Koirat.com

Tätä ketjua lukiessa muistui mieleen taas kuinka onnellinen pitää olla siitä että saa olla ainakin toistaiseksi terve. Terveyttä pitää liian helposti ikään kuin itsestään selvyytenä, kunnes jotain sitten tapahtuu. Mutta ei muuta kuin kovasti tsemppiä kaikille ja toivotaan että vaivat helpottaisivat!

mill kirjoitti:

Unohin eilen että mulla on vielä kinkkisiä vatsavaivoja tuohon päälle, tosi tarkkaan saa kahtoa mitä syö tai mennee vatsa sekasin. Liittyy paljolti allergioihin ja laktoosi-intorelanssiin, mutta sitten on ihan selittämättömiä kipuiluja mitkä vaan tulee ja menee.

Mulla sama juttu. Tosi hankala ja kiusallinen vaiva. Kävin ihan tutkimuksissakin varmuuden vuoksi eikä mitään löytynyt. (Laktoosi-intoleranssi on mullakin todettu jo aiemmin.) Ilmeisesti ärtynyt paksusuoli on aika yleinen vaiva, joten se se sitten varmaan on. Toiminnallisiin kipuihin on olemassa ihan lääkekin ja mulle sitä joskus työterveydestä määrättiinkin. Ihan hyvin se auttaa, mutta tuntuu jotenkin vähän turhan tujulta (kolmiolääke), niin ei tuu hirveen usein otettua. Tulee sit vain lähinnä välteltyä ärsyttäviä ruoka-aineita (esim. hiilihapolliset juomat, hedelmät, kahvi jne.) Harmittaa kyllä vähän, kun tykkäisin syödä kaikenlaista, mutta niin monia asioita pitää välttää

Lisäksi löytyy perus niskajumit, mitä tuntuu olevan vähän joka toisella. Puutuu välillä käsi ihan totaalisesti ja päätä särkee. Istumatyö ei ainakaan auta asiaa.. Hierontaan kun sais varattua ajan taas, niin helpottais hetkeksi.

^Tuohon ärtyneeseen paksusuoleen liittyen, luin vähän aikaa sitten jostain terveys-lehdestä artikkelin, missä oli tutkittu paleoruokavalion (eli periaatteessa ihan täysin viljaton ruokavalio) vaikutusta tuohon vaivaan ja saatu hyviä tuloksia. Samoin kaiken sokerin poisjättäminen oli auttanut.

Mutta tsemppiä kaikille vaivaisille ja toivotaan, että kipuihin löytyy jossain vaiheessa aina jokin lääke.

Ai niin, migreeni unohtu tosta omasta aikasemmasta kirjotuksesta. Siitäki saanu kärsiä pitkän aikaa. Ja tässä noin kuukausi sitte loppu kierre joka oliki sitte kestäny sen kolme kuukautta.. Eli melkeen joka päivä oli migreeni. Ihan arsesta!

Ja kaikille istumatyöläisille tiedoksi, että taukoja pitää muistaa pitää! Ja venytellä paljon ja muutenkin pitää huolta lihaksistaan. Hyvä ois jos muistas tehä työn ohessa taukojumppaa! Oon hyvin monelle ihmiselle sanonu tästä asiasta (lähinnä nyt omille kavereille enää) ku oon ite ollu hierojan hommissa. Enääpä siitäkään en ammattia itelleni uskallakkaan haaveilla ton koiven takia. Silti välillä pitää hieroa (varsinki just näitä istumatyöläisiä) kavereita ku ne on melko usein jumissa.

Itsellä ei noin pahan luokan ongelmia ole terveyden kans, mitä täällä joillain. Kuitenkin ikäviä vikoja, joiden kanssa saa tuskailla...

Mulla on notkoselkä, joka sitten kipeytyy nopeasti sekä istuma- että seisomatyötä tehdessä. Tukivyökorsetti on välillä käytössä, lähinnä silloin jos on jo kipeä tai jos tiedän, että tulee rasittumaan. Pitäis saada kunnolla treenattua nuo selkä- ja vatsalihakset tukemaan ryhtiä. Lopetin pitkäaikaisen harrastuksen (tanssin) viime vuonna, ja selvästi nyt kipeytyy herkemmin kuin aktiivisempana liikunta-aikana. Isältä selkä leikattu pariin kertaan, joten veikkaan että sieltä tulee tuo minunkin selkäongelma.

