Koirat.com

Uusi palsta ja uudet kujeet. Aloitaan taas keskustelua niistä roduista joita ihailet, joista haaveilet, mutta joita sinulla ei vielä ole eikä mahdollisesti koskaan tulekaan.

Allekirjoittanut on rotujen suhteen hyvin moniruokainen. Pidän useista eri tyyppisistä koirista, mutta mulle maksimi koiramäärä on kaksi, joten sen mukaan mennään.

Saksanpaimenkoira on mulle rhodesiankoiran jälkeen vaihtoehto numero yksi. Saksanpaimen mulle vielä tulee. Se on varma. Piti oikeastaan tulla jo tänä keväänä, mutta pentue josta olisin pennun halunnut, ei sitten koskaan toteutunutkaan, joten mulle tuli toinen rhodesiankoira. Saksanpaimenkoirassa on sitä jotain. Eniten mua viehättää rodun käyttöominaisuudet ja monipuolisuus.

Rottweiler on hyvin kiinnostava myös. Harrastuskoiraksi voisin rotikan ottaa.

Espanjanmastiffi, tiibetinmastiffi, keskiaasianpaimenkoira ja etenkin komondor ovat rotuja joita voisin harkita, jossa mulla olisi mesta tai lauma jota ne vahtisivat. Komondor on tehnyt muhun äärettömän syvän vaikutuksen jo vuosia sitten ja ole niihin käynyt tutustumassa niiden kotimaassakin. Kun vaan asuisi landella...

Bostoninterrieri, jos mulle joskus tulee pieni koira, niin se on bostoni. Ne on niin hauskoja, isoja koiria pienissä vaatteissa.

Faaraokoira on aivan äärettömän kaunis. Farkkua mulle tuskin koskaan tulee, mutta ihailen niitä kaukaa.

Eli mikä/mitkä rotu/rodut kiinnostavat ja miksi? Minkä/mitä koiran/koiria omistat tällä hetkellä?

Tanskandoggi, tiibetinmastiffi, mastiffi: Ihailen molosseja, mutta en oiken tiedä, mitä tekisin semmoisella. Ne ei sovellu harrastuksiin, joista tykkään. Jos olen eläkkeellä tarpeeksi hyväkuntoinen, ehkä sitten vosi tulla molossi. Tai sitten, jos en joskus enää haluaisikaan harrastaa näitä nykyisiä lajeja.

Bullterrieri: Mielenkiintoinen pikkukoira, jollaisen joskus haaveilsin omistavani. Ehkä sitten, kun pääsen eläkkeelle.

Dobermanni: suuri haaveeni, jota en uskalla toteuttaa. Pidän rotua itselleni liian vaativana ja aktiivisena.

Nöffi: Ihana nallekarhu. En usko tällaista ikinä hankkivani, ihailen vain ulkonäköä kaukaa, luonteeseen en ole edes tutustunut.

Metsästyskoirat, jotka toimivat tarkoituksessaan hyvin. Ihailen koiria, jotka työskentelevät hyvin siinä lajissa, johon ne on jalostettu. Joku kanalintukoira perheeseen vielä tuleekin, ehkä jo seuraavaksi koiraksi.

Saksanpaimenkoira: upea rotu, jota olen harkinnut seuraavaksi pk-koiraksi. Aika näyttää, tuleeko sellainen meille joskus. Tällä hetkellä riittää yksi aktiivisesti harrastava ja yksi huvikseen harrastava.

Whippet, Unkarinvinttikoira: Kauniita linjakkaita juoksioita. Unkarilaisten luonteeseen olen päässyt kurkistamaan ja luonnekin vaikuttaa mahtavalle. Whippet ihastuttaa sekä ulkonöllään, että luonteellaan. Ehdottomasti harkitsemisen arvoisia rotuja.

Muoks. Multa löytyy nyt kaksi rhodesiankoiraa. Tämä rotu on kyllä vienyt sydämen mahtavalla luonteellaan ja komealla ulkonäöllään. Silti seuraavaksi tulee jokin muu rotu (vaikka vannomatta paras). On niin paljon mielenkiintoisia rotuja, että varmasti löytyy vielä muitakin mahtavia, kuin rhode.

Kyllähän minä aina haaveilen ties mistä koirista, mutta kyllä yksi on ylitse muiden: dobermanni. Jo pikkutyttönä ihastuin sen ulkomuotoon ja sitten vähän vanhempana kun jo muitakin ominaisuuksia tajusi tutkia, ihastuin siihen vielä enemmän. Tällä hetkellä (eikä ihan lähitulevaisuudessa) ei tule kysymykseenkään, erinäisistä syistä ja etenkin koska koen rodun vielä liian vaativaksi, mutta jonain päivänä sellainen toivottavasti täältä löytyy.

muoks, Täällä asustaa tällä hetkellä brasilianterrieri. Seuraava koira tulee luultavasti tämän vuoden puolella ja tulee olemaan myös brassi. Kaksi koiraa onkin sitten ihan tarpeeksi.

