Koirat.com

sakipe kirjoitti:


Noutajat
Se jatkuva hösellys ja hössötys..... En vaan kestä katsoa sitä. Liian positiivisia ja jatkuvasti perässä seuraavia "Hei, mitäs nyt tehdään, tehdäänkö jotain, olis kiva jos tehtäis, heitätkö kepin, ai etkö, no jos nyt ees vähän kun mä sen tänne asti raahasin, jee nyt se heitti sen kepin, uudestaa uudestaan!!".

Voi juuri tuon takia voisin noutajan ottaa! Olisi ihanaa kun olisi vierellä joku jonka kanssa olla yltiöpositiivinen! Sitten vaikka yhdessä ihasteltaisiin että "voi miten ihania muurahaisia! Lintu! Se oli varppina maailman hienoin lintu! Ja miten UPEA keppi!!! Oletko KOSKAAN nähnyt näin UPEAA keppiä?!!"

Mutta asiaan.. Nyt kun olen paljon rotukuvauksia lukenut, ainakin pari uutta rotua on tullut joita en itselleni ottaisi.

Rottweiler. Ei, ei ja ei. Koira jolla ei ole suunnilleen minkäänlaista miellyttämisenhalua ja joka on niin kovapäinen ei ole minun koirani.

Dobermanni. Voisin jopa harkita jollei tämä rotu olisi niin äärettömän aktiivinen. Mitä nyt olen lukenut useista paikoista, näistä koirista ei välttämättä löydy sitä off-nappia jos joku päivä lenkki jääkin lyhyemmäksi.

Mikä tahansa rotu joka ei tule kenenkään kanssa toimeen. Jos nyt minulle tulee koira joka jostain syystä ei pidä kenestäkään, that's fine. Mutta en erikseen halua lähteä hakemaan rotua joka suurella todennäköisyydellä rähisee muille ja syö naapurin lapset.

Villakoirat
yksinkertaisesti en ole ikinä pitänyt niiden ulkonäöstä. ovat vain mielestäni rumia. Ja turkki on, noh, melko vaativaa.

Mäyräkoirat
a.k.a. maastonakki. Hauskoja sällejä ovat, mutten itselle kyllä ottaisi. Samaan kastiin kuuluu muutkin pitkäselkäiset tappijalkaiset haukut. corgit yms.

Pommit
pari ihan kivaa yksilöä tiedän, mutta keskimäärin en pidä niiden ulkonäöstä, ja siitä että heilläkin on taipumusta kovaan kimeään räksytykseen.

Bichon Frise yms pienet valkoiset karva pallot.
Ääh, mulla on ollut pehmolelukoiria lapsena hyllyllä. Se piisatkoon näistä.

Suomenpystykorvat
koiran kuuluu sanoa "hau", tai "vuf" eikä "RäksRäksRäks..."

hirvikoirat, karhukoirat, porokoirat yms.
rumia. Jostain syystä kippurahäntäiset, pörröturkkiset koirat ei vain iske.

Myöskin esim. vanhat englannin lammaskoirat yms.
Ovat ihan kivoja, jos ne ovat jonkun muun huollettavina.

Liian seurakoiramaiset koirat on mulle ehdoton nounou. Villikset, pienet valkoset fifit ja useimmat muutkin pikkukoirat menevät tähän kastiin (schipperke ja kääkkä on poikkeukset).

Noutajat. Niiden kanssa menisi luultavasti itsellä hermot. Turha hösellys ja "rakastan kaikkia"-asenne ei miellytä. Kaverilla on noutaja joka on juuri tällainen tohelo, tuntuu välillä ettei yläkerrassa todellakaan ole kaikki kamarit lämpimiä On se kuitenkin ihan mukava silloin harvoin kun malttaa rauhottua.

Jättirodut ovat mun makuun ihan liian isoja. Niiden kömpelyys ei olisi toivottava piirre omassa koirassa, maastossa kun paljon itse tykkään liikkua.

Sitten on nämä perus bulldogit sun muut lättänaamat ja nahkakasat joista en sen suuremmin välitä.

muoks. Vielä lisään tähän vinttikoirat, ovat sellaisia luikkuja ja mulla on vaan sellanen vaikutelma että ne on kaikki kauhean arkoja.

