Koirat.com

Haluaisin jotain vertaistukea tähän jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseeni. Minulla on 2,5-vuotias sekarotuinen, joka tuli minulle puolivuotiaana. Koira on ihan perustottelevainen eikä hypi tai hauku ja kävelee nätisti hihnassa. Joskus se saattaa kiskoa kiinnostavan asian luo tai haukkua räksyttävälle koiralle, mutta tavalliset autot, ihmiset, koirat ja pyörät saavat mennä sen ohi ilman että sitä kiinnostaa. Kaikkein suurin puute sen koulutuksessa on, että se ei tottele luoksetuloa.

Minä olen ollut viimeisen vuoden vaihtelevasti lievästi tai vähemmän lievästi sairaana ja se on vaikuttanut paljon koiran elämään. En voi tarjota sille niin paljoa liikuntaa kuin se ehkä kaipaisi, enkä jaksa tehdä pitkäjänteisiä suunnitelmia esimerkiksi sen luoksetulo-ongelman suhteen. Huolehdin koiran perustarpeista ja leikin, koulutan ja liikutan sitä jaksamiseni mukaan.

Kaikki ystävät, joille kerron, miten surkeaksi koiranomistajaksi itseni tunnen, kertovat, etteivät tunne ketään niin omistautunutta koiranomistajaa kuin minä. Siitä lähtien kun otin koiran, sen hyvinvointi on ollut elämässäni korkein prioriteetti ja mieluummin jätän menemättä juhliin kuin jätän koiran yksin illaksi. Tiedän kuitenkin, että ystävät sanovat, mitä haluavat minun kuulla. Ei se riitä, että makaan koiran kanssa kotona, jos koira ei ole onnellinen.

Minusta tuntuu, että olen maailman ainoa koiranomistaja, joka on arvioinut jaksamisensa näin pieleen. Kun teen koiran kanssa vain lyhyen lenkin, kuvittelen lähitalojen ihmisten pistävän merkille lähtö- ja tuloaikani ja ajattelevan, miten surullisen vähän reippaan näköinen koira saa liikuntaa. En uskalla mennä koirapuistoon, koska koirani ei tottele luoksetuloa, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni ennen kuin se 2-3 tunnin jälkeen itse kyllästyy ja tulee luokseni. Silloin harvoin kun menen, valitsen sellaisen kellonajan, että siellä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Pelkään tuomitsevia katseita ja paheksuntaa. Samasta syystä uskallan harvoin pyytää neuvoja foorumeilla, koska olen saanut osakseni kohtuutonta syyllistämistä asioista, jotka olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä jaksamiseni takia. Kaikki muut tuntuvat aina olevan paneutuneempia ja fiksumpia ja järjestelemällisempiä.

Toivoisin, että joku nyt kertoisi minulle, että olen väärässä. Että koiranomistajatkin sairastuvat, eikä se ole maailmanloppu. Että koira ei masennu, vaikka elämä olisikin välillä rauhallisempaa. Että muillakin on puutteita perusjutuissa, eikä se tarkoita täydellistä epäonnistumista koiranomistajana tai sitä, että kaikki puhuisivat selän takana, miten säälittävä olen.

Minulla on ollut elämässäni viisi koiraa, ja tunnen että olen epäonnistunut kaikkien kanssa.
Turha edes syytellä itseään, niin on koirat kuin myös omistajat erilaisia.

Viimeksi meillä oli kaksi käppänää, kun toisen päälle hyökkäsi irti oleva koira( mieheni lenkitti silloin) niin syyttelin itseäni, että enkö minä voinut silloin olla siellä... olisin ollut yhtä järkyttynyt kuin hän oli. Toisesta käppänästä tuli agressiivinen ja teimme paljon töitä, että ohitukset ym. meni hyvin.

Huono omatunto varmaan vaivaa jossain vaiheessa kaikkia koiranomistajia. Esim. kun olimme itse kovassa flunssassa niin lenkitykset jäivät pikaiseksi pissa/kakkareissuksi, mutta ei ne koirat olleet mitenkään hermostuneita.
Luulen että koira tajuaa myös, että ihmisellä ei ole nyt hyvä olla, hän sopeutuu tilanteeseen.