Lihaksista puheenollen, niiden jumiutuminen on mulle täysi mysteeri. Vaikka kuinka venyttelen ja pidän huolta, aina on hartiat, niska ja selkä jumissa. Aivan kivikovaa, ja hieronta auttaa mikäli käy säännöllisesti / monta kertaa putkeen. Kävin pitkään urheiluhierojalla, ja hänkin totesi, ettei ole nähnyt toista yhtä jumissa olevaa 15-vuotiasta (tämä siis silloin, kun olin 15v...) Vaiva jatkuu edelleen, ja jatkuvasti saa kärsiä päänsäryistä niskajumien vuoksi.

Saman hierojan kanssa ollaan yritetty saada mun jalkojakin kuntoon. Molemmissa säärissä ilmeisesti penikkatauti, tai mikä nyt onkaan se oikea nimitys. Mulle ei ole oikein selvinnyt, mikä niissä ihan oikeasti on vikana, vaikka oon asiasta kysellyt ja tutkituttanut kahdella fysioterapeutilla, urheilulääkärillä ja useammalla julkisen puolen terveyskeskuslääkärillä. Jostain kalvon tiukkuudesta ja ahtaudesta puhuvat. Aiheuttaa kuitenkin sen, että juoksemista en voi kuvitellakaan, ja nopeaa käveleminen aiheuttaa puukkojen iskuilta ja viilloilta tuntuvan kivun sääriin.
Nilkoissa on jonkinasteinen virheellinen rakenne, ja tämäkin ilmeisesti osaltaan vaikuttaa sääriin.

Viimeisen parin vuoden ajan nilkoissa ja jalkapöydissä on ollut turvotusta, nestettä. Tätäkin on tutkittu, enkä mitään vastausta saanut (tk:n lääkäreiltä). Nyt hieman helpottanut, mutta edelleen turpeat. Eniten mua siinä ehkä harmittaa se ulkonäkö, sillä eivät itsessään vaivaa muuten.

Yläasteella mulla alkoi yhtäkkiä päivittäinen päänsärky. Kävin kouluterveydenhoitajalla puhumassa asiasta, hän kohautti olkiaan ja sanoi pääkivun olevan yleistä nuorilla. Siinä vaiheessa olin kuitenkin kärsinyt jokapäiväisestä päänsärystä jo muutaman kuukauden. Eipä terkkari auttanut. Itse sitten lähdettiin hakemaan apua muualta, ja parit tutkimukset tehtiin (EEG ja magneettikuvat), mitään ei löytynyt. Diagnoosiksi tuli alkava migreeni, johon en saanut lääkkeitä alaikäisyyden vuoksi. Nykyisellään pääkipua on harvemmin, joskus tulee kunnon kohtaus, jolloin on pakko vain olla pimeässä, hiljaisessa, viileässä nukkumassa kipu pois. Kuulemma ei ole oikeaa migreeniä, eikä kannata täsmälääkkeitä määrätä. Perus 500mg buranalla pitäisi pärjätä, mutta eipä tuo mitään auta.

Mulla myös huimaa sillointällöin. Usein, kun nousen ylös, silmissä pimenee täysin ja meinaan pyörtyä. Ei tarvitse olla nopea nouseminen edes. Näitä huimauksia saattaa tulla muulloinkin, esimerkiksi eilen istuin ihan normaalisti ja olin syönyt vasta, yhtäkkiä vain pimeni silmissä ja tuli paha olo. Ulkoilma sitten helpotti oloa. Kuitenkin verenpaine on aina normaali, kun lääkärillä mitataan. Verenpaineen mittaaminen on mun mielestä jotenkin kamalan ahdistavaa ja inhottavaa, ja pulssi on ainakin sen takia aina korkealla. Voisiko tämä aiheuttaa virheellisen tuloksen verenpaineeseenkin? Pitäis varmaan hankkia mittari kotiin ja mittailla useammin.

Huhhuh, eiköhän siinä ala olla tarpeeksi. Ei sitä tajua, kuinka paljon on terveyden kanssa painimista, ennenkuin näkee kaiken kirjoitettuna putkeen.

muoks. Voimia kaikille kipujen kanssa kärsiville! Varsinkin niille, joilla kipu on kroonista.

April kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa muistui mieleen taas kuinka onnellinen pitää olla siitä että saa olla ainakin toistaiseksi terve. Terveyttä pitää liian helposti ikään kuin itsestään selvyytenä, kunnes jotain sitten tapahtuu. Mutta ei muuta kuin kovasti tsemppiä kaikille ja toivotaan että vaivat helpottaisivat!

