Koirat.com

Listataan rotuja, perustelujen kanssa.

Metsästyskoirat
Ulkonäkö ei vaan klikkaa yhtään silmään (paitsi weimarinseisoja )
Eikä mulla ois mitään intressiä tai käyttöä kyseisille roduille.

Saksanpaimenkoira, belgianpaimenkoira
En tykkää ulkonäöstä enkä luonteesta. Katse, ääni ja kaikki on jotenkin epämiellyttävää.
Ja se raivostuttava levottomuus.

Valkoiset pienet koirat
Turkki ja mitään sanomaton luonne.

Laumanvartijakoirat
Niin mitä mä tällä tekisinkään. Myös liikaa turkkia ja pyöreyttä mun makuun.

Villakoirat
Turkin takia. Luonne on kohdillaan isolla ainakin, pienemmistä en tiedä.

Mäyräkoirat
Tiedän vain yhden rodun edustajan, josta pidän. Muut on aivan kamalia.

Kultainennoutaja
En vain tykkää kaikkia rakastavista koirista, enkä sellaisista, jotka seuraavat kuin varjo ja haluavat jatkuvasti huomiota.

Mopsit ja griffonit, en vaan pääse yli siitä miten rumia ne on.

Terrierit. Poikkeuksena westie ja kettuterrierit joita voisin jostain syystä harkita, mutta harkitsemisen jälkeen päätyisin silti vastaukseen ei. En vaan oo terrieri-ihminen. Tulisin hulluksi noiden kettuterriereidenkin kanssa, puhumattakaan jostain russelista. Liikaa energiaa liian pienessä pakkauksessa, ei kiitos.

Bullterrieriä en kestäisi katsella, häiritsee se iso nenä.

Vinttikoirat. Ei vaan sytytä sitten mitenkään päin. Salukit, borzoit, whippetit jne vaan osuu mun silmään epämiellyttävän näköisinä, liian laihoina (vaikka tiedän että ne eivät ole) ja jotenkin luihuina.

Dobermannit. En tiedä, varmaan pelkäisin omaanikin Samaan kuuluu rottweiler. Hienoja koiria mutta ei vaan mulle. Näitä rotuja tulee säpsyttyä kun niitä vastaan tulee, etenkin rotikoita on sen verran häiriintyneitä tullu vastaan että jääny vaan takaraivoon pieni epäilys. Ymmärtänette mitä tarkoitan. En uskaltaisi ikimaailmassa myöskään ottaa dogo argentinoa, tosaa, ja niitä filoja mitä niitä nyt ikinä olikaan. Ruttuturpaiset, ruttunahkaiset isot koirat on mulle aika nou nou.

Tanskandoggi, liian iso. Ja laiha. Jos koira on iso niin sillä pitää olla paljon karvaa :) Kuuluu myös osittain edellämainitsemiini. On aika karsea näky kun doggi iskee hampaansa toisen koiran päähän, ei jää paljon päätä näkyville. Hrr.

Pinserit. Yksinkertaisesti ei kiitos.

Onpa mulla syyt

Seurakoirat
Ulkonäkö ei miellytä, tylsiä, harrastusominaisuudet kyseenalaiset.

Metsästyskoirat
Ei sitten mitään intressejä alkaa metsällä käymään.

Molossityyppiset koirat
Liian suuri ja raskas rakenne sekä pelottava ulkonäkö. Niin ja se kuolan määrä..

Pinserit, snautserit ja kaikki partasuut
Ei enää ainuttakaan piippauskonetta kiitos! Suursnautseri on uljas ja hieno koira, mutta mun makuun liian suuri. Partasuiset ei miellytä silmää sitten yhtään.

Mäyräkoirat
Pitkä runko tappijaloilla.. No thanks!

Rekikoirat ym. alkukantaiset
En ala koiravaljakkoa kokoamaan, eikä nää oo ominaisuuksiltaan lähelläkään sitä mitä koiralta toivon.

Jäljelle jää.. Kappas, paimenet, vesikoirat ja vinttarit! Paimenistakin kelpuutan vain muutaman, vinttareita ihailen lähinnä ulkonäkösyistä. Aika suppea rotuvalikoima jäi.

