Koirat.com

Älä ota sitä vakavasti

Tämän päiväisessä IS:ssä Riikka Manner oli taivutettu "Riikka Mantereen". Minun kielipääni mukaan se taipuisi "Mannerin". Eihän tuo vielä mikään kardinaalimunaus ole, varmasti monetkin taivuttavat noin noita erisnimiä, jotka ovat myös yleisnimiä. Kuitenkin olettaisi kirjoittamisen ammattilaisten osaavan sen.

^ Itse asiassa Kielitoimiston uusin suositus kehottaa muistaakseni taivuttamaan erisnimiä kuten yleisnimiä, ellei kirjoittaja tiedä, miten nimen kantaja haluaa nimensä taivutettavan (yritin etsiä lähdettä, mutta en nyt pikaisesti löytänyt). Mulla on serkku, jonka nimi on Meri, ja tuntuisi kyllä täysin luonnottomalta taivuttaa Meren.

^Enpäs olisi arvannut tuota sääntöä. kun tunnen parikin Satua, jotka eivät todellakaan tahdo etunimeään taivutettavan "Sadun". Tosiaan tuntuisi luonnottomalta taivuttaa se noin, samoin kuin tuo Meri.

ellikeksi kirjoitti:

Menis huumoriin ja uutisiinkin, mutta laitetaan näitä kielikukkasia tälläkertaa vaikka tänne ;D.

Nämä on kyllä ihan parhaita! Taitaa koneella olla kans yks lista johon on koottu pieleen menneitä otsikoita + muita.

Nuo kielikukkaset ovat kyllä hauskoja :D Yksi hauskimmista on: "Päätä päiväsi K-kaupan kahvihetkeen!"

aavehamsteri kirjoitti:

Tämän päiväisessä IS:ssä Riikka Manner oli taivutettu "Riikka Mantereen". Minun kielipääni mukaan se taipuisi "Mannerin". Eihän tuo vielä mikään kardinaalimunaus ole, varmasti monetkin taivuttavat noin noita erisnimiä, jotka ovat myös yleisnimiä. Kuitenkin olettaisi kirjoittamisen ammattilaisten osaavan sen.

Kyllä kirjailija runoilija Eeva-Liisa Manner on aina taivutettu Mannerin. Puhutaan siis Eeva-Liisa Mannerin tuotannosta.

Olen ymmärtänyt tuon taivutussäännön niin, että sukunimi taipuu yleissäännön mukaan; Lumme -> Lumpeen, Lähde -> Lähteen jne, mutta sen sijaan ei mennä Lemmen nimipäiväkahveille vaan Lempin, ei ole Kunnon isiä vaan Kunton.

Lähisuvussani on kaksikin Satua, mutta meillä kyllä on aina puhuttu Sadun lapsista ja Sadun miehestä jne. Jos taipumissääntöön otetaan oikein tiukka kanta, niin sitten pitäisi puhua myös Mattin autosta, Heikkin vaimosta ja Penttin lapsista.

aavehamsteri kirjoitti:

Nuo kielikukkaset ovat kyllä hauskoja :D Yksi hauskimmista on: "Päätä päiväsi K-kaupan kahvihetkeen!"

Vanhassa Saludon TV-mainoksessa sanottiin: "Kun kahvittaa, nauti Saludo". Siis kuka kahvittaa ja ketä? Oikea muoto olisi ollut, totta kai, "Kun kahvituttaa, nauti Saludoa". Sitä vaan ei hirvitty laittaa mainokseen tuossa muodossa!

Aberkios kirjoitti:


Olen ymmärtänyt tuon taivutussäännön niin, että sukunimi taipuu yleissäännön mukaan; Lumme -> Lumpeen, Lähde -> Lähteen jne, mutta sen sijaan ei mennä Lemmen nimipäiväkahveille vaan Lempin, ei ole Kunnon isiä vaan Kunton.

Lähisuvussani on kaksikin Satua, mutta meillä kyllä on aina puhuttu Sadun lapsista ja Sadun miehestä jne. Jos taipumissääntöön otetaan oikein tiukka kanta, niin sitten pitäisi puhua myös Mattin autosta, Heikkin vaimosta ja Penttin lapsista.

Kyllä tavanomaiset erisnimet taipuvat aina astevaihtelusääntöjen mukaan. Niiden kohdalla säännöt ovat aivan yksiselitteiset. Ongelmallisempia ovat juuri nuo erisnimet, joilla on sama muoto kuin yleisnimillä. Etunimet taivutetaan yleensä yleisnimistä poiketen ilman aste-ja vokaalivaihtelua (Satun, Lempin, Merin), mutta toisinaan nimenkantaja toivoo nimensä taivutettavan yleisnimen tavoin. Sukunimet taipuvat yleensä normaalien sääntöjen mukaan (Lahden, Luodon, Kosken), mutta toisinaan niissäkin on poikkeuksia, kuten juuri tuo Manner.

^Minä kun luulin, että vain englannissa on kielioppisäännöissä poikkeuksia Tätä topikkia lukiessa kyllä havainnollistuu ainakin meikäläiselle hyvin kielemme vaikeus.

Moni asia saa suomalaisen nimen vasta jonkin ajan kuluttua siitä kun itse asia, palvelu tai tuote on tullut käyttöön. Tämä tositapaus saattaa mennä OT:ksi, mutta haitanneeko tuo.

