Koirat.com

Lisää sivutilaa perheenlisäyspulinalle.

En nyt jaksa enää muuta tähän aikaan turinoida, mutta soita Keimu neuvolaan ja käy kuunteluttaan sydänäänet. Kaik on varmasti hyvin, mutta tarttee odottavan äidin mielenrauha saada. :) Itsehän kävin johkin aikaan viikottain sydänäänet kuunteleen, kun pelkäsin kohtukuolemaa vaikka mitään varsinaista syytä ei edes ollut. Onneks se pelko hälveni loppua kohden.

Varsin hyvin kyllä tiedän, että ruoka saattaisi aiheuttaa ongelmia ja jos kupissa onkin jotain muuta kuin pelkkää nappulaa on sen arvo meidän koirille eri, eikä silloin pojalla ole kupeille asiaa. Eikä poika ole ikinä itsekseen siellä koirien ja ruoan seassa. Nappuloiden lattialta syöminen on koirille lisäksi "leikki" ja poika tekee, niin kuin on nähnyt minun tekevän. Tosin meidän koirien suusta saa kaivaa mitä vaan, eikä vielä toistaiseksi näiden vuosien aikana mikään herkku ole ollut niin mahtava, että sitä tarvitsisi ihmiseltä puolustaa. Mutta kyllä, varovainen täytyy aina olla ja koira on aina vaistojen varassa elävä eläin.

Jatkan vielä nimiasiasta, Hakataru mainitsit yhdeksi lempparinimeksesi Cassandran,
niin miten tahtoisit että se nimi lausuttaisiin, suomalaisittan "Kassandra" vai englantilaisittain?
... Oon joskus miettinyt tuota, kun jotkut antavat lapselleen esim. suomenkielisen etunimen
ja englanninkielisen toisennimen, ja toivovat kuitenkin että ekku nimi lausuttaisiin suomeksi ja tokku nimi enkuksi

Mun pojilla on englanninkieliset suomalaisessa nimipäiväkalenterissa olevat nimet, jotka lausutaan vähän eri tavalla suomeksi ja englanniksi. Suomalaiset lausuu nimet suomalaisittain, ulkkarit englannin ääntämisen mukaan. Ei ole koskaan lapsia tai mua haitannut. 4-vuotiaan nimi on vähän hankalampi lapsille lausua ja päiväkodissa käyttääkin lempinimeä aina. Kotona mä ja isoveljensä käytetään paljon tota lempinimeä, varmaan enemmän kuin oikeaa. Lisäksi isänsä käyttää paljon tosta lapsesta sen toista nimeä (joka on siis isän kielinen). Hyvin toi muksu on kaikki nimensä aina handlannut. (Jostain syystä noiden isä on käyttänyt aina esikoisesta englannin kielistä nimeä, mutta nuoremmasta oman kielistä nimeä. Ehkä johtuu siitä, että nuoremman etunimi on sama kuin setänsä, siis exän vanhimman veljen, nimi. Tosin tästä sedästäkin exän perhe käyttää lähinnä oman äidinkielistään nimeä.)