Minnamiina kirjoitti:

- dogo argentinoa tai mitään filaa tms. tappajakoiraa. En haluaisi stressata koko ajan siitä, että pitää ennakoida tilanteita, välttää tappeluja, saada 100 % hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä ja koirista tai muuten ei tule vain remmirähjää vaan ruumiita. Ei kiitos.

Vähän OT, mutta
Kylläpä särähti korvaan tuo tappajakoira sana.. Itselläni on kaksikin kappaletta "tappajakoiria".
Toinen ei anna känniääliöiden tulla lähelle, mutta koirat ok. Toinen ei pidä toisista koirista, mutta kaikki ihmiset kavereita. Ottaen huomioon tämän toisille koirille räyhääjän; tuli reilu vuosi sitten ja on nyt yli 7v. Venäjältä tullut ja ollut vanhalla pariskunnalla aikasemmin. Eli noinkin vanhana tullut ja silti kaikki ihmiset kavereita. Ei se ulkonäkö sitä tappajaa tee.. Voi olla, että et edes tarkoittanut kirjaimellisesti, mutta voi sanoa vaikka molossityypin koiria joilla vartiointi/vahtiviettiä..
Enkä tarkoita tätä pahalla, mutta ei se ole omastakaan mielestä kiva lukea tuota '"tappajakoira" kommenttia joka puolelta..

^No onhan tuo termi "tappajakoira" melko lapsellinen noin yleensä. Tappajakoira kai on sellainen joka on tappanut, ei sellainen jonka rotukollega on jossain päin maailmaa pistänyt jonkun lihoiksi.

Fay kirjoitti:


Rottweiler. Ei, ei ja ei. Koira jolla ei ole suunnilleen minkäänlaista miellyttämisenhalua ja joka on niin kovapäinen ei ole minun koirani.

Pakko korjata kyllä, rotikkahan on palveluskoiraksi jalostettu sen jälkeen kun sen "hommat" karjakoirana ja vahtina hiipuivat teollistumisen myötä, rotikoita on jalostettu poliisien käyttöön vuodesta 1910. Luonteeseen kuuluu kuuliaisuus, hyvä ohjattavuus sekä työhaluisuus, ystävällisyyden ja rauhallisuuden lisäksi. Tosin rotikan käytöksen tulee olla myös pelotonta ja itsevarmaa, mutta esimerkiksi siskon labukka on kyllä kovapäisempi ku yksikään tuntemani rotikka.

Niin hassua lukea tätä topicia, itse kun aina rakastun milloin mihinkin uuteen rotuun ja jollei järki sanoisi muuta olis mulla semmonen lauma, että!

Oikeastaan ainoa nou nou omalla kohdallani on liioitellun ruttukuonoiset koirat ja turkkirodut, jotka ovat hankalia myös arjessa.

Nutti kirjoitti:


Pakko korjata kyllä, rotikkahan on palveluskoiraksi jalostettu sen jälkeen kun sen "hommat" karjakoirana ja vahtina hiipuivat teollistumisen myötä, rotikoita on jalostettu poliisien käyttöön vuodesta 1910. Luonteeseen kuuluu kuuliaisuus, hyvä ohjattavuus sekä työhaluisuus, ystävällisyyden ja rauhallisuuden lisäksi. Tosin rotikan käytöksen tulee olla myös pelotonta ja itsevarmaa, mutta esimerkiksi siskon labukka on kyllä kovapäisempi ku yksikään tuntemani rotikka.

Shhh.. Mies haluaisi rotikan ja minä en. Nyt ei saa sanoa että rotikka olisikin ihan kiva koira..

Siis onhan tuo totta mitä kirjoitit ja oikeastaan itse vain sorruin liian kärkkääseen tekstiin. Ehkä olisi parempi sanoa että se on kova(päinen) verrattuna moneen muuhun rotuun jota olen miettinyt. Tämä siis vain omien mielikuvien perusteella siitä mitä nyt olen rodun edustajia tavannut. Haluan mieluummin pehmiksen kuin koviksen.

