Koirat.com

Ny mä näin sit unta, et löydettiiin kätkö, jossa oli spiritismilauta, jolla piti selvittää joku koodi. Ja siellä kätkössä oli myös jotain juureksia - porkkanoita ja lanttuja sitä hommaa varten Toinen kätkö oli jonkun melko henkilökohtainen juttujenvaihtoboxi. Siellä oli valittavana erilaisia kirjeitä, jotka olikin jotain tarinoita/novelleja. Eli piti valita niistä yksi ja kirjoittaa vastineeksi sitten toinen tarina

Päätin keväällä aloittaa kätköilyn lähikulmilla. Ensimmäisen kätkön piti olla helppo ja turhauduin kun purkkia ei löytynyt. Kotiin päästyäni selvisi että muutkin kätköilijät olivat huomanneet saman ja purkki oli poissa.

Olen säästellyt kätköjä tulevia syksyisiä koiranlenkityskertoja varten. Kun sadekelillä ei huvita lähteä ulos, ehkä kätköily motivoi, eikä jästeistä ole huolta.

Argh, mikä rasittava DNF.

Tultiin Lintsiltä kotiin ja ajateltiin matkan varrella käydä hakemassa sellainen "helppo peruskätkö". No, ei löytynyt, ei sitten mitenkään. Ei vaikka mä kiipesin jopa puuhun kurkkaamaan yhden kolon.

Onneksi puhuttiin Suzunan kanssa että mentäisiin illalla Nuuksioon hakemaan joku passeli kätkörundi niin ei jää syrämen päälle ihan niin paljoa.

Ja mä tykkään kattoa Karttapaikasta ja sitten ihan peruskartoista mahdollisimman tarkkaan sen kätkön sijainnin, sen avulla se on paikan päällä tosi paljon helpompi löytää kuin kännykän gepsin varassa. Sitten joskus kun on iso ja rikas niin pitää homma sellainen käsigepsi.

Kipastiin löytämässä toinen kätkö. Tämmösiä löyty rypäs seipään sisältä :D


Ja mäkeä alas laskeutu mies käsigpsin kanssa ja löyettiin minikätkö yhdessä. Mukava huomata että tällaisessa harrastuksessa on myös melko avoimen oloista porukka mukana.

^Tuitui mikä tyyppi.

^Pelästyin eka et mitä siellä tuijottaa takasin, eka ajattelin et on joku täytetty pehmolelu... sit erottikin silmäparin, toisen, kolmannen... *squeeee* :D

Mä kävin kanssa alkukesästä tutustumassa geokätköilyyn. Ei ollut ihan mun juttu, meinaan hysteerisenä käärmeiden ja ötököiden kammoisena käsien tunkeminen kaikenmaailman koloihin ei ollut sitä mukavinta ajanvietettä mitä saatoin kuvitella.. Täytyy ehkä koittaa joskus vielä toiste ennenkuin muodostaa lopullista mielipidettä.

Täälläkin iloinen kätköilijä Reilun vuoden verran oon punkkeja käynyt metsästämässä, meillä on serkun kanssa x viikossa kätköpäivä, ja kyllähän nuo löytämisen riemun vaan aina laittaa uudelleen liikkeelle. Reilut pari sataa kätköä löytänyt, välillä innostus totaalihiipunut, mutta nyt taas innolla odottelen syksyn purkkeja!

Hiiriin tai muihinkaan söpöläisiin (iihana yllätys Ellikeksin kohdalle osunut..) en onneksi ole törmännyt, ja käärmepaikat kiertänyt kyllä suosiolla kaukaa. Ettei Neruda kannata luovuttaa noin vähällä, kätköjä on tosi moneen lähtöön

Omia epäsuosikkeja on sillanaluskätköt (oon ihan surkea löytämään niitä!), ja joka reissulle saadaan yksi DNF. Aina. Mistähän tuo lie johtuu? Mitä 'helpompi', sen vaikeampi löytää.

Millaisista kätköistä muut tykkää? Entä mitkä on ihan vihonviimeisiä?

^Mietin hetken et mitä "punkkeja metsästämässä" että puskassa juoksette kätköjen perässä ja punkkeja tarttuu pakostakin :D

Mä en taia kamalasti välittää mikro/nano kätköistä. Lapsettaa ja haluan et sinne on kätketty tavaraa mukaan, tulee itelle enemmän löytämisen iloa katsoa mitä kaikkea on sisällä. Ja et mahtuu tilaa ees kirjottaa oma puumerkki. Nyt on saldona jopa 4 löytöä, 2 noita minimaalista ja isommat 3dl ja about litran kokoinen

Me kaveriporukalla etitään kätköjä aina kun on semmonen "mitä sitä tekis"-olo. Nyt on tosin vähän jäissä kun jäi semmosen ketjukätkön viimenen löytämättä, paikka on tiedossa, mutta ei vaan perhana löydy, vaikka 4 ihmistä etsimässä. Voihan se toki olla hävitettykin. Hauskaa puuhaa kyllä.

