Koirat.com

Isossakyrössä vai Isokyrössä? Isonkyrön vai Isokyrön?

Isokyrössä ja Isokyrön :)

^EI!!! Voi apua, näen niin punasta :D Se on ISOSSAKYRÖSSÄ ja ISONKYRÖN! Samoin ku Vähässäkyrössä ja Vähänkyrön, t. naapuri. Isokyrö ja Vähäkyrö on poikkeuksien listalla.

^ Woooot Ikinä kuullutkaan että se sanottas noin Sori väärästä informaatiosta

Mäkin meinasin jo tulla älähtää, että kyllä se on isossakyrössä. :D Poikkeus, joka on aiemmin häirinnyt mua suuresti, mutta nykyään oon jo tottunut. :)

Kun noista paikkakunnista on tullu puhe, ni mites jos asuu esim. Seinäjoella tai Orivedellä? Onko ne seinäjokelaisia vai seinäjokisia ja oriveteläisiä vai orivetisiä, vai mitäs?

Ps oon ihan varma et useempi ku muutama lukee tätä viestiä -ilmeellä :D

^ Seinäjokelainen!

^ Mutta Pyhäjoella (100 km Oulusta, en tiiä muista Pyhäjoista) asuvat tykkäävät olla pyhäjokisia. Ja Oulaisissa asuvat oulaistelaisia.

Suomi kyllä taipuu niin ihmeellisesti, että ei tästä tiedä. Onneksi ei tarvitse tätä vieraana kielenä opiskella... Tarpeeksi vaikeaa jo äidinkielenäkin.

Ai ihanaa, kielioppinillitystä! Itse pauhaan harva se päivä lehtiä lukiessani tai telkkaria katsoessani kun joka paikassa vilisee nykyään kirjoitusvirheitä. Muistelen että edes sanomalehtiin tarvittiin vielä muutama vuosi sitten jonkinlainen käsitys Yhdys Sanoista jamuusta kieli opista että niihin pääsi töihin, mutta ei ilmeisesti enää. Jokaiselle niitä lipsahduksia sattuu joskus, mutta jos kirjoittaa työkseen niin soisi että edes kerran lukaisisi sen tekstinsä läpi ennen kuin sen tuuttaa eetteriin.

Oma kielioppini on vähän ruostunut opiskelun puutteessa, ja tulee hetkiä että en oikeasti muista miten jokin asia sääntöjen mukaan meni. Melko raivostuttavaa se. Foorumeille, facebookiin ynnä muihin vähemmän virallisiin kirjoituksiin en niinkään nipota, vaan varsinkin jälkimmäisessä hourin usein murteellakin. Jos teksti on ymmärrettävää, murresanat ja muu sanojen vääntely ovat mielestäni usein pelkästään tekstiä elävöittävää eivätkä silloin häiritse. Jos taas pisteet, isot alkukirjaimet ja yhdyssanat ovat totaalisen hukassa, ei tekstiä usein jaksa lukea alkua pidemmälle. (Pidemmälle? Pitemmälle? Just näitä aivopieruja mulle tulee kohtalaisen usein.)
Ukko muuten huomauttelee mulle kun usein juuri näissä epävirallisemmissa yhteyksissä käytän sanaa "kun" sanan "kuin" tilalla. Johtuu juuri tuosta puhekielimäisemmästä kirjoitustavasta, mutta se saa siitä näppylöitä.

En siis esimerkiksi täällä koirat.comissa jaksa kyttäillä kovinkaan aktiivisesti muiden kirjoitusvirheitä (koska teen niitä itsekin ), kunhan tekstissä on edes jotakin tolkkua. Siitä huolimatta ketä enään kiinostaa ja lappeen Ranta pois meikän uutisista!

Mä nauroin eilen vedet silmissä kun Renttuakatemia-ohjelmassa pari meni naimisiin, ja siellä seremoniassa oli mies, joka soitti harppua. Suomentaja oli kääntänyt tekstin "...siellä oli mies, joka soitti harppuunaa".

Rorys, satuin jostain oikusta katsomaan saman ohjelman, ja huomasin tuon myös. Minusta tosin kuulosti siltä että se häiskä oikeastikin sanoi "harpoon" eikä "harp", joten erhe ei tainnut olla kääntäjäparan vika.

^ Ai sanoi! Mulla oli äänet niin hiljaisella etten kuullut

Mä naureskelin taas näille käännöskukkasille, kun Täykkäreissä carpenter oli suomennettu mattomieheksi!

Mua häiritsee aina kun mennään Kangasalle. Mä menisin aina Kangasalalle. Sit mua häiritsee suunnattomasti kun sana muki taivutetaan genetiiviin, "Antaisitko kaapista mukin". Mun mielestä se on MUIN.

Noista vetisistä paikoista puheenollen, Valkeakoski taipuu meidän etelänaapurien suussa niin että mennään Valkeakoskiin, eikä Valkeakoskelle, ja se hämmentää aina kaikkia kauheasti.

MUIN Tuli tuosta mukiongelmasta mieleen siskon ja sen kaverin vuosien takainen väittely siitä, mikä on oikea omistusmuoto sanalle supi (elikkä supikoira). Sisko oikein soitti mulle ja sitä siinä yhdessä puhelimessa ratkottiin. Minusta se on päivänselvästi supin, siskon kaveri väitti että se on suven, ja siskolle oli vähän epäselvää että onko se suvin vai mikä.

Kiitos selvennyksistä! Taas yhden jutun viisaampi, jos vaan muistan sen seuraavalla kerralla.

Ihana toi "muin"
Häiritsee ku ei tunnu olevan kunnon sanaa sille, että tekee mieli venytellä. Mun mielestä se on "venyttely(ty)ttää", vaikka kai se on oikeesti "venytyttää".. Se vaan kuulostaa siltä, että tekis mieli venyä eikä venytellä

Oon elintarviketukussa kesätöissä ettekä usko mikä väittely saatiin aikaiseksi kun yritin taivuttaa sanaa "piimä" samalla tavalla kuin "kissa - kissoja". Puolen tunnin takomisen jälkeen työkaverit sai uskomaan että se on oikeasti piimiä, eikä piimöjä kuten mä olin satavarma

Että joo, jos mä joskus korjaan niin älkää uskoko...

^Voiko ”piimällä” olla monikkoa?

//Tämä taitaa olla samaa sarjaa ”muin” kanssa. Mun mielestä olisi ehdottomasti korvattava sana ”uimari” sanalla ”uija”! Vähän niin kuin juosta - juoksija, kiipeillä - kiipeilijä. "Juoksuri" ja ”kiipuri” kuulostaisivat myös melko hassuilta ilmaisuilta. Miksi siis on uimari, muttei uijaa..!

^Noh, sinänsä sanan piimä taivuttaminen monikossa on kaiken kaikkiaan vähän erikoista, koska mä lähtisin siitä, että fiksuin tapa ilmaista monikko olisi puhua esimerkiksi piimätölkeistä. Vähän niin kuin sana happi. Jos tarvitsisi keksiä sanalle monikko, sanoisin kyllä happimolekyylejä/happisäiliöitä tai mikä sitten olisikaan tarkoituksenmukaista.

muoks. Oho. Kada kerkes väliin. Naukuselle piti siis kommentti olla, mutta samaa aihetta koski kun Kadankin viesti.