Koirat.com

Otsikointi oli vähän hankalaa tälle aiheelle, mutta toivottavasti tuo nyt osuu tarpeeksi lähelle tätä pohdintaani

Ajattelin tätä asiaa siis eilen ollessani lenkillä ja tehdessäni koirani kanssa luoksetuloharjoituksia. Neiti kyllä pysyi paikallaan nätisti 'odota' + poliisin stop-asentoa tarkoittavan käsimerkin avulla ja tuli luokse kun huusin 'tänne'. Mutta ensinnäkään, en tiedä kumpaa tuo oikeasti tottelee paremmin, käsimerkkiä vai odota-sanaa. Ja toisekseen, 'tänne'-käskyn ohella mm. 'nakki'-sanalla saa koiran luokse ihan yhtä nopeasti. 'Nakki'-sanaa en ole ikinä opettanut tuolle koiralle eikä sen pitäisi yhdistää sitä mihinkään. Mutta kuitenkin jos tulisi tilanne, jossa koira pitäisi ehdottomasti saada luokse, luulen että tuo nakki olisi varmempi kuin tänne.

Miten muilla? Osaavatko koiranne jotain sanoja joita niille ei ole tarkoituksella opetettu? Miten arki eroaa "oppikirja"-arjesta?

Meillä mäyräkoiran luoksetulo toimii kaikista varmimmin sanalla: "perhepizzaa".

Holskusta on nypitty tänä kesänä lähemmäs sata punkkia (juu, kyllä... ) ja nykyisin se lähtee aina karkuun, kun lausutaan sana "punkki". Meidän on pitänyt keksiä avon kanssa koodikieli ja eri sanoja tarkoittamaan punkkia, ettei koira ymmärrä mitä tapahtuu, kun alkaa operaatio "Pallukan irroitus".

Meillä Taavi osaa moniakin sanoja mitä sille ei oo vartavasten opetettu, on vuosien varrella itse oppinut ja tehnyt päätelmiä. Esimerkkinä "tippu" tarkoittaa siis namia, ruuan palaa tms mikä tippui lattialle. Jos Taavi ei huomaa että jotain on tippunut niin "tippu" kun se kuulee se tietää heti hakea maasta/lattialta.

Sama joillain leluilla. Kun sille sanoo vaikka että "missä possu", se hakee possulelun, mutta en oo koskaan opettanut sitä sille, se on päätellyt jostain että possu on possu.

Ulkona se myös tietää "oikea" ja "vasen" vaikkei niitäkään oo optettu, ilmeisesti mä puhun liikaa ääneen näille koirille

Mä en nyt tiiä ymmärsinkö oikein tän idean. Mutta jos Taavi jumittaa lenkillä tai ei tule luokse niin meillä "mennäänkö syömään" tai "juustoa" pistää siihen liikettä

Yksi hauska juttu tuli mieleen. Mun koirien maahanmenokäski on "parkki", mutta jostain syystä kumpikin on oppinut vieraiden ihmisten kanssa menemään maahan "maahan"-käskyllä. :D Toki tämä tapahtuu vain namin kanssa, ja luultavasti joku tiedostamaton namikäden laskeminen maata kohden on se todellinen vihje, mutta silti naurattaa joka kerta, kun olen just aukaisemassa suutani, että se käsky on itseasiassa "parkki" ja koira lyökin jo kenttään.

Mun vanhempi koira osaa poimia mun entisen kämppiksen isostakin ihmisryhmästä välittömästi tämän nimen kuultuaan. Nimeä ei erityisesti ole opetettu koiralle, vaan koira on ajan kuluessa yhdistänyt että kun lausun nimen puhuakseni ko. ihmiselle, hän vastaa. Samaten koirat osaavat eri lelujen ja koirakavereiden nimiä, ei niille niitä ole opettamalla opetettu mutta hoettu tokikin paljon.

Meillä on kanssa piilomerkityksiä koiralle, jotka se sitten oppii. Jos esim. avokki tai minä halutaan että toinen huomaa mitä hauskaa toi tekee, niin ollaan keksitty sille koodisana (nimen lausumisesta meinaan huomio kiinnittyy meihin ja tekeminen loppuu kuin seinään). Ensiksi sanottiin "perunasalaatti", mutta sitten se oppi sen ja nyt meidän sana on "uunimakkara".

