Koirat.com

Eikös ellikeksi ole asunut etelä-Ruotsissa?
Häntä ei kyllä ole vissin palstalla vähään aikaan tosin näkynyt..

Mä en itse ole asunut koskaan etelämmässä Sverigessa, mutta pohjoisessa kylläkin, ja tulee edelleenkin käytyä siellä lähestulkoon päivittäin, onhan se tuossa kivenheiton päässä.

Eihän Ruotsi sinänsä eroa paljoa Suomesta, kieli nyt vaan on eri.

Juu, sinne vaan rohkeasti Ruotsiin asumaan, kyllä sieltä tuttuja sitten löytyy! On kyllä ollut tosi hyvä kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka nyt lopulta palasinkin Suomeen viiden vuoden jälkeen.
Olen asunut Uddevallassa, Göteborgissa ja Linköpingissä. Göteborg on ehdoton suosikki, lähinnä just sen takia, kun on isompi kaupunki ja enemmän toimintaa vapaa-ajalla.

Minä taas olen niitä, jotka haluavat kaupungista maalle. Tai "maalle". Haaveissa olisi se oma hirsinen pohjalaistalo jostain puolipöndeltä, esim. Nurmoosta sellasen järkevän ajomatkan päästä keskustasta. Mies vaan on tässä ainoa ongelma joka ei Helsinkiläisyydeltään pääse yli siitä että lähin kauppa voi olla automatkan päässä. Että voi olla, että lähden tätä sitten yksin toteuttamaan sitten aikanaan...

Ooh, kiitos kannustuksista! Laitanpas ellikeksille yksäriä! :)

nenssi kirjoitti:

Minä taas olen niitä, jotka haluavat kaupungista maalle. Tai "maalle". Haaveissa olisi se oma hirsinen pohjalaistalo jostain puolipöndeltä, esim. Nurmoosta sellasen järkevän ajomatkan päästä keskustasta. Mies vaan on tässä ainoa ongelma joka ei Helsinkiläisyydeltään pääse yli siitä että lähin kauppa voi olla automatkan päässä. Että voi olla, että lähden tätä sitten yksin toteuttamaan sitten aikanaan...

Kyllä mullakin on haaveissa että se lopullinen sijoituspaikka olisi jossakin sellaisessa paikassa jossa olisi oman talon lisäksi tilaa pitää myös elukoita. Tahtoisin olla mahdollisimman omavarainen, eli jotain kantturaa ja possua olisi mukava saada omalle tontille. Mulla on myöskin erittäin helsinkiläinen äijä, joka on tosin onneksi viettänyt lapsuudessaan aikaa ihan rehellisesti korvessakin ja ymmärtää jotakin myös metsäläisyyden päälle, keräilee suu messingillä sieniä ja bongailee eläinten jälkiä. Se haluaisi myös ainakin ajatuksissaan olla omanavarainen, mutta siitä en ole ihan varma kuinka paljon se olisi noin käytännössä valmis asian eteen tekemään. Se kun on tosiaan myös tottunut siihen että marketti on kulman takana ja minnekään ei ole pitkä matka.

