Koirat.com

^Mullakin on muistaakseni ollu tota joskus, mutta unohdan aina ne merkit ja kun pyydän reseptiä niin sanon vaan automaattisesti tuon vessanraikastajan ja kiroan sitä joka kerta sen jälkeen. Ei siinä, ihan toimiva sumute mutta.. Täytyy alkaa kirjottaan muistilappuja lekuria varten niin muistaa pyytää oikeat reseptit. Yks super hyvä sumute mulla oli joskus joka ei oikeasti maistunu millekkään, mutta en kuollaksenikaan muista sen nimeä.

^ ja ^^ Mulla oli ennen Flixonase, mutta se ei oikein laskenut turvotusta tarpeeksi joten lääkäri vaihtoi täksi kevääksi kokeiluun juuri tuon Nasonexin. Oonkohan mä jotenkin herkkis mutta musta tää maistuu vielä karmeammalle kuin flixonase tai vähintään yhtä karmealle... Mies kyllä sanoi että valitin joka kevät myös flixonasesta samalla lailla, että ehkä se paha maku vaan kuuluu noihin suihkeisiin ja sen vaan aina itse unohtaa..

Voi helvetin liitto ja työehtosopimukset ja kaikki muutkin työntekoa vaikeuttavat tahot!! Suomessa on kyllä menny nuo työehtosopimusten sovittelut ihan naurettaviksi, miksi vetää mukaan sellaisetkin jotka ei asiaan mitenkään kuulu... Lakkoavustus 16€ / pv ei paljon mieltä lämmitä, eikä pankkia varsinkaan, joten hei vaan te isot kihot siellä jotka näistä asioista päätätte, voisitte asettautua niidenkin nahkaan jotka oikeasti tästä leikkimisestä kärsivät. ÄRH!

^^ Mun mielestä apteekin perussumutteet maistuu ihan kauhealle.

Mulle itselle ei vaikuta mitään nuo reseptivapaat sumutteet (siis nuo allergia), täytyy olla kunnon tavaraa että tän nokan saa auki .

Tämä meidän asuntosotku.
Soitin äsken asianajajalle, jos vaikka helpottaisi tämä stressaaminen.
En saa mitään aikaiseksi. Mietin kokoajan vaan tuota. Yleensä on niin kiire ettei ehdi turhia ajatella, mutta nyt sitten kun on vapaalla niin en muuta teekään. Vaikka turhaan tuota nyt stressaan, kun ei sille mitään voi. Piti käyttää tämä päivä lukemiseen, mutta koita nyt sitten tässä lukea. Ottaa päähän niin kovin että ihan itkettää. Ehkä lenkki helpottaa..

Juuri kun niskasärystä toivuttiin, niin alkoi flunssa tehdä tuloaan :(

Joh: Sama mulla. Tänä keväänä vielä saan syödä vaan cetirizin -pohjaisia allergialääkkeitä jotka ei koskaan ole kovin paljoa auttaneet, ei ole kiva kevät tiedossa.

Kerrassaan kamala olo. En jaksa, en pysty. Näin kova flunssa vielä puuttuikin.

Meni näköjään nyt sitten lopullisesti välit poikki erään "ystävän" kanssa. Sääli sinänsä, ollaan tunnettu jo jotakuinkin kuusitoista vuotta, mutta eipä ne kaikki ystävyyssuhteet taida kestää. No enpä mä ole vähään aikaan tullut juttuun koko ihmisen kanssa, ollaan niin erilaisia nykyään, ei vain synkkaa enää. Harmittaa silti vähän.

^ Mulle kävi samoin mun yhden kaverin kanssa, ei oikein jutut enää natsaa eikä muutenkaan oo mukavaa tuo kaveruus. Surullistahan se on, mutta totesin itse että oikean ystävän tunnistaa siitä kun hiljaiset hetket eivät ole vaivautuneita ikinä eikä toisen vastoinkäymisiä verrata omiin vastoinkäymisiin. Näin se vaan on.

^mulla on juuri tuollainen kaveri, et jos meet sille sanomaan vaikka et selkä on taas ihan soosina (siis ei mitään vineemistä, vaan ihan vaan yleisesti fiilis on sellanen) niin sieltä tulee sellanen viimeisen vuoden sairaskertomus siitä kuinka romuna hän on ollut jo monta vuotta. Ja oli sit puheenaiheena työ, ruoka tms. niin aina on hällä asiat huonommin.
Mä en oikein enää edes keksi mitään keskusteltavaa mistä ei sais vertailukohtaa omaan elämäänsä..
Taitaa olla tullut tiensä päähän tämä ystävyys, vaikka jotenkin siitä pitää kiinni tälleen 21v ystävyyden jälkeen.. :/

Mun pitäis imuroida, luututa lattiat, siivota vessa, tyhjentää kissojen laatikot, lenkityttää koirat, tehdä ruokaa... Tarviiko edes sanoa, että en jaksa .

^^ "Kiva" tietää, että muillakin tuommosia kavereita joitten kanssa vaikeemman puoleista keskustella. Mulla on yks kaveri (ei onneksi noin pitkäaikainen tuttavuus kun teillä), jonka kanssa on välillä ihan mahotonta puhua mitään. Kerranki kerroin, että minkälaisia liikenneympyröitä Usassa on, niin se tokas, että ei hän voi tietää, koska ei oo koskaan siellä ollu. No joo, eikö voi kertoo sitten mitään semmosta asiaa, josta hänellä ei ois kokemusta. Tai yleensäkki ku kertoo mitä tahansa, niin hänen kommentti asiaan on aina kertomus omasta vastaavasta kokemuksesta, juttu ei etene sillai vuoropuheluna mitenkään.