Luulin vastanneeni tähän, mutta nähtävästi en ollutkaan.

Suurin kriteeri on koko, mä en halua pikkukoiraa. Ainoita poikkeuksia on corgi (joka mun silmissä on jo aika pieni) ja ranskis (ainakin siskon ranskiksella oli ego isompi ku yhdelläkään bokserilla).

Sitten, ei...
- trimmattavaa koiraa. Furminator ja kumisuka on ainoat vehkeet, joita voisin/jaksaisin/viitsisin koiran turkille näyttää.
- nakua koiraa. Karvoja pitää kuitenkin olla.
- *räksräksräksräksräksräks*
- *piippiippiippiippiippiip*

Jos jotain rotuja/ryhmiä pitää mainita, niin vahvimpina mieleen tulee seuraavat:
- bichon mitä vaan. Ei karvapalleroille!
- mäyräkoira. Mulla kokemusta vaan kiukkuisista yksilöistä - ja on ne kyllä tosi rumiakin.
- griffonit. Rumia ku mitkä ja liian pieniä.
- collie ja sheltti. Ne on vaan liian pitkäkuonoisia enkä koskaan jaksaisi ihmisten "lassie/minilassie" -juttuja.
- vinttikoirat näyttää luihuperineen ja häntä koipien välissä -asentoineen ihan ihmeellisiltä.

Fay kirjoitti:

Mies haluaisi rotikan ja minä en.

Se on kyllä jännä kun aina miehet on niitä ketkä haluaa perheeseen rotikan.

boxerowner kirjoitti:

- griffonit. Rumia ku mitkä ja liian pieniä.

Mä olin ihan varma että pidät griffonien ulkonäöstä tai ainakin sileiden kun olet bokseri-ihminen. Monilla boksereiden omistajilla kun on myös griffoneita. Mutta olin väärässä.

Nutti kirjoitti:

[quote=Fay]
Rottweiler. Ei, ei ja ei. Koira jolla ei ole suunnilleen minkäänlaista miellyttämisenhalua ja joka on niin kovapäinen ei ole minun koirani.

Pakko korjata kyllä, rotikkahan on palveluskoiraksi jalostettu sen jälkeen kun sen "hommat" karjakoirana ja vahtina hiipuivat teollistumisen myötä, rotikoita on jalostettu poliisien käyttöön vuodesta 1910. Luonteeseen kuuluu kuuliaisuus, hyvä ohjattavuus sekä työhaluisuus, ystävällisyyden ja rauhallisuuden lisäksi. Tosin rotikan käytöksen tulee olla myös pelotonta ja itsevarmaa, mutta esimerkiksi siskon labukka on kyllä kovapäisempi ku yksikään tuntemani rotikka. [/quote]

Ja meiän rotkula on ihan vässykkä verratuna meidän staffiin, joka nyt kuitenkin on käyttötarkoitukseltaan seurakoira...Nyt viime aikoina oon sattuneesta syystä törmänny 10-20 erilaiseen rotikkaan ja näistä ainoastaan yksi on ollut oikeasti kova ja ns. vaikea koira, tosin tässäkin perimällä on selkeä merkitys kun taustalla on kovanluokan käyttö(suojelu)koiria niin sitä luonnetta pitää silloin löytyäkin. Kaikki nämä rotikat on kuitenkin olleet hyvin avoimia, ystävällisiä ja nimenomaan yhdessä tekemisenhaluisia, jonka itse ajattelen olevan juuri sitä miellyttämisenhalua. Musta aina tuntuu että meidänkin likka totttelee melkein pelkällä ajatuksen voimalla ja voin ihan rehellisesti sanoa, että se ei varmasti johdu siitä että ohjaaja ois niin osaava ;)

monna83 kirjoitti:

Se on kyllä jännä kun aina miehet on niitä ketkä haluaa perheeseen rotikan.

Joo ja tiedätkö mikä vielä oli syynä juuri tälle rodulle?

"Se on niin hyvän näköinen ja voimakas!"

Ai no sittenhän se otetaan.. Luulen että seurustelen miehen kanssa.. TYYPILLISEN miehen..

