Koirat.com

Paljon onnea Mianalle vielä täältäkin!
Ihanan simppelin kuuloinen synnytys ollut :)

Kävin tänään hakemassa sokerimittarin. Hoksasin jälkikäteen ettei ollut taas sanallakaan puhetta
ruokavaliosta, tai yhtikäs mistään, käskettiin vain mitata arvoja. Tulee semmonen olo että ne sokerirasitukset antaa "vääriä hälytyksiä", ja että kuitenkin suurimmalla osalla sokerit pysyy normaalilla tasolla. Ja jos jollakin esiintyy korkeita arvoja, niin sitten saa neuvontaa.
... Noh, kohtapa ne omatkin arvot selviää kun alan mittailla.

Onnittelut Mianalle minultakin. Meillä kuopus syntyi just samoilla viikoilla ja päivillä. Ihanaa vauva-aikaa sinne!

Mianalle ja perheelle lämpimät onnittelut !

Voi Miana, onnea koko perheelle pienokaisesta!

Ihanaa, huomenna tiedossa tyttöjen iltaa! Saas nähä kuinka tää äiti ihminen jaksaa juhlia, meillä on meinaan aloitettu unikoulu ja voin sanoa että on raskasta. Niin henkisesti, ku fyysisestikin.
Jätettiin siis yöpullo pois ja Samuel nukkuu nyt vain omassa pinnasängyssään, ei siis siirry keskellä yötä enää meidän väliin. Näillä keinoilla toivotaan, että yöt rupeis pikku hiljaa rauhottuun.
Oon yöllä siis tassuttamalla rauhoitellut, jos itkee. Samoin illalla ollaan nyt tassuteltu ennen nukahtamista, ei siis enää syliin nukuttamisia.
Kolme yötä ja neljä iltaa takana. Kaks viimestä iltaa on mennyt tosi hienosti ja Samuel on nukahtanutkin nopeammin kuin vähään aikaan.
Yöt taas on ollut kamalia. Viime yönä ei onneksi enää kovasti itkenyt, lähinnä pientä kitinää ja valvoskelua oli. Mutta heräilee samaan tahtiin, kun ennen unikoulua, ainut että on huomattavasti vaikeempi saada takasin unille.
Mutta ehkä ensi yö olisi jo parempi. Toivon näin etten kohta heitä hanskoja tiskiin.

Mitäs teille kuuluu? Keimu etenkin on ollut mielessä, kun ennole kirjotuksia muistakaan ketjuista bongannut, onko kaikki hyvin? Meillä on aika kiireisiä päivät, kun pojatkin on nyt kesälomalla. Täällä palstalla oon melkeinpä käynyt vain lukemassa. (ja nytkin alkoi heti kitinä...)

Meillä ukkeli täytti vuoden toukokuun vikalla viikolla Ajankulku on ihan käsittämätöntä...
Uketsu kävelee jo ihan liian hyvin ja on jo ihan hurjan nopea jos tarvitsee. Onni on aidattu piha, ei onneksi pääse kovin pahasti hukkaan

Pituutta neuvolassa oli 72,5cm ja painoa 9,1kg, menee siskonsa kanssa miltei samoja lukuja, painoa on parisataa grammaa enemmän ja pituutta sentti vähemmän. Ymmärtää jo ihan tosi paljon puhetta, omaansa ei vielä ihan kamalasti tuota. On hurjan iloinen ja positiivinen touhuaja. Syömiset riippuu ihan päivästä, että huvittaako vaiko ei.

Onko teillä muuten Miana lähtenyt hyvin elo käyntiin kolmen lapsen voimin? Onko pojat ihan myytyjä pikkusiskolle? Ja tosiaan, keimua ei oo näkynyt, toivottavasti kaikki on hyvin!

^ Nuo isommat on suhtautuneet oletetusti, ihan luonteidensa mukaan. Esikoinen tykkää siskosta hurjasti, pyytää syliin ja vaihtoi Tillin kuvan puhelimensa taustakuvasta siskon kuvaan. Keskimmäistä ei ensimmäiseen kolmeen viikkoon voinut vähempää kiinnostaa. Nyt tällä viikolla on vasta alkanut huomata vauvan ja jopa käynyt heijaamassa vaunuja. Keskenään nuo isommat tappeli hirveästi ja kiukuttelivat kaikesta ekan viikon. Nyt toi on tasaantunut jo.