Siitä kannattaa olla tosi kiitollinen! Mutta ei sitä oikein osaa vaikka on kipeeki. Mutta ihan hyvä että välillä joku muistuttelee. Kiitos tsempityksistä!

Mä kaaduin tänään. Kaupan parkkipaikalla. Oli liukasta mutta varmaan suurempi syy on se että kun fibro on pahana ja mä olen väsynyt niin en tunne raajoja kunnolla. Sit kun tulee hetken herpaannus eikä ajattele mihin jalkansa asettaa... Revähti olka. Onneksi tällä kertaa vasen. Viimeksi reväytin oikean olan joskus syksyllä ja se oli viheliäinen monta viikkoa. Päästiin kotiin ja tiputin lasin lattialle kun olin nostamassa sitä pesukoneeseen (ei oo käsissä tuntoa). Että osaa ärsyttää! Mieli tekis lenkillä muttei uskalla lähtee. Yuki osaisi tukea liukkaissa kohdissa ja hakea apua jos mä kaadun mutta mä en halua rasittaa sitä kun se on kipeä. Välillä on mielessä pitäisikö hankkia isompi koira avuksi. Suunnitelma on mennä aikaisin nukkuun kera kipulääkkeen ja olla aamulla paremmassa kunnossa!

Mieki liityn raihnaisten-seurueeseen. Selkà meinaa heittàytyà hankalaksi, muutenki jo ongelmallinen (ilmeisesti jonkinasteinen skolioosi) ja nyt se sitten pààtti jumittua kokonaan. Siihen pààlle hartiat, jotka muistuttaa làhinnà marmorilevyà. Vàlillà sattuu jo pàànkin kààntàminen...

Verenkierto on heikko ja kenkien sitominen seisaaltaan ei onnistu, kun hàviàà tunto jaloista. Kiitos heikon verenkierron ja lihasjumien, aina vàlillà sumenee silmissà mukavasti ja jalat katoaa alta. Siinà saa sitten n. 1/2 tuntia keràillà itteààn kasaan, naama valkosena, elàvàà ruumista muistuttaen.
Lisàtààn toki polvet jotka ei salli juoksemista, jo kilometrin jàlkeen alan ontumaan ja kipu on ihan sietàmàtòn. Ja vielà seuraavana pàivànàkin linkutan vaivalla etià pàin. Se harrastus on sitten jààny siihen...

Kaiken tàmàn lisàksi viime aikoina on myòs nivelià alkanut sàrkeà, etenki sormia.
Alkaa tuntua, ettà mut on koottu maanantai-kappaleista.

Tulevaisuudessa olis aikomus kàydà kuvauttamassa tuo selkà, mielenkiinnolla ja kauhulla odotan mità sieltà lòytyy.

Kipuja löytyy myöskin täältä. :(

Pahinmpana ja vanhimpana on tuo selkä, löytyy siis skolioosi myöskin täältä. sikäli hankalaa, kun on kaksi mutkaa ja molempiin suuntiin. Siitä seurauksena järkyttävät selkäkivut kun vielä nikalamat on yliliikkuvia (ei pysy oikein päin tms). Yleensä liikunta helpottaa, jos sattuu olemaan sellainen päivä että pääsee sängystä ylös. Siihenkin voi mennä aikaa reilustikin. Muuta vikaa ei löydy, magneettikuvat otettu ym. Lääkärit ei tee mitään. Ei kestä istua pitkään, ei seistä pitkään eikä myöskään kävellä pitkään. Tämä siis alkanut joskus ala-aste aikoina, muistaakseni olin 9.

Kohtana kaksi, on muut nivelet, joista kaikki yliliikkuvia. Hemmetti. Raksuu ja naksuu joka paikka. Lonkat on melko jännittävät, jos unohtaa käyttää lihaksi nojatessaan jompaan kumpaan jalkaan. Ilmeisesti joku osa menee pois paikaltaan, eikä kovin helposti palaa paikalleen. Ranteet, nilkat ja polvet on kovia kokeneet, kortisoonia lykätty useampaan kertaan. Jalkakivut alkoi suunnilleen 6-7 vuotiaana kasvukipujen merkeissä. Muutaman vuoden kipeänä ja sitten helpotti.

