Koirat.com

Kiitos lohdutuksesta!

Olen kärsinyt tästä vaivasta yli 20 vuotta, käyn säännöllisesti osteopaatilla, venyttelen ja jumppaan, aamupäivä menee suhtkoht hyvin, mutta noin 6 tunnin jälkeen iskee se hirvittävä kipu.
Pyörryttää, välillä oksennan ja kuulostelen uskallanko lähteä julkisilla kotiin! Stressaan jo heti seuraavaa päivää eli unikaan ei ole levollista, olen jatkuvassa kierteessä.

sitepi, onko päätä kuvattu? Jos ei niin kannattaa kyllä ehdottomasti kuvauttaa.

Olen menossa sinne hermoratatutkimuksiin,en tiedä mitä siellä tutkitaan, mutta ainakin saan tiedontuosta vasemman käden puutumisesta....

^ Mie kävin kesällä juurikin vasemman käden hermoratatutukimuksessa. Juurikin puutumisen takia. Sieltä jouduin kaularangan magneettiin, koska tutkimuksessa löytyi jotain vikaa hermoissa. Kaulanrangan magneetista tosin ei löytynyt mitään suurempaa poikkeamaa. Toivottavasti siulla löytyisi kipuiluun/puutumiseen syy!

Minä olen ollut siellä kaularangan mg;ssa, minulla on 5-7 nikamat ahtautuneet ja nivelrikkoa, julkisella puolella sain ihan älytöntä kohtelua. Magneettikuvauksessa olin yksityisen kautta, sain lähetteen tuonne Töölön sairaalaan, halusin apua kipuun!!! Lääkärin mielestä en tarvinnut leikkausta vaan ohjasi kuntoutukseen ja mm. lausuntoon laittoi, että suosittelen kahvin juonnin ja tupakoinnin vähentämistä

Menin tkn kautta jumpparyhmään, ei ollut mitään hyötyä.

Nyt sitten menen yksityisen kautta noihin tutkimuksiin. Tämä käden puutuminen oli jo silloin, mutta siihen ei otettu kantaa! Minut haluttiin vain pois julkiselta puolelta.

Jos noista hermoratatutkimuksista ei selviä mitään niin sitten uuteen kaularangan kuvaukseen.

Minulle on ihan sama mitä löytyy, haluaisin vaan päästä eroon tästä jatkuvasta kivusta.

Käyn säännöllisesti osteopaatilla, pikkasen helpottaa vähäksi aikaa, mutta sama rumba jatkuu...

sitepi kirjoitti:

Olen kyllä sekopäisiä viestejä kirjoittanut!

Miten te kipuilijat jaksatte päivästä toiseen? Migreeniin ei auta Burana`taikka muut särkyllääkkeet.

Olin itse jo niin masentunut,että päätin nukahtaa ikiuneen, onneksi minulla on rakas poika joka sanoi, että hän tarvitsee minua, elää omaa elämäänsä, mutta jos olen hänelle tärkeä niin sinnitelen

Migreeniin mulla menee Panacod ja kohtauslääke Almogran.
Estolääkkeenä oli jonkin aikaa ihan toimivasti joku beetasalpaaja jonka aion ottaa tässä kohta uudelleen käyttöön. Triptyleitä on kanssa koettu. Tulehduskipulääkkeistä ei ole mulla mitään hyötyä. Satunnaisesti kun vetää Panadolia sen 1 mg ja 800 mg Buranaa ja kahvia päälle kohtaus saattaa mennä ohi.

Kohtauksia on pahimpana aikana jopa 20 krt kuukaudessa. mitä enemmän jumissa olen sitä kipeämpi mä olen, myös hormonaalinen toiminta laukaiseen migreenin. Kohtaukset menee altoina ja sama kohtaus saattaa kestää muutaman päivän ollen välillä parempi, välillä huonompi. Kaikista pahimpana aikana menee 8 x Panacod ja 2 x Almogran. Ja sillä pärjää.

Välillä vedän väkisin parin viikon lääkkeettömyyskausia ettei pääse kroppa liian sinuiksi särkylääkkeen kanssa. Paskinta ikinä on tää migreeni, vaikka tiedänkin että huonomminkin voisi olla. Lukiosta saakka vedetty särkylääkkeitä kuin karkkia. Saa nähdä jääkö koskaan pois.

