Koirat.com

^ Totta. Rokotukset kuuluvan kuitenkin koiran normaaliin ylläpitoon, yhtähyvin voisi siis hakea korvauksia ruokaan, tarvikkeisiin jne jne.

Kyseessä on siis erään pankin oma kotivakuutus, joka kattaa lemmikkieläimen kuoleman.(Tarkkoja pykäliä vakuutuksesta ei ole nyt käsillä, mutta kun tapaus on vielä tapaturmallinen, niin kattoi tämän keissin ainakin automaattisesti.)

En ole vielä nähnyt tarkkaa summaa minkä asianajajani aikoo vaatia kämppiksiltä, mutta se tulee olemaan likimain mitä ehdotinkin, n. 250€ ( alle 300 ilmeisesti kuitenkin) per henkilö.

Toivon todella että kämppikseni alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtää heidän aiheuttaneen vahinkoa minulle, eikä toisinpäin niinkuin he nyt vielä kuvittelevat!
Heidän näkemys asiaan on että minä silkkaa ilkeyttäni riistän heiltä rahaa vahingosta, joka minun olisi pitänyt kyetä estämään! Valitettavasti hämisvaistoni eivät jostain syystä kihelmöineet eivätkä automaattiset hengenpelastusrefleksini toimineet, joten vian täytyy siis olla minussa, eikä tapaturman aiheuttajassa heidän mielestään.
Kun olin nimittäin itse tehnyt velkakirjan (sama minkä olimme suullisesti sopineet ja jota he olivat lupautuneet noudattamaan) mikä olisi pitänyt allekirjoittaa, he uhkailivat palkata omat asianajajat ja valehdella etteivät he mitään lihaa ole koko koiralle syöttäneet! He myös kyseenalaistivat, että mikä ystävä minä oikein olen.. Jälkeenpäin ajateltuna aika absurdia, sillä minä ainakin ystävänä ottaisin vastuun omista teoistani.

Aberkios kirjoitti:

[quote=Amos]Mielestäni kukaan ei ole penniäkään korvausvelvollinen pakosta, koska koiraa ei ole tahallisesti kukaan tappanut. Tämä on kirjoitusten perusteella ollut vahinko, todella ikävä sellainen, mutta olisi myös voinut sattua Pikkukirsulle itselleenkin.

Tämän kirjoituksen perusteella myös minä voisin vaatia joltakulta korvauksia koska koiraltani on poistettu molemmilta puolilta isot poskihampaat, johtuen liian isojen / kovien luiden pureskelusta. Kuitenkin kyseessä on arvokas paperikoira joka on menestynyt myös näyttelyissä.

Hyvin usein sekoitetaan korvausvastuu ja rangaistavuus.
Korvausvastuu syntyy rikoksen seurauksena, tuottamuksellisuudesta tai korvauksena vahingon aiheuttamisesta. Rangaistukseen voidaan tuomita rikolliseksi katsottavasta toiminnasta sekä tuottamuksesta, mutta ei vahingosta. Tuottamuksellisuus tarkoittaa sitä, että on toimillaan aiheuttanut korvattavan omaisuus- tai henkilövahingon, tai ei ole riittävässä määrin pyrkinyt tätä estämään. Otan esimerkit liikenteestä: jos kääntyy etuajo-oikeuden vastaisesti toisen ajoneuvon eteen aiheuttaen kolarin ja sen myötä vastapuolen kuoleman, on syyllistynyt varomattomuuteen liikenteessä sekä kuolemantuottamukseen (hyvin todennäköinen tuomio). Tamperelainen kansanedustaja nukahti rattiin, ajautui vastaantulevien kaistalle, vastapuoli kuoli. Tuomio edellä mainittu.

Nimimerkki Pikkukirsun tapauskuvauksen perusteella tapahtuneesta voi tehdä kaksi arviota, nämä tulisivat todennäköisesti arvioitaviksi mahdollisessa oikeudenkäynnissä:
1) Tuottamuksellisuus. a)Tekijöiden (kämppiksien) olisi tullut, ottaen huomioon antamansa ruoan laatu ja pennun ikä ja koko, ottaa huomioon tukehtumisen vaara, sekä liiallinen suolan määrä, ja jättää ruoka antamatta. b) jos ruoan antamiseen ei ollut omistajan lupaa, kämppisten olisi pitänyt jättää sitä antamatta.
2) Vahinko. Tekijöiden (kämppiksien) ikä ja vähäinen elämänkokemus (tyhmyys!) huomioon ottaen ei voida olettaa, että tekijät olisivat olleet tietoisia tekonsa aiheuttamista riskeistä.

