Koirat.com

^ hehe. mun koira haukkuu vaan mua (jos yrittää komentaa). Harvemmin kuitenkin. Ja haukkuu koirapuistossa muita koiria leikkimään. Muuten sitä ei minkään valtakunnan pyöräilijät, lenkkeilijät, ratikat ja bussit kiinnosta

edit/ niin no joo, sähän puhuitkin peuroista, hevosista, ja supikoirista, kun mä luin vaan "lenkkeilijät" :D

^ Ei meilläkään haukuta autoja yms. ellei ne aja pihaan.

MissFields:
Ei suomessa varmaankaan hirveesti, mut kyllähän tuolla maailmalla koiria jätetään vaikkapa puuhun kytkettynä.. Järjetöntä sanon minä!

^Olen kuullut, että Suomessa tapahtuu liiankin usein niin että ajetaan koiran kanssa kymmenien ja satojen kilometrien päähän, jätetään koira metsään ja ajetaan pois. Meidän toinen hurtta on luultavasti ollut tämän kohtalon kolhaisema.

^^juu, tarkoitin tietty että Suomessa.. Eipä eläimillä sen puoleen kuin ihmisilläkään ole minkäänlaisia oikeuksia joissain maissa, mutta siitä puhutaankin eri threadissä. ^Älykääpiöitä kyllä riittää ilmeisesti täälläkin. huoh. :((

Aijaa, mä oon elättäny itteeni siinä uskossa et ihmiset ois Suomessa viisaanpia.. Eivät näköjään ole! Mut onneks monet koirat saa arvoisensa kodin.

Vanis kirjoitti:

Minä ottaisin hyvin mielelläni yorkin tai maltankoiran. Mutta koska haluaisin että turkki on aina parhaassa mahdollisessa kunnossa, joutuisin tekemään töitä sen eteen toista tuntia päivässä per koira. Ei siis sovellu mulle. Lisäksi tämän rotuisten näyttelykoirian elämä on muutenkin rajoitettua, jos todella haluaa pärjätä. Eräs kasvattaja kertoi että yorkit eivät saa kävellä metsässä, eivät saa leikkiä muiden kanssa, ja turhaa rapsuttelua tulisi välttää ettei turkki kärsi. Sitä minä en pidä normaalina koiranelämänä.

Taas OT, mutta joo minäkin olen kuullut, että näyttelykoirien elämä voi olla koti/harrastekoirista poikkeavaa, mutta ehkäpä tämä on vain ääripään tapaus näyttely-yorkista Tuota harrastetaan monenkin turkkirodun parissa. Mainittakoon myös, että tunnen muutamia näyttely-yorkkeja, jotka elävät aivan tavallista pikkukoiran elämää leikkien ja lenkkeilen vaihtelevissa maastoissa. Tietenkin ennen näyttelyä kiinnitetään enemmän huomiota turkin hoitoon ja ylläpitoon.=)

Rukkaset ja fifit/ nillä ei ole mulle mitn tarjottavaa.

Collitet,Saksanpaimenet ja muut paimenet ja muut karvaset/ ei mitn tarjottavaa luonteen osalta, perus lapasia minulle.Liiallinen miellyttämisen halu on naurettavaa, ei palvele tarkoitusta.

Koiran täytyy täyttää joku tehtävä minulle,koiralla täytyy olla tarkoitus ja kapasiteetti tehdä hänelle annetut tehtävät kärsivällisesti ja omaa päättely kykyä käyttäen. Näihin kriteereihin ei sovi yllämainitut koirat.

En diggaile mistään joka ei ole molossi pohjaa tai terrierri pohjaa. Olen syvästi rajoittunut rotujen suhteen, koiran täytyy pystyä itsenäiseen päättelyyn eikä aivottomaan toimimiseen.

Mutta nämä ovat minun näkemyksiäni.

Ciara kirjoitti:

[quote=Vanis]Minä ottaisin hyvin mielelläni yorkin tai maltankoiran. Mutta koska haluaisin että turkki on aina parhaassa mahdollisessa kunnossa, joutuisin tekemään töitä sen eteen toista tuntia päivässä per koira. Ei siis sovellu mulle. Lisäksi tämän rotuisten näyttelykoirian elämä on muutenkin rajoitettua, jos todella haluaa pärjätä. Eräs kasvattaja kertoi että yorkit eivät saa kävellä metsässä, eivät saa leikkiä muiden kanssa, ja turhaa rapsuttelua tulisi välttää ettei turkki kärsi. Sitä minä en pidä normaalina koiranelämänä.