Mulla tällä hetkellä bortsu ja sekarotuinen bortsumix. Jos pitäisi rotua vaihtaa niin vaihtoehtoina olisi.

Australianpaimenkoira Monipuolinen harrastuskoira moneen lajiin.

Hollanninpaimenkoira lk Tähän olen ihastunut vasta jokin aika sitten. Mukavan oloinen rotu moneen menoon. Nimenomaan lyhytkarvainen holsku mielyttää.

Rottweiler Nuorempana olin suuri rotikkafani! Vieläkin rodusta tykkään. Voisin sellaisen ottaa joskus pk-lajeihin kaveriksi.

Beauceron Ääh tää unohtui! Voisin ehdottomasti ottaa. Löytyisi potkua moneen menoon.

Pienistä roduista en löydä mieluisia vaihtoehtoja. Cavalieri minulla on (viettelee eläkepäiviään vanhemmillani) ja ehkä joskus eläkepäivillä sellaisen voisin ottaa kaveriksi.

Olen haavellut niiiiiin monesta eri rodusta, mutta nyt on tiibetinspenieli noussut ylitse muiden. Koiran ulkonäkö ei sinäänsä ole mikään "unelma", koska olen aina pitänyt ns. "susimaisista, koiran kokoisista koirista". Mutta koska haaveilen jo ensimmäisestä omasta koirasta (jota ei vielä moneen vuoteen varmasti tule), tipsu on kaikkein sopivin ja käytännöllisin niin luonteeltaan kuin kooltaankin

Upeita ja kiinnostavia koirarotuja on kyllä aivan liikaa. Kokeillaan..

Belgianpaimenkoira ja sakemanni: Ihailen suunnattomasti ihmisten kanssa mielellään työskenteleviä koiria ja olisikin upeaa joskus omistaa malinois, mutta epäilen suuresti omalla kohdalla mahdollisuuksia harrastaa suojelua yms "täydellä teholla". Lisäksi oma rhode on välillä kuin paraskin pk-koira, heti toiminnan loputtua piippaamassa lisä-äksönin perään, joten toinen vinkulelu lisää tässä huushollissa, nou tänks.

Azawakh, sloughi, magyar agar: Vinttikoirat. Sulavuutta, voimaa ja upea ulkonäkö. Aiemmin kokemus vinttareista rajoittui lähinnä whippeteihin, jotka ovat aivan liian pieniä omaan makuuni. Mutta nyt olen tutustunut ja perehtynyt edellä mainittuihin ja joihinkin muihinkin vinttikoiriin ja olen myyty. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että koiraharrastuksista juurikin ne juoksulajit ovat minun juttuni, niin tulevaisuudessa vinttikoira olisikin luonnollinen valinta seuraavaksi roduksi. Lisäksi vinttikoirissa on jotain samaa kuin hevosissa, liekö sitten juurikin se sulavuus ja liikkumaan luotu kroppa, joka viehättää. Eikö juoksukoira ole luonteva jatkumo ravureiden (ja ratsujenkin) kanssa viihtyneelle ihmiselle?

Laumanvartijat: Tästä kirjosta ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa, josta haaveilen. Kaikki laumikset herättävät sanatonta kunnioitusta ja ehkä vähän pelkoakin. Toivoisin, että asuisimme miehekkeen ja koirien kanssa joskus keskellä ei mitään maatilalla, jossa voisi olla laumanvartija tai kaksi tekemässä luontaista työtään.

Arktiset pystykorvat: Tässä taas rotuja, joita ihailen suuresti "työkykyisyyden" ja uskomattoman ulkonäön vuoksi. Mikäli asuisi pohjoisessa, omistaisi lääniä ja ympärillä olisi liikkumatilaa, niin rekivaljakko olisi tavoiteltava juttu. Rekivaljakkoharrastus olisi itselle varmaas "se"-juttu näiden rata- ja maastojuoksuharrastusten lisäksi.

Kolmas koira saa luvan tulla tuossa joskus 5 vuoden päästä ja 99% varmuudella se on joko toinen rhode tai vinttikoira.

Seuraava koira tulee olemaan(näillänäkymin) Kooikerhondje. On kompaktin kokoinen ja omaa silmää miellyttävä harrastuskoira. Pääasiassa siis agility koiraa etsiskelin ja tämä rotu osui silmään kun agilitystä luin joskus juttua lehdestä. Mutta se toinen koira on vielä tällä hetkellä haaveena vaan...

