Koirat.com

^ Voi ei! Kuulostaapa todella tutulta.
Kyllähän mullakin kasvattaja oli naamatusten niin myötätuntoinen ja antoi tukensa. Samaan aikaan iski puukkoa selkään ja haukkui minut muille kasvattiensa omistajille, että lopetutin turhaan koirani ja että kyllähän luustovikaisen koiran kanssa pärjätään jne.

Jotkut kasvattajat ovat todella itsekkäitä ja röyhkeitä jajajaja, mulla olis muutamastakin kasvattajasta vastaavaa juttua kerrottavana. Kaikenlaisia uhkailuja ja olenpa sivusta seurannut, kun yksi kasvattaja uhkasi merkata sijoituskoiran ja pennun kuoliaaksi, kun näkemykset sijoituskoiran haltijan kanssa eivät kerta kaikkiaan kohdanneet.
Kaikenlaista valehtelua ja salailua mm epilepsia ja allergiat. Huooh. Onneksi on olemassa mukaviakin kasvattajia.

En tiedä, onko kasvattajilla nykyään enemmän tapana juuri syyttää kasvatinomistajaa koiran sairastumisesta kuin ennen, vai onko minulla ollut vain hyvää tuuria joskus 15 vuotta sitten. No nykyisistä koiristani Oonan kasvattaja on ollut ihan ok tyyppi ja sen perusteella mitä kirjoittelee muualla, vaikuttaisi ihan järkevältä ihmiseltä, koirien sairauksienkin suhteen. Mutta Oona on ollut suhteellisen terve, kaularangan spondyloosia lukuunottamatta, eikä sekään ole oireillut. En tiedä uskallanko edes ilmoittaa kasvattajalle jos Oona joskus sairastuu vakavasti. Siitäkin huolimatta että kasvattaja on lapsuudenkaverini ja hänen siskonsa oli luokkakaverini ja oltiin naapureita melkein 10 vuotta. En enää uskalla luottaa keneenkään. Toivotaan että Oona pysyy terveenä
Essin kasvattajahan esti minut facebookissa sen jälkeen kun selvisi että Elenan sairaus oli perinnöllinen, ja oli ollut sillä jo syntymästä asti ja kerroin siitä ihan julkisesti. Viimeinen niitti hänelle taisi olla se kun kerroin julkisesti Essinkin mahaongelmista ja reaktiivisuudesta. Elena ja Essi ovat siis samalta kasvattajalta. Niistä kummastakaan ei olisi saanut kertoa, on kuulemma huonoa mainosta kennelille... Minusta se on huonoa mainosta kun selviää että asioita on salattu, koska nehän kyllä tulee ilmi aina jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

En ehkä enää jaksa. Essillä todettiin haimatulehdus, arvot todella korkeat. Todennäköisesti se on ollut sillä jo pitempään, kun on oireillut. Ensimmäisen kerran käytin sitä eläinlääkärissä mahaoireiden takia juhannuksen jälkeen. Uudestaan heinäkuun alussa, silloin haimapikatesti oli negatiivinen. Sitten meni 6 viikkoa hyvin, maha oli kunnossa jne. Tai saattoi siinä olla ehkä 1 huono päivä (mahakipua, ei oksentelua eikä ripulia). Nyt tämän viikon tiistaina vein taas eläinlääkäriin kun edellinen viikko oli mennyt niin että oireita oli joinain päivinä ja joinain ei. Viime vkl oli vesiripuli ja mahakipua. Nyt otettiin kattavat verikokeet, myös tarkemmat haimakokeet. Essillä oli cPLI yli 800 kun 400 tai yli viittaa selvään haimatulehdukseen. Myös muut haima-arvot oli korkeat. Eläinlääkäri sanoi, että on ihme että Essi on niinkin hyvässä kunnossa, eli syö, juo, ripuli on loppunut eikä ole nyt ollut enää mahakipuakaan. Aloitettiin haimavikaisen ruokavalio. Ultraan ollaan menossa ensi viikolla. Nyt kun mietin, niin Essi on ollut jo melkein pari kuukautta haluton lenkkeilemään ja etenkin lenkillelähtö on vaikeaa. Pistin sen kuumuuden piikkiin ja käytiinkin vain lyhyitä lenkkejä helteiden takia. Essi on myös nukkunut tavallista enemmän kotona, mutta ajattelin että se johtuu valeraskaudesta (sekin sillä on nyt päällä). Olisi pitänyt uskoa sitä sisäistä ääntäni, joka sanoi että Essi ei ole kunnossa. Olisi pitänyt aikaisemmin jo ottaa ne tarkat haimakokeet. En kestä jos Essikin kuolee. Se on jo liikaa. Ensin 3 vuotta sitten Elena, nyt heinäkuussa Helmi ja jos vielä Essikin...