Cavalier King Charlesin Spanieli inhokki nr. 1 always and forever. Mielestäni yksi koiramaailman rumimpia ja ällöimpiä ilmestyksiä. Ja kaiken lisäksi tuntuvat olevan kovin sairaita. Lähipiirissä on monella ollut, ja eikös jokaisella ole jonkinsortin sydänvaivaa, epilepsiaa, korvatulehduksia jne.

Terrierit En ole koskaan tykännyt mistään terrieriroduista. AD/HD-tapauksia rumalla ulkonäöllä. No thanks.

Bichon Frise + muut pienet valkoiset koirat Rumia ja ärsyttäviä pikkukoiria. Ja sitten niillä valuu silmät, ja niiden alla menee sellainen keltainen ällö juova. Iuh.

Labradori- ja kultainennoutaja ärsyttää sellainen "minä rakastan kaikkia"-mentaliteetti mikä niillä on. Ja muutenkaan ulkonäkö ei iske ollenkaan.

Rottweiler mulla tullut kuva, että ovat aika arvaamattomia.

Suomenpystykorva Räks, räks, räks, räks, räks. Tarviiko muuta lisätä?

Lähes kaikki seurakoirat, paitsi tiibetinspanieli. Tipsut ovat kuuluneet mun elämään niin tiiviisti, että luulen omistavani aina ainakin yhden sellaisen. Alkukantainen luonne viehättää.
Muilla seurakoirilla en vain yksinkertaisesti tee mitään ja muutenkin isommat rodut viehättävät enemmän.

Kaikki trimmattavat/nypittävät/pitkäkarvaiset rodut, en jaksa eikä kiinnosta turkinhoito missään määrin.

Puettavat rodut, haluan että koira pärjää mahdollisimman pitkälle omalla turkillaan. Eri asia sitten treeneissä tms. puettavat manttelit yms.

Bordercollie, liian häsliä mun makuun. Lisäksi kaverilla on aika.. öh... mielenkiintoinen rodun edustaja ja vaikka se omalla tavallaan kovin ihana koira onkin niin... ei kiitos.

Spanielit, häseltäviä kiljukauloja.

Metsästysrodut, useimmat rodut todella hienoja ja vaikuttavia, mutta ei olisi moiselle käyttöä.

Bulldogit ja mopsi
Ulkonäkö lähinnä ahdistaa, terveystilanteet on kuitenkin suurin syy hylätä nämä rodut.

Pienet terrierit
Ei mulla pää kestäis semmosta ADHD-vieterimeininkiä.

Bordercollie
Tuntuu että näiden elämäntehtävä on tuijottaa omistajaa silmiin ja kysellä mitä tehdään seuraavaksi. Bordercolliet jotka olen nähnyt, on toiminut kun robotit käskyn alla, koirista ei ole näkynyt minkäänlaista omaa luonnetta.

Saarloos wolfhond ja se toinen samantyyppinen
En tahtoisi pelätä omaa koiraani

Laumanvartijarodut
Nämäkin jokseenkin pelottavia, ja koskaan tuskin tarvitsen tämänlaisia rotuja.

Spanielit
Ulkonäkö ei toimi sitten yhtään.

Pienet valkoiset seurakoirat
Varmaan ihan veikeitä otuksia, mutta niistä puuttuu jotain. En myöskään jaksais pitää valkoista ja pitkää turkkia puhtaana.

Metsästyskoirat
Tykkäisin monista metsästysroduista, mutta eipä ole käyttöä näille.

Siinäpä joitain mitä tuli mieleen. Suurin monen rodun luota karkoittava tekijä on kyllä liian huono terveystilanne. Listasta jäi nyt puuttumaankin rotuja, joita en terveystilanteen takia ottaisi.

Mun listasta ei kovin pitkä tule koska melkein kaikki "inhokkini" sopii yhden otsikon alle.
Miltei kaikki koirat, joiden säkä on alle ~ 40cm (karkeasti). Pienet koirat ei vaan iske, mun mielestä koiran pitää olla koiran kokonen. Lisäks mulla on se yleinen käsitys pikkukoirista, että ne on sellasia turhan räksyttäjiä, joita mami sit kotona syöttää omasta suustaan.