Ei mullakaan auta aina toi panadol ja burana,jos migreeni ehtinyt menemään siihen pahimpaan vaiheeseen. Mutta jos ajoissa ottaa niin toimii. Eli pärjään nyt vielä ainakin toistaseksi ihan ok noilla lääkkeillä . Mulla ei onneksi ole migreeni kohtauksia niin hirveeeen kamalan usein 1-2 kertaa kuussa noin keskimäärin. joskus voi olla vähän enemmän ja joskus voi olla vähän pidempi väli ettei tule ollenkaan. Mullakin hormonaalinen toiminta laikaisee välillä migreenin.
Ja tosiaan aaltoina voi mullakin joskus mennä parisen päivää tai jopa kauemminkin että välillä parempi ja välillä huonompi!

Itsellä on kokeiltu jos vaikka mitä lääkettä migreeniin ja apu löytyä Maxalt-lääkkeestä. Se sulaa kielelle hetkessä ja mulla menee pahimmatkin kipukohtaukset ohi 15-30min päästä. Söin myös pahimpina aikoina migreeninestolääkettä, mutta sekin sitten jäi jossain vaiheessa pois vähän vahingossa.
Nykyisin migreeni vaivaa todella harvoin. Luulen, että mulla silloin eräs muutos elämässä sekä ruokavalion fiksaaminen vaikutti suuresti.

Mhääh, mun polvea särkee taas ihan sairaasti, arvasin tämän koska kokeilin pitää muutaman viikon taukoa MSM:n käytöstä. Pikkuhiljaa toi kipu on hiipinyt takaisin :( Tilasin sit juuri 60 eurolla MSM:ää ja Arthobalans Plus Glokosamiinia. Etenkin tuo MSM tuntuu mulla auttavan nivel/rusto/mikähittoikinänytsitonkaan särkyyn.

Rorys kirjoitti:

Mhääh, mun polvea särkee taas ihan sairaasti, arvasin tämän koska kokeilin pitää muutaman viikon taukoa MSM:n käytöstä. Pikkuhiljaa toi kipu on hiipinyt takaisin :( Tilasin sit juuri 60 eurolla MSM:ää ja Arthobalans Plus Glokosamiinia. Etenkin tuo MSM tuntuu mulla auttavan nivel/rusto/mikähittoikinänytsitonkaan särkyyn.

Iherbiltä löytyy myös kätevä rasva, joka sisältää MSM ja glukosamiinia.Mulla kun on vanha polvivamma taustalla, niin se välillä suuttuu hieman treenamisesta, niin tämä on kyllä yön aikana rauhoittanut pahimman jomotuksen. Ei tuoksu paljon miltään eikä hintakaan ole paha kokoonsa nähden. Tässä.

^ Kiitoksia vinkistä, täytyy laittaa kokeiluun! :)

murh, inhoan mun selkää tämä uusi työ on tehnyt kamalasti hallaa selälle. työasennot ei ole millään tapaa ergonomisia (suurimman osan ajasta) ja joutuu nostelemaan tosi paljon aika painaviakin lapsia. mulla on koko ajan selkä ihan jumissa ja nyt se puolitoista kuukautta sitten posahti ensimmäisen kerran alaselästä, nyt maanantaina otti osumaa vasen niska-lapa alue ja nyt (tosin oma liukastuminen syynä) alaselkä on taas kipeä. jos nostan lapsen syliin, niin yhä useammin on alkanut jalkoja tikuttelemaan ja niistä meinaa mennä voimat.

onneksi nyt sain kuitenkin ajan fysioterapiaan ja ensi viikolla onkin kaksi aikaa jo varattuna. oikein tuntee miten kaikki lihakset on vain yhtenä möykkynä selässä ja ne ois pakko saada hierottua ja vetreytettyä kuntoon. vähänkään pidempi istuminen puuduttaa myös jalkoja ja koko selkää meinaa kivistää lihasjumit.