Taas OT, mutta joo minäkin olen kuullut, että näyttelykoirien elämä voi olla koti/harrastekoirista poikkeavaa, mutta ehkäpä tämä on vain ääripään tapaus näyttely-yorkista Tuota harrastetaan monenkin turkkirodun parissa. Mainittakoon myös, että tunnen muutamia näyttely-yorkkeja, jotka elävät aivan tavallista pikkukoiran elämää leikkien ja lenkkeilen vaihtelevissa maastoissa. Tietenkin ennen näyttelyä kiinnitetään enemmän huomiota turkin hoitoon ja ylläpitoon.=)[/quote]
Juu, ääripäätähän nämä tällaiset edustavat. Käsittääkseni tämä on kuitenkin välttämätöntä jos todella haluaa pärjätä parhaidenkin joukossa, niissä suurimmissa näyttelyissä. Turha sinne on vähän siihen suuntaan -turkkisen kanssa mennä kisaamaan.

Kaikki koirat jotka voi jäädä jalkoihin, chihut ja muut samanlaiset. Kaikki teekuppi koirat!

Jackrusselit. En tykkää, ovat ilkeitä.

Kingcharlesinspanielit. Joku näissäkin ärsyttää, ulkonäkö?

Tietyllä tasolla en myöskään haluaisi mitään ihan ihan äärimmäisyyksiinsä jalostettua eläintä jolla on kaikenlaisia lonkkavikoja (saksanpaimenkoira?) ja hengitysongelmia (bulldoggi) ym :P

Nämä nyt ainakin näin alkuunsa.

Mä en ottaisi isoa lyttykuonoista, esim. jotakin napolinmastiffia. Pienet lyttykuonot ovatkin sitten suosikkejani.

En myöskään ottaisi pientä valkoista koiraa, ainakaan maksimaalisella turkilla varustettuna. Moni terrierirotu on myös nou nou (esim. westie), mutta moni niistä on myöskin yes (esim. amstaffi, staffi).

Omassa maailmassani en ottaisi myöskään metsästyskoiraa, mutta tässä on jouduttu tekemään kompromissi kun tuo dreeveri on sohvaa karvaamassa. Seuraavaakin koiraa miettiessä joudun taas kerran taipumaan, mutta enköhän mä selviä ;)

Never-rotuja ovat (valko)kultainennoutaja ja cavalierit ainakin.

Mäyräkoirat ja useat molossirodut eivät miellytä mua juurikaan. En sano, etteikö näissäkin voisi olla aivan upeita yksilöitä, mutta henkilökohtaisesti eivät vain sovi mulle.

Puli, villakoiramaisen tai muun trimmattava/nypittävän turkin omaavaa en halua. Hyhhyh.
Sitten on myös paljon näitä muuten omaan silmääni rumia kuten apinapinseri, bordeauxindoggi, griffonit, löwchen, kingcharlesinspanieli ja niin edelleen.

Luonteeltaan taas en halua mitään kynnysmattoja, jotka kiipeävät vaikka peppu edellä puuhun jos sattuvat luulemaan, että omistaja heiltä sitä toivoi. Tähän nyt en viitsi yleistää mitään rotua, koska kaikilla on poikkeuksensa. Esimerkiksi pk colliet ovat minulle tällaisen käsityksen antaneet mutta tämän naapuruston kaikki pk colliet taas ovat aika rennon oloisia kavereita joilla on päässään muutakin kuin sahanpuruja.

Sitten. No, mikään pystykorvaa pienempi koira ei koonsa vuoksi miellytä. Onhan jotkut ihan söpöjä ja niin edelleen, mutta jos haluan pienen lemmikin niin sama sitten ottaa vaikka jokin jyrsijä.. Ja muutenkin pelkäisin vähän väliä tallovani tai muuten runtelevani pikkukoiran.. : D

Metsästyskoirat on hieman kysymysmerkki. Ne kun tuppaavat (ainakin omien kokemuksien mukaan) kaikki viihtymään ulkosalla ja muutenkin tällä hetkellä ja varmaan vielä viiteen vuoteen en kerkeäisi metsälle saati harjoittamaan koiraa siihen.

Lisäksi jos yksitellen lähtisi rotuja katselemaan niin varmasti löytyisi monia monia joita en ottaisi.

Saksanpaimenkoira on hieman kysymysmerkki. Se on tilanteesta riippuen sellainen minkä haluan tai sitten että en halua missään nimessä. Ainakin selkälinja pitäisi olla suora.. Tiedä sitten, ehkä viiden vuoden päästä kun uuden koiran otto olisi ajankohtaista niin se pieni sakemannipentu talouteen eksyisi. Tai sitten missään nimessä ei.. :D

Aika moni kirjoittaa joidenkin pk-rotujen, kuten sakemannien, olevan liian miellyttämishaluisia lapasia. Sinällään aika hauskaa, kun kuitenkin tuolla kaduilla näkee paljonkin niitä "lapasia", mitkä eivät tunnu pysyvän omistajiensa hyppysissä. Hyvin toimiva, ohjaajaansa totteleva ja vietikäs pk-rotuinen on kuitenkin usein jotain ihan muuta kuin lapanen, vaikka siltä voisi näyttääkin mikäli suhde omistajaan on kunnossa. Mun mielestä on komeinta ikinä, kun näkee koiran, joka toimii omistajansa kanssa saumattomasti yhteen. Ja tämä kommentti siis ihmiseltä, jolla ei ole lapaseksi mainittua rotua ja jonka koira ei toimi mutkattomasti, vaikka onkin vietittömämpi kuin moni paremmin toimiva koira.