Karvattomat koirat. Kyllä eläimellä karvaa pitää olla. Ei vaan iske.

Näyttelylinjanen(?) sakemanni. Niin oksettavaa kateltavaa sen selkänsä takia ettei mitään rajaa.

Ylijalostetut. Eli nää minkä normaalieläminen on jalostamisella tehty turhan vaikeeks; enkkubulldogit yms lyttynaamat jne.

Mitään vammaiseksi jalostettua epäsikiötä: lyttykuonot, lyhytraajaiset, karvattomat, muut huomattavat rakennepoikkeamat...

En ottaisi mitään koulutuksellisesti vaativaa koiraa, kuten vaikka rotikkaa, tai hyperaktiivista, niin kuin bordercollie. En muutenkaan koiraa, joka vaatii harrastamista. (Ei meillä silti sohvaperunoita olla.) En myöskään niin isoa koiraa, etten pystyisi sitä fyysisesti hallitsemaan.

Bichon frise, muut pienet valkoiset ja villakoirat + tiibetinspanieli: rumia, villakoira ihan käsittämättömän ruma. (Kamala, kun kuulostaa pahalta.)

Englanninbulldoggi ja mopsi, tekee pahaa katsoa ja kuunnella.

Koirat, joita täytyy pukea kylmillä ilmoilla. Mulla menis niin hermot siihen, että kolme kertaa päivässä saisi pukea ja riisua.

Mulla nyt ei oo mitään vastaan tiettyjä koirarotuja. Yksilöitä nekin on. Yleisesti ottaen en itelle ottais kimeästi haukkuvaa koiraa, koska ko. ääni saa mun verenpaineen nousemaan äärilukemiin.

Jos nyt joku rotu mainitaan niin napolinmastiffi saa mut lähinnä surulliseksi. Se näyttää vaan niin kipeeltä

Mulla ei oikeastaan ole yksittäistä rotua mitä en ottaisi, mutta yleisesti en ottaisi mitään kovin karvaista koiraa (esim. lapinkoira), kovin suurta koiraa (esim. doggi, irlanninsusikoira), kovin aktiivista koiraa (esim. bordercollie), kovin riistaviettistä koiraa (esim. bretoni), tirmmattavaa koiraa (esim. villakoira), enkä pidä liiasta miellyttämishalusta (esim. kultainennoutaja). Enkä pidä ollenkaan lyttykuonoisista koirista (esim. mopsi), enkä paljon kuolaavista (esim. bokseri) . Tuossa nuo esimerkit ovat vain karkeita esimerkkejä, yksilöerojahan on. Itse pidä pienistä, omantahdon omaavista koirista. En toki kiellä etteikö haaveena olisi joskus omistaa dobermanni tai rotikka, mutta tuskin koskaan sellaista hankin. Yleisesti ottaen muhun uppoaa juuri saksalaiset rodut (sori ot).

Mä en ottais paljon mitään, terrierit on mun mieleen ja FCI2 ryhmässä on kivoja kans. En ottaisi myöskään mitään mikä on ylijalostettu..

Ruttukuonot ei.(bokserit, ranskikset, mopsit, griffonit, bulldoggit)
Kunnon trimmiä tarvitsevat koirat ei(bichon frise, cottonit, villakoirat)
Seurakoirat ei.
Ei metsästys-tai vinttikoiria (vaikka vinttarit on tosi kauniita, mut ei).
Tässä nyt yleisimmät.

No näitähän löytyy, yksinkertaisesti rodut tai roturyhmät joille mulla ei olisi käyttöä.
Ensimmäiseksi voisi jättää pois metsästyskoirat. Minä kun en metsästä, niin en näe tarvetta metsästyskoirallekkaan.
Pois voisi jättää myös vinttikoirat, ellen sitten joskus innostuisi juoksuharrastuksesta. (nimimerkillä haaveilee joskus hankkivansa borzoin)
Seurakoiraroduista ei löydy montaa rotua joita edes harkitsisin.
Laumanvartijat ei käy. Ei ole niille tarvetta, enkä uskoisi edes pärjääväni sellaisen kanssa.