äidillä on kans ollut tosi paljon vikaa selässä, mutta täytyy toivoa että tuolla fysiolla pääsisi pitkälle ja tämä ei enää vaivaisi. kuitenkin töitä olisi vielä se kuusi kuukautta edessä ja kolme vasta takana

Vaikka nykyisin useat työpaikat ottavat huomioon tuon työasennon, niin ei enää auta, jos paikat ja varsinkin nikamat ovat lukitussa tilassa. Olisi paljon parempi, että ennalta ehkäisevää työtä tehdään etukäteen, sopivat työtasot, tuolit ja muut työolosuhteet vastaamaan työtä, Tämä virhe tapahtuu useimmissa työssä! Terveisin kipuilija!

Syyskuussa mulla ponnistuksen seurauksena alkoi räjähtävä päänsärky, eikä niska liikahtanutkaan. Kolme viikkoa meni pelkästään sohvalla ja sängyssä maaten, pystyssä ollessa niska ja pää sattui niin paljon että vaan oksentelin. Hierojalla kävin muistaakseni 8 kertaa, joka helpotti sen verran, että lääkkeetkin alkoi auttamaan.

Neurologilla kävin pari viikkoa sitten, joka ohjasi magneettikuvaan ja se on nyt tiistaina.
Pää alkaa särkemään usein ponnistuksen aikana tai jos päähän tulee painetta, esim. aivastamisen aikana tai pään ollessa alaspäin. Vähän jänskättää magneettikuvaus, että löytyykö jotain... Isoisällä särki pää usein ja kuolikin verisuonien poksahtaessa päässä. Vainoharhainenko?

Myös oikea käsi on kiusannut koko elämän. Syntyessäni siihen on tullut erbin pareesi, osa oikean käden hermoista on jatkuvasti pinteessä ja osa ei toimi ollenkaan. Ensin se ei liikkunut ollenkaan, mutta useiden fysioterapiakäyntien ja kuntoutusten jälkeen se on alkanut toimimaan. Ulkoisesti tätä ei huomaa, mutta kättä on vaikea/mahdoton saada tiettyihin asentoihin. Tiedä vaikka tämä käsi olisi päänsäryn takana

Onpa mukavaa että täällä on tällainen ketju.

Mulla tosiaan on auto-onnettomuuden seurauksena puhjennut inhottava välilevynpullistuma, jonka vuoksi olen nyt reilut pari kuukautta sairaslomalla. Käyn 2-3 kertaa viikossa fysioterapiassa, venyttelen, jumppaan kevyesti ja kävelen joka päivä suositusten mukaan vaihtelevassa maastossa. Vielä toivotaan, ettei menisi leikattavaksi asti vaan lähtisi itsestään.

Enemmänkin mikä mieltäni järkytti oli se että selän lukuisissa kuvauksissa kävi ilmi, että mulla on kutakuinkin keski-ikäisen ihmisen selkä. Siis todella kulunut. Ikinä aikaisemmin se ei ole minua vaivannut, vaan on ollut täysin oireeton, mutta se tieto siitä tuntui pahalta. Mulla huomattiin esimerkiksi skolioosi ja kuvausanalyysi itsessään oli kilometrin mittainen. En pannut hirveästi mieleen koko tilannetta, koska nyt keskitytään ensin tähän pullistumaan. Mielessäni on vain lääkärin sanat, että ovatko nämä todella minun kuvat, kun olen niin nuori ihminen, "surullista". Ja olihan ne. Niihin muihin ongelmiin palataan kuntoutuksen jälkeen, mutta ahdistaa.

Tajusin juuri etten oo kirjottanut tänne itse, vaikka oon muuten aktiivisesti seurannut ketjua.

Lapsuudessa ei ollut terveuden kanssa sen suurempaa ongelmaa. Paitsi jouduin jättämään rakkaan uintiharrastukseni, koska sain kloorista aivan järkyttävän päänsäryn. Ainiin ja astma todettiin. Niin ja väriaine allergia.
No teininä hyppikin sitten polvilumpio 90 astetta jalan ulkosyrjälle neljä kertaa ja jouduttiin leikkaamaan. Samoihin aikoihin sairastuin paniikkihäiriöön ja sain diagnoosiksi masennuksen. Myös lukihäiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja adhd:ta ilman ylivilkkautta on tutkittu, koska koulu jäi kesken keskittymisongelmien kanssa (jotka laukaisivat taas paniikkikohtauksen). Testit olivat kuitenkin epävarmoja masennuksen takia ja sanottiin että tule joskus uudestaan, en ole jaksanut mennä kuin tuohon adhd-tutkimukseen, mutta tulokset olivat edelleen epäselvät. En edes tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta ei kyllä kiinnostakaan.

