Koirat.com

Pitäähän sitä vielä vähän kitistä kun muistin vielä yhden ongelman. Mulla on PCO. Mistä johtuen sitten on kaikenmaailman ongelmaa. Kuten se, että mulla on kuukauden sisään ollu kahdet, vähän reippaan viikon kestäneet menkat. Vihaan. Parastahan on se, että se kaikenlisäksi sattuu ensimmäiset pari päivää ihan saat... kamalasti. Toisinaan sen takia sattuu maha samalla tapaa ihan muuten vaan, ilman niitä menkkoja. Vihaan sitäkin.

Oikeasti viime viikon pe kaaduin parkkiksella. Ja selkä on ollu tosi kenkkumainen koko viikon. Aina kun erehtyy ajatteleen että se paranis niin tulee takapakkia. Ja mitä sit tänään: mentiin hiekkakuopille ettei mun tarvi taluttaa koiria liukkailla teillä ja ettei ne vedä mua nurin (mä kaadun tosi helposti). Ja kun tullaan takasin mä käyn hakemassa postin. Käännyn vastaamaan naapurille ja hups astun suoraan ojaan ja kaadun. Jos ei itkettäis niin paljon niiin kai tää naurattais? Viime kerrasta viisastuneena otin lääkkeet samantien enkä jääny kattomaan joskoo en oliskaan kipee. Miksen mä opi etten voi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa?

*itku*

^*hali*

Ihanaa, vertaistukea

Tänne voin varmaan valittaa nyt ihan sydämeni kyllyydestä. Ärsytys on nimittäin melkoinen...

Mä en ole noin yleisesti ottaen kovin vaivainen ollut, ihmeellistä siksikin että olen aika onnettomuusalttiissa työssä (hevosalalla). Nyt kuitenkin teloin jalkani 5 viikkoa sitten töissä, vain pikku ruhjeita, ei edes mitään vakavaa. Harmi vain että jalka tulehtui enkä pystynyt kävelemään enää ollenkaan, enkä tekemään mitään muutakaan. Jossain vaiheessa lääkäri lähetti mut sairaalaan jollekin erikoislääkärille jonka piti tutkia jalkaa (tässä vaiheessa mulla oli myös 40 astetta kuumetta) ja tutki se myös jalkaa, mutta löysi lisäksi mätäpaiseen häntäluun alta. Se leikattiin heti seuraavana aamuna, mutta leikkaushaavaa ei voitu ommella, vaan olin muutaman päivän saairaalassa missä haavaa huuhdeltiin ja siinä sivussa jalkaakin hoidettiin.

Nyt leikkauksesta on muutama viikko, jalka alkaa olla lähestulkoon kunnossa mutta persiissä on siis yhä se leikkaushaava, jota käyn joka päivä huuhtelmassa lääkärissä. Paranemiseen menee 1-4 kuukautta (ja mun tuurilla vielä kauemmin, sekin kun on mahdollista).

Tällä hetkellä pystyn onneksi noin perusarjessa elämään jo suht normaalisti, kun pääsen kävelemään ja istua nyt ei ole niin pakko. Mutta alkaa kärsivällisyys loppua koska olen suht urheiluhullu, ja en ole nyt siis 5 viikkoon liikkunut käytännössä ollenkaan Normaalisti ratsastan töissä päivittäin 2-4 hevosta, lisäksi käyn koiran kanssa juoksemassa, pilateksessa ja agilityssa. Nyt ainoa mahdollinen liikuntasuoritus on käveleminen, eikä sitäkään voi tehdä kovin vauhdikkaasti.

Ärsyttää!! Enkä todellakaan tiedä miten voisin pysyä järjissäni jos tätä jatkuu vielä vaikka se 4 kuukautta...

^Mistä sulle se mätäpaise sinne oli tullut? Kuulostaa kyllä todella, todella inhottavalta vaivalta, toivottavasti et joudu kauaa parantelemaan...