Olen myös huomannu että koira saattaa katsoa vain vartalon elehdintää, ei niinkään kuuntele sanaa. Esimerkiksi maahanmenoa se kauan teki vaan käsimerkin kanssa. Nyt painottamalla sanaa "maa-HAN" se tottelee. Viimeksi tokotreeneissä ei muuten mennyt, kun painotin sanaa jotenkin eri tavalla (siis liikkeestä maahanmeno).

Luoksetulossa käytetään paljon tänne tai täällä-kutsua. Tokoon olen ominut tänne-kutsun, ja sen käyttöä yritän muuten välttää eli luoksetulo menee välillä jotenkin tyyliin "tännn....öällä". Joskus se kyllä viis veisaa kun hajut on niin kivoja joten ollaan ruvettu juoksemaan siltä "karkuun", ja mennään välillä ihan piiloonkin niin siihen kyllä tulee liikettä ihan eri tavalla. Välillä se jopa arvaa minne puun taakse ollaan menty (ja sitten jos ei ollakaan siellä missä se oletti niin hätä on kahta kauheampi), ja sitten on kauhean innoissaan kun me löydytäänkin.

^Sama täällä! Mulla koiralle on maahanmenokäskyinä jalig ja asetu, riippuen siitä, millä mielentilalla koiran on mentävä maahan. Mutta se maastoutuu myös mm. sanoilla maahan, käy siihen ja käy mammumaan. Yhtäkään noista en sille ole opettanut. Elekieltähän koirat tietty lukevat paremmin kuin puhetta, joten varmasti osansa on myös sillä tietyllä käsienheiluttelulla.

Mummokoiralla on ihana, valikoiva kuulo. Nimellä ja tänne-käskyllä huutelemalla se yleensä vain unelmoi omissa maailmoissaan ja haistelee kukkia, mutta "tuus kattoo mitä saat" -kehoitus saa sen juoksemaan hippulat vinkuen huutajan luokse.

Kaverin korvatulehduskierteestä kärsivä koira juoksee karkuun, kun sille sanoo "korvanputsiaine" tai näyttää korvanputsiaineputelia. Se on myös eläinlääkärissä onnellinen pieni labradori tasan siihen asti, kunnes lääkäri koskee sen korviin..

Mun nuorempi koira taas on niin tyhmä ja onnellinen, että ihan sama mitä sille sanoo, se on sylissä. Punkinpoisto on jee, kynsienleikkuu on jee, trimmaus on jee.. Yleensä se vaan heiluu ja huojuu ihan liikaa kun on niin ekstaasissa ii-hanasta silittelystä, että multa menee hermot :D

Muutaman kerran olen myös lenkillä saanut kehuja siitä, kuinka koirani kulkee niin kiltisti mun selän takana ja on "tosi hyvin koulutettu". Joo, niin hyvin koulutettu, että joudun laittamaan sen noin 5 kertaa yhden lenkin aikana kävelemään selkäni taakse arestiin, kun en kestä sen kiskomista.. :P

Tää on varmaan aika perus, mutta meillä ruuasta ei voi puhua millään nimellä ilman, että koira ponnahtaa partiolaisen näköisenä viereen tuijottamaan. Ruoka, muona, safka, sapuska, annatko-sanakin saa korvat tomerasti hörölle.

Talvella säilytin koiran lihoja ja luita parvekkeella, kun meidän pakastin on aika pikkuruinen. Kun kysyin koiralta: "Haluutko luun?" se meni parvekkeen oven eteen tönöttämään.

Mä herään yleensä miestä aiemmin sen vapaapäivinä. Silloin voi kysyä koiralta, missä M on, ja se menee häntä heiluen pusuttelemaan avon hereille.

On se vaan hauskaa, mitä kaikkea koirat oppii "ihan itsestään".

Halla kirjoitti:

Mä herään yleensä miestä aiemmin sen vapaapäivinä. Silloin voi kysyä koiralta, missä M on, ja se menee häntä heiluen pusuttelemaan avon hereille.