Fay kirjoitti:

[quote=monna83]Se on kyllä jännä kun aina miehet on niitä ketkä haluaa perheeseen rotikan.

Joo ja tiedätkö mikä vielä oli syynä juuri tälle rodulle?

"Se on niin hyvän näköinen ja voimakas!"

Ai no sittenhän se otetaan.. Luulen että seurustelen miehen kanssa.. TYYPILLISEN miehen.. [/quote]

Mun entinen mies olis kans halunnu rotikan ja juuri tuosta samaisesta syystä. Hohhoijaa. Ja sillä miehellä ei pysys ees puudeli käsissä, niin lepsu äijä ettei mitään rajaa. Toivon totisesti ettei koskaan toteuta haavettaan.

^ Meillä ei ole lepsu mies mutta siltikään tuo mieheke ei sovi millään tavalla rotikan (tai muunkaan koiran) omistajaksi. Meillähän mies hankki 6 vuotta sitten rotikan (siis tuon meidän Lexan) siitä syystä koska: a) minä erehdyin kyseisestä rodusta kerran sanomaan että haluan joskus tulevaisuudessa rotkun. b) rotikka niin coolin näköinen koira. Jostain kumman syystä tämä hänen hankintansa on nykyään täysin minun koira. Ei siis ymmärtänyt eikä ymmärrä vieläkään että kyllä tuollainen koira vaatii "vähän" muutakin kuin kierroksen kylällä kerran päivässä jossa isäntä käy sitä esittelemässä.

evvk kirjoitti:


Mun entinen mies olis kans halunnu rotikan ja juuri tuosta samaisesta syystä. Hohhoijaa. Ja sillä miehellä ei pysys ees puudeli käsissä, niin lepsu äijä ettei mitään rajaa. Toivon totisesti ettei koskaan toteuta haavettaan.

Ymmärrän täysin sen että joku tietty koira halutaan jonkun tietyn, hassunkin ominaisuuden vuoksi, mutta kyllä rotuvalinnan pitäisi hieman syvemmälle ulottua kuin siihen että rotu on nätti/pieni/iso/voimakas/kivan värinen/pitkäkarvainen/tv:stä tuttu. Ihan oikeasti ärsyttää ihmiset jotka haluavat vaikka nyt chihuahuan koska se on pieni ja sitten kun kysyy että "kai siinä nyt jotain muutakin on kuin se koko?" niin vastaus on "ööö" ja iso kysymysmerkki keskellä naamaa. Koiraa nyt vain ei tulisi ottaa vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella ilman että yhtään miettii sopiiko sen luonne itselle IMO.

Tosin, kyllä ainakin itse syyllistyn siihen että hylkään jonkun rodun ulkonäöllisten seikkojen vuoksi. Eikä se syy ole edes se että esimerkiksi en jaksaisi turkkia hoitaa, vaan ihan vain se että rotu ei miellytä omaa silmää.

***Muoks***
Hahaa.. Voi sitä pettymystä kun meille seuraava koira tulee.. Ei muuten ole sitten rotikkaa nähnytkään! Kaikki koirarodut jotka olen miehelle esitellyt mielestäni hyvinä rotuina muistuttavat kuulemma pesusientä.

Voi voi.. Saa raukka sitten totutella viemään pesusientä mökille.

Arvatkaas, kenen idea meillä oli hommata rotikka? No, ta-daa, miehen tietysti. Tosin syynä oli se, että hän oli nuorena ollut jonkin verran tekemisissä rotuikoiden kanssa ja ihastunut rotuun jo silloin. Itse en kokenut olevani niin osaava kouluttaja, että olisin voinut rotikkaa ottaa vielä ja ehtona olikin, että mies kouluttaa itse ja sukupuolen on oltava narttu (ehkä vähän pehmeämpiä). Hyvin tuon kanssa on mennyt, yllätyin tosiaan minäkin tuosta ohjaavuudesta ja kuuliaisuudesta mitä noilta löytyy, kunhan vaan rajat on kunnossa ja tiedossa molemmilla. Määrätietoisuuttahan se kouluttajalta/omistajalta vaatii, sekä tekemistä, koska kyseessä on kuitenkin työkoira.

