uuden asuntomme asukit muuttavat tänne ja me heidän asuntoon. Mietinkin, että mihin voisin tuon koiran jättää rauhaan, kun muuttotavaraa menee ulos ja sisään samana päivänä hirveellä häslingillä?

^Me ollaan viety koirat hoitolaan, ja tuotu ne "valmiiseen" kotiin. En tiedä, olisiko lopputulos ollut toinen, vaikka koirat olisivat olleet koko muuttoprosessin ajan läsnä, kun yksikään ei ole esim. eroahdistuskoira. Lähinnä käytännönsyistä ollaan viety nuo jaloista pyörimästä.

Me muutettiin pari viikkoa sitten 1,5 v ikäisen koiran kanssa keskustan vilskeestä rauhallisemmalle alueelle. Uusi asunto on saman kokoinen kuin aikaisempi, joten asuntokokoon ei tullut muutoksia ja kerrostalossa asutaan edelleen.

Muuttopäivää edeltävänä päivänä tultiin kaikki koiraa myöten tutustumaan uuteen tyhjään asuntoon. Käytiin koiran kanssa lenkillä uudessa ympäristössä ja kävely sujui rennossa ilmapiirissä. Kyllä hieman ihmettelyä oli, että mihis nyt ollaan tultu...

Seuraava päivä oli siis muuttopäivä ja Oskari oli hoidossa tutussa paikassa. Illalla haettiin hänet takaisin ja oma tuttu nojatuoli hyväksyttiin jälleen parhaimmaksi nukkumapaikaksi! Selkeästi kuitenkin pientä hermostuneisuutta oli huomattavissa.

Kaikki mennyt hyvin eikä Oskari ole haukkunut rappukäytävästä kuuluville äänille tms. Yksin jäädessä saattoi aluksia kuulua hieman ääntä (, jota ei koskaan aikaisemmin ole 1,5v aikana kuulunut vaan jääty rauhallisesti kotiin), mutta sekin jäänyt aika pitkälti.

Ainoa ongelma on tällä hetkellä lenkkeily! Ennen Oskari käveli nätisti hihnassa ja muiden koirien ohituskin sujui hienosti, mutta... Nyt ollaan palattu n. vuosi harjoittelussa takapakkia ja Oskari vetää lenkillä koko ajan ja koirien ohitukset menee aivan surkeasti :( Tässä on jo kaksi viikkoa kulunut. Ollaan kuitenkin ennenkin muuttoa käyty tällä seudulla kävelemässä, joten paikka ei ole aivan uusi. Ja silloin muuttoa edeltäneenä päivänä Oskari käveli oikein hienosti uudessa ympäristössä. Mikä neuvoksi? Onko meidän nyt vain aloitettava koko hihnassa käveleminen aivan alusta? :( Siltä näyttää.

Miten muilla on lenkkeily uudessa ympäristössä lähtenyt käyntiin? :)

Tulenpa rupattelemaan tähän ketjuun kun itselläkin on sopivasti tässä asunnon etsiminen käynnissä. Mullahan ei tällä hetkellä koiraa ole, vaan pelkästään käärme, mutta elukkatilanne tulee kyllä tulevaisuudessa muuttumaan.

Asiani oli siis se, että kun suurimmassa osassa kämppäilmoituksista lukee että asuntoon ei saa tuoda lemmikkieläimiä, niin miten olette tämän pykälän kanssa toimineet? Tiedän kyllä ettei se ole mikään laillinen ukaasi eikä keneltäkään voi esimerkiksi koiranpitoa kieltää, mutta onko joku täällä ihan luu pokalla muuttanut sellaiseen kämppään elukoineen minne niitä ei olisi sopimuksen mukaan saanut viedä, tai onko ottanut eläimiä sellaisessa asunnossa asuessaan? Jos on, niin onko tästä tullut mitään kalabaliikkia?

Minä voin siis tällä hetkellä suhteellisen hyvällä omallatunnolla sanoa vuokranantajalle että minulla ei ole eläimiä (joku terraariossaan kökkivä käärme nyt ei hirveän suurella todennäköisyydellä revi seiniä, kuse parketteja, hauku naapureita eikä allergisoi, joten en näe tarpeelliseksi mainita siitä), mutta tiedän että tulen niitä kuitenkin tulevaisuudessa hankkimaan. Riippuu tietysti varmasti vuokranantajasta (ja naapureista) että tuleeko siitä joku sirkus jos käy ilmi että asuntoon on elukoita hommattu, mutta siltä varalta että pelihousut repeilee niin olisi ihan kiva osata varautua että mitä voin ja mitä kannattaa siinä tilanteessa tehdä?

