Koirat.com

OT: itseä välistäkin hämmentää nää peukku ylös ja alas hommelit :D

Varsinkin, jos nyt Vaniksella on ylläolevassa purkeutumisessaan peukkuja alas, tarkoittasko se purkautujissa siis sitä, että on mukana tässä hengessä Vaniksen kanssa tukena? Vai että ei ole samaa mieltä asiasta ollenkaan?

Mutta niin, tuosta muistui mieleen itselleni muutama päivä sitten tapahtunut monimutkainen kämpän irtisanominen. Sehän siis pitää tapahtua jossain vaiheessa kuukauden sisällä ja vasta ne seuraavat kuukaudet on ne mitä katsotaan sopimuksessa irtisanomisajaksi. Täällä se on KOLME kuukautta. Nettisivuilla kyseisen firman pitäisi olla auki joka päivä 9.30-12.00, puhelinaika 9.30-10.30.

Avokki kävi perjantaina paikan päällä, jolloin se olikin KIINNI. Maanantaina me kummatkin UNOHDETTIIN koko homma, kun tuli muita surullisia uutisia, jotka tyystin kadotti muut tärkeät asiat mielestä.

Tiistaina avokki kävi uudelleen, jolloin sanottiin, että soppariin tarvitsee minun henk.koht. allekirjoitus... Joo, hirveä hätä iski, et pitää nyt lähteä töistä 400 km päästä junalla illalla, et kerkee 31pvä allekirjoittamaan. Koitin soittaa asiakaspalveluun, kello 10.10, mutta nauhoitteessa todettiin että puhelinaika on 9.30-10.30, paitsi TIISTAINA ja KESKIVIIKKONA kello 10 saakka!. Voi luoja että alkoi ahistamaan.

Onneksi onneksi onneksi sain heidän jostain keskusnumerosta sähköpostiosoitetta, mihin kyselin et on se nyt kumma, jos mä en voi lähettää mun allekirjotusta faxilla tai muuta keinoa käyttäen, kun en todellakaan ole kaupungissakaan, kuin tyyliin joka toinen tai kolmas viikonloppu perjantaista maanantai-aamuun, jollon se toimisto ei ole ees auki! Noh, onneksi sain skannattua heille sitten tarvittavat liitteet ja asia vihdoin kunnossa. Ikinä en enää muuta sellaisen firman kämppään, jolla ei ole toimistoa auki 08 - 16 periaatteella!

Mulle tuli käyttöluvan päivitysviestit jo elokuun alussa sähköpostiin.

Mua taas ärsyttää tuleva syksy. Pari pakollista kurssia menee mukavasti päällekäin, ja nyt näyttää siltä että kandin papereista saa haaveilla vasta keväällä.

Plus kielentarkastaja ei ole vastannut mulle yhtään mitään sitten viime kevään jälkeen, jolloin kandityön sinne lähetin.

Miks tuo avo on noin käsittämättömän tyhmä?!?!?! Jos kauppalapussa lukee jotain, mitä ei ole sellaisenaan tai se ei ymmärrä, niin tuo urpo vaan jättää ostamatta sen sijaan että esimerkiksi kysyisi..... Ei tänäänkään voinut soittaa, kun ei löytänyt kalkkunan jauhelihaa, että mitä tilalle, ja nyt on sitten koira ilman ruokaa. Vastaus on vaan "ei voi mitään". Joskus menee hermot olla noin saamattoman ja laiskan ihmisen kanssa. Eipä ole taas kotona mitään tehty, vaikka sovittiin, että avo auttaa kun tänään oli tarkoitus siivota. Sen mielestä täällä varmaan joku kotitonttu käy siivoamassa paikat.

^ Tuttu tunne... Mistähän sellaisen kotitontun saisi! Ratkeisi monta parisuhdeongelmaa.

Ähh, miten huonosti nukuttu yö takana.. Poika heräs jo klo 4
Luulin vielä saavani nukkua pitempään aamulla, mutta eih, vanhemmat olivatkin lähteneet ajattamaan koiraa.

Nyt voin sanoa että tekis mieli ryyppäämään. Viime kerrasta on yli kuukausi aikaa ja alkaa olla hermot jo sen verran riekaleina, että vapaailtaa tässä pikkuhiljaa kaipailee.

