Koirat.com

^ Samma här! Eilen sain junamatkalla väännettyä viimesen esseen puoliväliin ja toi vaan on niin vaikeeta kun ei saa kunnon ohjeita! Jotain ympäripyöreetä, tyylillä "Käsittele jotain tähän aiheeseen liittyvää teemaa käyttäen apunasi kulttuurintutkimuksen aihepiirejä" Eiiih
Mutta eihän siinä, kun saa tuon esseen pois alta niin alkaa gradun teko, että tää on vielä pientä. Itkiskö vai nauraisko

Mulla on nyt kaks kurssia kolmesta valmiina. Ens viikolla on onneks vielä aikaa tehä viimeisen kurssin loput tehtävät ja sit kesäopinnot purkissa. Sit kyllä unohdan koulun vähäksi aikaa.
Koulu alkaa syyskuun eka päivä, joten saa vielä kuukauden lomailla

Hoh, työkkärissä ravatu ihan urakalla taas. Tehtiin siellä jotain testejä jotka mittaavat kiinnostusten kohteita, hahmotuskykyä, keskittymistä yms. Vastaukset olivat niin sekavat ettei työkkärin setä osannut sanoa oikein juuta eikä jaata. Uudelleen kouluttautumisesta siis kyse, kun oman alan hommia täällä ei ole. Hän ehdotti että hakisin edelleen töitä aktiivisesti ja samalla aloitaisin jonkun yleissivistävän opiskelun, kuten lukion iltalinjan. Innostuin siitä ihan älyttömästi ja olen tutkinut asiaa nyt jo muutaman viikon, mutta en vaan uskalla ilmoittautua.

Peruskoulusta menin suoraan lukioon aikoinani ja se oli ihan hirveää, myönnän että kiinnostuskin oli luokkaa nolla, mutta ne 75 minuutin tunnit ja puhjennut paniikkihäiriö kyllä teki opiskelusta ihan hirveää. Nyt tunnit olisivat lyhyempiä, olen vanhempi ja viisaampi, motivoituneempi ja tavoitteellisempi, mutta silti pelottaa. Mitäs sitten kun saan töitä, mitäs jos en jaksakkaan opiskelella työn ohessa? Mitäs jos en vaan pärjää? Jos opiskelu onkin liian vaikeaa?

Äiti lupasi kaikenlisäksi auttaa kirjojen ostossa jos sorian lukion loppuun, joten taloudellinenkin tuki olisi valmiina aluksi.

No ilmoittauduin nyt sinne kouluun. Menköön syteen tai saveen. Koha lähden ostamaan Darth Vader penaalin.

Jee, otin kandin paperit pihalle eli pääsee vihdoin tekemään vain oman pääaineen opintoja :) Mulle on ollut tässä tutkinnossa hankalaa kaikkien mun mielestä turhien pakollisten kurssien suorittaminen ja nyt ne on onneksi ohi. Sitten olis jäljellä vuoden verran opintoja ja gradu, hui

Viimeinen päivä pulkassa työssäoppimista ja yleensäkin koulusta. Paperit tulee kuulema sitten perästä kunhan tuleevat. Nyt sitä sitten ollaan eläintenhoitajan lisäksi ihmisten hoitaja.

Mä annoin graduni arvosteluun tuossa viikko sitten! En uskalla ajatella mikä arvosana sieltä mahtaa pötkähtää, mutta koska projekti oli loppua kohti kuin tervanjuontia, olen vain iloinen että se on vihdoin ohi. Nyt multa puuttuu enää yksi OKL:n tentti, jota ei oikein ole varaa mokata. Kurssin nimi on Kasvatuksen yhteiskunnalliset, historialliset ja filosofiset perusteet. Se on vielä kuivempi kuin miltä kuulostaa. Jos kaikki käy hyvin, valmistun vielä tämän vuoden puolella. Se on ylimaallisen ihmeellistä, kun mulla on ollut opiskelun aikana melko pahojakin masennusjaksoja ja välillä on tuntunut, että en suoriudu elämässä mistään. Tsemppiä kaikille kirjoitushommiin ja lukemiseen.

Jaahas, kävin eilen iltalukion aloitusillassa. Meitä aloittaa yhteensä kuusi opiskelijaa ja kun niitä muita katsoi ja kuunteli muutaman tunnin niin oon kyllä ihan varma että nyt on meikän aika loistaa. Siispä aloitin jo illalla ruotsin seiskaluokan oppimäärän kertaamista. Innostuin myös älytömästi mahdollisuudesta valita venäjän kieli, meitä olisi menossa niille tunneille kaksi oppilasta. Olisi ainakin henkilökohtaista opetusta!