Maxin kanssa ei ole tarvinnut muuttaa, mutta Laran kanssa muuttaminen on sujunut periaatteessa ongelmitta. Se on ottanut kaikki kodit nopeasti omakseen, kuitenkin sen omat tutut tavarat on liikkuneet mukana. Pieniä ongelmia tuli siitä, että Lara tottui pentuna asumaan omakotitalossa "maaseudun" rauhassa. Kerrostalossa piti sitten vahtia eli haukkua kaikki mahdolliset äänet. Aika nopeasti se tottui asumisen ääniin, mutta rappukäytävässä, varsinkin meidän ulko-oven lähellä liikkuvat ihmiset se jaksoi haukkua aina. Varsinainen ongelma tämä ei ollut kuin yhdessä asunnossa, joka sijaitsi ekassa kerroksessa aivan ulko-oven vieressä.. Onneksi ei asuttu siinä kauaa, vaan päästiin muuttamaan melko pian nykyiseen asuntoon.

Nyt asutaan rivitalossa ja tänne Lara on sopeutunut melko hyvin. Tai siis alkuun kaikki meni aivan mainiosti, tuntui että Lara tunsi olevansa oikeasti kotona eikä minkäänlaista vahtimisongelmaakaan ole enää ollut (paitsi toki kun joku tulee meidän ovelle..), mutta erinäisten remonttien myötä tuo on ruvennut pelkäämään kaikenlaista ja ollaan oltu pienissä ongelmissa.. mutta se nyt ei liity muuttamiseen.

Lurch kirjoitti:

Asiani oli siis se, että kun suurimmassa osassa kämppäilmoituksista lukee että asuntoon ei saa tuoda lemmikkieläimiä, niin miten olette tämän pykälän kanssa toimineet? Tiedän kyllä ettei se ole mikään laillinen ukaasi eikä keneltäkään voi esimerkiksi koiranpitoa kieltää, mutta onko joku täällä ihan luu pokalla muuttanut sellaiseen kämppään elukoineen minne niitä ei olisi sopimuksen mukaan saanut viedä, tai onko ottanut eläimiä sellaisessa asunnossa asuessaan? Jos on, niin onko tästä tullut mitään kalabaliikkia?

Me asuttiin hetki asunnossa Laran kanssa, jossa ei saisi olla koiria. Asunnon löytäminen pääkaupunkiseudulta on muutenkin melko tuskaista, joten avo sai minut lopulta suostumaan.. Uskalsin ottaa riskin, koska tiesin ettei Lara tuhoa mitään, ja esim. lattia oli muutenkin sen verran huonossa kunnossa ettei kynnenjäljillä ollut mitään väliä. Haukkumista toki pelkäsin, muttei jääty kiinni..

Silloin kun muutin Helsinkiin oli tosi vaikea löytää asuntoa koiran kanssa, mutta en vielä usklatanut suoraan valehdella. Silloin sanoin ettei minulla periaatteessa ole koiraa, mutta välillä on hoidossa pieni, kiltti koira. Se ei ollut sinällään valehtelua, koska Lara on pieni ja kiltti, ja silloin se oli aika paljon äidin luona hoidossa (opiskelu + työnteko + koira on yksin asuvan ihmisen välillä vaikea yhdistää..).

Lurch,

meillä on kahdessa viimeisimmässä asunnossa ollut "ei saa pitää lemmikkieläimiä".

Ensimmäisessä asunnossa oltiin asuttu noin puoli vuotta, kun oli selvää, että meille tulee koira. Sitten piti vain soittaa vuokraisännälle joskos olisi mahdollista. Saimme luvan, kunhan korvaamme mahdolliset vahingot. Luulen, että moni vuokranantaja antaa luvan lemmikkiin, jos sitä ennen on jo ollut vuokralaisena jonkin aikaa (kuten sinun tilanteessasi voisi olla). Kuitenkin uuden vuokralaisen etsiminen on oma prosessinsa, jonka aikana usein myös häviää rahaa. Mekin olisimme muuttaneet pois, jollemme olisi saaneet lupaa pitää koiraa siinä asunnossa.

Toisessa asunnossa taas kävi niin, että näytössä oli meidän lisäksemme vain muutama muu. Muiden kohdalla oli toisenlaisia "miinustekijöitä" (kuten olisivat voineet muuttaa asuntoon vain puoleksi vuodeksi parin kuukauden päästä tms.) ja niinpä saimme asunnon, vaikka meillä on koira. Taas sopisimme, että olemme sitten velvollisia korvaamaan vahingot, jos niitä syntyy.

Sitä kieltoa ei kannata nähdä niin sokeasti, sillä esimerkiksi jotkut vuokravälitysfirmat saattavat kirjoittaa automaattisesti ilmoituksiinsa, että "ei lemmikeitä", vaikkei se olisikaan aivan niin. Mutta on asunnon löytäminen lemmikillisenä toki vaikeaakin. Meillä meni tasan vuosi löytää haluamamme asunto.

:)

(Ja ai niin, kannattaa oikeasti korostaa niitä koiransa hyviä puolia siinä asunnonhakutilanteessa! Kuten juuri "kiltti koira" tms.)

Me muutimme pari viikkoa sitten, laputin naapurit ja vain positiivista palautetta on tullut!
En ymmärrä, että salaa lemmikkejä... Miksi valehtelette vuokranantajalle ja naapureille?