Eikä siinä vielä kaikki. Typeränä ihmisenä ajelin auton ojaan, ja kappas! Sain seurakseni niska kivun. Huomenna matkalla magneettikuvaan, ja sitten tiedetään enemmän. Ei auta särkylääkkeet. Lääkäri sanoi, että ota buranaa. Ei auta, onneksi on edellisistä resepteistä jäljellä panacodia ja tramalia. Niitähän ei saisi yhtäaikaa syödä, mutta kumpikaan ei yksinään auta.

Elämää vaikeuttaa kiitettävästi myös yliherkät korvat. Kaikki sattuu, kovat äänet, tuuli, vähänkin viileä ilma. Telkkariakin katon semmosella äänellä, että kukaan muu ei tahdo kuulla. En tiedä mistkä johtuu, kun korvat ei tinnitä eikä niissä pitäisi olla muutakaan vikaa. Lääkäriin en enää edes jaksa vaivan vuoksi raahautua, kun kuitenkin sen kanssa jotenkuten pärjään.

Pahinta on juuri se, että normaalisti kukaan ei tajua millaista on kun koko ajan sattuu. Jatkuva kipu johon ei mikään auta. Eikä aina haluaisi olla täysin työkyvytön kolmiolääkkeiden alaisena. Saattaa olla joitakin hyviäkin päiviä, jolloin ei tarvii ottaa yhtään mitään lääkettää. Mutta kun kipu tulee takasin, se on kahta kauheampaa. Eli mielummin niin, että sattuu koko ajan. Ammatinvalinta on käsillä koko ajan. Olen siis ammatiltani ratsastuksenojaaja, ja työ sinänsä sopii, mutta talvet ei onnistu, kun tulee liian kylmä ja nivelet lakkaa toimimasta. Hirmu surullista, sillä kyseessä on kuitenkin mun unelma-ammatti. Enkä edes keksi työtä, joka mulle sopisi. :(

Tsempit täältäkin muille kipuilijoille! Haluaisin sanoa, että kyllä se siitä helpottaa, vaan en oikeastaan voi niin sanoa.

^Voimia! Sitä kipua on tosiaan vaikea ymmärtää jos ei ole sen kanssa elänyt.

Huah. Ei olisi kannattanut kaatua perjantaina. Edelleen särkee ja kolottaa. Ja kun ei nuku kunnolla niin väsyttää. Aivan tolkuttomasti.

Voi elämä että sattuu tuonne niskaan kun se jotenkin meni tänään suihkussa jumiin Meinaa nyt koko ajan vähän särkeä päätä ja huimaa. Vihlasee niin pirusti jos vähääkään tekee jonkun väärän liikkeen, pää ei käänny oikealle kunnolla. Onneksi sain luvan olla pois harjottelusta tämän päivän.

Voi ny Per9&%¤&#/)

Magneettikuvassa ei näy mitään. Ei mitää fyysistä vikaa. Seuraavana suunta reumalääkärille. Mitenkä on tuon fibromuyalgian kanssa, kuka sen osaa parhaiten todeta, onko just reumalääkäri? Tuttava lääkäri sanoi että vois hyvinkin olla sitä nämä kivut. :(

^Hyvä reumalääkäri osaa sen todeta. Mä tiedän että toi epätietoisuus on ihan kamalaa joten toivottavasti saat vastauksen lääkäriltä. Toistaiseksi: yritä olla onnellinen siitä että magneettikuvissa ei näy mitään. Ne magneettikuvalöydökset kun on yleensä aika kenkkumaisia nekin.

Heini: joko niska on parempi? Kannattaisi kokeilla joko kylmää/lämmintä kaurapussia sekä mobilatia (tms voidetta).

Sen verran raihnainen olo on kyllä välillä että kaipa sitä tännekin voi jo tulla vinkumaan vaivoistaan. Aika pieniltä omat murheet tuntuu kun näitä viestejä lukenut, omien vikojensa kanssa nyt kumminkin elämässä suurinpiirtein pärjää.

Suurin osa kivuista on tuki- ja liikuntaelinperäisiä. Pahimpana vaivana mulla on ollut teini-iästä pikku hiljaa vuosien saatossa pahentunut migreeni. Nyt on estolääkitys vihdoin sopiva, joten nuppi on aika hyvin hallinnassa. Mutta kun se kohtaus pääsee päälle, ei ole kellään kivaa. Jos ei ehdi troppeja ottamaan ajoissa niin kipu on aika helvetillinen ja yrjö lentää sekin aina välillä. Nyt on myös oppinut aika hyvin itse ennakoimaan kohtaukset ja välttelemään niitä pitämällä kiinni säännöllisestä ruoka- ja unirytmistä.