No noista ongelmista eroon päästyäni olin varma, että nyt elämä alkaa helpottaa. Pääsin kouluun ja lahdutin 25 kiloa ja olin muutenkin tosi onnellinen. Eipä taas mennyt kuin vuosi kun alkoi tulla epämääräistä puutumista vasemmalla puolella kroppaa. Erityisesti tätä esiintyi jos unirytmi oli sekaisin tai oli ollut viikonloppuna kupilla. Kiitos terveyskeskukselle kun eivät ottaneet tosissaan, yksityisen kautta sitten magneettikuvaukseen, jostai löytyi käpyrauhasen kasvain ja pikkuaviojen laskeutuma selkäytimeen. Kävin kuitenkin myös käden hermoratatutukimuksessa, jossa taas selvisi että medianus-hermo ei toimi kunnolla ja suositellaan kaularangan magneettia. Siellä löytyi sitten jännitysniska ja alkava välilevyn pullistuma.

Unohdin nyt varmasti jotain, mutta kyllä v*tuttaa olla vähän tälläistä b-laatua.

Jaksamista teille kaikille, kiitos osanotosta myös!
Joku sanoi, että jatkuvaan kipuun tottuu, minä en!
On tuntunut monta kertaa, että nyt on viimeinen kipupiste,mutta jotenkin taas jaksan seuraavaan päivään. Hyvää yötä kaikille!

Miten voitte nyt, oletteko saaneet apua vaivoihinne?

mmaija kirjoitti:


Unohdin nyt varmasti jotain, mutta kyllä v*tuttaa olla vähän tälläistä b-laatua.

Me ollaan kans vitsillä heitelty, että oon varaosista ja jämäpaloista tehty, kun olen nuorin meidän perheestä ja eniten kremppaa joka paikassa Vaikka flunssaa, kuumetta yms. sairastelen todella harvoin. Sitten mielenterveyden osalta on suurin riski sairastua masennukseen, kun on aina ollut siihen suuntaan viittaavaa.

Nilkat on ylilöysät, jotka naksuu ja nyrjäytän/taitan niitä säännöllisin väliajoin (sattuu joka kerta ihan yhtä paljon). Polvet on juoksemisen jälkeen ja pakkasella kipeät, joihin kertyy myös välillä nestettä, niin ettei niitä voi oikein taittaa. Nivelrikkoa niissä taitaa oireiden perusteella olla. Perheenjäsenistä mulla on kaikkein huonoin näkö, joka huononee oikeastaan koko ajan, nyt on onneksi alkanut hieman hidastumaan tuo.

Ja just viime viikolla kävin hammaslääkärissä, jossa ihmettelivät että miksi mulle ei pienenä ole tehty oikomishoitoa tarpeeksi tai koskaan poistettu hammaskiveä. Kunta vissiin säästänyt kuluissa meikäläisen kohdalla. No, sain lähtiessä sitten neljä muuta aikaa, joista yksi on erikoissairaanhoidon puolelle, kun katsovat noita eriparileukojani ja onko leukanivelistä ylipäätään enää mihinkään. Aikuisiällä oikomishoito on varmasti nannaa lompsalle, loppuhinnat kun pyörii kunnankin puolella aika isoissa summissa. Hampaat on aina ollu mulla kakkoslaatua, mutta minkäpä niille geeneilleen voi.

^ Tuota hammasjuttua ihmettelen omalla kohdalla myös. Miksei koululaisena tehty oikomisia tms. Kun nyt joka hammaslääkärikeikalla ihmetellään ahdasta suuta jne. Muistan kun multa kysyttiin hammashoitolassa n. 12-13 vuotiaana että haluanko oikomishoitoa. No mitä vastas arahko lapsi jota pelottaa kaikki ronkkimiset.. Sopii arvata. Olen vanhemmiltakin vähän tentannut että miten se hoitotarve ohitettiin niin köykäisesti, mitä he oikein ajattelivat (oliko lapsen oma kanta määräävä, vaikea uskoa). Oli miten oli, se näkyy nyt aikuisena ja todellakaan ei varaa ruveta korjailemaan omaan piikkiin.