^En tiedä, ei tiennyt lääkärikään Ehdotti tosin että voi johtua ratsastamisesta (yleensä siitä johtuu lääkärien mukaan kaikki maailman vaivat ) mutta sitä en ihan esimmäisenä usko, kun olen kuitenkin yli 20 vuotta ratsastanut ilman peppuvaivoja

Lähinnä miehille voi tulla tuohon ihon alle samantapaisia paiseita, kun ihokarvat tukkivat jonkun rauhasen (?), sillä vaivalla on ihan nimikin (jota en muista), mutta mulla se oli syvemmällä eikä mulla myöskään kasva nyt sentään niin hirveästi karvaa pehvassa

Inhottava vaiva siksikin, että periaatteessa kyse ei nyt kuitenkaan ole mistään vakavasta, minkä takia ärsyttää vielä enemmän, että reilu 5-senttinen haava voi invalidisoida mut hyvässä lykyssä kuukausiksi Jos olisi edes jalka poikki niin se sentään kuulostaisi vähän hienommalta...

Voi ny =#%/¤)%¤)(

Eipä siinä, magneettikuvassa ei kuulemma ole mitään. Niskassa ei ole mitään vikaa. Perkele. Eipä siinä, vaan tuttavalääkäri epäili fibroa. Ja ei kun etsimään lääkäriä joka pystyisi fibron toteamaan jos sellainen on.. Mistä mä ny sellasenki ongin... -.-'

Mode ohjasi minut tänne. Onneksi tämä fibromyalgia on todettu nykyisin "oireyhtymäksi".
Kivuista ei varmaan tule pääsemään koskaan eroon, mutta lääkärit (ainakin osa) tunnustavat sen olevan sairaus, eikä luulotautia!

Minkälaisia kokeita teille on tehty? Tulostin itselleni tuolta reumaliiton sivuilta asiaa koskevan jutun ja kaikki täsmää! Kouri ottaa asian vakavasti, valitettavasti hänellä on vain Helsingissä vastaanotto, mutta ehkä tuolta reumaliiton/keskustelupalstojen kautta löytyisi teille apua!

En ole itsekään vielä saanut aikaiseksi tilata aikaa, tämä jatkuva kipu uuvuttaa! Voimia kaikille!

sitepi. Mulla ei ole fibromyalgiasta paljoakaan tietoa, miten se vaikuttaa elämään, millaisia oireita ja millaisia hoitomahdollisuuksia tai lääkitystä on tarjolla?

En ole tällaista ketjua itsekään aiemmin löytänyt, mutta nyt on sitten paikka missä saa valittaa ja ehkä löytyy myös sitä kaivattua vertaistukea. Raihnainen, kipeä ja surkea on juuri se, mihin kategoriaan itseni tänäänkin laitan.

Mulla on vaivoina endometrioosi. Ennen tätä diagnoosia sain aina ruksia kaiken maailman kyselyihin terveydentilani olevan hyvä, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Nykyään elämä menee jäähylle kerran kuussa kahdeksi tai kolmeksi päiväksi menkkojen aikana saapuvien kipujen vuoksi. Olen opetellut jättämään kalenteriin tyhjää tilaa, en sovi menoja tai joudun perumaan kaikki jo sovitut.

Ensin saapuu hormonaalinen migreenipäänsärky, naama puhkeaa kukkaan ja mielen valtaa järjetön vitutus (mikä siis ei ole mulle ollenkaan ominainen olotila, olen normaaliolotilassa melko positiivinen ja hyväntuulinen, hyvähermoinen ihminen). Joka kuukausi jaksan toivoa, että tällä kerralla kaikki sujuu helpommin. Seuraavana aamuna kuitenkin herään siihen, kun maha on turvonnut ilmapalloksi, suoli ei toimi, liikkuminen on yhtä tuskaa, huimaa, sattuu ja särkee, väsyttää, niska-hartiaseutu on jumissa ja mieli on maassa. Itku tulee pomminvarmasti jokaisena menkkapäivänä, kipu käy sietämättömäksi ja voimat on ihan finaalissa.

Ainoa lääke joka auttaa edes vähän on Miranax, mutta niiden maksimiannostus on 2/päivä, mikä ei riitä alkuunkaan, kun yksi lääke vaikuttaa komisen tuntia. Niiden lisäksi saan syödä Panadolia, josta ei ole hyötyä. Iltaisin uskallan ottaa yhden Panacodin, joka helpottaa sen verran että saan nukuttua.