Omia "inhokkirotuja" ovat kaikki liioitellut rodut. Eli siis liian isot, liian pienet, liian kurttuiset, liian pullottavasilmäiset, liikaa rohisevat tai liikuntaa kestämättömät jne. Samoin paljon turkinhoitoa vaativat ovat ehdoton ei. En halua että koira turkkeineen homehtuu tai mätänee, jos en jaksa käyttää sen puunaamiseen 5h normaalin metsälenkin jälkeen.

Ja täytyy sanoa että vaikea on ymmärtää sitäkään miten joku voi elää kimeä-äänisen ja paljon äänessä olevan koiran kanssa. Mun hermo ei kestäisi.

Niitä on ehkä montakin mitä en ottaisi mutta en missään tapauksessa ottaisi shelttiä ,en tykkää yhtään. Liian herkkiä ja nössöjä ja hermoheikkoja mun makuuni. En oo oikeen ikinä tykännyt.

Kriteerit, joita en haluaisi koiralla olevan:

- pieni
- valkoinen
- työläs turkki
- kova haukkumaan/metelöimään
- liian "irtonainen" vapaana ollessa
- kuolaaminen

Siinä tärkeimmät

Jos kiteyttäis, niin kaikki (pienet) seurakoirarodut ei ole ihan minun juttuni, paitsi bostoninterrieri vaikuttaa sellaiselle, että voisin vaikka ottaakin.. Lisäksi pk collie, bordercollie, saluki tai afgaaninvinttikoira ei nappaa jostain syystä yhtään, vaikka kaikki kyllä kauniita ovat. Mutta lähinnä siis villakoirat (oho, kirjotin eka villisiat ), mopsit, bichonit, chihut, shettikset, russelit, westiet jne. Varmaan on monta muutakin, mutta em. tuli nyt ekana mieleen.
Joka "inhokki" rodussa kuitenkin on aina silti joku ihana yksilö minkä voisi milloin vain napata kainaloon, että varmaksi en koskaan voi sanoa, ettenkö jotain hankkisi, vaikka nyt mitenkä sanoisin ettei tuon ja tämän rotuista tule.

En ookkaa vastannu tähän No nyt:

-villakoirat, varsinkin ne isot. ei miellytä silmää
-noutajat. Liian "kavereita". Ainaki ne joihin tutustunu, niin ei tunnu jättävän ollenkaan rauhaan kun koko ajan pitäisi silittää jne
-mäyräkoirat liian pitkuloita
-vinttikoirat liian "luisevia" (onha niillä lihaksia, mutta tykkään massiivisista eniten)
-perhoskoirat, bichon frice, jackrusselit jne pienet samantyyppiset liian pieniä ja liian kimeä ääni

Siinä muutama.. onhan nuita muitakin, mutta ei jaksa kirjoittaa kaikkia sentää.

Piimäenkeli kirjoitti:

Aika moni kirjoittaa joidenkin pk-rotujen, kuten sakemannien, olevan liian miellyttämishaluisia lapasia. Sinällään aika hauskaa, kun kuitenkin tuolla kaduilla näkee paljonkin niitä "lapasia", mitkä eivät tunnu pysyvän omistajiensa hyppysissä.

Ma oon ajatellu noi kommentit semmoisina itsensa tai omien koulutustaitojensa nostamiskommentteina. Jollekin warmasti joku sakemanni on ihan liian helppo lapanen, mutta ihan keskiwertoihmiselle se woi olla maailman kamalin, maanisin ja energisin alkeellisimpiakaan kaskyja tottelematon rakki. Koulutustaidot eiwat kohtaa, eika intressit -koiran eika ihmisen. Mullakaan ei ole lapaseksi nimettya koiraa, eika tule, koska en wain itse usko etta jaksaisin sita kouluttaa tarpeeksi ja tarjota sille niin paljon liikuntaa ja aktiwiteettia kuin se waatii.

Mitään minimaalisen pikkuruista koiraa en huolisi. Rikkoisin vahingossa (ja hinta on kohonnut vielä ihan taivaisiin "muoti-ilmiön" myötä)
Hiukan ot:Meillä ei kyllä tämä nykyinen sakemanni ole lapanen ollenkaan, todella työtä saa tehdä sen eteen että tuo toimii (ja paljon työtä on vielä tehtävä). Edellinen saku oli kyllä huomattavasti pehmeämpi ja miellyttämisen haluinen