Täällä on takana pikkuisen jännä pari tuntinen. Liikkeet on tosiaan ollut kadoksissa pari päivää ja vedin aamulla jo epätoivoissani (en tosin kovinkaan pahoillani..) suklaamuroja ja kaakaota pikkuista herätelläkseni. Kun mitään ei tapahtunut niin soittelin neuvolaan useampaan otteeseen ja tuossa klo 15 pintaan sain kiinni sitten vasta mun oman neuvolantädin lomittajan. Täti puhelimen päässä laittoi välittömästi "liikehälytyksen" keskussairaalaan ja käski kirjaimellisesti lopettamaan työnteon välittömästi ja lähtemään käyrälle. Siihen asti olin vielä ollut ihan rauhallinen, toki asia mietitytti, mutta oletin niiden sanovan neuvolasta vaan että seuraillaan ja ota rauhassa. Niinkuin nyt lääkärissä yleensä on tapana. Vielä kun täti puhelimessa sanoo, että normaalisti pitäis tulla neuvolan kautta ja saada kirjallinen lähete, mutta hän nyt soittaa suoraan sinne keskussairaalaan että ottavat mut välittömästi hoidettavaksi. Sitten iski jo paniikki itsellekin täysiä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, olin reilun puoltuntia käyrällä ja sykkeet ok ja liikettäkin näkyi käyrillä. Tosin lapsonen pienoinen suvaitsi sitten siellä lääkärissä aloittaa sellaiset bileet ettei ollut enää mullakaan epäilystä. Tästä lähtien siis laitan mahan ympärille kireän kuminauhan, jos tahdon lapseen elämää...Oon menossa huomenna vielä uudestaan keskussairaalaan kun mulla on se pelkopoliaika ja käsitin, että tutkivat sitten vielä vähän lisää ja vissiin ultraavatkin.

Kotona mua odottikin ihana yllätys kun mies oli tilannut mulle bolan Lisäksi tieto, että äitiyspakkaus on viimestään ens viikolla noudettavissa oli myös odottamassa postilootassa. Oispa kiva jos se ehtis vielä vaikka tällä viikolla!

^Onpa hienoa, että kaikki oli kondiksessa! Ja hyvä kun pääsit varmistelemaan. Noilla viikoilla on ihan mahdollista, että liikkeitä ei tunnu, kun lapsi on vähän enemmän hissuksiin tai niin päin, että liikkeet eivät tunnu. Jos istukka on edessä, monet ei tunne liikkeitä kunnolla ollenkaan. Syitä on monia ihan ilmankin, että mikään on vialla, mutta on tosi piinallista, jos ei pääse varmistamaan, että kaikki on hyvin.

Minäkin tosiaan neljä päivää seurailin, mutta sitten kun maanantain ja tiistain oli kokonaan kadoksissa minkäänlaiset tuntemukset niin oli jo pakko kysyä neuvolasta mielipidettä. Sinällään en niinkään mitään potkuja osannut kaivata, mutta se sellaisen myllertävän tunteen kokonaan puuttuminen ja selkeä ero pisti miettimään. Tänään masuasukas on selkeästi palannut normaaliin rytmiin ja juurikin tuo myllerrys on palannut kuvioihin selkeänä, tosin potkujakin on sadellut.

Eilen kävin siellä pelkopolilla, joka oli kyllä hyvä kokemus ja jotain hyötyäkin oli, mutta siinä kävi juuri niin että keskityimme puhumaan kivunlievitysmenetelmistä ja se ei vaan ole se mun pelkojen oleellisin asia tai oikeammin se on hyvin epäolennainen asia. Tai no, oli ihan kiva kuulla miten joku epiduraali oikeasti tapahtuu mutta vakuuttelu siitä, että lääkettä saat kyllä niin paljon kuin vaan tarvit ei nyt hirveästi mua lohduta. No, lopputuloksena oli kuitenkin positiivisempi mieli ja yllättävän iso helpotus oli mulle päästä tutustumaan synnytysosastoon. Sinällään toi oli vaan vähän pöljä, että mun neuvolantäti (kätilö) on työskennellyt mun synnytyssairaalassa ja pelkopolilla vastaanotti ihan vaan taviskätilö eli saman keskustelun olisin saanut käytyä myös neuvolassa.

Onko teillä muilla ollut käyttöä itkuhälyttimelle ja jos, niin onko kellään kokemuksia Philipsin Aventista? Yhdellä kaverilla ois myynnissä, mutta en ole vakuuttunut tarpeellisuudesta ja sitten kun pitäis perehtyä, minkälaiset tahtoo...

^Mikä sulla sitten on se varsinainen pelko?

Itkuhälyttimistä... Meillä on jotkut aika vanhat Philipsit. En tehnyt vertailua, kun kerran nuo saatiin kaverilta. Sittemmin olen kuullut sekä täältä palstalta että muualla, että monilla on käytössä radiopuhelimet, joihin ovat olleet tyytyväisiä. Sarahialla muistaakseni ainakin, joten osannee kertoa merkistä ja toimivuudesta. Siskolla on muistaakseni juuri nuo Philipsin Aventit ja ne on siitä näppärämmät noihin mun vanhempiin Philipseihin verrattuna, että niissä vanhempien yksikkö hälyttää, jos ei saa yhteyttä vauvayksikköön. Ja se on osoittaunut mulle ainakin kaivatuksi ominaisuudeksi, koska mökillä en luottanut itkuhäläreihin ilman, että toinen kävi sanomassa vauvayksikköön jotain, kun toinen kuunteli toisessa päässä että kuuluuko. Ja ihan aiheesta olin ennakkoluuloinen: Ainakin kerran kävi niin, että ekaksi valittu paikka itkuhälyttimelle olikin rantakallioiden katveessa, vaikka silmämääräisesti näytti, että pitäisi voida kuulua.

Aika vähällä käytöllä itkuhälärit meillä on olleet ja etenkin alkuun ne tuntui melkoisen turhilta. Mökillä ne oli jees, kun pikkuvauva vielä nukkui paljon ja onnistuttiin elbailemaan rannassa ja käymään saunassa itkuhälyttimien ansiosta. Nyt kun lapsi taas nukkuu päikkäreitä pihalla, itkuhälyttimet on taas käytössä jos nyt ei päivittäin niin monta kertaa viikossa.

Mulla on yksi kaveri, jolla lapsi nukkui kaikki unensa kantoliinassa, jolloin itkuhälyttimelle ei ole tarvetta, mutta jos yhtään miettii, että nukuttaisi lasta ulos tai kotonakin esim. toiseen kerrokseen tjsp, niin kyllä niille yleensä ainakin jonkin verran tarvetta on ja silloin se harmittaa, jos niitä ei olekaan.

^^Meillä on radiopuhelimet (oiskohan just tää malli) itkuhälyinä. On toiminut tosi hyvin ja ollaan tykätty. Noissa saa piilotetun kanavan, niin ei tule muilta häiriötä ja noissa siis on ihan itkuhälytintoiminto. Ja näille voi olla käyttöä joskus myöhemminkin vielä toisinkuin tavis itkuhälyillä. Kumpikaan pää ei myöskään tarvitse verkkovirtaa, kun toimivat akuilla, joissa lataus kestää melko pitkään. Kuuluvuussädehän radiopuhelimissa on paljon pitempi kuin itkuhälyissä.

Kiitos, tuo radiopuhelin kuulostaa järkevämmältä kun sille ois itseasiassa sitten jatkokäyttöä vaikka niin että pidetään toista autotallissa kun mies siellä puuhastelee Tosin taitaa tää siltikin mennä sille "ostetaan sit jos tulee tarve"-listalle.

Mä en nyt ainakaan etukäteen hanki itkuhälytintä. Katon sit myöhemmin tarpeen mukaan. Mulla on noi kaks ekaa lasta nukkuneet pääosin sisällä tai vaunuissa niin, että ollaan oltu ulkoilemassa. Kesän ainakin pärjään varmasti ilman, kun vaunut voi lykätä terassille ja jättää ikkunan auki.

Mäkävin eilen ultrassa. Ei mitään merkkejä, et tää syntyis pian. Ihan helpottavaa sinänsä, mutta tää muksu on iso. Mun kaks ekaahan on olleet syntyessään sen vähän alle ja vähän yli 3 kg (rvt 35+5 ja 36+6). Tää oli ultran mukaan (34+4) 2780 g.