Meillä on nyt joku aika sitten jäänyt imetykset pois. Raskauden myötä maito pikkuhiljaa väheni ja imetys loppui kuin itsestään sitä myötä. Päikkärit Tuukka on pitkään nukkunut jo omassa huoneessa omassa sängyssä (sellainen jatkettava lastensänky). Nyt on jonkun viikon ajan laitettu illallakin sinne nukkumaan, yöllä sitten köpsyttelee sieltä ja kiipeää meidän sänkyyn loppuyöksi Tosi kivasti mennyt, oli jo niin tottunut nukkumaan tuossa sängyssä, ettei tuosta, että illalla alettiin sinne laittaa tullut oikeastaan mitään sen kummempaa. Piti nyt siirtää hyvissäajoin ennen vauvan tuloa aloittamaan yöt tuolla omassa, kun ei syksyllä mahduta kaikki tuohon samaan. Tällä viikolla oli myös nyt sitten 1,5v neuvola (vaikka se 1v 7kk tuo nyt täyttää jo). Mittoja oli kertynyt 12,590kg/86cm.

Mulla itsellä on nyt viikkoja tänään tasan 25+0. Aika juoksee vauhdilla. Raskausvaivoja ei ole juuri ollut ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Ainoa mikä tympii on ihottumien paheneminen tässä raskaudessa. Tuukkaa odottaessa mulla iho voi normaalia paremmin ja nyt tässä mennyt normaalia pahemmaksi. Toivottavasti raskauden jälkeen normalisoituu. Saa nähdä kuinka tukala kesä tulee, jos on lämpimiä kun raskaana muutenkin tahtoo olla herkästi kuuma. Pallukkaa varten ei olla juurikaan hankittu mitään, kun Tuukalta on säilytetty kaikki. Tuplarattaat (joihin saa pienenmmän makuulle ja isomman istumaan) ostin kun sai kaverilta edullisesti. Ja sitten piti ostaa muutama iiihana uus vaippa odottamaan pientä. Ja nyt ei tietty malttaisi odottaa, että niille se käyttäjäkin vielä tulee

Kiitos huolenpidosta, täällä ollaan kyllä yhdessä koossa eikä mitään akuuttia hätää ole. Mielialan kanssa ollut vähän ongelmia kun tässä nyt on kevät ollut aika raskas muussa elämässä ja hormonit tekee myös omat temppunsa niin ajattelin, että parempi kun en oo kokoajan täällä ruikuttamassa. Hormonien temppuilu on kostaantumassa myös ihan fyysisesti kun olen seurannassa raskaushepatoosin varalta, maksa-arvoissa vähän häikkää. Radi on sentään pysynyt hallussa ja kuusi viikkoahan tässä nyt on jäljellä, vähemmän jos tuo hepatoosi alkaa temppuilla enemmän koska sitten käynnistellään ennenaikaisesti. Synnytys pyörii luonnollisesti kokoajan vaan enemmän mielessä ja valitettavasti ahdistus sitä kohtaan vaan pahenee, mutta minkäs teet kun se on vähän niinkuin välttämätön lopputulos tässä touhussa. Vointi on suht hyvä fyysisesti, selkä temppuilee yhä ja saan jalkoihin ihan kamalia kramppeja, etenkin pohkeisiin mutta muuten ihan ok. Toki maha painaa enkä mä mitään kunnon lenkkejä voi enää tehdä kun selkä/lantio/jalat alkaa kipuilla niin kovasti jälkikäteen. Lapsonen lienee jo laskeutunut kun ajoittain tuntuu hyvinkin epämukava paine tuolla haarovälissä ja yks päivä aloin jo epäillä, että tuleeko se sieltä oikeesti kun paine oli niin kova. Edes harjoitussuppareita ei kuitenkaan vielä esiinny eli sen puolesta mitään merkkejä ei vielä ulostulon suhteen ole, mikä on tietysti positiivista. Ylihuomenna ois neuvola ja saan ainakin lähetteen äitiyspolille tuon radin takia kokoarvioon.