Pojulla on joku allergia.. Ilmeisesti oireilee lihasta, mut sit ku vielä tietäis, mistä lihasta. Tassut maistuu, mut se ei nuole tassunpohjia, kuten kipuillessaan, vaan järsii varpaanvälejä. Pitää vaan koittaa selvittää, mikä tuon aiheuttaa :/

^ No voi Pojua! Miten tuohon allergia-diagnoosiin nyt päädyttiin? Toivottavasti löytyy nopeasti se , mikä allergisoi. Kuitenkin taitaa olla siinä mielessä helpottavaa kuulla sen olevan "vain" allergiaa, eikä mitään ongelmaa esim. nivelissä, joka taitaa olla hieman hankalempaa hoidettavaa.

^Ihan itse pääteltiin, ku toi tassujen järsiminen muuttui selvästi. Kipunuoleminen on sitä, että Poju nuolee tassunpohjat takajaloista, mut nyt se tosiaan ihan järsii varpaanvälejä, niin etu- kuin takajaloista. Vastahan sillä oli se furunkuloosi ja kohta on uudestaan, jos pääsee järsimään ja nuolemaan, ni pakko estää. On tuo edelleen jumissakin ja ei taida niveletkään olla kunnossa.
Kamala miettiä joka päivä, mikä tuota vaivaa ja miten sen saisi kuntoon, ku eläinlääkärit ei koskaan osaa sanoa mitään :/

^ Onko kaikkien viljojen poisjättämistä kokeiltu jo?

^Vehnäallergia tolla on todettu jo kauan sitten ja muitakin viljoja on vältetty. Aiempi ruoka oli lammas-riisi ja toivon todella, ettei se nyt johdu tosta riisistä. Pitää vaan kokeilla eri ruokia. Tolle on kokeiltu jo vissiin yli 20 merkkiä ja vain muutama on käynyt.
Barffaus ois tietty paras vaihtoehto, mut Pojun maha ei kestä lihaa sellaisessa muodossa. Ja tosiaan ku punainen liha ei tuntui käyvän ollenkaan, ni sekin vaikeuttaa.

Meillähän on vaikka mille allerinen tuo koira ja järsii juurikin tassuja, niihin tulee siis hiiva. Korviin ensin, raapii korvaa, tarttuu jalkaan, nuolee jalkaa jne.. mukava kierre josta mahotonta päästä pois
Mitäs työ muuten syötätte pojulle? Eliminaatiodiettihän se olisi paras ja oscarista saa parhaiten pöperöt siihen touhuun.

^^ Porukoiden koiran korvatulehduskierrehän saatiin katkaistua kun sen ruoka vaihdettiin ankka-maniokkiin kun lekuri suositteli että olis hyvä olla sellaisia raaka-aineita joita koira ei ole koskaan ennen syönyt. Joku semmoinen ruoka toi on mitä ilmeisesti saa vain eläinlääkäristä, hintaahan sillä on mutta on koira pysynyt kunnossa! Eikä tarvi syöttää niin paljon kun on melko vahvaa.

Toivottavasti Pojulle löytyy ratkaisu!