Täällä kans tämän viikon tiistaina pyörähti opiskelut käyntiin. Tosin lunki viikko kun keskiviikko oli taas vapaa, to koulua ja tänään taas vp :D
Mutta tulihan tuota jo torstaina tehtävää ja ens viikolla alkaa uusia kursseja, joista varmasti tulee lisää tekemistä.

Kesäopinnoista on nyt kaksi kolmesta arvioitu ja ainaki kaksi kurssia on mennyt hyvin. Toivon mukaan kolmas kurssi olis mennyt yhtä mukavasti tai jopa paremmin, koska siihen panostin kaikkein eniten. :)

Miulla alko tällä viikolla nyt viimenen vuosi. Tuntuu ihan kamalalta, ihan vastahan mie alotin ja ihan vasta hajoilin sen kans et en koskaan pääse sisään ja ihan vasta en ees ikinä ois halunnu koko ammattiin. Nyt on niin outoa et nuoremmat opiskelijat kyselee neuvoa ja vanhemmat kollegat kyselee et joko oon ilmoittautunu erikoistumaan (ps. en oo.).

Mut kesällä tapahtu jotakin. Työpaikka ja ehkä oma kasvaminen niin ammatillisesti kuin muutenkin ajo siihen että enää ei tunnukaan oudolta vastata puhelimeen "lääkäri ...". Se alkaa olla osa minua. Vaivihkaa ja hiipien mutta kuitenkin. Tykkäsin ihan hirvittävästi olla töissä ja jotenkin kaiken kaikkiaan koen itteni työroolissa niin paljon "paremmaksi", koska sillon.. No, se on rooli ja tiiän että miun pitää se hoitaa ja se tuntuu luontevalta. Paljon toki on opittavaa ja välillä en tiiä mistään mitään mutta ainakin saamani palautteen perusteella niin työkavereilta kuin potilailtakin tuli kiitosta. En oo mikään kirjaviisas tuossakaan hommassa mut ehkä osaan myöntää että en osaa.

Tää viimenen vuosi pitää kyllä eessään pari kunnon loppuvastusta, kansanterveystieteen seminaari ja sitten lopputentit (näin tenttialisuorittajalle erityisesti hirvittää). Sinänsä muuten pullat on hyvin uunissa - syventävät oottaa enää sitä et saan ohjaajalta luvan ja aiheen kirjottaa kypsärin ja vapaaehtoset harjottelutkin on kaikki kasassa - ainoastaan pakollisia puuttuu vielä 2 x 2vko mut ne aattelin tehä vasta keväällä ja ottaa vähän lomailun kannalta ku se on sellasta huonekasveilua.

Mut näillä näkymin kyllä huhtikuussa miun pitäs olla LL. Ens syksy onkin sit ensimmäinen vuoden 1997 jälkeen kun en oo jossain koulussa. Työsuunnitelmia on ens kesäksi vielä sairaalahommia ja sit 2016 syyskuusta vuodeks eteenpäin tk-sopimus, saa tehtyä palvelut heti alta pois. Mut ajattelin kyllä vähän lomaillakin tossa keväällä ja sit elokuun kokonaan. Sitten ku niitä lomia ei hetkeen tarvi ootellakaan.

^ Onneksi olkoon tulevalle lisensiaatille!!

Eleanor, vitsit mä muistan kui jännää oli ootella gradun arvosanaa! Mitä opiskelit?
Tsemppiä lukio-opintoihin mmaija! Mä rakastin opiskella lukiossa, sai oppia niin paljon asioita aloilta, joihin tuskin lukion jälkeen enää ikinä törmää. Tsemppiä viimeiselle opiskeluvuodelle Pdm!

Mua pikkasen ärsyttää nyt, eikä niin pikkasenkaan. Hain siis lokakuussa Raumalla alkavaan AILO-koulutukseen, jonka jälkeen aineenopettajan pätevyyden lisäksi on myös luokanopen pätevyys. Hakukriteerit kuulu näin: "Koulutus on tarkoitettu ylemmän yliopistossa suoritetun korkeakoulututkinnon ja aineenopettajan tai erityisopettajan kelpoisuuden omaaville opettajan pedagogiset opinnot suorittaneille työttömille työnhakijoille tai työttömyysuhan alla oleville henkilöille."
Aloin ihmetellä, miks en oo saanu tuolta vieläkään mitään kirjettä ja lähetin sähköpostia asiasta vastaavalle henkilölle. Kuulemma koska hakijoita oli niin paljon (176 ), oli jouduttu karsimaan kaikki ne, joilla oli ees jonkinlainen työsopimus voimassa.

