Koirat.com

Tämmönen tuli vastaan facebookissa: Halaa, jos luotat muslimiin. Halaisitko?

^ Jaa-a.
Luotan samalla tavalla kuin muihinkin eli pienellä varauksella.
Kun en ole halaajatyyppi, tuntuisi tosi keinotekoiselta halata tuntematonta vain siitä syystä, että luottamisen merkkinä on halaaminen.
Kättely olisi ollut parempi, vaikka sitä kehoitetaan välttämään, flunssakautena varsinkin.

Esim. lohduksi halaaminen on mieluisampaa ja tuntuu tarpeellisemmalta kuin tuollainen keksimällä keksitty ele luottamisesta.

Mulla taas on niin omituinen tyyli, et luotan ihmisiin ensin ja sit vasta punnitaan, että kannattiko

Siinä mielessä tuossa videolla käytetty halaaminen on mielestäni paljon parempi kuin kättely, kun eihän suomalaisessa kulttuurissa halaamista esinny normaalisti tervehtimisen yhteydessä. Halaaminen säästetään täällä kuitenkin ihan erilaisiin tilanteisiin. Kättely taas on muodollinen tapa tervehtiä, joten se ei kuitenkaan kerro vastaavalla tavalla "luottamuksesta". Mutta, minä halaisin. Ihan vaikka vaan siitä syystä, että se alentaa stressiä ja tuottaa mielihyvää.

Maalivahti on hyvin skarppina. Aivan ihana pätkä!

^ Aijai miten söötti. Beagleko tuo on? Ihanasti rutistaa noita palloja hetken ennenkö tiputtaa.

Kouvolan Sanomissa luki, että siilen voi ottaa hoitoon itelleen varastoon tmv suojaisaan ja lämpimään paikkaan jos näin keskellä talvea löytyy sellainen tepastelemasta, tarjoaa vaan vettä ja kissan- tai koiranruokaa. Ite näin kerrostaloasukkaana veisin toki eläintaloon jos sattuis siili näillä keleillä tulemaan vastaan. Kesällä ja syksyllä tässä meidän pihapiirissä asui siiliperhe, mutta yksi niistä jäi syksyllä auton alle.

Niin kurjalta kun se tuntuukin, niin ei suositella siilien talteen ottamista ja hoivaamista, mikäli ne lähtevät könyämään ennen aikojaan talvihorroksesta. Se on luonnonvalinta.

Jos mitkä tahansa eläimet pystyisivät risteytymään

Oon höhötellyt näille koko päivän, mahtavia

^Aivan loistavia! Varsinkin nuo linnut oli aivan älyttömän hauskoja

^^ IHANIA!

Mankku kirjoitti:

Niin kurjalta kun se tuntuukin, niin ei suositella siilien talteen ottamista ja hoivaamista, mikäli ne lähtevät könyämään ennen aikojaan talvihorroksesta. Se on luonnonvalinta.

Ai. Siinä lehden uutisessa sanottiin sit kyllä just päinvastaista. Kehotettiin pihapiirissä oleilevalle siilelle laittamaan vettä ja ruokaa tarjolle, ja jos näyttää huonovointiselta ja tulossa pakkasta, niin pistää ulkovarastoon lämmittelemään ja ruokkia sieltä lopputalvi, TAI sit just viedä eläinkotiin.
Must tuntuu että siilejä näkyy jo muutenkin nykyään paljon harvemmin mitä lapsena... Toisaalta onhan se eläinlaji joka on selvinny muuttumattomana vuosituhannet ja hyvin pärjännyt.

^ En nähnyt lehtijuttua mutta tässä viikolla kuulin pätkän radiojuttua jossa haastateltiin Veikko Neuvosta (da luontoiltamieeeees) ja hän sanoi että kyllä niin on ettei siilien elämään pitäisi mennä kauheasti puuttumaan, ne jotka joutuvat tulvien tms. vuoksi lähtemään pesistään ennenaikaisesti joko selviävät tai eivät ja niin on luonnonlaki täyttynyt.