Mudi on tullut ihan viimeisimpänä ja kilpailee ehkä vieläkin hiukan tuon Koikkerin kanssa toisen koiran paikasta...

8 ryhmästä löytyy suosikkeja:
Esim. kummatkin springerspanielit miellyttää ja sopisi muuten paitsi kokonsa puolesta meille toiseksi koiraksi... saattaapa jompi kumpi silti meillä joskus hamaassa tulevaisuudessa vielä asustaa.
Noutajista haaveilen tollerista, mutta en tiedä tuleeko noutajaa tämän labbiksen jälkeen enää tähän perheeseen...

Dalmatialainen ja Rhodesiankoira miellyttävät silmää, mutta en oikein osaa selittää, että miksi kumpaakaan rotua en suostuisi itselleni ottamaan, ehkä luonne...

Vinttareista Whipetti on kaikista paras ja miehen suosikki, mutta itse en ehkä vinttaria koirakseni ottaisi... tähänkään en osaa sanoa kunnon syytä...

Bordercollie ja australianpaimenkoira miellyttävät myös ulkonäöllisesti, mutta aktiivisuutensa takia en varmastikaan tule sellaista koskaan omistamaan.

Vanhana mummona voin sitten ottaa sen kiinanharjakoiran Kun en enää isoja/keskikokoisia koiria pysty lenkittää

Kiinnostavia rotuja on maailma pullollaan, lähes joka koirassa on jotain hyvää mistä pidän. Omistan corgin ja beauceronin, jotka ovat sydämeni vieneet, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo..

Malinois tai sakemanni: Komea ulkonäkö ja varsinkin käyttöominaisuudet Jos suojeluun joskus innostun enemmän niin malinois muuttaa siinä vaiheessa meille.

Amerikanakita: Aivan mahtava ulkonäkö, varsinkin avokki rakastunut näihin. Mutta harrastekoiraa kun haluan pitää ei tää ehkä oo paras vaihtoehto. Ehkä sit joskus kun on kämppä keskellä ei mitään.

Laumanvartijat: Jokin näiden ulkonäössä viehättää täällä myös, isoja pelottavia nalleja. Jälleen harkinnassa kun on lääniä mitä vahtia.

Cavalier: Ehdoton ykkönen eläkepäivien ratoks

Mun seuraava koira on ehdottomasti bordercollie! Pitihän tämänkin jo olla, mutta kävi samanlailla kuin ridgebackille ja pentue jäi toteutumatta, joten vaihdoin rotua varmuuden vuoksi helpompaan.
BC:ssä on aina miellyttänyt se aktiivisuus, ominaisuudet ja monipuolisuus. Plus että ne tietenkin myös miellyttävät silmää!

Mutta nyt olen yllättänyt itseni haaveilemasta dobermannista. Enpä ikinä olis uskonut, että niistä kiinnostun, mutta jotenkin tämän nahkan kanssa olen alkanut toivomaan erilaista haastetta koiran koulutuksessa ja juuri sitä koiran kovuutta. Dobberin aika ei ole mitenkään päin ihan vielä, mutta varmasti joku päivä (ruskea dobberinarttu... )

Lapinporokoira on myös alkanut kiinnostamaan, mutta voi olla että jää koirahankinnoissa bc:n jalkoihin...paimenissa on myös monta hienonkuuloista rotua, mutta jos ikinä turkkirotua haikailen niin voisin harkita partacollieta, onko iloisemman näköistä koiraa nähtykään ?

Saluki on vinttikoirista eniten se omalta tuntuvin.

Mitäs te luulette, mitkä haaveista tulette toteuttamaan vai jääkö nämä isommalta osin haaveiksi?
Haaveillahan saa aina, eikä tietenkään vielä voi tietää miten käy, mutta jos kuitenkin pitäisi yrittää ennustaa, niin mitkä rodut vielä astelevat talouksiinne?

Itse luulen, että saatan "jumittua" bc-dobberi-nahka linjalle, vois olla hieno kolmikko ;)