nenssin tavoin maalla asuminen viehättää. Lapsuus ja nuoruus mulla kului silleen suht pikkupaikkakunnalla Joensuun lähellä P-Karjalassa, sen jälkeen Tampereella viisi vuotta, ja siitä eteenpäin nyt jo kahdeksan vuotta säällisen iskuetäisyyden päässä Tampereelta. Tällä hetkellä on asuttu siipan kanssa aika tarkalleen kolme vuotta maaseudun rauhassa, omalla maatilalla. Tampereelle on noin puolen tunnin automatka, eikä täältä kyllä millään muulla sinne pääsisikään kuin omalla autolla. Lähin ruokakauppa on 15km:n päässä, mutta eipä tuo juuri haittaa, kun hiukan suunnittelee tekemisiään ja kun me molemmat kuitenkin töissä käydään siellä "ihmisten ilmoilla" mistä on helppo sit kauppaankin poiketa. En lähtisi enää kulumallakaan tuosta nykyisestä paikasta pois. Kyllähän toki kaupungissakin on ulkoilumaastoja ja muuta, mutta ei siellä sillä tavalla lenkille pääse, ettei tulisi muita ihmisiä vastaan. Meidän nurkilla se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja mä tykkään. Ainoa "huono" asia näin koirallisen näkökulmasta on näin rauhallisessa sijainnissa se, että sitä on silloin pentuna ainakin aivan pakko lähteä sosiaalistamaan kotinurkista jonnekin kauemmaksi, koska ei siellä oman talon ympärillä ole muuta kuin lähinnä metsää...! Eikä siellä metiköissä tietenkään mitään katuvaloja ole, mitä joskus harvoin on kaupunkeihin/taajamiin verrattuna hiukan jopa kaivannutkin. Mut mitäs siitä, sitä sit tulee vain lenkkeiltyä isoimmat lenkit ja ulkoilut päivänvalolla.

Mä haluisin muuttaa Lappiin,ainakin vähäksi aikaa Esim kuusamo vois olla ihan jees paikka? Kerran olin kuusamossa viikon ja silloin ainakin tykkäsin mut onhan niitä muitakin hyviä paikkoja asua siellä päin.

Minusta on yhä enemmän alkanut tuntua siltä, että sitä kyllä pystymisen puolesta pystyisi asumaan melkein missä vain, kunhan vain siellä on edes joitain kavereita ja mielellään myös itselle sopivia harrastusmahdollisuuksia. Se on sitten eri asia viihtyisikö siellä pidemmän aikaa ja etenkin tuntuisiko se sellaiselta paikalta missä voisi ajatella loppuikänsä vaikka olla. Mulle ankeinta ehkä olisi muuttaa jonnekin aivan outoon paikkaan, mistä ei tunne valmiiksi yhtään ketään. Kun oon hiukan hidas lämpenemään uusien tuttavuuksien suhteen... Hoh, ja ne väittää meitä karjalaisia ihmisiä just nimenomaan semmoisiksi sosiaalisuushirmuiksi, jotka löytää tarvittaessa autiosaareltakin kavereita...! No en mie ihan semmonen ainakaan oo...

Meillä on haaveissa tismalleen samanlainen asuinympäristö kuin piiskahännällä.

^Se täytyy sanoa, että jos tykkää, niin onhan se luksusta. Ja jos ei koe haitaksi sitä, että sen syrjäisyyden vuoksi tietysti joutuu joskus hiukan vaivaa näkemään.

Ite harrastetaan aika paljon sitä omavaraisuutta juuri, eli kasvimaalla kesällä aina kasvatetaan erinäisiä vihanneksia ja juureksia ja niitä vähän säilötäänkin, plus haetaan sienet ja marjat metsästä jne... Eikä tietysti vähimpänä metsästys ja kalastus. Meillä on kaupan ruokalasku aika pieni keskivertoon nähden, mutta ruuan laatu ei paljon parempi voisi olla. Meneehän siihen kaikkeen haalimiseen tietysti aikaa, mut toisaalta nuo harrastukset ja puuhastelut ovat meille enemmänkin elämäntapa. Tämänkaltaisestahan kyllä moni haaveilee ja on kaveritkin sanoneet, että arvostavat tätä elämäntyyliä kovasti. Eihän siinä mitään, mukavaa se on kunhan siihen löytyy oikeanlainen asenne ja halu tehdä töitä sen kaiken eteen.

^ Jep, juuri tuollainen omavaraisuuteen perustuva elämäntyyli olisi meilläkin tavoitteena. Nyt tää elämä on tällasta sisätiloissa kökkimistä, tykkäisin puuhastella ja tehdä etenkin ulkona kaikkea paljon enemmän. Nimenomaan semmoisia hyödyllisiä juttuja, joita meidän perheessä on aina tehty.