"Mukava" lukea, että muillakin siis on näitä tällaisia kavereita...

Mulla on yksi kaveri, joka soittaa vain, jos hänellä on a) jotain omia huolia ja kaipaa jotain henkistä tukea b) haluaa puhua p*skaa jostain toisesta henkilöstä. Hän on itse koiraihmisiä, mutta hänen kanssaan en voi puhua esim. koiraharrastuksestani, koska hänen koiransa on iäkkäämpi ja arempi, eikä sen kanssa voi harrastaa aktiivisesti. Hän on sanonut ihan suoraan, että välillä häntä ärsyttää tosi paljon kun muut kertovat mitä kaikkea kivaa ovat tehneet koiriensa kanssa, kun saa sitten kadehtia. Muutenkin rasittaa uskomattoman paljon puhua ihmisen kanssa, jolla ei ole ikinä mitään positiivista sanottavaa tai kykyä olla iloinen toisen ihmisen puolesta ja uskomaton tarve kaataa jokaikinen huolensa toisten niskaan. Hän on muutenkin vähän sellainen takertuva tapaus, parhaimmillaan halusi puhua huolistaan joka päivä. Itse tykkäisin pääasiassa puhua iloisista asioista, enkä käyttää kaikkea energiaani toisen ihmisen murheiden setvimiseen. Eikä mua edes kiinnosta, että mitä tyhmää henkilö x on nyt taas tehnyt. Kuulostaa varmaan itsekkäältä, mutta jossain vaiheessa itseltä meinasi jo puhti loppua, kun joka päivä piti toimia olkapäänä jonkun ihme kriisin takia.

Jotenkin hankala olo. Stressaa, vaikken nyt ihan 100 varmaksi voi edes sanoa mikä tässä eniten stressaa. On sellanen ihmeellinen ahdistus-paine-olo. Firmassa on YT:t käynnissä, mutta ei suoranaisesti koske minua, uusi terassi pitäisi rakentaa takapihalle kun vanhasta saa tikkuja, koiralla on huomenna leikkaus, isällä on 50v synttärit joihin pitäisi ehtiä huomenna/perjantai-aamuna leipoa ja osa lahjastakin vielä puuttuu, toinen auto hajosi, mitää ei ehdi tehdä kun joka illalle viikossa on minulla tai avolla joku harrastus tai jopa useampia, stressaa naapurit jotka joskus aiemmin valitti että aamulla herää siihen ku koirat haukahtelee (ei mitään eroahdistusta vaan leikkihaukkua tai vahtihaukkua epäsäännöllisesti), nyt ollaan yritetty avon kanssa mennä töihin toinen seiskaan ja toinen ysiin, jotta koirilla tulis lyhempi yksinoloaika. Koiralla ollu vähän vatsan kanssa ongelmia, joten joka päivä pitää mennä kotiin pelko perseessä että onko se joutunut tekemään sisään tarpeensa vai onko ollu hyvä päivä. Jotenkin on sellanen olo koko ajan ettei mihinkään voi keskittyä tai mitään pysty ajattelemaan. Pienienkin päätösten tekeminen tuntuu nyt jtoenki vaikeelta. En osaa ees iloita pätkääkään eilisestä tiedosta että tulee ihan ok veronpalautukset.

Kerrassaan hienoa. Työpaikalla suhtauduttiin niinkin kypsästi mun saikkuun, että lähettivät kesälomatoiveet eteenpäin ilman minun toiveitani. Perslävet eivät sitten viitsineet soittaa ja kysyä, tai kysyä kun itse olen sinne soitellut. Nyt sitten odotetaan tietoa siitä milloin mulla on loma. Kuulemma jossain sopivassa välissä, kun en kerran mitään toivonut Voivat myös jakaa sen sopiviksi pätkiksi, eli parhaassa tapauksessa mulla on neljä viikon lomaa. Yhtä hyvin voisin jättää lomat pitämättä, tuksin ne avon loman kanssa osuvat päällekkäin kuitenkaan.

^ Eikö se lain mukaan mene niin, että loma saa olla max 2 viikon pätkissä, ja vain jos työntekijä suostuu, niin sitten lyhyemmissä? Tosi kurja tilanne.

Höh. Kävin työterveydessä toteamassa että mun molemmat korvat on taas tulehtunu ja sairastan samalla tässä myös kurkunpääntulehusta! Kolmen päivän saikku siis, vaikka ei kyllä yhtään natsais näillä ilmoilla sairastella, buu. Ja niin, eihän tämä ookkaan ku 6. korvatulehus puolen vuoden sisään Millonkohan mun korvat putkitetaan!?

^^Tuota en tiennytkään, toivottavasti olet oikeassa

Vuosilomalaki 21§

Kesäloma ja talviloma on annettava yhdenjaksoisena, jollei työn käynnissä pitämiseksi ole välttämätöntä jakaa sitä osaa kesälomasta, joka ylittää 12 arkipäivää, pidettäväksi yhdessä tai useammassa osassa.