Yksi elämäni kamalimmista kiputiloista oli se, kun opiskeluaikana leikattiin alaviisaudenhammas, joka oli kietonut juurensa leukaluuhun. Sain kipulääkitykseksi Panacodin, joka sitten ei toiminutkaan minulla (farmaseutti myöhemmin kertoi että eräs toinen silloin syömäni lääke esti kodeiinin vaikutuksen). Olin silloin työharjoittelussa kaupungin kotisairaalassa, ja olimme kotikäynnillä ohjaavan fyssarin kanssa. Kotikäynti meni siihen, että istuin naama pallona joidenkin ihmisten olohuoneen nurkassa itkien, kun leikkauskivun lisäksi puski päälle migreeni, oksensin, leikkaushaava vuoti verta ja kaiken komeuden kruunasi kolmoishermosärky, joka ilmeisesti oli tullut siitä, kun turvotus painoi hermoa (tai sitten se oli ottanut hittiä leikkauksen yhteydessä). Pää oli kuin tulessa, lievästi sanottuna ja olin varma etten pysty edes sieltä ylös nousemaan. Tyhmä olin kun menin harjoitteluun heti seuraavana päivänä vaikka olisin saanut saikkua. Kotisairaalan lääkäri sitten onneksi pelasti tilanteen antamalla jotain vahvempaa kipulääkettä ja kyytäämällä mut kotiin. En tiedä mitä troppia oli mutta kipu kyllä siltä osin hävisi ja olin taju kankaalla melkein 20 tuntia. Herättyäkin oli ihan kännikalan olotila. Kyseinen lääkäri kyllä silloin ehdotti että olisin mennyt päivystykseen hakemaan suonensisäisenä kipulääkityksen, mutta halusin kotiin.

Nämä muut kipuilut nyt on aika hyvin hallittavissa, vaikkakin rannevamman vuoksi varmaankaan en voi alallani hommia jatkaa kovin montaa vuotta. Vasemmasta ranteesta nivelsiteet paskana ja oikeassa rannekanavan ahtauma ja hermo-oiretta rasituksen jälkeen. Olkapääni teloin työssä ja vaikkei mitään isompia vaurioita tullut, ei se kunnossakaan ole. Ja mitä näitä nyt on, pientä kremppaa siellä sun täällä. Onneksi tosiaan ihan hallittavissa erinäisin konstein isolta osin.

Mulla on selässä yksi nikama vinossa. Se on ollu aina, eikä sille lääkärien mukaan voi edes tehdä mitään. Se vetää mulla koko yläselän aina jumiin, mistä johtuen mulla on sitte päänsärkyjä ja selkäkipuja ihan jaettavaksi asti. (Asiaahan toki auttaa se että jumin niin paljon koneella.. )

Tuon onnettoman lisäksi mulla on ollu kahdesti selkälihaksissa tulehdus. Nimenomaan alaselässä, niin että olin liikuntakyvytön kun jalat ei kantaneet. Tämä saattaa olla jäämä siitä että yhtenä kauniina talvena kaaduin niin että selkä jotenkin omituisesti mulahti. Lääkäri määräsi tuolloin lepokuuria ja vahvoja särkylääkkeitä. No minähän sitten nukuin lähes kaksi päivää putkeen silloin. Heräsin vain ottamaan uuden lääkkeen ja takas unten maille vaan. Sen jälkeen tuo alaselkä on kiukkuillut iskiaksen ja noitten tulehdusten muodossa. Eipä ole kiva se.

Mulla on lisäksi nilkoissa ongelmia nivelsiteiden kanssa. Tällä hetkellä oireilee toi oikee jalka, kun sen lahjakkaasti onnistuin telomaan tuossa reipas kuukausi sitten.

Multa puuttuu lähes tyystin ääreisverenkierto. Meinaa sitä että mulla on aina kylmä, vuodenajasta riippumatta. Kyllä, mä palelin myös viime kesänä.

Mä kärsin toistuvista poskiontelontulehduksista mutta mulle ei ole edes ehdotettu punkteerausta koskaan. En tiedä miksi. Tosin eipä moinen mua oikein houkutteliskaan, kun olen kuullu sen olevan aika riskaabeli operaatio. Tämän päälle mulla on myös ainakin siitepölyallergia, koivu ennen kaikkea mut ilmeisesti myös leppä. Yay!

Niin kuin tämä ei vielä riittäisi niin mä kärsin myös stressipohjaisesta migreenistä. Viimeaikaiset kohtaukset on olleet lieviä. Luojankiitos. Pahimmillaan homma on sitä että mä oksennan kun särkee niin kovaa ja sitten särkee lisää ja sama toistuu ja toistuu. Ja sitten huutaa kivusta ääneen kun pelkkä itku ei riitä.

Nyt tällä hetkellä mulla on VAIN tuo nilkka kipeä ja selkä _vähän_ jumissa, niin en valita kovin paljon..

Tsemppiä vaan kaikille kanssakärsijöillekin!

Onhan noita, vaivoja. Vaikkei ihan yhtä pahoja kuin joillakin täällä, mutta kaikenlaista "pikkuvikaa" löytyy omiksi tarpeiksi.

Jos vaikka jaloista lähdetään, niin ne on ihan läpeensä paskat ja ostasin uudet, jos pystyisin. Jalkaterät on ollu pienestä asti virheellisessä asennossa, on lättäjalka, ylipronaatiota ja jalka on ihan epämuodostuneen näköinenkin, kun semmoinen luu työntyy ulos, minkä ei pitäis edes näkyä. Siitä johtuen on ollut vuosien varrella erinäisiä vaivoja jalkaterässä, nyt viimeisimpänä tuli plantaarifaskiitti ja kantapää on pari kuukautta ollut niin kipeä, ettei sillä pysty astumaan varsinkaan aamuisin. Lisäksi jalat ei kestä ollenkaan rasitusta, vaan särky on taattu, jos joutuu pitempiä aikoja seisomaan/kävelemään.

Sitten myös polvet on sököt, fysioterapeutti kertoi, että nivelet on löysät ja polvien kanssa tulee olemaan pahoja ongelmia muutaman vuoden päästä. Toisen polven menin kaiken lisäksi muutama vuosi sitten telomaan kaatuessani pyörällä ja se ei ole koskaan parantunut kunnolla, rusahtelee säännöllisin väliajoin ja sen takia en voisi kuvitellakaan harrastavani mitään vauhdikkaita liikuntalajeja. Ja esimerkiksi juoksemista ei voi ajatellakaan. Välillä tuntuu ihan ikäihmiseltä, kun ei jaloillaan pääse lähestulkoon käveleen.

Aiemmin ei ole ollut selkävaivoja juuri koskaan, mutta nyt on muutaman kuukauden vaivannut yläselkä siinä määrin, että hengittäminenkin välillä sattuu. Joku syvälihas siellä luultavasti jumittaa ja töissä koneella istuminen ei paljon asiaa auta. Hierojalle kun pääsis, niin luulen, että vois vähän helpottaa.

Sitten on nuo hengityselimet, tarkemmin sanottuna nenä. Tukkoisuutta ollut jo yläasteelta asti, on tehty röntgenit ja käytetty nenäsuihkeita jos jonkunlaisia, mutta mikään ei oikein tunnu auttavan. Limakalvot on ihan rikki jatkuvasta niistämisestä ja aivastuttaa, kun nenä on niin ärtynyt. Yöllä ei oikein tiedä kummalla kyljellä nukkuisi, kun aina menee toinen tai molemmat sieraimet tukkoon. Ei mikään mukava vaiva tämä krooninen nuha. Mulla on myös refluksitauti, tarkemmin sanottuna kurkkurefluksi, joka aiheuttaa myös jatkuvaa röyhtäilyä ja palan tunnetta kurkkuun ja parhaimmatkaan närästyslääkkeet ei oikein pidä sitä kurissa. Pelottaa, että saan kurkkusyövän, kun tarpeeksi hapot syövyttää kurkun päätä. Tämä vaiva on myös suoraan sanottuna aivan saatanasta.

Ja jos vielä vähän lisää valittaisin, niin mun iho on ihan perseestä, niin kuiva, että hilseilee ja karisee pois, silti pukkaa finnejä naamaan. Imee rasvaa ihan tolkuttomasti ja sitli vaan kuivuu ja kuivuu, varsinkin talvella.