^No sehän kuulostaa sit ihan sun jutulta. Joo ulkoilmasta on syytä kyllä tykätä ja joskus jopa vähän hampaat irvessä "tykätä", siitä ei oo ainakaan haittaa! Aina joskus sitä kuulee näitä tarinoita ihmisistä, jotka tuota maalaiselämän ihanuutta lähtee innolla kokeilemaan, mutta hyytyvät sitten jossain kohtaa omiin siloiteltuihin kuvitelmiinsa, kun ei se sitten ollutkaan niin ruusuista. Mut jos on jo ennestään varustettu sillä kunnon tekemisen meiningillä, niin kyllä sitten pärjää. Saahan sitä joskus hengähtää ja nauttia siitä mitä aikaan on saanut, mut laakereilleen ei ole aikaa jäädä.

piiskahäntä kirjoitti:

Lapsuus ja nuoruus mulla kului silleen suht pikkupaikkakunnalla Joensuun lähellä P-Karjalassa

Utelias täällä kyselee että mikä paikkakunta on kyseessä, nimittäin olen itse lähtöisin samanlaisista olosuhteista.

Hoh, ja ne väittää meitä karjalaisia ihmisiä just nimenomaan semmoisiksi sosiaalisuushirmuiksi, jotka löytää tarvittaessa autiosaareltakin kavereita

Hah, niin väittävät, ja itse tulen kyllä pääasiassa ihmisten kanssa toimeen mutta sitten on ne (ei-ihan-harvinaiset-köh) antisosiaalisuushetket kun vihaan kaikkia tasapuolisesti enkä halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.

^Kontiolahti on mun kotipaikkakuntani. Tiedät sitten varmastikin jos kerran sieltä päin kans olet.

Miekin voin 100% allekirjoittaa nuo täydelliset antisosiaalisuushetket. Nytkö se meikäläisten todellinen luonne sitten paljastuu?! Välillä me siis vaikutetaan niin sukkelilta ja suorastaan seurapiirisukkuloilta ja välillä oltais valmiita ampumaan ihan kaikki kanssaihmiset vaikka kuuhun.

Mulla on yksi todella hyvä miespuolinen ystävä joka on kotoisin Kiteeltä, ja häntä en kyllä missään määrin kuvailisi sosiaaliseksi ja puheliaaksi paitsi ihan omimmassa porukassa. On kyllä maailman lojaalein tyyppi ja mitä kultaisin toveri, mutta sen jään sulamiseen meni varmaan kolme vuotta... Mä oon ehkä tän takia pitkään kuvitellut että karjalaiset on nimenomaan vähän juroja ja hitaasti lämpeneviä.

No siis hitaastilämpeävä ei oo ollenkaan huono sana mun mielestäni. Toimeenhan voi tulla tälleen jokapäiväisesti ihan kenen kanssa vain ja olla silleen sosiaalisesti taitava, mutta silti oon itse ainakin hidas luomaan suhteita toisiin ihmisiin. Ei mun kanssani ystävysty tuosta vain, mutta taas toisaalta siihen pisteeseen kun pääsee, niin se on yleensä kestävää.

piiskahäntä kirjoitti:

^Kontiolahti on mun kotipaikkakuntani. Tiedät sitten varmastikin jos kerran sieltä päin kans olet.

Tiedänpä hyvinkin. Itse olen kotoisin kaikkien metropolien äidistä ja isästä, suoraan Polvijärven sykkeestä.

Mulla on kyllä sellainen kokemus (jota ovat puheillaan vahvistaneet muualta kotoisin olevat tuttavani, jotka ovat olleet esimerkiksi mukanani kotikylällä tai muutoin oman heimoni kanssa tekemisissä) että pääasiassa Pohjois-Karjalassa tosiaan suhtaudutaan ihmisiin melkoisen lupsakasti. Ukko oli esimerkiksi ensimmäistä kertaa paikalliseen menomestakuppilaan mennessä varma että heinähatut tulevat haastamaan riitaa kun se livauttaa suustaan "mä" tai viimeistään sitten kun se kertoo olevansa Helsingistä, ja se oli ihan vilpittömästi yllättynyt kun yksi mulle ihan puolituttu (entisen luokkakaverin pikkuveli, jonka tunnistin ainoastaan siksi että oli niin saman näköinen tämän entisen luokkakaverini kanssa) jamppa tuli kaverinsa kanssa ensimmäisenä juttelemaan, kättelemään ja samaan pöytään istumaan. Aika joka lähtöön siellä kuitenkin sitä porukkaa on, osa on niin turjakkeita ettei ilkeä sanoa päivää edes peilikuvalleen.