Itse kallistuisin kohdan 1), eli tuottamuksellisuuden kannalle. Tosin korvausvastuun kannalta tällä seikalla ei juurikaan ole merkitystä, sillä kuten edellä käy ilmi, korvausvastuu voi syntyä myös vahingosta.

Amokselle toteaisin, että voipa sattua niinkin, että itse polttaa mökkinsä saamatta korvausta, mutta jos toinen sen tekee, on tilanne aivan toinen!
En ymmärrä, miten Amos voi kirjoitukseen vedoten väittää, että voisi vaatia korvausta koiransa hampaista, jos on itse niitä luita syöttänyt. Jos ei nyt sentään mentäisi pölhöilylinjalle![/quote]

Hyvin usein sekoitetaan korvausvastuu ja rangaistavuus.
Korvausvastuu syntyy rikoksen seurauksena, tuottamuksellisuudesta tai korvauksena vahingon aiheuttamisesta. Rangaistukseen voidaan tuomita rikolliseksi katsottavasta toiminnasta sekä tuottamuksesta, mutta ei vahingosta. Tuottamuksellisuus tarkoittaa sitä, että on toimillaan aiheuttanut korvattavan omaisuus- tai henkilövahingon, tai ei ole riittävässä määrin pyrkinyt tätä estämään. Otan esimerkit liikenteestä: jos kääntyy etuajo-oikeuden vastaisesti toisen ajoneuvon eteen aiheuttaen kolarin ja sen myötä vastapuolen kuoleman, on syyllistynyt varomattomuuteen liikenteessä sekä kuolemantuottamukseen (hyvin todennäköinen tuomio). Tamperelainen kansanedustaja nukahti rattiin, ajautui vastaantulevien kaistalle, vastapuoli kuoli. Tuomio edellä mainittu.

Tarkennanpa hieman käsitteitä:

Rikoslain 3 luvun 5 § (RL 3:5)
"Syyksiluettavuus
Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus.
Jollei toisin säädetä, tässä laissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava."

Siis: Rangaistus voidaan tuomita vain teosta/laiminlyönnistä, joka tekohetkellä on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty. Lähtökohtaisesti rangaistusvastuu edellyttää TAHALLISUUTTA. Tuottamuksellinen teko on rangaistava vain, jos se nimenomaan on rangaistavaksi säädetty.

RL 3:6
"Tahallisuus
Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä."

RL 3:7
"Tuottamus"
1 mom.
"Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus)."
3 mom.
"Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista."

Siis: "Vahinko" on tässä yhteydessä virheellinen termi, oikea on "tapaturma". Tapaturmainen teko ei ole koskaan rangaistava, tuottamuksellinen voi olla, jos se on rangaistavaksi säädetty - muutoin ei.

Vahingonkorvauslaki
2 LUKU
"Vahingon aiheuttajan korvausvastuu"

1 §
1 mom.
"Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu."

Siis: Korvausvastuu edellyttää tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta. Tapaturmaisesta vahingon aiheuttamisesta korvausvelvollisuutta ei synny. (Sopimussuhde on asia erikseen.) Korvusvelvollisuus voi syntyä, vaikka tuottamuksellinen teko ei olisikaan rangaistava.

2 mom.
"Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta."

2 §
"Jos vahingon on aiheuttanut kahdeksaatoista vuotta nuorempi, on hän velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi."

Siis: Alle 18-vuotiaan korvausvastuuta voidaan alentaa.

Tuleehan Pikkukirsu kertomaan miten tässä lopulta kävi? Kiinnostaisi, kun tässäkin ketjussa on pyöritelty ja spekuloitu vaikka ja mitä.

Toinen kämppiksistä oli väittänyt oikeusavustajalleni että oli kysynyt ja saanut luvan koiran syöttämiseen! (Se, joka oli kieltäytynyt ottamasta vastuuta koirasta saati mitään ohjeita, ja joka sitten kuitenkin suurimman osan lihasta syötti ilman mitään lupaa.) Kun kysyin häneltä että miksi hän niin meni sanomaan kun tietää itsekin hyvin ettei hän mitään lupaa ollut pyytänyt, hän sanoin vaan jotain että "no kun se koira tuli siihen pyytämään," ai ihan koiralta hän sitä lupaa pyysi ja koira sen sitten myönsi?