Mä tykkään semmoisista kätköistä joiden löytämiseen joutuu käyttämään hoksottimia ja vaivaa. Parhaimmat muistot ovat sellaisista oivalluksista, joissa on mennyt hymy korvasta korvaan kun on tajunnut missä purkki oikein on.

Eilen saatiin Nuuksioreissun saldoksi kolme, joista viimeinen oli taas hyvän jyrkänteen päällä.
Yhdellä purkilla ei kenenkään pituus riittänyt, niin Suzuna sai ilon ja kunnian tulla pönkätyksi kätkölle:

"Kyl mä mun mielestäni tähän karttaan piirsin sen ruksin ihan oikeaan kohtaan.."

Joskus lukenu jonkun artikkelin jostain oisko ehkä Hesarista ja sillon jo kovasti alko kiinnostaa. Haluisin vaan aloittaa tuon jonkun kanssa, että pääsee kunnolla liikkeelle :)

Täällä myös kätköillään kera miehen ja koiran. Reilu 200 kätköä löydettynä. Hauskointa on kätköily ulkomailla sekä metsäkätköt. Monesti tehdään koko päivän kätkövaelluksia metsissä. Tulee kivasti liikuntaa sekä itselle että koiralle. Viime sunnuntaina oli kyllä hivenen turhan jännä retki, kun olin ihan hilkulla astua kyyn päälle. Mies ehti onneksi huomata sen ja vielä varoittaa siitä, ja sain jo lähes kyyn päällä olevan jalkani suuntautumaan takaviistoon etenemisen sijasta. Tosi kiva olisi ollut suoriutua reilun 3 km päässä olevalle autolle, jos olisi tullut purruksi. Ja vielä hirveämpää olisi, jos se purtu olisi koira.

Nyt on käytössä kunnon gepsi, joka on kyllä hyvä. Mutta pitkään sitä pärjäsi ihan hyvin puhelimen cache Me -ohjelmallakin.

Joko teillä on Log My Dog koirille? :D

Ei oo tuommosta, mutta oon tehnyt tarrakangashihamerkistämikälie oman version:

^Hehe, hyvä idea! :) Pakko saaha Davelle myös oma tagi. Saakohan tuonkin logata nyt "nähty KC:ssa" ;)

Tämän ketjun innoittamana rekkasin itseni geokätköilijäksi. Ensimmäinen geokätkö käyty etsimässä ja löytämässä! Käytiin pari päivää sitten illalla ensimmäisen kerran etsimässä, mutta pimeä tuli niin nopeasti, ettei löydetty. Tänään sitten käytiin aamulenkillä metsässä ja sieltä piilostaan se purkki sitten vähän pilkisti.

Holsku joutui uhrautumaan kummallakin etsintäkerralla. Kätkön lähellä oli nimittäin maa-ampiaispesä, josta koira valitettavasti sai muistoksi kummallakin kerralla pistokset.

Harmi, kun mulla ei ole itsellä toistaiseksi gepsiä käytössä, niin täytyy keskittyä jonkin aikaa etsimään vain helppoja piiloja.

Kehtaako tätä laittaakkaan . Iso monttu *squeee*.

Eka löytö ikuna.

Innostuin itsekin kätköilystä ihan tosissaan ja Kettuprinssi yllätti mut tänään Mellunmäen metrokätköllä :D Ekan kätkön löysin eilen ja tänään ei kumpaakaan mitä etsin osunut silmiin. Hieman yksinäistähän puuhaa tuo on vaikka koira ollu mukana...

Pitää lähteä joku kerta kimpassa etsimään purkkeja.

Meillä oli miehen kanssa mielenkiintoinen kätköviikonloppu, johon kuului mm. sadevesitunnelissa ryömimistä, kallio- ja siltakiipeilyä sekä luolan koluamista. Kivaa oli mutta kaikki paikat ovat aivan tuusannuuskantohjona. Varsinkin kätkö, jossa joutui pitämään koko painoaan koukussa olevien jalkojen varassa sen ajan, että purki katossa olevan kätkön, loggasi ja ruuvasi takaisin sai reidet huutamaan hoosiannaa.

Kävi myös hauska sattumus kun yösydämellä oltiin etsimässä hieman haastavampaa siltajemmaa. Oltiin parkkeerattu auto tievarteen ja roikuttiin sillan kaiteen väärällä puolella kun paikalle osui keskeltä ei-mitään mummo, joka ensin tarkasti automme ja sen jälkeen alkoi taskulampun kanssa sohia meitä kohti. Joutui kohteliaasti pyytämään valokeilan siirtämistä naamasta pois jottei olisi tipahtanut. Ihan kiinnostuneena tämä katsoi kun kaivettiin purkki jemmastaan ja logattiin, oli vain sitä mieltä että aivan kertakaikkisen järjetön harrastus kyseessä.