Magik kirjoitti:

Mä haluisin muuttaa Lappiin,ainakin vähäksi aikaa Esim kuusamo vois olla ihan jees paikka? Kerran olin kuusamossa viikon ja silloin ainakin tykkäsin mut onhan niitä muitakin hyviä paikkoja asua siellä päin.

Kuusamo ei ole Lappia.

Lurch kirjoitti:

Itse olen kotoisin kaikkien metropolien äidistä ja isästä, suoraan Polvijärven sykkeestä.

Jepjep, tuttuja maisemia.

Lurch kirjoitti:

Aika joka lähtöön siellä kuitenkin sitä porukkaa on, osa on niin turjakkeita ettei ilkeä sanoa päivää edes peilikuvalleen.

Ihan totta juu ja niin kai se vähän on joka paikassa, että löytyy monenmoisia tallustajia. Pääasiassa kyllä kans sanoisin, että on tuolla kotimaakunnassa ihan mukavia ihmisiä ja semmoisia suht välittömiä kuitenkin. Oma mieheni on Pirkanmaalta syntyisin eikä ennen minuun tutustumista ollut käynyt Pohjois-Karjalassa lainkaan ja hän on kyllä sitä sanonut, että kyllä siellä suunnalla ainakin yleensä ottaen suhtaudutaan tuntemattomiinkin ihmisiin tosi rennosti. Myös huumorintajua tuolta omasta "heimosta" löytyy mun mielestä keskimäärin aika reippaasti ihan elämään asennoitumisesta lähtien. Ei oo kaikki niin vakavaa.

nenssi kirjoitti:

Minä taas olen niitä, jotka haluavat kaupungista maalle.

Sama täällä. Sellaiset yli kaksi vuotta olen asunut Kajaanissa ja tämä on aina tuntunut ahdistavalta paikalta. Liian iso, vieras ja luoltaantyöntävä miulle. On toki hetkiä, jolloin tuntuu että täällä viihtyykin ja luontoa on enemmän ympärillä mitä muissa kaupungeissa mutta silti... Olen kotoisin n.650 ihmisen pikkukylältä ja tuon kokoinen paikka tuntuisi ihan sopivalta (mutten halua siltikään sinnekään jäädä), mutta mieluiten asuisin ihan maaseudulla, pois taajama-alueelta.
Veri on kuitenkin aina vetänyt Lappiin ja sinne muutosta olen pitkään haaveillut. Keski- ja Pohjois-Lappi tietenkin eniten viehättävät, mutta mikseipä Etelä-Lappikin kävisi. Taloudellinen ja oma työtilanne eivät kuitenkaan tällä hetkellä anna sitä periksi, mutta edelleen elättelen toivoa hyvästä tuurista työpaikan löytymisen suhteen kun muuten ei olisi mitään estettä sinnekään lähteä Pohjois-Savossakin saattaisin viihtyä, siellä on sopivasti vaaroja ja mäkiä jotta tuntisi olonsa kotoisaksi.

Pohjanmaalla tai pääkaupunkiseudulla (tai missä tahansa isommassa kaupungissa) asuminen olisi miulle kauhistus. Molemmissa on tullut käytyä pyörähtämässä muutaman päivän verran ja se kyllä riitti. Pohjanmaan aavaa peltomaisemaa osaan kyllä arvostaa, mutta jotenkin siellä tuntee itsensä niin kovin orvoksi.