Oikeusavustaja oli sitä mieltä, että on liian suuri riski viedä kämppiksiä oikeuteen, kun summakin on niin pieni. Tunnen itseni ihan idiootiksi kun joudun kuluttamaan näin paljon energiaa niinkin pienen summan kun vajaan 500€:n takia! En nää mitään muuta vaihtoehtoa kun olla yhteydessä heidän vanhempiinsa ja yritä vedota heihin, jos vanhemmat ymmärtäisivät tilanteen ja puhuisivat järkeä jälkikasvulleen. (Jouduin kuitenkin ottamaan velkaa että sain kuolemasta aiheutuneet kulut maksettua.) Olin tilanteessa, mutta en ollut siinä mukana: kämppikset syöttivät koiraani, mikä aiheutti sen kuoleman: tuntuu todella epäreilulta, että kaikki kulut jäisivät minun maksettavakseni.

Pikkukirsu kirjoitti:

Toinen kämppiksistä oli väittänyt oikeusavustajalleni että oli kysynyt ja saanut luvan koiran syöttämiseen! (Se, joka oli kieltäytynyt ottamasta vastuuta koirasta saati mitään ohjeita, ja joka sitten kuitenkin suurimman osan lihasta syötti ilman mitään lupaa.) Kun kysyin häneltä että miksi hän niin meni sanomaan kun tietää itsekin hyvin ettei hän mitään lupaa ollut pyytänyt, hän sanoin vaan jotain että "no kun se koira tuli siihen pyytämään," ai ihan koiralta hän sitä lupaa pyysi ja koira sen sitten myönsi?

Oikeusavustaja oli sitä mieltä, että on liian suuri riski viedä kämppiksiä oikeuteen, kun summakin on niin pieni. Tunnen itseni ihan idiootiksi kun joudun kuluttamaan näin paljon energiaa niinkin pienen summan kun vajaan 500€:n takia! En nää mitään muuta vaihtoehtoa kun olla yhteydessä heidän vanhempiinsa ja yritä vedota heihin, jos vanhemmat ymmärtäisivät tilanteen ja puhuisivat järkeä jälkikasvulleen. (Jouduin kuitenkin ottamaan velkaa että sain kuolemasta aiheutuneet kulut maksettua.) Olin tilanteessa, mutta en ollut siinä mukana: kämppikset syöttivät koiraani, mikä aiheutti sen kuoleman: tuntuu todella epäreilulta, että kaikki kulut jäisivät minun maksettavakseni.

Toinen kämppiksistä oli väittänyt oikeusavustajalleni että oli kysynyt ja saanut luvan koiran syöttämiseen! // Olin tilanteessa, mutta en ollut siinä mukana: kämppikset syöttivät koiraani // Oikeusavustaja oli sitä mieltä, että on liian suuri riski viedä kämppiksiä oikeuteen, kun summakin on niin pieni.

Kun sinä olit paikalla ja näit koirasi syöttämisen siihen puuttumatta, tämä hyvin todennäköisesti käräjäoikeudessa tulkittaisiin siten, että olit niin sanotusti "hiljaisesti hyväksynyt" (oikeudellinen termi) syöttämisen. Jos olisit kieltänyt syöttämisen, ja kämppikset olisivat kiellon vastaisesti jatkaneet syöttämistä, he saattaisivat joutua vastuuseen syöttämisen seurauksesta.

Oikeusavustajasi on oikeassa siinä, että riski kämppiksien haastamisesta oikeuteen on turhan suuri oikeudenkäynnillä mahdollisesti saavutettavaan etuun verrattuna. Joutuisit viemään asian käräjäoikeuteen siviilikanteena, jolloin, jos jutun häviäisit, joutuisit todennäköisesti korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut omien oikeudenkäyntikulujesi lisäksi. (Vaikka sinä saisit asiassa maksuttoman oikeudenkäynnin tai vakuutuksen oikeusturvaedun, vastapuolen kulujen korvaamisesta, jos jutun häviäisit, ko. etu ei sinua vapauttaisi.) Jos kämppiksillä myös olisi oikeusavustaja oikeudessa, oikeudenkäyntikulujen määrä ylittäisi huomattavasti riidan kohteen (< 500 €) arvon.

Toivottavasti kämppiksiesi vanhemmat tulevat jakamaan kanssasi menetystäsi ja kulujasi. Oikeudellista velvoitetta heillä vanhempina siihen ei ole.

Tsemppiä sinulle! Minäkin menetin koiraystäväni viitisen vuotta sitten - mahdollisestii hoitovirheen takia. Uskon tietäväni, miten katkerana olet ystäväsi turhan kuoleman kokenut.

Hui kamala! Jos asia kerran on mennytkin näin, että lupaa ei olla kysytty omistajalta lihan syöttämiseen (tai minkä tahansa ruoan) ja asiasta on aiheutunut kuolema, toivon että saat asian ratkaistua. Ja mihin hävisi se eläin kuin eläin on "priceless" tunnetasolla...