Avo, ja sen kyvyttömyys laittaa asioita tärkeysjärjestykseen tai edes jonkinlainen suunittelu.
Lähdettiin tosiaan heti aamusta Bauhausiin, joka oli aivan totaalinen floppireissu. Sitten avo yhtäkkiä kauheella kiireellä lähtee ajamaan kotiin, kun muisti että oli sopinu ajan jonkun tasottajan (?) kanssa että tulis tänään kattoo meidän taloa. Siinä sitten oli vielä hoidettava pari asiaa matkalla, ja lopputuloshan oli että tasottaja oli kyllästynyt odottamiseen ja lähtenyt kun ei meitä kuulunut puoleen tuntiin.
Iltapäivällä meidän piti mennä hakemaan sohva + ruokailuryhmä kotiin, ja tästä oli sovittu jo viime viikolla. Mulle oli luvattu firman paku käyttöön, ja avo sano sillon että kyllä se sitä ajaa. No, kun lähdön aika koitti, oli tuo sitä mieltä että ei ehdi tulla mukaan, eli mä lähdin sitten yksin hakemaan firman autoa, ja hain sitten työkaverin kanssa sen sohvan ynnä muut. Onneks tuo suostu mukaan, enhän mä olis sitä yksin saanu kannettua. BTW, en ole ikinä ennen ajanut pakua, ja kyllä hirvitti lähtee firman autolla liikenteeseen. Kun mä soitan että oon melkein kotona, että tulisko kantoavuks että saan auton tyhjäks, on vastaus että ei, en mä ehdi, kun mä oon lähdössä sorsametälle. Siinä vaiheessa mulla kyllä pimahti, ja sanoin aika tiukasti että olis paras tulla auttamaan. Siinä sitten odottelin n. 15 min tuota, ja kun se saapuu niin oli selitys että kaveri oli pistäytyny raksalla. Siis, eikö sulla just ollu hirvee kiire? Sitten piti kyllä kiireen vilkaan saada nuo kannettua, kun oli niin kiire metälle.
Siis voi v*ttu, mua niin jurppii toi just nyt!!!!! Välillä tuntuu siltä että tuo oikeesti yrittää kaikkensa, että meillä menee huonosti, tai testaa miten pitkälle se voi mennä ennen kuin mä saan tarpeekseni ja lähden ovet paukkuen.

Vähän avautumista kukkujien tekstiin...
Oltiin tosiaan äitin kanssa Rollossa näyttelyreissulla. Eilen lähettiin iltapäivällä ja isä ja Jasmi jäi kotia. Aamulla herättiin sitten kun isä soittaa äitille, että tulla auttaan kun hän on kaatunu ja koittanu huutaa jo monta tuntia apua. Ei se muistanu, että ei äiti oo kotona, ei osannu etes sanoa, missä huoneessa hän on :( Tietenki me hätäännyttiin kovasti ja siinä meni kun äkkiä mietittiin, mitä tehä. Päätettiin soittaa hätänumeroon, mikä oliki sitten paras ratkasu. Ensin kerrottiin sinne, että missä on vara-avain ja että talossa on koira. Sitten hoksattiin, että Jasmille pitää olla hakija ja soitettiin naapuriin mun lapsuudenystävän äidille. Se ehti tänne toki ennen ambulanssia, haki avaimen jo valmiiksi esiin ja ootti sitten ambulanssin. Isä vietiin sairaalaan. Jasmi ei ollu antanu ottaa kiinni, oli aina luikkinu karkuun ja tirautellu raukka pissoja ympäriinsä. Oli se sitten saatu kiinni ja pääsi naapurin ajokoiran kaveriksi häkkiin (tytöt on vanhoja tuttuja ja tulleet aina hyvin toimeen).

Ensin selvis, että isällä on kädessä murtuma. Sitten, että olkapäässä. Seuraavaksi että eiku kyynärpäässä. Ja nyt viimesimmäksi, että murtuma on kyynärpään ja olkapään välissä. No, jossain kuitenki, ei sillä paikalla toki ole meille niin merkitystä, eiköhän se huomenna selviä kun sairaalaan mennään. Kuitenki käsi pitää leikata. Se leikkaushan tässä jännittääki! Kun viime syksynä kun isä nilkkansa katko ja se leikattiin, niin sillonhan leikkaussaliin jäi myös puhekyky ja muu toimintakyky. Että toivottavasti nyt selvitään ilman komplikaatioita!

Sitten äsken äiti soitteli isän kanssa ja kun tässä on pientä salapoliisintyötä tehty, niin selvis, että se on raukka kaatunu jo eilen illalla. Maannu pitkän yön murtuneen käden päällä, pää verilammikossa Kaiken onneksi sillä on ollu se puhelin kädessä, muuten ois saanu apua vasta tänään puoli kahdeksalta illalla kun me kotiuduttiin! Oishan se ollu järkytys tulla ja löytää se tuolta makaamasta. Mutta yön on siinä maannu jossai tajunnan rajamailla ja ihmetelly, kun ei äiti tule auttamaan.

Ei ehkä vielä ole ihan ymmärrykseen menny, että mitä tää taas tarkottaa meidän kaikkien elämään. Aika näyttää.