En olekaan tainnut Mianaa onnitella pienokaisesta, suuren suuret onnittelut siis

Olipa ihana, kun kävit, keimu, kuittaamassa. Mä ehdin jo vähän huolestua, kun tajusin, että miana on ihan oikeassa, että sua ei ole näkynyt hetkeen. Tsemppiä loppumetreille! Ootko sä muuten päässyt siellä pelkopolilla käymään ja onko siitä ollut apua?

Meillä oli ihan just 10kk-merkkipaalu ja silti puolentoista viikon päästä tuleekin 11kk mittariin. Miten tää ajankulu kiihtyy yhtäkkiä tässä vaiheessa? Tosin paljon on kehitystä tapahtunut ihan muutamissa viikoissa. Vielä ei kävellä eikä seistäkään ilman tukea, mutta tukea vasten ja esimerkiksi keittiön tuoleja edellä työntäen mennään jo välillä päivittäin, vaikka enimmäkseen Mikaela kulkee kontaten. Suurin muutos on ollut kiinteiden syömisessä eli hissuksiin on alkanut määrät lisääntymään ja imetysmäärät putoamaan. Ja korkea on aikakin, kun tasan kahden kuukauden päästä Mikaela menee jo päivähoitoon ja minä töihin. Todistajien läsnäollessa Mikaela on muuten myös jo sanonut "Äiti". Välillä on perässä toistellut jotain tavuja (tyyliin me on sanottu "Lamppu" ja Mikaela toistanut "ppu") mutta ne on vielä tosi harvassa. Eikä sitä äitiäkään liikoja ole toisteltu, mutta sen on kuitenkin sanonut ainakin pari kertaa niin, että tuntuisi ihan tarkoittaneenkin sanomaansa.

10kk mitat oli muuten meillä 8670g tjsp (en jaksa kaivaa neuvolakorttia esiin) ja pituus sama kuin ooan pojalla 1v neuvolassa eli 72,5cm.

Kävin pelkopolilla vissiin joskus maaliskuussa vai huhtikuussa. Ei se hyödytön käynti ollut, mutta keskittyi lähinnä erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin niin ei siitä ollut mulle ollut isoa hyötyä. Lisäksi kun oon nyt onnistunut kehittämään itselleni ison mörön synnytyksen jälkeisistäkin tapahtumista/toimenpiteistä ja ylipäätään kaikesta synnytykseen liittyvästä niin olo on kurja. Eilen googlettelin positiivisia synnytyskokemuksia ja se oli taas ihan viimeinen virhe, itkuksi meni koko ilta vaikka tosiaan olivat nimenomaan niitä helppoja "mukavia" tarinoita. Vielä enemmän lisää ahdistusta kun tuo hepatoosi voisi aiheuttaa käynnistyksen ja kaikki tuollainen keinotekoinen tuntuu vielä pahemmalta ajatukselta.

Oikeastaan ainoa asia, joka tällä hetkellä tuo lohtua on se että yritän uskotella itselleni selviäväni äitini tavoin suht nopeilla synnytyksillä (esikoinenkin alle 10h) ja pystyväni siitä olemaan suurimman osan kotona ja meneväni synnärille vasta sitten kirjaimellisesti synnyttämään, ts. "suoraan" ponnistamaan. Ahdistaa kamalasti kun olin luottanut siihen, että synnytyksen läheneminen helpottaisi oloa ja tosiasiassa pelkään vaan päivä päivältä enemmän. Saa nähdä miten käy torstaina synnytysvalmennuksessa, pystynkö siellä edes olemaan. Hienot lähtökohdat siis synnytykselle...