Kiitos, Sitepi. Toi oli lohdullista kuulla.

Mä olen ainakin ihan tavallinen pulliainen, vaikka mulla onkin kolme aktiivista koiraa. Aina ei jaksa tai pysty, eikä meillä kukaan ole siitä rikki mennyt. Muistan että silloin ekan koiran kohdalla otin kovan stressin siitä että saako se tarpeeksi kaikkea, mutta sittemmin se on helpottanut. Ajoittain tulee pisto sydämeen jos päivä on niin kiireinen tai kunto on huono, ettei koiria pysty aktivoimaan montaa tuntia.

Ja no, jos mun naapureilta kysyttäisiin niin he varmaan kuvittelisivat että mun koirat ulkoilee 2 x 20 min päivässä korttelin ympäri, kun eivät ole paikalla silloin kun lähden koirien kanssa tunniksi pariksi metsään autolla. Että ihmisten mielipiteitä ei kannata paljon miettiä, varsinkin kun moni peruskoiranomistajat oikeasti vie sitä koiraa tuon verran päivässä hihnassa.

Kyllä mäkin poden välillä huonoa omaatuntoa koirien aktivoinnin suhteen.
Varsinkin nyt kun muutettiin kerrostaloon eikä vapaana oloa omassa pihassa enää ole. Aikasemmin mulla oli takapihan ovi auki useamman tunnin päivässä niin et koirat sai lenkkien lisäksi touhuta ulkona jos niin halusivat.
Nyt me tehdään aamusti pikkulenkki, iltapäivällä sellanen tunnin lenkki ja illalla käydään vaan pissalla.
Meillä ainakaan toi lenkkeilyn määrä ei kerro siitä aktivoinnin määrästä.
Enemmän mä huomaan niiden nauttivan/väsyvän semmosesta vaihtelusta päivän kulussa.. Eli koirat lähtee mukaan kaverin luo tai vanhemmille.. Heti kun on enemmän ihmisiä, automatkaa, vieras paikka, toisia koiria ja tollasta niin tuntuu että niillä on ollu enemmän tekemistä.
Mulla oli tässä just kymmenen päivää putkeen töitä ja sanotaan et kuudennen päivän jälkeen aloin olemaan niin poikki ettei jaksanut juuri muuta tehdä kun lenkin iltapäivällä ja sit makasin sohvalla loppupäivän. Semmosina hetkinä tulee huono koiranomistajafiilis, mut jotekin sitä ajattelee ettei tää oo kuitenkaan aina tällästä. Itelle tulis olla armollinen, ei aina vaan voi jaksaa.
Krapulapäivät on myös semmosia jollon ei lenkkeillä ku ihan minimi et hädät tehdään. Mut sekin on päivä silloin tällöin, miksi siis ottaa siitäkään kauheeta stressiä.
Yritän ainakin pari kertaa viikossa tehdä jotain sellasta mihin koirat voi ottaa mukaan. Nyt yritän myös etsii uusia paikkoja missä vois käydä vapaana ulkoilemassa, ollaan nimittäin just muutettu uuteen kaupunkiin niin maisemat on vielä vähän uusia..

No kyllä minunkin koirat varmaan kaipais enemmän tekemistä ja aktivointia Mutta kaikkeni kuitenkin yritän että koirani olisivat tyytyväisiä eli Ihan retuperällä koirani ole kuitenkaan. ihan hyvin niitä hoidan:). Sen luoksetulon voit vielä opettaa eli ei ole liian myöhäistä jos sulla kiinnostusta vaan opettaa :) Kunhan teet parhaasi niin eiköhän koirasi ihan tyytyväinen kuitenkin ole. Älä mieti mitä muut ajattelee . Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää,ole ylpeä siitä mitä teet ja ei ihmiset välttämättä edes ajattele sitä mitä luulet =D
Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli jotain hyötyä ::
Oikein hyvää syksyn jatkoa sinulle ja koirallesi. Iloisia kävelyretkiä.

Voi käydä myös toisinpäin eli koiralle tulee liikaakin jotain. Just ite ihmeteltiin, kun meni vatsa kovasti löysäksi ja pahimmillaan ihan veteläks. Mutta se taisikin johtua vain hieman uusista kuvioista ja oleskelupaikoista ja isännän muutaman päivän reissusta. Koiramme kun sattuu reagoimaan vatsallaan stressiin. Eikä se stressi mitään ikävää ollut (sitä isännän matkustelua lukuunottamatta), vaan ihan kivaa uutta.

Koiranomistajana siis voi potea riittämättömyyttä myös siitä, että tarjoaa vähän liikaakin äksöniä.

No nyt on taas kaikki ihan kunnossa ja koiran vatsa toimii normaalisti. Ei tullut takapakkia siitäkään, että isäntä taas pari päivää reissasi.

Kyllähän sitä on välillä niin apeana kun ei työpäivien päätteeksi jaksa muuta kuin sen "pakollisen" lenkin heittää vaikka olisi hurjan kiva tehdä kummankin kanssa oma lenkki ja/tai muuta. Kun eivät nykyään pääse töihinkään mukaan juuri koskaan niin iltasin melkonen masis kun koirilla näkyis olevan tylsää. Onneks on auto niin pääsee välillä muihin maisemiin hurauttamaan iltalenkille.

Ei kiinnosta agilitaus tai muu tavoitteellinen(kaan) touhu tarpeeksi, joskus vähän maistellaan jotain harrastetta ja tehdään vaikka se tonnikalaliemijälki. "Onneksi" koiria ei olekaan viritetty sellaiseen vireeseen etteivät osaisi rauhoittua, mutta kyllähän ne ansaitsisivat hiukan enemmän omanlaisen aktiivitason vaatimaa/sallivaa äksöniä muutoinkin kuin viikonloppuina ja lomilla.

kltainen kirjoitti:

Siitä lähtien kun otin koiran, sen hyvinvointi on ollut elämässäni korkein prioriteetti ja mieluummin jätän menemättä juhliin kuin jätän koiran yksin illaksi.

Oletko miettinyt, että tässä voisi kiteytyä se, miksi podet riittämättömyyden tunnetta? Se koira on kuitenkin lemmikki ja sen ei kuuluisi sanella sitä, että milloin omistaja menee ulos tai juhliin. Lemmikin tulisi sopeutua sinun elämäntyyliisi eikä toisinpäin. Vastuuntuntoinen ihminen huolehtii toki siitä, että sillä lemmikillä on kaikki hyvin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että ei huolehdita itsestä ensin.

SanttuJ kirjoitti:

[quote=kltainen]Siitä lähtien kun otin koiran, sen hyvinvointi on ollut elämässäni korkein prioriteetti ja mieluummin jätän menemättä juhliin kuin jätän koiran yksin illaksi.

Oletko miettinyt, että tässä voisi kiteytyä se, miksi podet riittämättömyyden tunnetta? Se koira on kuitenkin lemmikki ja sen ei kuuluisi sanella sitä, että milloin omistaja menee ulos tai juhliin. Lemmikin tulisi sopeutua sinun elämäntyyliisi eikä toisinpäin. Vastuuntuntoinen ihminen huolehtii toki siitä, että sillä lemmikillä on kaikki hyvin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että ei huolehdita itsestä ensin.[/quote]

Olet varmasti oikeassa. Olen vasta sairastumiseni myötä alkanut huolehtia itsestäni ensin, kun on ollut pakko. Sitä ennen koira ja muut ihmiset olivat tärkeysjärjestyksessä paljon korkeammalla ja siksi tietenkin jouduinkin tähän jamaan. Ja tunnistan kyllä sen, että minulle tulee huono omatunto, jos lähden kotoa vaikkei ole pakko tai jos jään kaupungille vitkuttelemaan, vaikka olen jo hoitanut asiani ja voisin palata kotiin koiran luokse.

Pitää selvästi yrittää pitää mielessä, että koira ei ihan oikeasti kärsi yksinolemisesta kun kuitenkin nukkuu suurimman osan päivästä. Monesti kotiin palatessani se tulee venytellen vastaan ja näyttää joskus jopa siltä, ettei jaksaisi millään nousta kesken unien ulkoilemaan.