Menkkaoireiden lisäksi on sitten muita jatkuvia oireita, mm. alapään kivulias vihlonta, päänsäryt, ummetus tai ripuli noin 95% ajasta, melkeinpä jatkuva pissahätä jne.

Minut leikattiin huhtikuussa 2013, mutta kivut ei ole hävinneet leikkauksen myötä minnekään, pikemmin voimistuneet kuukausi kuukaudelta.

Oireet ovat saapuneet pienin askelin sen jälkeen, kun lopetin e-pillerien syönnin noin 2,5 vuotta sitten. Lapsesta haaveillaan, mutta eihän se endometrioosin kanssa niin yksinkertaista ole. Ollaan aloittamassa hedelmöityshoidot nyt loppuvuodesta, mutta ellei kolmella hoitokerralla tärppää, ei venytetä asiaa sen enempää. Se mikä lohduttaa tässä vaiheessa on toivo tilanteen helpottamisesta lähikuukausina. Ellei sitä kauan haaveiltua pientä kääröä meille saavu, voin aloittaa pillereiden syönnin uudelleen (pitäisi helpottaa tilannetta kipujen osalta huomattavasti) tai harkita kohdun poistoa. Raskaus puolestaan hillitsee endopesäkkeiden kasvua, ja se tarkoittaisi automaattisesti helpompaa elämää ainakin sen yhdeksän kuukauden ajan.

Mutta kaiken tämän vuodatuksen ja valituksen keskellä on jotain hurjan lohduttavaa - pieni karvaterapeutti Sanni, joka pahimmat itkun keskellä tulee viereen hurjasti häntää heiluttaen, nuolee kyyneleet pois ja käpertyy kainaloon. Mamman mussukka <3

Sanni, minulla oli nuorena ihan älyttömät kivut kuukautisten yhteydessä, samoin migreeni, onneksi opettajat tiesivät asiasta ja pääsin kotiin lepäämään, tosin matkaa oli yli 30 kilsaa ja linja-autot eivät kulkeneet kuin muutaman tunnein välein..En edes muista kaikkia kertoja kun menin koulusta kotiin, minulta äiti heti näki mikä tilanne on. Pimeään huoneeseen nukkumaan ja oksennusvati viereen, minulla turtui kieli ja puhe sammalsi.

Fibroa on tutkittu vähän (on vaikea todeta) mutta itse uskon, että osittain tähän voi olla syynä myös migreeni ja siitä aiheutuva stressi. Käykää kaikki lukemassa tuo reumaliiton kuvaus asiasta.

Minulla on jatkuva särky, unettomuutta, väsymystä ja ärtyisyyttä, itkeä pirautankin ihan pienestä.
En ole vielä käynyt siellä lääkärissä, mutta minulla on tämän kivun takia unta tasoittavaa lääkettä, mielialalääkkeitä joita käytetään tähän jatkuvaan kipuun. En ota niitä joka yöksi, mutta jos olen kaksikin yötä nukkunut huonosti niin otan, koska silloin saan edes 6 h nukkua paremmin!

Minä hoidan yhden kirurgin (urologia) kirjanpidon. Aamulla tavattiiin ja sain häneltä paljon apua, hänellä on paljon yhteyksiä lääkäreihin mm. fysiatrian erikoislääkäreihin.
Olin katsonut aikaisemmin dokkarin botoxin käytöstä näihin kipuihin. Minä olen luonnon luoma, en tarvitse botoxia kohottaakseni ulkonäköäni, mutta olisin valmis ottamaan botoxia näihin kipuihin (sitä annetaan pieninä annoksina, eli ei halvaannuta lihaksia).

Menen ensi viikolla kuvauksiin, ja sitten mietin tuota botoxia...

Olen vastannut näihin viesteihin ja yrittänyt kertoa omia kärsimyksiä!
Mode jonka koirista ja käyttäyttämisestä olen joskus kritisoinut näköjöän poistaa kaikki viestini!

Eli ei auta vaikka kuinka yritän auttaa/hakea vertaistukea niiin viestini poistetaan.