Ootko tutustunut keimu doulien tapaan toimia? Mulla tuli mieleen, että doulasta vois olla sulle ehkä apua. Vielä varmaankin kerkeäis tutustumaan :) Tietoa doulista22 Ilmaisia doulat ei ole, mutta jos semmoisen läsnäolo toisi helpotusta pelkoon, ei sen merkitystä varmasti rahassa voisi mitata!

Meillä on ollut viimeiset 4 päivää ukkeli lähes kuiva, yhteensä ehkä 3 märkää vaippaa, tasaisin väliajoin, kun vaan malttaa pissattaa

Pääpiirteittäin olen tutustunut ja vaihtoehtoa pohtinutkin (itseasiassa pelkopolillakin keskusteltiin), mutta en koe pystyväni rakentamaan doulaan riittävää luottamusta/suhdetta, jotta hänestä olisi tosiasiallinen hyöty minulle itse synnytyksessä. Periaatteessa doulasta voisi ehkä ennakkoon olla iloa jossain mielikuvaharjoitteiden teossa tms., semmoisessa "ihannesynnytyksen" mielikuvan aikaansaamisessa että ois jotain mihin tarttua ja jolla hillitä tätä ennakkoahdistusta, mutta tietysti kun synnytyksen kulusta ei ole takeita niin en tiedä kuinka paljon siitä on sitten tosi paikan tullen enää hyötyä. Plus että mun mies vetäis ihan jäihin tuntemattomasta ihmisestä siellä ja vaikka tavoitteena onkin, että doula tukisi sitä meidän yhteistyötä niin todennäköisesti se tuhoaisi sen rippeet. Mitään suuria odotuksia miehen hyödyllisyydestä mulla ei siis ole ja oikeastaan ainoa syy miehen mukaantuloon on se, että koen tärkeäksi että mieskin pääsee mukaan kokemaan lapsensa syntymän kun sinne kerran vapaaehtoisesti on tulossa.

Mulla oli jo ennen raskautta ja sit raskauden aikana sellainen "voimalause" tai affirmaatio, jota toistelin, kun ennen raskautta alkoi epätoivo iskeä, että saadaanko me ikinä lasta, tai raskauden aikana meinasi menetyksen pelko puskea pintaan. Siitä oli oikeasti hurjasti apua, että kun muuten ei löytynyt positiivista mieltä, voi vaikka väkisin toistella lausetta, joka toisti toivottua lopputulosta. Joskus muistan joutuneeni katkaisemaan murehtimisen alkuraskaudessa ihan sanomalla ääneen, että "Kieltäydyn ajattelemasta noin." Ja sen perään jatkamalla affirmaatiollani. Jos ei ole mitään ajatusta, jolla korvaa ahdistavat ajatukset, lopputulos on kuin joku sanoisi: "Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia." Siihen pitää vaan kovasti miettiä tilalle jotain muuta, koska muuten vaaleanpunainen elefantti pulpahtaa väkisin mieleen.

keimun tapauksessa voisi auttaa, että tunnistaa etukäteen sen, mikä synnytyksessä ahdistaa. Pelko vauvan tai omasta puolesta, pelko kivusta vai mikä? Ja sitten tekee itselleen päinvastaisen affirmaation: "Synnytyskokemukseni on hyvä ja turvallinen." tai "Vauvamme syntyy terveenä ja hyvinvoivana omalla täydellisellä hetkellään." tjsp.

Keimu, mulle oli ainakin hyötyä Aktiivinen synnytys ry:n tilaisuuteen osallistumisesta. En muista, missäpäin asut, mutta kannattaa netistä tsekata, onko toimintaa teilläpäin.

Oon ihmetelly kiertooni ja alamahakipuja. Eilen ajattelin vaan karsia raskauden mahdollisuuden pois testillä ja ilme tais olla aika yllättyny kun näyttöön ilmesty raskaana-teksti. Antohan tuo itseensä odottaa pari vuotta..
Nyt pitäis rimpauttaa neuvolaan. Kuinka nopeesti teillä on ollu ensimmäinen käynti?

^Onnea!
Tuukasta oli eka käynti näköjään 8+3 ja tästä oli 9+5.

^^ Lämpöiset onnittelut!

Oonuliinulle onnea plussauksesta! Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin.