Koirat.com

^ Joo, kyllä Yumiakin on luultu muutamat kerrat suomenpystykorvaksi, varsinkin kun on väriltään mennyt punertavampaan suuntaan. Jos ois vaikka mustavalkoinen islis niin tuskin sanoisivat samaa, ehkä sitten luultaisiin karjalankarhukoiraksi. Toi on kyllä jo aika uskomatonta, että ruvetaan kiukkuisesti epäilemään omistajan sanaa huijaukseksi Tai verrataan alentavaan sävyyn koiran rotua johonkin toiseen. Onneksi omalle kohdalle ei ole vielä sattunut. Mua ei todellakaan haittaa, jos Yumin rotua kysytään tai se arvataan väärin, mutta myönnän, että ilahdun aina jos joku tunnistaa!

Siirin ollessa jotakuinkin 3kk, keskustassa oltiin sosiaalistumassa ja joku nuori nainen tuli kyselemään että "onko se dogo canarion pentu?" No tuotaa eiii kyllä... "joo katoin vaa et näytti samalta, mulla on siis semmonen. Voitte mennä." Että ihan luvan kanssa saatiin sitten jatkaa matkaa siitä hänen pysäytyksestään!

Omasta mielestä irlanninterrieriä on aika vaikee sekottaa mihinkään dogoon. Parhaita on kuitenkin ollut ne kaksi kertaa, kun joku on jo 20 metrin päästä huutanut "ONKO SULLA IRSKI SIELÄ? ONNEA VALINNASTA, NE ON HUIPPUJA!" :D

Mä huomaan että ihmisten on jotenkin tosi vaikea uskoa miten erilainen koira tuo mun juniorini on jos se on kotona vahdissa tai vaikka autoon jätettynä. Eihän sinne silloin mitään asiaa olisi vieraalla mennä. Se kun vaan on niin avoin (oikein kohdattuna) silloin kun mies tai etenkin minä olen läsnä, niin sitä olemuksen muutosta on hankala kenellekään kuvailla.

Muhkua ei oo ikinä loukattu niin pahasti kun pari päivää sitten. Joku perhe käveli vastaan ja niiden pieni poika huus: "Isi kato, kissanpentu narussa!" WHATTAA, siis ihan hirveä loukkaus meidän petoa kohtaan.

^Tiedän tunteen Lakun ollessa pentu, lenkillä tuli vastaan pari ihmistä ja meidän kohdalla kuulin kun toinen kommentoi: "Ai ei se ollutkaan kissa"

Tää nyt on jo ehkä hieman pelottava juttu mut avo näki sattumalta Lepon kans lenkillä yhen koulusta tutun naisen (jonka Leppo oli nähnyt kerran aikasemmin) ja Lepol kun on semmonen vaihe meneillään että tuntemattomat ihmiset saa sen aluks haukkumaan ja väistämään jos ne yrittää häntä lähestyä (tämä on koulutuksen alla)... Noh, tää nainen ei ollu yksin vaan hänen takanaan laahautui yks hyvin humaltunut mieshenkilö, joka rupes huutaan semmosia asioita kuin "eihän toi koira osaa mitään" ja "Onks toi ees koira saatana" ja kuinka ajokoirat on ainoita oikeita koiria ja muilla ei ole mitään virkaa. Ja et koirat pitää kouluttaa vuoden ikään mennessä, ja et hän on joutunut tappamaan koiria ilmeisesti jos ei ole saanut niitä vuoden ikään mennessä koulutettua. "Puukkoo niskaan vaan, ei oo kivaa kuule!" Ja juttu eskaloitui niin että hänen mielestään kaikki muut koirat paitsi metsästyskoirat ansaitsisivat puukon niskaansa.
Humalaisen puhetta tietysti vaan eikä hän ollut Leppoa kohden millään tapaa agressiivinen. Leppo vaan istu kiltisti avon vieressä ja kallisteli päätä herran puheille.

Mulla oli vuosia sitten typistetty dobermann, jota pentuna luultiin niin ajokoiraks kun hovawartikskin..

Viime viikolla mun 6kk ikäsestä kääpiöbulli pennusta kysyttiin, että minkä ikäseen asti näitä voi pitää vapaana? Mahtoko miettiä mielessään, että koska pitää ruveta pelkään sitä että koira tietyssä iässä tarraa jalkaan kiinni...

Meillä tätä raidallista erehdytään pitämään usein saksanpaimenkoirana mutta yleisimmin ihmiset kysyvät että minkäs rotuinen tämä on kun on niin jännän värinen

Pakko kaivella tämä keskustelu suosta. Eilen olin päivälenkillä puudeleiden kanssa ja yksi vastaantulija jäi miun kanssa höpisemään koirista. "Eikös nämä ole kääpiösnautsereita? Tyttärellä on kaksi semmosta". Joo tota, onhan noilla turkki vähän päässyt varsinkin naamasta vähän venähtämään ja takitkin oli päällä. Mutta silti, ehkä herää kysymys että millaisia nuo tyttären kääpiösnautserit ovat :D
Kanssa puudeleista monesti kysytään, että ovatko vielä pentuja/kuinka nuoria, varsinkin jos pentu on kotona. Ikähän on vaan numeroita, terveisin Nella 14v ja Enni 11v.

Ei niinkään yllättäen Virna on vastaantulijoiden mielestä joko sekarotuinen tai karjalan karhukoira. Buhund on kuitenkin sen verta harvinainen ja Suomessa olevat mustat on laskettavissa yhden käden sormilla, kirjaimellisesti. Kihlattuni sai kuulla vähän erikoisemman rotuveikkauksen omista mustuaisistaan, kuulemma ovat suomenpystykorvia :D

Ja viimeseksi pakko heittää oma hämmennyksen aiheeni/ennakkoluuloni. Pari vuotta sitten jyrsijänäyttelyn tapahtumapaikalla oli sellanen perinteinen koirarotu juliste, jota kateltiin porukalla. Glen of imaalinterrieri tuntu hämmentävän muita eikä about kukaan sellaista ollut nähnyt. Mie taasen hämmennyin, koska luulin että se on aika yleinen terrierirotu. Kotkassa tuntu 2000-luvun alussa joka toinen terrieri olevan glenni ja siitä jäi mielikuva että yleinenhän tuo on ^^; Mutta kun tarkemmin aloin miettimään niin enhän miie glennejä ole Kotkan ja koiranäyttelyiden ulkopuolella nähnyt.

Kesällä lenkillä Helmin (chihuahua), Essin ja Oonan (villakoiria) kanssa. Takaa tuli pyöräillen mies kahden alle kouluikäisen pojan kanssa. Toinen poika huusi "isi kato tuolla on 2 koiraa! Eikun 3 koiraa! Tuo pikkukoira näyttää ihan oravalta! Ihana hassu pikkukoira!" Orava oli siis chihu Helmi. No onhan sillä pitkä turkki, etenkin häntä on kunnon puuhka. Väriltäänkin soopeli, eli pääosin ruskea. Olen itsekin sitä oravaksi sanonut, muistuttaa kyllä vähän oravaa

Meillä oli taas eilen sekarotuinen asiakas eläinlääkärissä

Pennusta ei paljon ole arvailuja tullut, mutta tuntuu ettei rotukaan ole monelle tuttu. Vihikoiran pennuksi tuota joku taannoin veikkasi.

Rotuarvauksia ei ole hetkeen tullut, mutta ihan perussetti nykyään lapsia kohdatessa on että alkavat kovaan ääneen selittää noiden mun koirien perhesuhteita. Joku on aina isi, joku lapsi ja joku äiti, ja nää vaihtelee joka kerta

Puudeleista tosi moni on kysynyt että onko ne äiti ja pentu :D Onhan nuo kyllä läheistä sukua keskenään (Nella on Ennin täti), mutta ei niin läheistä. Oon kyllä vähän pettyny ettei kukaan ole veikannu Virnaa puudeleiden lapseksi, koska onhan väri sentään sama (ja Ennillä samanlainen saparo kuin Virnalla) :D

Hmmm, mitenkähän meillä. Seropi narttu, jossa on rottweileria ja valkoista paimenta. Ekan kerran ku mammalle siitä sanoin ni toteamus oli "Siitä tulee varmaa aika hurja, kannattaa kouluttaa hyvin". Sitten kumppanini vaarin naisystävä ja kumppanin täti oli laittanu meidän kotikaupunkii sellasen paskapuheen liikkelle, että tää meidän 7kk ihmisrakas ja hyvin koulutettu (vaikka itse sanonkin) pentu olis aggressiivinen, huonosti koulutettu ja muuteki huonoluonteinen. Hyvä ku tää naisystävä ei oo nähny sitä ku pari kertaa ja täti ei kertaakaa.

^ Auts. Inhottavaa kun ihmiset jaksaa laittaa tollasia juoruja liikkeelle! Ennakkokäsitykset on aika hurjia kyllä joskus, ja tiukassa. Entistä työkaveria inhotti isojen ja voimakasluonteisten koirarotujen kuvatkin. Hän siis pelkäsi monia koiria, kun oli nuorempana joutunut pyörätuolikuntoon joksikin aikaa vahti-intoisen howavartin toimesta, ja jäänyt niin fyysiset kuin henkisetkin arvet. Toisen työkaverin kiltit chihut kun oli käymässä yhteisessä illanvietossa niin tää parikymppinen iso mies läksi istumaan huoneen toiseen nurkkaan. Joskus niitä ennakkokäsityksiä on mahdotontakin muuttaa.

Joo niin on. Itellä ei oo ennakkoluuloja mitään rotuja kohtaan, mut en tykkää pienistä koirista sen takia, koska niiden haukunta on ärsyttävää ja liian usein näkee kadulla kun joku chihuahua menee flexi pitkänä ja räksyttää jokasta liikkuvaa asiaa.