Toivottavasti tätä ei poisteta

Fibromyalgia samoin reumaperäiset sairaudet ovat vaikeasti todettavia. Molempiiin kuuluu jatkuva tai silloin tällöin tuntuva lihas tai nivelkipu. Ongelmana on lääkärin kannalta saada diagnoosi koska fibroa on tutkittu vähän ja myös reumaperäisiin sairauksiin ei ole tutkimustietoa Suomesta!

^ Nyt alkoi kiinnostaa ihan "viran" puolesta. Voitko laittaa minulle ystävällisesti yksityisviestillä tietoa, mistä ketjusta/miltä palstalta viestejäsi on poisteltu ja kuka moderaattori on kyseessä?

Melina ja muut modet, pyydän anteeksi, voihan olla, että minulla jäi kipujeni takia viesti lähettämättä
Mutta asiaan:
Olin tänään fysiatrian erikoislääkärillä ja minun kaularanka on täysin paska! Kävin 3,5 vuotta sitten kuvauksissa Diacorissa, josta lähete meni julkiselle puolelle. Siellä sain vain tylyä kohtelua!!!

Nyt menin Mehiläisen kautta, ja tuomio oli kova, menen kyllä vielä hermoratakuvauksiin, mutta kivutonta päivää en tule kokemaan!

Miten teidän migreeniongelmia on hoidettu?
Avkollani on noin 12-15 mgreenikohtauata , mittä lääkkeillä olen saanut tuon parahtumaa?

irgreeni

Tyhjiä rivejä poistettu, koska venyttivät viestiä.
Jaijah

Täällä kans yks kipuileva. Mulla ei sen pahempaa kuin oikutteleva vatsa mutta harvinaisen ärsyttävä vaivahan toi on... Mun vatsa reagoi viljaan ja vissiin myös/gluteeniin ja/tai hiilareihin. Varsinkin päivä jolloin olen syönyt pastaa/puuroa ja lisänä myös leipää, siideriä/olutta vatsa on ihan sekaisin ja kipeä :( Ajattelin tuota Vi-Sibliniä ostaa ja testata jos se toimis. Aika harvoin mä viljaa kuitenkin syön, ja yritänkin vältellä.

sitepi kirjoitti:

Miten teidän migreeniongelmia on hoidettu?
Avkollani on noin 12-15 mgreenikohtauata , mittä lääkkeillä olen saanut tuon parahtumaa?

irgreeni

Tyhjiä rivejä poistettu, koska venyttivät viestiä.
Jaijah

Mulle lääkäri määräsi migreeniin burana 600mg ja panadol 500mg. Laittoi reseptiin myös mulle jotain pahoinvointilääkettä mutta sitä en ostanut apteekista,koska mielestäni en sitä tarvitse.

Olen kyllä sekopäisiä viestejä kirjoittanut!

Miten te kipuilijat jaksatte päivästä toiseen? Migreeniin ei auta Burana`taikka muut särkyllääkkeet.

Olin itse jo niin masentunut,että päätin nukahtaa ikiuneen, onneksi minulla on rakas poika joka sanoi, että hän tarvitsee minua, elää omaa elämäänsä, mutta jos olen hänelle tärkeä niin sinnitelen

Hellurei.. Saikku jatkui viikolla.. Onneks pomo oli ymmärtäväinen ja toivoi vain että leikkaushaava alkaisi vihdoinkin helpottamaan kipuilua (umpparinpoisto ollut pari vk sitten).
Nyt lääkäri meinasi ensin laittaa vain ke-asti saikun, kunnes sanoin että olen hoitoalalla ja nostelen/siirtelen raskaita asiakkaita. "Juu, laitetaas viikko!"..Toisaalta hyvä, saanpahan haavan kuntoon, mutta tässä alkaa kaivata muutakin ihmiskontaktia.

^^ Koitahan jaksaa! Ootko käynyt jollain fysioterapeutilla vai mitä ne onkaan? Eikös jatkuva pääkipu voi olla myös merkki jostain kehon virheasennosta/jumista jonka seurauksena jotkin hermot tai muut vastaavat on jatkuvasti puristuksissa. Onko toi jatkunu kuin kauan?