Meillä kävi yksi päivä niin, että vedin kenkiä jalkaa eteisessä ja juttelin vanhemmalle koiralle että "Huomenna mennäänkin katsomaan J:tä". Nuorempi koira ryntäsi samantien makuuhuoneeseen, juoksi rallin sängyssä, kaatoi paperilampun, paperilamppu veti taulun mukanaan seinältä ja se taulu repi paperilamppuun ihan hirveän vekin. Meilläkin siis tehty tuota että usutan koirat nukkuvan miehen kimppuun, mutta en arvannut että se toimisi ihan noin

”Saunaan”

Menee raukka ihan luimuun ja yrittää sulautua tapettiin, ettei vain joutuisi sinne kauheuksien täyttämään kidutuspaikkaan. Tarkemmin ottaen siis pesuhuoneeseen.

Kun mun edelliseltä koiralta kysyi että "missä Emppu?", se lähti aina aivan mielissään etsimään yhtä tiettyä seepraraitaista palloa. Mun siskoa kutsutaan Empuksi, mutta koira yhdisti sen nimen vain siihen palloon, kukaan ei tiedä miksi

Alissa osaa kääntyä tassuja kuivatessa, kun sille sanoo "käänny", sen se on oppinu ihan itekseen. Kätevä käsky kyl. Samaten lenkeillä käytössä "odota"-käskyn se on oppinu ilman tarkotuksellista opettamista.

Jostain se on oppinu kaatamaan pulloja, kun se haluu huomiota. Kerran Alissa esim. herätti mut yöllä kaatamalla sängyn vieressä olleen vesipullon. Ihan syystä se herättiki, ku raasulla oli masu kuralla. Sitte Allu osaa avata ovet, jotka on ihan hitusen raollaan, kynnet vaan rakoon ja sit tassulla vääntää. :)

Kauhee, ku tulee vähän juttuja mieleen, paljonhan Alissa osaa arkipäivän sanoja, lelujen nimiä tms. Mulla onkin tapana höpötellä sil koko ajan.

syntaksivirhe kirjoitti:

Olen myös huomannu että koira saattaa katsoa vain vartalon elehdintää, ei niinkään kuuntele sanaa. Esimerkiksi maahanmenoa se kauan teki vaan käsimerkin kanssa. Nyt painottamalla sanaa "maa-HAN" se tottelee. Viimeksi tokotreeneissä ei muuten mennyt, kun painotin sanaa jotenkin eri tavalla (siis liikkeestä maahanmeno).

Päätin joskus opettaa Lunalle jokaisen tassun nimeltä erikseen kuivaamisoperaatioiden helpottamiseksi, mutta tajusin tässä joku päivä urakkaan ryhtyessäni, että voisin hokea ihan hyvin vaikka Suomen entisten presidenttien nimiä kunkin koiven kohdalla. Koira ei nimittäin kuuntele käskyä laisinkaan, vaan katsoo mihin suuntaan olen kallistunut, missä kädessä pidän pyyhettä ja millä kädellä otan tassua vastaan ja tekee sen pohjalta tulkinnan siitä, minkä tassun ilmaan haluaisin saada.

Miehen ja minun nimet Luna on oppinut myös ilman ihmeempää opettelua ja ymmärtää nykyisin aika hyvin, että jos uuden tempun tai käskyn opettelun jälkeen perään liitetään toisen ihmisen nimi, kyseinen temppu pitää käydä tekemässä tälle ihmiselle. Sen sijaan jos käsken Lunaa vaikkapa viemään jonkun tavaran itselleni omaa nimeäni käyttäen koira kohtaa jonkinlaisen olemassaoloparadoksin ja ravaa ympäri asuntoa silmät pyörien kuin muistitautinen eläkeläinen supermarketissa

Kun laitan kahvin tippumaan keskellä päivää, Helmi parkkeeraa itsensä lähelle ulko-ovea, kun tietää, että mies on kohta tulossa. Aamukahvin keittäminen ei aiheuta mitään reaktiota. Myös miehen auton se tunnistaa kauempaakin. Kun mennään bussipysäkille odottelemaan, Helmi tietää, että bussista tulee sen koirakaveri. Ihan innoissaan on, kun bussi tulee pysäkille. Muulloin se pelkää busseja.

Onpas hauskoja!