Nyt kiukuttaa ja turhauttaa ja ärsyttää! Meillä koiralla on siis jo aikaisemmin tänä kesänä ollut kaksi kertaa paha silmäluomitulehdus, jolloin luomet on "puhjennut" ja ollut auki jonkin aikaa. Antibiooteilla ja muilla silmälääkkeillä ne on aina saatu loppumaan, mutta ei näköjään kovin pitkäksi aikaa... Viimeeksi tulehus oli muutama viikko sitten ja hyvin oli jo parantunut, mutta tänään alkoi sitten taas kolmas tulehus. Eläinlääkäri sanoi että tuo johtuu allergiasta. Eliminaatiodietti on ollut jo kuukauden verran käytössä mutta näköjään ei siis tehoa. Turhauttaa kun oon ollut hirveen tarkka ton syömisistä, mutta nyt ei taas tiedä miten jatkais... AARGGH! Maanantaina pitää sitten yrittää saaha aika silmäeläinlääkärille.

muoks. Voimia karvakamulle!

Karvakamulle voimia ja toivottavasti kaikki menee hyvin

Voimia ja tsemppejä muillekin purkautujille!

Itsellä pieni purkautuminen, mutta harmittaa silti..
Siivosin tänään monta tuntia kylppäriä/saunaa/vessaa ja laittelin tavaroita paikoilleen. Suunnitelmana oli käydä pelaamassa ja sitten tuon miehen kanssa saunomaan, ostin ihan pari holitontakin ja molemmat innoissaan "pitkästä aikaa saunaan ja ekaa kertaa omaan".. Noh, mies lähtiki sitten kaupunkiin kavereittesa kanssa.. Se siitä ihanasta saunaillasta.. Kävinpä sit Taran kanssa suihkussa ja mässäilen yksin.
Meinas ihan itku tulla kun peruuntuu suunnitelmat joita odottanut koko päivän innoissaan

Karvakamulle paljon paljon jaksamisia!

Taraa, tiedän tunteen. Noin meilläkin tapahtui muutamaan otteeseen odotus-aikana ja vauva-aikana. Nykyisin ei kyllä enää tekisi nuin, ja nyt vieläpä kauhistelee kaverinsa käytöstä joka siis tekee aivan samalla lailla kuin itse aikoinaan. Välillä olen ollut tosi katkera tuosta asiasta.

Karvakamulle ja perheelle tsemppiä! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Ukin uurnanlasku oli tänään, ja äiti päätti taas esittää parhaat puolensa. Ei tervehtinyt mua, eikä sanonut sanaakaan laskua seuraavan lounaan aikanakaan. Sisarusten mukaan ei ollut puheväleissä isänkään kanssa
Me ei olla ikinä tultu äidin kanssa toimeen, ja aika ajoin tuo haastaa riitaa isänkin kanssa, mutta voisihan se vähän paremmin valita mököttämisajankohtansa. Olihan se vähän erikoista, kun suvun kanssa lounastettiin, ja äiti jätti järjestelmällisesti isän ja mut pois keskustelusta.

Karvakamulle voimia! Tosi ikävä tilanne, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

Kiitos kaikille. Aina kaikki tapaturmat niin ikäviä, mutta meillä kun isä on sairas ja autettava jo hyvinäki aikoina. Ens viikolla porukoiten luona asuminen voi ollakki ihan jees, lyhenee työmatkakin puolesta tunnista viiteen minuuttiin. Mutta eipä se pitemmän päälle ole kovin kivaa, kyllähän sitä omaa kotia ja aikaa kaipaa. En vaan voi jättää äitiä yksin. Vaan ei piä vielä maalailla piruja seinille, eihän tässä vielä tiietä yhtään mitään.

Saapa nähä mitä traumoja Jasmiki on tuosta saanu :( Äsken äiti oli laittamassa Peppiä takapihalle hihnaan kiinni, niin Jasmi ryykäs samantien ku ovi aukes ni pihalle (ei ikinä yritä karata) ja kauheeta varotushaukkua räyhäs ympäri pihaa sinne pimeyteen. Tuli nopeesti kotia kun huudettiin, mikä myös on sille harvinaista..