Mutta onhan se nykyurbaanista aika paha jättää auttamatta kun sekin on kirjattu (jos en väärin ole ymmärtänyt niin lakiin?) että hädässä olevia luontokappaleita on autettava. Samaahan sanotaan taas joutsenista että turhaan niitä hyysäätte, jäätyvät järvenjäihin tai eivät. No siinäkin on arvotettu että onko kansallislintumme laulujoutsen vaiko tämä yleistyvä "roskajoutsen" eli kyhmyjoutsen. Kyllä mekin yksi vielä imeväisikäinen oravanpoika aikanaan otettiin hoiviin kun se ei pystynyt kiipeämään puuhun, veritippa oli nenässä, luultavasti varikset hätyytelleet. Pari viikkoa Korkeasaaren ohjeiden mukaista hoitoa ehti saamaan ja sitten kuoli pois, osin varmaan stressiin.

^ Joo... Ymmärrän kyl silleen, on mullekin pienestä pitäen opetettu ettei luontokappaleita mennä sörkkimään edes hyvässä tarkoituksessa, selviävät jos niin on määrä käydä. Ehdin vaan jo riemastua tuosta uutisesta että ooh, niitä ressukoita saa sittenkin auttaa! Aattelin sen jotenkin samanlaisena juttuna kun talvilinnuille talipallojen laittamisen, tai kesäkuumalla siilille vesikipon jättämisen.

Totta puhuen itsekin taatusti yrittäisin auttaa parhaan kykyni mukaan neuvotonta eläinparkaa.

Kokeilkaapa muuten tätä! Testi, jossa on 20 minuuttia aikaa luetella AKC:n hyväksymät koirarodut (pelin voi välillä pausettaa miettimistaukoihin). Itse sallin sellaisen huijauksen, että jos muistin rodun (esimerkiksi novascotiannoutajan), sain googlettaa sen nimen englannksi mikäli se ei sattunut olemaan tiedossa/muistissa Ekalla kerralla sain 60% oikein, tokalla kerralla tuijoteltuani ensin listaa hyvän tovin 85% ja 158 rotua 184:stä. Ihan jepa!

No joo, tossahan menee kaikki aika siihen, kun miettii niitä englanninkielisiä nimiä ja kirjoitusmuotoja. Vaikka kohtuullisesti kielen hallitsenkin, niin en mä kyllä tollasia handlaa Oh well, sit jos joku kerta jaksais Googlen avustuksella.

Syöpähajukoirahanke

Yhden koiran tarina: Rakas, mutta niin sairas.

^ Mun täytyy sanoa, että mun on kyllä tosi vaikeaa ymmärtää, että tommosta koiraa, jonka rakenne on jo lähtökohtaisesti täyttä skeidaa, operoidaan ja kärsimystä pitkitetään..

Omistajakin selkeästi ymmärtää koiran tilanteen (toisin kuin monet muut mopsien, enkkubullien tms. omistajat, jotka sulkee silmänsä koiriensa surkealle elämänlaadulle), muttei silti ole ole valmis luopumaan koirasta..

^ Samma här!
Ja sitten kun jollekulle fanaattiselle ihmiselle menee sanomaan, että itse lopettaisin jonkun edellämainitun tapauksen ihan armosta, niin sitten aletaan mouhaamaan, että "Jos sulla olis vaikka lonkkavika, niin haluaisitko piikille?". Vähän eri asia sairastaa ihmisenä, kun meille nyt on keksitty kaikenlaista ajanvietettä ja lääkityksiä erilaisiin vaivoihin. Eläimestä ei koskaan näe päällepäin, esim. kuinka kovat kivut sillä on, kun kivun näyttäminen eläimillä on "heikkouden merkki". Voisin muuten paasata tästä aiheesta vaikka kuinka paljon.

Mua aina mietityttää tuommoisissa tapauksissa se, mihin asti se koirasta välittäminen riittää ja missä kohdin alkaa vain ihmisen halu tuntea itsensä tärkeäksi? Jollekinhan se romukoiran hoivaaminen ja kasaan parsiminen voi tuoda elämään kaivattua sisältöä. Valitettavan kovalla hinnalla vain.

En myöskään jaksa ymmärtää, miksi ihminen rodusta tietoa etsittyään päättää ummistaa silmänsä rodussa esiintyviltä rakennevioilta ja hankkii itselleen tuollaisen tikittävän aikapommin.