Fay kirjoitti:


Ymmärrän täysin sen että joku tietty koira halutaan jonkun tietyn, hassunkin ominaisuuden vuoksi, mutta kyllä rotuvalinnan pitäisi hieman syvemmälle ulottua kuin siihen että rotu on nätti/pieni/iso/voimakas/kivan värinen/pitkäkarvainen/tv:stä tuttu. Ihan oikeasti ärsyttää ihmiset jotka haluavat vaikka nyt chihuahuan koska se on pieni ja sitten kun kysyy että "kai siinä nyt jotain muutakin on kuin se koko?" niin vastaus on "ööö" ja iso kysymysmerkki keskellä naamaa. Koiraa nyt vain ei tulisi ottaa vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella ilman että yhtään miettii sopiiko sen luonne itselle IMO.

Silloin kun sain luvan mieheltä kolmanteen koiraan niin mulla ei muita kriteertejä ollut kuin lyttykuono ysi ryhmästä. Mietin bostonia, mopsia ja ranskista mutta sitten tuli vastaan griffon. Kun kuulin/luin netistä että siitä on olemassa myös sileä versio ja vieläpä black&tan värisenä, niin päätin että tuollainen meille tulee kun on kuin minirotikka. Luonteeseen en juuri perehtynyt, se oli vain pääasia että jaksaa yhtä pitkillä lenkeillä kuin nää meijän isot koirat. Ja ei mennyt kauaa kun b&t värinen sileä griffon sitten tuli. Ja siitä meni reilu puoltoista vuotta niin tuli toinen, karkea täysin musta versio. Ja tälle tielle on jääty. Kyllä näitä pitää aina olla se pari jaloissa pyörimässä.

Nutti, onko teillä mies pysynyt Taran hoidossa mukana vai onko teillä käynyt samoin kuin meillä Lexan osalta?

^On pysynyt, tosin tottakai minä olen sekaantunut mukaan myös aika tavalla, eihän sitä malta pitää näppejään erossa, varsinkin kun on toisen eka itse kouluttama koira. Siis miehellä on koulutusvastuu, ja lenkkeilee Taran kanssa säännöllisesti (Tarahan on miehellä aina kotona, kun mä olen Iitun kanssa työreissussa). Silloin kun ollaan molemmat kotona, hihnalenkit teen yleensä yksin kahden koiran kanssa (tosin raskauden edetessä ei varmaan pysty kohta enää, sen verran repivää voi tuon Taran remmirähinä välillä olla), mutta metsässä/uittamassa käydään joko aina yleensä kaksistaan tai mies käy yksin molempien kanssa (harvemmin). Enemmänkin voisi tietysti tehdä/kouluttaa Taran kanssa, mutta ihan tyytyväinen olen tähän tilanteeseen. Mulla olis haaveissa päästä johonkin toko-ryhmään tässä syksymmällä, kunhan jään kotiin, sais tuolle koiralle vähän toleranssia muihin koirakoihin, se kun tosiaan kilahtelee välillä mun kanssa lenkeillä (miehen kanssa vähemmän).

No mä oon sit poikkeus ja meille tuli kyllä rotkula mun halusta :D ei sillä, ettäkö miehellä ois ollu mitään sitä vastaan ;)

Fay kirjoitti:


Dobermanni. Voisin jopa harkita jollei tämä rotu olisi niin äärettömän aktiivinen. Mitä nyt olen lukenut useista paikoista, näistä koirista ei välttämättä löydy sitä off-nappia jos joku päivä lenkki jääkin lyhyemmäksi.

Aktiivinen joo, mutta kyllä kaikki tuntemani dobberit nukkuvat aina sisätiloissa. :) Ja jos ei osaa rauhottua, niin kyllä on hermoissa jotain vikaa. Mulla aikuiselta dobberilta leikattiin nisästä rasvapatti tuossa alkuvuodesta, ja hyvin se 3 viikkoa nukkui vain, vaikka lenkit jäi lyhyeksi ja sai ulkoilla vain remmin päässä. Dobberi kyllä tosin tarvitsee vapaana lenkitystä ehdottomasti, hihnalenkitys ei ihan aikuisten oikeasti normidobberille riitä.