Ei nyt tullut eriteltyä mitään rotuja, mutta on niitä kyllä sellaisiakin joilla ei vaan ulkonäkö/luonne nappaa.

Lyttykuonoiset ovat yksinkertaisesti rumia ja sairaan oloisia. Kyllä koiralla pitää kunnon nokka olla!

Trimmausta vaativat rodut on myös täysin nou nou.

Vinttikoirat vaikuttavat vaan jotenkin oudoilta. Ainakin ne vinttikset, joita olen itse tavannut, ovat hyvin pidättyväisiä ja jotenkin "persoonattoman" oloisia.

Kääpiöpinseri ja kääpiösnautseri ovat mustan listan kärkipäässä. Kaikki tapaamani ovat kauheita räksyttäjiä. Etenkin kääpiöpinsereillä tuntuu olevan elefantin kokoinen ego ja se näkyy ärsyttävänä kukkoiluna.

Löysä- tai ruttunahkaiset rodut, kuten sharpeit ja mastiffit. Mastiffit ovat muutenkin omaan makuun liian hurjan näköisiä.

Enkkubullit ovat niin sairaan ja vaivaisen näköisiä, että en semmoisen koiran kanssa haluaisi elää.

Näyttelylinjaiset labbikset, sakut. Ei vaan ymmärrä miksi ulkonäköä pitää jalostaa käyttöominaisuuksien ja terveyden kustannuksella. Myös omassa rodussa (mäyräkoira) on alkanut huolestuttavasti olemaan tällainen trendi ilmassa. Etenkin brittimäykyt on jotain ihan kammottavaa, enkä sellaista itselleni ottaisi mistään hinnasta.

Itse en ottaisi

metsästyskoiraa, sillä en metsästä, eikä minulla ole mielenkiintoa aloittaa metsästystä.

trimmattavaa rotua, sillä haluan koiran olevan helppohoitoinen turkiltaan eli turkin hoidoksi tulee riittää kampaaminen/harjaaminen.

terrieriä, sillä terriereiden luonne ei miellytä minua. Toki terrierejäkin on erilaisia ja esim. brasilianterrieriä voisin harkita, mutta muuten en ole terriereistä kiinnostunut. Ja niistä monet ovat vieläpä trimmattavia.

nakua, sillä haluan koiralla olevan karvat. Pukeminen ei olisi ongelma, mutta haluan silti koiralla olevan edes jonkinlainen karvapeite.

pientä seurakoiraa, esim. bichon frise ja mopsi, sillä useimpien pikkuseurakoirien ulkonäkö ei miellytä minua ja luonnekaan ei usein vastaa haluamaani. Myöskään mitään taskukokoista koiraa en ottaisi. Tutullani on chihun ja venäjäntoyn risteytys ja aina täytyy varoa, ettei tallo sen päälle, kun se vieläpä välillä pyörii jaloissa.

laumanvartijaa, sillä minulla ei ole tarvetta koiralle, joka vartioi omaisuuttani, eikä minulla myöskään riittäisi taidot tällaisen koiran kouluttamiseen.

vinttikoiraa, sillä niissä miellyttää vain ulkonäkö, tosin sekään ei kaikissa vinttikoiraroduissa.

rekikoiraa, sillä minulla ei ole kiinnostusta valjakkoharrastusta kohtaan.

molossikoiraa, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi todella isoja, eivätkä myöskään miellytä ulkonäkönsä suhteen.

isoa koiraa, kuten saksanpaimenkoira yms. sillä ne vaativat ison tilan esim. autossa enkä jostain syystä muutenkaan osaisi kuvitella omistavani isoa koiraa. Koiran sään olisi hyvä olla n. 50cm:n korkeudessa ja koiran pitää olla kevytrakenteinen.

Harva rotu miellyttää siinä määrin, että voisin sellaisen itelleni ottaa :D

Vinttikoirat Rumia ja ei vaan nappaa muutenkaan.

Tanskandoggi, suursnautseri yms. Liian isoja ja kuolaavia.