Vastasin sitten, että olin kesätöissä, jotka loppu 14.8. ja tällä hetkellä olen työtön, millä tavalla en siis täytä kriteereitä. No, nyt odottelen vastausta työkkärin tyypiltä. Työkkäriin olin ilmottanu olevani töissä elokuun loppuun, mut lopetinkin työt ajoissa, koska halusin lomailla. Silti en tajua, vaikka oisin ollu töissä elokuun loppuun, oisin ollu työtön taas syyskuun alusta, joten täytän heidän kriteerinsä. Tuntuu hiukan epäreilulta, jos mä en pääse edes pääsykokeisiin yrittämään. Kiva vaan, ku olin niin odottanu tota, et pääsisin pääsykokeisiin yrittämään parhaani, pääsisin ehkä sisään ja mulla ois jotain järkevää tekemistä sen sijaan, et ahistun kotona työttömänä.

Äh, auttakaa nyt joku viisaampi mua.

Mulla siis tutkinto vaan paisuu ja paisuu, kun kaikkea kiinnostavaa opiskeltavaa on, eikä sinne työelämäänkään oo mikään kiire. Tietääkö kukaan, saako toi maisterintutkinto paisua ihan rajattomiin asti?

^Mun maisterintutkinto oli 205 opintopistettä, eikä siitä ainakaan ketään mitään sanonu. Kunhan valmistut aikarajojen puitteissa, ni en usko, et kellään pitäs olla mitään nipottamista. :)

No niin, työkkärin täti vastas, mut olikin karsittu sen takia, et mun tutkinto oli liian tuore. Ei voi siis mitään, muut meni nyt edelle. Aineenopettajien työllisyystilanne on vissiin todella huono, kun tonne oli noin paljon tunkua. Yritän varmaan sit ens keväänä päästä maisterikiintiössä OKL:ään ja sitä ennen sit koitan saada sijaisuuksia.

^Lohduttavaa kuulla

Toivottavasti sullakin ovet aukenis OKL:ään heti kun mahdollista!

Tutuli, mun pääaine on englantilainen filologia. Käytännössä tähtään enkunopettajaksi. Gradusta on saatu arvosana (M, paljon parempi kuin odotin!) ja se vika kuiva tenttikin oli eilen. Jos menee läpi, niin valmistun joulukuussa Sijaisuuksia oon tehnyt jonkin verran sekä enkussa että ruotsissa, mutta ruotsiin mulla ei ole virallista pätevyyttä. Se vähän huolettaa, saako pelkällä englannilla töitä. Pätkätöitä ainakin saa, mutta vakituisemmat duunit varmaan kiven alla. Oon opiskellut myös pitkän ranskan ja espanjaa, mut kumpikaan ei oo niin vahva, et voisin niitä opettaa. Aika näyttää, kuinka käy. Iloitsen kyllä suuresti maisteritutkinnosta! Mullakin noppia nyt yhteensä 372 eli vähän turhan paljon.

Jee, onnea Eleanorille valmistumisen lähestymisestä!

Miulla on ens viikolla sitten kypsärikin. Olin ihan varma että joudun tekemään vielä jotakin ylimäärästä ennen ku ohjaaja antaa luvan ilmoittautua mutta tulikin ihan suora lupa, koska "hyvin olet tehnyt viime vuonna hommia ja ei tarvitse erikseen esittää, se aamumeetingin kooste silloin riitti". Wow. Olin ihan varma vielä viime vuonna että miun valmistuminen jää tökkimään syväreistä!

Vuoden eka tenttikin samana päivänä tuon kypsärin kanssa, mutta uskosin että kyllä sen kanssa varmaan pärjää. Pitää vaan ottautua kunnolla lukemiselle koko ensi viikko, menny kaikessa muussa touhuamisessa nyt tässä. Sitte meenkin viikoksi taas päivystämään ja taas jännittää, vaikka tuttuun paikkaan meneekin.