Ai niin unohtu häntäluu. Alkanut kesän alussa vaivaamaan, pyöräilyn jälkeen sattuu niin, että pakko huutaa ääneen. Sama, jos istuu kauan paikoillaan. Luin jostain, että joskus joudutaan jopa leikkaamaan, jos alkaa liikaa vaivaamaan. Toivottavasti nyt korjaantuis itekseen tuo jossain vaiheessa..

^Syötkö jotain kalaöljytabletteja (omega 3 jne) tuohon kuivaan ihoon? Kannattaa kokeilla ainakin, itselläni on auttanut huomattavasti kuivaan talvi-ihoon.

Syön mä E-EPAA, mutta eipä sekään tunnu auttavan. Pitäs varmaan jotain noita öljyhoitoja kokeilla, mitä joku täällä joskus suosittelikin, olikohan se avocado-öljyä vai mitä...?

^ Kookosöljy myös hyväksi iholle, voipi syödä semmoisenaan (siis laittaa ruokiin, puuroon tms) tai ulkoisestikin vissiin joku sitä käyttänyt iho-ongelmien hoitoon. Kysäisepä luontaistuotekaupasta.

Mun pitäis käydä myös juttelemassa tästä mun närästyksestä, jolle oon jo ite antanut myös refluksitaudin diagnoosin. Ei muuten mitään, mutta mulla putoo hampaat muutenkin ennen pitkää suusta pois huonon hammaskiilteen takia, ni ei kyllä yhtään lämmitä toi vatsahappokaan tässä asiassa.

Mutta!
Yhdestä asiasta oon kiitollinen, mä sairastan flunssaa loppujen lopuksi todella harvoin. En edes muista milloin oon viimeksi joutunut syömään antibioottikuurin.
Tuli vaan mieleen, kun avo on vaihteeksi flunssassa - se sitte taas muuten on kyllä perusterve

Täällä kanssa yksi maanantai kappale...Oudot vaivat ja kivut alkoi jo nuorena, jolloin niitä ei tietenkään otettu todesta, kunnes multa puutui jalat niin etten pystynyt seisomaan...Sen jälkeen selkä on aiheuttanut ongelmaa päivittäin vuosien ajan, sydän aiheuttaa ongelmaa ja selkään sekä lihaksistoon liittyen hermosto temppuilee, eli kärsin hermokivuista. Ilmeisesti niskan jatkuva jumissa oleminen aiheuttaa verenkierto ongelmia ja hermojen jäämistä puristuksiin, joka aiheuttaa mm. huimausta ja pyörtymistä, joka taas aiheuttaa pelkoa tehdä tiettyjä asioita (nimimerkillä 'koiran kanssa ulkona pyörtynyt, vietiin sairaalaan humalatilan vuoksi' ).
Vatsaongelmat, jotka saattavat liittyä pitkäaikaiseen kipulääkitykseen, sekä pääkivut on jokapäiväisiä. Jokainen vaiva tuntuu aiheuttavan monta pikkuvaivaa, jotka herkästi rajoittavat elämää. Kipulääkkeiden syönnin lopetin parivuotta sitten, kun vahvimmat lääkkeet menettivät tehonsa (ja ehkäpä koukuttivat liikaa) ja lääkärit halusivat hoitaa kroonista kipua muunlaisilla lääkkeillä, joihin en enää suostunut. Nyt olen pari vuotta yrittänyt elää vaan suosiolla kipujen kanssa ja ihan hyvin sujuu, kun yrittää pysyä positiivisena. Tiettyjä asioita välttelen siinä pelossa että ne pahentavat oloa.
Lääkäreihin on uponnut hirveät summat rahaa ja jokainen määrää eri tutkimukset ja keksii erilaisen diagnoosin Viimeisin mihin suostuin oli koko kehon kuvaaminen uudelleen, josta todettiin lähinnä asiat jotka ovat ilmiselviä. Sydänkontrollit lopetin jokunen vuosi sitten, koska en nähnyt mtn järkeä siellä ravaamisessa, koska asialle ei mitään tehdä. Jotenkin sitä pitää nykyään kaikki kipunsa ym. omana tietonaan, koska tuntuu että ihmiset pitää ihan luulosairaana, vaikka kuinka olisi lääkärin lausunnot ym. Ihmisten on ilmeisen vaikea uskoa, että suht nuorella ihmisellä rupeaa paikat hajoilemaan ja kipuilu on jatkuvaa ...
Tsemppia muille kipuileville, päivä kerrallaan eteenpäin!