^Onpas ikävä kuulla.

Toivottavasti saatte avun vaivaan. Sen kanssa kuitenkin useimmat koirat vissiin pärjäävät, kunhan saavat oikeanlaista ruokaa.

Ounou Helmi12. =( Onko sulla enää Essi koira? ja nyt sekin on kipeä. Toivottavasti ei jouduta lopettamaan tms

Essin haima-arvot oli nyt normaalit, eli helpolla kyllä selvittiin. Olin vain kuullut niin paljon niitä missä koira oli kuollut haimatulehdukseen ja kun Essin haima-arvot oli todella korkeat. Mutta kuukaudessa oli laskeneet normaaliksi. Sillä on ollut kuitenkin 2 kertaa maha kipeä, eli olen joutunut antamaan litalginia. Sillä on mennyt ohi, mutta huolestuttaa aina tuommoiset, varsinkin kun on nyt parin viikon sisällä ollut 2 kertaa. Mistään ruuasta se ei voi johtua kun ruoka (ja namit) on samaa ollut yli kuukauden, eli vähärasvaista mitä määrättiin haimatulehduksen hoitoon. Kyse ei myöskään ole närästyksestä.

Magik, on minulla Essin lisäksi Oona

Kyllä keljuttaa. Koirani juoksi tänään kesken tokotreenien toisen koiran luokse ja koska molemmat sattuivat olemaan uroksia, niin tappeluhan siitä syntyi. Eikä siinä vielä kaikki. Menin itse aivan lukkoon ja tein sen, mitä tyhmät ja idiootit omistajat tekevät eli seisoin vain tumput suorina monttu auki. Ryhmän vetäjä riensi onneksi hätiin, ja hän toisen koiran omistajan kanssa erotti koirat toisistaan.

Koirille ei käynyt ainakaan päällisin puolin kuinkaan. Toinen koira oli pitkälle koulutettu ja tosi osaava. Omistaja hyvitteli koiraansa ja jatkoi melkein saman tien kesken jäänyttä tehtävää, ja hienosti näytti sujuvan.

Oma koirani on siis 1,5-vuotias ja minulle eka oma koira. Ollaan kokemattomia, mutta silti tilanne tuli minulle aivan yllätyksenä. Juuri alkuviikosta tehtiin tosi hyvää treeniä paljon enemmän häiriöitä sisältävässä paikassa (jossa myös oli läsnä toinen, meille melko vieras koira). Se sujui älyttömän hyvin. Nyt sitten tänään kävi näin.

Hävettää aivan helvetisti. Miten enää ikinä voin treenata muiden seurassa. Ja uskallanko enää ikinä päästää omaani hihnasta vapaaksi, jos on muita yhtäaikaa treenaamassa. Vai pitäisikö ylipäätään lopettaa treenit muiden seurassa ja pysyä vaan omalla takapihalla.

Se toisen koiran omistaja varmaan haluaisi kuristaa minut. Pyysin kyllä anteeksi, kahteenkin kertaan. Ei hän sanonut siihen muuta kuin rupesi kertomaan, miten joskus agitreeneissäkin joku terrieri oli hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Tunnen itseni oikeasti maailman paskimmaksi ihmiseksi.

En yhtään tykkää siitä, miten ihmiset suhtautuvat tähän koronatilanteeseen. Ensin hamstrataan kaapit täyteen vessapaperia ja lihaa ja sitten hengaillaan kuitenkin ulkona julkisilla paikoilla pubeissa niin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. Päättäkää nyt että haluatteko te suhtautua tähän vakavasti vai ette. Kyllä se suhtautuminen muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun oma perheenjäsen odottaa vuodepaikkaa. >:(