Niin paljon kuin Väinöä rakastankin, niin vähän harmittaa, että se vaikeuttaa vaihtoon lähtöä. Varsinkin niihin maihin jotka eniten kiinnostaa(Kanada, USA, Britit...). Sen lisäksi että koiran lennättäminen(plus muut kulut) maksaisivat maltaita, asunnon löytäminenkin hankaloituisi. Huoh... Eikä tuttavapiiristä löydy ketään, joka voisi Väinön puoleksi vuodeksi ottaa.

Mutta muuten koulu maistuu paremmin kuin hyvin! En ois ikinä uskonut, että koulunkäynti voi olla näin hauskaa. Meidän luokka on ihan mahtava! Ja todennäköisesti valmistun kolmessa vuodessa(neljän vuoden sijaan).

Perjantaina pääsi eka itku dippatyön takia. :D Oon ollut henkisesti niin poikki viimeiset kaksi ja puoli viikkoa kun olen yksin järjestänyt yli 70 osallistujan käyttäjätestaukset, niin kulminoitui tämä koko homma sitten kun jouduin yhden testikäyttäjäparin diskvalifoimaan analyysistä kun jo luulin, että olisin päässyt typeristä testauksista jo kokonaan eroon. Etenkin kun olin saanut sovittua, että voin pitää testitilaisuuden vielä siskolle ja miehelleen ja he voivat olla viimeiset testikäyttäjät, kun ohjaajani alkoi urputella, että onkohan kovin hyvä idea lähisukulaista ottaa testihenkilöksi.
Poikaystävä varmaan arvosti kun heti tullessaan kylään aloin vollottaa.

Joutuukohan tässä vielä useinkin itkua tihrustamaan... :E Varmaan tilastollisen analyysin kohilla.

Mulla meinaa kanssa itku olla lähellä joka kerta kun avaan mun gradutiedoston. Kasassa on nyt säälittävät 11 sivua ja ne revin oikeasti ihan väkisin. Eli alkutaipaleella vasta ollaan kirjoittamisen puolesta. Mulla on hyvä suunnitelma siitä, mitä kaikkea gradussa on missäkin kohtaa, valtavasti lähdemateriaalia luettuna ja muutenki "pätevä" fiilis ja tunnen että oikeasti hallitsen aiheeni josta teen. Se vaan että en tee gradua mihinkään projektiin tai tutkimukseen, eikä aihe ole edes saatu proffalta vaan ihan itse keksin. Ohjaava proffa antoi mun aiheelle vihreetä valoa ja peukkua pystyyn, mutta täytyy sanoa että kadun valintaani silti. En aiheen puolesta vaan siksi, että ois se "annettu aihe" ollu kyllä parempi. Olis ehkä valmiiksi saatua aineistoa ja menetelmäki valmiina ja tarkkaan ohjeistettu että mitä pitää tehdä jne. Tällä hetkellä mun gradusta on tulossa tosi erilainen rakenteeltaan kuin sellainen normigradu mitä meillä tehdään ja mua pelottaa että mitä jos se ei mene sitten edes läpi... Oon kovasti koitellu kysellä ohjaajalta että miltä kuulostaa mutta en ikinä oikeen saa siltä tyhjentävää vastausta. Olo on melko hutera tän kanssa. Ja yksinäinen.

On myös tosi sääli että mun opiskelumotivaatio on näin loppua kohden hävinnyt ihan kokonaan. Yksi syy siihen on ehdottomasti se etten ole onnistunut luomaan mitään suhteita mihinkään, en oo saanu niitä jalkoja oven väliin ja harjoitteluunkaan en päässyt. Nyt sitten vielä teen gradunkin omasta aiheesta eli sekään tuskin availee ovia mihkään vaikka tekisin siitä kuinka hyvän tahansa. Tiedän ettei saisi ajatella negatiivisesti mutta mä en vaan jaksa olla toiveikas että saisin mitään omaan alaan liittyvää työtä. Tai edes työtä jossa viihtyisin, oli oma ala ei tai. Nyt yritän vaan väkisin saada tutkinnon kouraan "päivä kerrallaan" mentaliteetillä. Tulevaisuutta ei edes pysty ajattelemaan, koska sitten alkaa masentaa niin ettei pysty mihinkään. Vaikea uskoa että on muuttunut sellaisesta kunnianhimoisesta ja omasta alastaan innostuneesta opiskelijasta sellaiseksi "jos nyt vaan sais ne paperit kouraan" väkisinsuorittajaksi.