Mä aattelin kysellä ens kerralla neuvolassa, josko suostuisivat ultraamaan tai osaisivat kertoa, milloin mahdollisesti ultrattais. Jotenkin kurjaa kun pikkuinen vaan kasvaa ja kasvaa eikä pääse näkemään olleskaan. Sain tänään äitiyspakkauksen ja oon tosi tyytyväinen, jopa se ällöttämäni sininen haalari olikin livenä ihan kivan värinen. Yhdet ripulin väriset potkuhousut pisti naurattaan, mutta varmasti kaikki voi käyttöön ottaa.

Tänään oli taas neuvola, kiva oli päästä kuulemaan sydänääniä pitkästä aikaa Rakenneultra on sitten parin vkon päästä. Toivottavasti siellä näkisi sukupuolta. Muuten on ollut nyt pitkään jo oikein hyvä olo muuten, mutta nenä on jatkuvasti tukossa kun limakalvot niin turvoksissa ja sitten päälle kevät. Ensimmäisessä raskaudessa mulla ihottumat, allergiat yms parani ja oli tosi hyvänä, nyt näköjään päinvastoin kun kaikki on normaalia rajumpana. Närästystä ei ole kauheammin ollut, kun tajusin jossain vaiheessa tuossa aiemmin, että appelsiinimehu laittoi närästämään. Nivuset välillä kipeytyy, mutta muuten ei ole kummempia nyt ollut hetkeen.

Laitetaas vielä meidän poikaporukkaa tältä piävää

Käry kävi rasituksessa.

^ Höh. Toivottavasti ruokavalion muuttaminen riittää eikä tarvi ottaa insuliinia.

Mä kävin tänään siinä streptokokkikokeessa. Tollasta ei ollu aiemmilla kerroilla ollenkaan. Oon pessyt pari päivää ihan hulluna vauvan vaatteita ja lakanoita yms. Yhtäkkiä viime viikolla havahduin, et tässä ei ihan hirveesti taida olla enää aikaa. Nyt on rv 35+5...

^ Pirkanmaalla aloitettiin noi seulat 2013 alkuvuodesta! Koko viime kesä meni selittäessä että mikä tää on kun kaikki olivat ihan ihmeissään ettei itse/kukaan tuttu ollut kuullutkaan. Moni kaikenlisäksi pelkäsi että mä otan sen todella paljon syvemmältä...

Ja noi mun kaks edellistä on syntynyt Helsingissä. Ei tota näytteenottoa ees huomannu, ei tuntunut missään ja aikaa meni noin 2 sekuntia. :D

Mä yritin shopata Prismasta vaippoja, tutteja yms pikkusälää, mutta en saanut melkein mitään hankittua. Koska a) siellä oli jostain syystä surkeat valikoimat värejä tuteissa ja tuttipulloissa, kaikki joko vaaleanpunasta tai vaaleansinistä ja vaikka me periaatteessa tiedetään sukupuoli, en uskalla ostaa sen värisiä kamoja ja b) koska mä en yhtäkkiä muistanut mitä kaikkea tarvis olla valmiina. Sain siis oikein vaippapaketin ja paketin liivinsuojia kotiin asti.

P.S. Jos haluat tuntea itsesi täysjärkiseksi ja paljon vauva-arjesta tietäväksi, katso pari jaksoa sarjaa Manhattanin äitiyskonsultti. (Voi elämä, mitä jengiä!)

Siis kävitkö, Miana, ihan erikseen näytteenotossa? Meidän kunnassa, tai ainakin mulla, streptokokki-näyte otettiin neuvolalääkärikäynnin yhteydessä. Ja siis sen otti neuvolalääkäri.

Mut kylläpä sä ootkin pitkällä! Äitiysloma on jo alkanut ja lapsihan voi tulla koska vaan? Onko sun edelliset olleet miten täsmällisiä?

^Treella saa neuvolasta lähetteen labraan tota varten. Kahdessa labrassa voi käydä sen otattamassa ajanvarauksella. Mun ekat muksut on olleet kiireisiä, ne on syntyneet 35+5 ja 36+6. Tän mä suunnittelin tulevan 38 viikolla, saa nähdä onko muksu vaan samaa mieltä :D