Sharpei ja muut sairaaksi jalostetut.

Villakoirat Ei vaan iske luonne eikä ulkonäkö.

Lhasa apso, griffonit ja muut vastaavat lyttykuonoiset Tekee pahaa kuunnella koiran röhisevää hengitystä.

Dogo argentino ja muut vastaavat liian vaativat koirat, joiden kanssa en uskoisi välttämättä pärjääväni.

^Siis, griffonit EI rohise hengittäessään Eikä muuten apsotkaan. Muista lyttykuonoista en niinkään tiedä, mutta esim griffonilla sentään on kuono esim just mopsiin verrattuna.
Näin ot:na tähän kun kaikki puikkonokkien omistajat pitävät automaattisesti sääntönä sitä, että jos koiralla ei ole kuono tyyliin "venakko" - se rohisee

Itselläni ei ole mitään varsinaista rotua, mitä en ehdottomasti ottaisi mutta tykkään roduista millä on luppakorvat. Eli pystykorvaiset ei niin viehätä, toki poikkeuksiakin on niinku faaraokoira tai podencot.
Metsästysrotua tai mitään kuolaavaa en olisi ensimmäisenä ottamassa, kuten en myöskään jättirotua niinkuin napolinmastiffi. Lisäksi todella vaativat rodut esim cane corso, dogot ym jätän suosiolla muille. Samoin rotikka, sakemanni, belggari ei oo mun rotuja koska mitkään tokoilut, purut, jäljestämiset jne ei vaan ole mun juttu.

Hmm...Tässä on melkein helpompi luetella minkälaisen koiran voisi ottaa kuin minkälaista ei ottaisi. Mä tunnustan katsovani ulkonäköä ihan reippaasti luonteen ohella. Koiran olisi oltava kevyempi rakenteinen, sillälailla että siitä näkee, että se on tehty liikkumaan, "sportti"koira siis. Tämän nykyisen kanssa olen kokenut sen jopa hiukan pieneksi, mutta alarajana säkäkorkeudessa voisin pitää noin 40cm, jos tahdon pienen eläimen hankkisin kissan. Muutenkin mahdollisimaan terveenoloisella oloisella rakenteella varustettu on mun juttu.

Mä lähtisin ensin rajaamaan pois noi metsästyskoirat, eivät yksinkertaisesti tulisi mulle tarpeeseen.
Seurakoiraakaan tuskin ihan heti valitsisin tai molossia. Seurakoirissa on varmasti kivoja koiria, muttei niissä ole mulle mitään miksi haluaisin sellaisen, molossit taasen vain, etten jotenkaan näe sellaista omistavani. tuskin koskaan tulen terrieriä ottamaan, koska jo useimmissa tulee koko "vastaan", ovat pieniä. Laumavartijatkin jäävät raskaan rakenteen nojalla pois, eikä sellaiselle ole käyttöä.

Sitten ruttukuonoiset, paljon kuolaavat, karvattomat ja löysänahkaiset jäävät multa välistä. Luonteesta taasen jättäisin suosiolla rodut, jotka pääsääntöisesti ovat "yhteistyöhaluttomia" ja tällä tarkoitan sitä, että haluan koirani pitävän tekemisestä ja nimenomaan minun kanssa. En tiedä onko mikään koira nyt tuolla termillä nimitettävä, mutta käsitykseni ainakin Basenjin itsenäisyydestä, on sellainen etten halua basenjia.

Roduista vielä mainittakoon:
Irlannin ja Skotlannin susikoira ja Venäjänvinttikoira ovat nounou.
Enkä usko, että ottaisin noutajaa koskaan, niissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei.

spanielit ei ole mun mieleen ollenkaan, varsinka tiibetinspanieli ja cavalier. En vaan tykkää.
Lisäksi kaikki vessapaperirullan/tamppoonin näköiset pikkupuuhkat ei sytytä, eikä myöskään kaikki terrierit.
Muuten kyllä löytyy paljonkin rotuja, joista pidän tai jotka ei nyt mitään inhonväreitä aiheuta, vaikken ihan mitä vaan kotiini ottaisikaan.