Okej, en ole mikään lakimies/hirveän kokenut koiraihminen ruokintojen yms. suhteen (ainakaan vielä :D), mutta kai sitä nyt herranjestas maalaisjärki sanoo, ettei ilman lupia kenenkään eläimiä saati ihmislapsia syötellä tietämättä mitä heille saa syöttää ja kuinka paljon. Niitä lapsia ehkä helpompi, mutta nykymaailman kaikelle ollaan allergisia periaatteella voi olla hyvinkin hengenvaarallista.

Vastuutonta, sanoisin. Viisaampia tästä tapauksesta varmasti ollaan puolin sekä toisin ja varmasti tulee seuraavaa koirua varjeltua ja kavereita varoiteltua miten koirasi kanssa tulee menetellä. Itsekin tässä painiskelen vakuutusasioissa, lähinnä juuri miettin mistä firmasta kannattaisi sellaisen ottaa ja millä on parhaimmat ehdot...

Toivon kovasti, että asia ratkeaa ja pääsette sopuratkaisuun. Itse tuollaisen kaltaisessa tapauksessa olisin sen verran rikki, että yrittäisin sovitella parhaani mukaan kuolleen koiran omistajan kanssa (paitsi että kysyisin lupaa jne...). Ja kalvaisi kyllä piiiiiitkän aikaa. Ai, olikohan se tämän kaltainen joku sellainen omituisuus nimeltään omatunto...?

Tässä kävi kuten arvelinkin, eli korvausta ei saada, joten nostampa vielä ehdolle tämän sovitteluehdotukseni tuolta aiempaa. Ehdota kämppiksille tällaista ratkaisua, jos olisi sopuratkaisu kaikille ja sinä saisit uuden koiran. Voisin kuvitela kämppisten lähtevän tällaiseen korvaukseen helpommin, kuin suoraan maksamaan sinulle useita satoja euroja. Ja ei, en tarkoita mitä tahansa piskiä, mutta valkkaamalla varmasti löytyisi joku kiva uusi seropi tuohon parin sadan hintaluokkaan.

Sarahia kirjoitti:

Sympatiat myös täältä kämppiksille, vahinkohan tuo on ollut, eivätkä varmasti ole tarkoittaneet pahaa antamalla koiralle jämät. Ymmärrän myös sen, että aloittajaa opiskelijana tympii "rahanhukka" menetetyn pennun lisäksi. Tuli mieleen, että olisiko sopiva korvaus kämppiksiltä, mikäli he maksaisivat sinulle uuden (sekarotuisen) koiranpennun? Tällä kertaa tosin ehkä vähnä edullisemman, hintaluokaltaan max pariin sataan menevän. Oletusarvoisesti kämppiksesi ovat myös opiskelijoita, joten heilläkään tuskin kauheita summia takataskussa on. Etenkään tämänkaltaiseen vahinkoon kohdistuen. Kivan sekarotuisen saisi tuohon hintaan ja se tuntuisi järkevältä korvaukselta kaikinpuolin.

Viimeisimpiä viestejä on ollut mukava lukea, kiitos!
Omatunto näyttää olevan tuntematon käsite joillekin: kun toinen kämppis aluksi oli ollut sitä mieltä että kaikki osallistuvat kuluihin, niin "pääsyyllinen" kämppis oli alunperinkin ollut sitä mieltä ettei heidän kuulu osallistua aiheuttamansa tapaturman minulle aiheutuneisiin kuluihin ollenkaan. Molemmat hyväksyivät suullisen sopimuksen jota eivät kuitenkaan noudattaneet, ja kun tein kirjallisen sopimuksen niin kumpikaan ei sitä allekirjoittanut ja ilmoitti ettei aio maksaa mitään. Mitä mieltä itse olen sekä jutellut muiden ystävieni kanssa tästä asiasta, niin samoilla linjoilla ollaan kuin ellikeksi: omatunto ei kestäisi moista piittaamattomuutta ja vastuuttomuutta omasta teosta.

Tähän asuntoon en todellakaan aio enään koiraa ottaa, todennäköisesti muutan pois täältä kun vaan löydän uuden asunnon, sillä välit ovat kyllä lopullisesti tulehtuneet tästä tapahtumasta sekä heidän vastuuttomuudesta. Mielummin siis kaipaisin apua monen sadan euron päivystys ym. maksuihin jotka jouduin maksamaan kokonaan itse, kun uutta koiraa jonka hengen puolesta pelätä tässä asunnossa.