Meidän koirilla on myös paljon tällaisia "vahingossa" opittuja sanoja, mm. "Dentastix" aiheuttaa päättömän juoksun eräälle kaapille jossa kyseisiä herkkuja säilytetään. "Pakasteluu" aiheuttaa vastaavan reaktion pakastimelle ja pään kallistelua. "Lenkille" ei varmasti tarvitse edes selittää! Iltaisin vanhempi koira on välillä vähän laiska tulemaan sisälle, siihen tepsii aina "tuus kattoo mitä saat" (joka yllätyksekseni oli jollain muullakin taikalause ).

Meillähän on koirilla myös "koodinimet" joita käytetään arkielämässä puhekielessä. Ne "oikeat kutsumanimet" ovat samalla kontaktikäskyjä eikä niitä voi kotona pilata, siksi meillä on Ukkeli ja Pouke.

Hah, hauska lukea näitä juttuja

Meillä on aika varma luoksetulo, mutta jos se ei syystä tai toisesta toimi, niin kiljaisemalla "tuu syömään!" koira tulee aina. Mä aina ruokaa antaessa kutsun sen tuolla lauseella keittiöön niin on oppinut.

Ulkona jos heitellään palloa, sanon koiralle "mee iskälle" niin vie pallon aina miehelle heitettäväksi.

Iran lähtiessä omille teilleen esimerkiks hajun perässä, se ei joskus tottele nimeään tai tänne-sanaa, mutta jos huudan KEPPI, niin Ira tulee onnellisena takaisin. Ja lenkillä kun sanon "mee pissalle, mee kakalle", niin Ira loikkaa pusikkoon tarpeilleen. Ja jos Ira on irti ja sanon että mennään sisälle, se on ihan varma että koira ei anna ottaa kiinni :D
Ja sitten jos Ira nukkuu vessan lattialla ja haluan mennä suihkuun, eikä Ira liikauta karvaakaan lähteäkseen, mun tarvii sanoa vain "suihkuun" ja Ira on jo muualla.

Agility treeneissä olen ottanut sellaiseksi vituiks mäni mut ei se mitään otetaan uudestaan lauseeksi höpöhöpö. Eli jos koira menee väärin mä sanon vaan höpöhöpö, se ei saa palkkaa ja homma otetaan uusiksi. Nykyään ku kotona erehtyy sanomaa höpöhöpö esim miehelle tai toiselle kääpiölle niin Sulo hönkää paikalle että hei jeee, nyt tehdään jotain kivaa!!!!!! Eli sen sijaan että se ymmärtäis että höpö höpö on, väärin teit otetaan uusiks niin Sulon aivoissa se kääntyy, nyt tehään jotain ihan mahtavaaaaaaa!

Nykyisestä ei tule mitään erikoista mieleen, muuta kuin että sille tosiaan käsimerkit toimii paremmin monessa asiassa entä sanat.

Edes menneeltä sakemannilta kun kysyi että "Lähdetäänkö naisiin?" Se alkoi hyppiä minun päälle ja haukahteli, vinkui ja kiljui iloisena. Koskaan sille ei kukaan tuota opettanut. Jos kysyi minkä tahansa muun kysymyksen joka sisälsi sanan lähdetäänkö reaktio ei ollut tuo.
Sama koira juoksi keittiöön kun kysyi että aletaanko tiskaamaan. Jos laskin vedet altaaseen ja poistuin hetkeksi altaan läheltä, koira hyppäsi huljutteleen etutassuja tiskiveteen. Tämän se oppi ilmeisesti matkimalla minua. Koskaan muulloin se ei pöydille hyppinyt.

^ Mun lapsuuden sekarotuiselle kun huusi "Tyttöjä!" se juoksi ikkunaan seisomaan ja tuijottamaan tuimasti ulos. En todella tiedä miksi tai miten se siihen pisteeseen oli ajettu.

Mun koiralla toimii myös paljon paremmin käsimerkit eikä se oikeasti tottele kuin muutamaa harvaa sanallista käskyä. Vahvimpana näistä yllättäen "seis" mikä on pysähtymiselle ja seisomiselle sama, "odota" -käskystä se hidastaa vaan ei pysähdy. En tiedä miksi. Jos taas käsken sen sivulle ilman käsimerkkiä, se tuijottaa mua kuin puolihullua ja ihmettelee mitä mahdan haluta..