Vuosia sitten työpaikkani kahvihuoneessa kuusikymppinen laitosapulainen, Kaija, tuli pöytäämme ja kysyi: "mikäs se on se semmonen panodraama? Me olimme ihan huuli pyöreänä; "että mikä"?
"No panodraama", toisti Kaija. Minä siihen, että "no, niitä on niin monenlaisia, että ihan pitää kysyä missä olet sellaiseen törmännyt"? "Meidän televisio vetelee viimeisiään, ja nyt mainostetaan kovasti semmosia panodraamatelevisioita. Ollaankin hankkimassa sellasta. Sitä vaan ollaan mietitty, että mikä se on se panodraama". "Ai jaa, panoraama", huokasin helpottuneena. Onneksi en revennyt! Selostin sitten tämän panoraamatelevision periaatteita. On se hyvä, että suomalainen nimitys laajakuvatelevisio on tullut käyttöön!

On muuten kamala tilanne, kun tietää; mitä ikinä teetkin, niin älä naura! Sitäkin kyseisessä työpaikassa kyllä tapahtui, että pokka petti, ja joku pahoitti mielensä vähän pitemmäksikin aikaa.

Koiramme -lehdessä oli joskus rotuesittely shih tzusta. Jutussa kerrottiin kasvattajasta, jolle soitti vanhempi naishenkilö, kysellen "sipsua". Hänen edelliset "sipsunsa" olivat olleet niin ihania, että hän halusi taas uuden.

Mun äiti on kans kova nappaamaan vastaavia "suomenkielisiä" sanoja väärin käyttöön. Hauskaa, koska on englannin- ja ruotsinkielenopettaja, ja silti mokailee vierasperäisten suomalaiskäytössä olevien sanojen kanssa.

ja muoks. Suomen kielessähän nimenomaan on poikkeuksia, ainoa poikkeukseton kieli taitaa olla esperanto (:D) ja melko lähellä tätä toinen kotimainen kielemme ruotsi.

Miten muuten taipuu teen monikon partitiivi? Teetä -> Teitä..? Eh? Vai pitäisikö sanoa mieluummin teelaatuja, teelajikkeita?

^Musta nuo väännökset on yleensä ihan loistavia. Varsinkin kun vähän vanhemmalle sukupolvelle on vierasperäisten sanojen lausuminen vaikeampaa kuin nuoremmalle sukupolvelle. Ihanimmat jotka ovat tulleet vastaa: Kissalavetit (Gislavet -renkaat), hiilipsi (Philips -tuotteet) sekä irvosääri (Yves Rocher -tuotemerkki).

^ Mulla taas huvitti kun tilasin Bob & Piaffesta Nottelle vuosi sitten talvihaalarin, ja kun se lopulta tuli, äiti ilmoitti, että "nyt se Piff ja Poff on tullut" !

Meillä iskä sanoi kotona aina Nintendoa Tintentoksi. Voi luoja, että se kersana ärsytti, kun sitä ei osattu kotona sanoa oikein!

Meiän yks perhetuttu on lukenu Lusky Lukea, juonu Sosasolaa ja käyny Kitymarketissa. Ja siis luullu tosiaan, että noin lausutaan, ihme ettei kukaan ollu sitten aikaisemmin korjannu...

Kyllä mäkin mietin noita, Turkuun avattiin nyt Cafe Celi ja mun korva sanois sen ääntyvän Kafe Seli, vaikka tarkoitus on kait Kafe Keli koskas on keliaakikoihin erikoistunut.

^Avokki taas sanoo Lucky Luken sijasta ihan tahallaan Lukki Luke. Sen työkaveri kuulemma kutsuu botoxia topokseksi eikä millään usko, et se lausuu sen päin prinkkalaa.

Tulee sitä itsekkin pähkäiltyä noiden lausumisten kanssa. Mä oli pitkään ihan ulalla, et miten Michelle Pfeiffer lausutaan.

Täytyy sanoa, että oli se sitten kielioppivirhe tahi ei, niin minä korjaan milteipä aina, että se on Satulle tai Satun. Nimi on Satu ei Sadu Jos kyse on sadusta, taivutellaan se sitten sadulle, sadun jne.

Ja ketä - sanan väärinkäyttö on jotaki minkä korjaan aina kaveripiirissä. Ei ole rumempaa asiaa mun korvaan kun "mä ihmettelin ketä se oli joka sanoi"

Mun pappa sanoo Googlea Kuukiksi. Musta se on kauheen symppistä.

Aberkios kirjoitti:

Lähisuvussani on kaksikin Satua, mutta meillä kyllä on aina puhuttu Sadun lapsista ja Sadun miehestä jne. Jos taipumissääntöön otetaan oikein tiukka kanta, niin sitten pitäisi puhua myös Mattin autosta, Heikkin vaimosta ja Penttin lapsista.

Minä oon aina miettinyt miten toimii Miika ja Miikka nimet. Itse siis pyrin taivuttamaan noita Miikan ja Miikkan, jotta nimiin tulee ero, vaikka en toki taivuta kuitenkaan Mattia Mattin.

Kitan nimeä käytän erisnimenä niin, etten taivuta "Kidan", mitä kyllä olen välillä aina kuullut muiden käyttävän. Nokinkin nimen kanssa toimin noin, enkä taivuttanut sitä "Noen".