Mulla ei tällä hetkellä ole koiraa eikä tulekaan ennenkuin elämä on varmemmilla urilla. Mutta, jos joskus se ok -talo sieltä maalta saadaan niin meille tulee berni. Ihan vain sillä että se on oiva seurakoira ja saiskin olla mukana kaikessa mahdollisessa. Lisäksi uskoisin että se toimis ihan hyvänä talonvahtina. Onhan sillä myös harrastusmahdollisuuksia jos niistä sattuis innostumaan, mutta ihan kaveriksi ja jokapaikanhöyläksi se tulisi. Ja onhan niillä aika rakkaan näköiset naamat Helpohko koulutettavuus ja sopivan itsevarma mutta omistajaan kiintyvä, uskollinen ystävä. Voiko parempaa enää olla? Ei kyllä täytä mun ulkonäkökriteereitä, mutta eipä ne tärkeimmät olekaan. Vaihtoehtoina olivat myös leonberg, eurasier ja porokoira, mutta aika ajoin ja pitkällä aikavälillä kun ollaan noista roduista keskusteltu niin berni päätyi ykkösvaihtoehdoksi. Enkä mä jaksaisi sitä porokoiran räksytystä, jokainen mun tapaama ja tuntema yksilö on aikamoinen kiljuntalaite (pieni otanta, 4 yksilöä, mutta tuntemiinsahan sitä aina vertaa)

Saksanpaimennin. Ne vaan on mun mielestä upeita, älykkäitä koiria ja oikein koulutettuina mahtavia seuralaisia joka paikkaan. Mulle ei moista kyllä ikinä tule koska en halua niin vaativaa koiraa enkä usko että musta olis niin aktiiviseen elämäntapaan ja onhan siinä koulutettavaa. Samaan kategoriaan kuuluu myös malinois. Siinä vain on sitä jotain.

Husky/ malamuutti. Voih. Mä vain melkein tipun polvilleni noiden edessä. Mahtavia alkukantaisia, upeita koiria. En vain usko että voisin ikinä tarjota niille sen kaltaista elämää kuin ne kaipaavat. Saan siis aina ihailla niitä vain kaukaa.

Olishan noita.

Edit. Pyreneittenmastiffi. Siinä olis kans semmonen mua kiehtova koira, mutta miellyttämishalu taitaa olla aikalailla luokkaa nolla. Lisäksi kun kokoa on kuin hevosella ja koulutuksessa pitäis käyttää mielikuvitusta niin veikkaan että oltais match made in hell. Mutta muutoin kiehtois kyllä.

Edit2. Eipä ole ok taloa maalla, mutta on rivari ja säännölliset työrytmit. Ja se berni. Eli ei tarvi enää siitä haaveilla, paitsi uusista samanlaisista

Husky on mullakin sellanen joka saa kyllä sydämen läpättämään. Ja tuossa heti kun repäsen ja muutan pohjoseen poroja viljelemään, ni otan sinne huskeja tarhaan. :D

Nöffi olisi kyllä kanssa ihana, sellanen nalle. Eikähän sen vissiin pitäis isosta koostaan huolimatta olla mikään "mahdoton" kouluttaa. Joten tiedä vaikka sellainen joskus ilmaantuisikin, kunhan kämpän koko antais myöden. :)

Dobermanni tai rottweiler olis ykkös valinta, jos saisin töissä koiraa pitää mukanani, silloin koulutuskin olisi hieman eri luokkaa.

Meillä on pitkäkarvainen collie, ja rotuna se sopii niin täydellisesti mun makuun luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta, että saattaa olla että tulisin omistamaan pelkkiä collie pehkoja ellei miestä olisi.

Muistakin roduista kuitenkin tykkään:

Berninpaimenkoira: Näistä suloisista nallekarhuista oon tykännyt aina, mutta todennäköisesti meille ei koon puolesta semmoista tule kuitenkaan.

Australianpaimenkoira: Tässä olisi rotu joka vielä menee collie-ihmisen makuun mutta on jo vähän miehekkäämpi ja rohkeampi rotu miehelle. :D Hyvin todennäköisesti seuraava koira onkin aussi, sen kanssa voisi sitten harrastaakin kun collien kanssa se estyi lonkkien takia.

Partacollie: Mies on haaveillut partiksesta jo pitkään, alkuun en ollut niin innoissani mutta kyllähän ne vaan on suloisia lurppanoita. :)

Paimenkoiraihmisiä siis kuitenkin. :)

Mulle ehdoton ykkönen nyt ja aina tulee olemaan siperianhusky. Meille ei sellaista kuitenkaan koskaan varmaan tule.

Tällähetkellä kotoa löytyy kääpiöpinseri ja lk-chihuahua.

Isovillakoira = mun salainen haaveeni En tiedä mikä siinä oikein viehättää! Voisi olla hauska harrastuskaveri!

Länsigöötanmaanpystykorva Jos pikkukoira meille joskus muuttaisi niin se olisi göötti. Harkinnassa göötti olikin jo ja pentue katsottuna, mutta meille tulikin sitten yllättäen tuo hovarontti-kodinvaihtaja.

Leonberginkoira Ulkonäkö, luonne...iso mutta liikkuvainen koira :) Kaunis kuin mikä!

Nämä kaikki haaveet on ihan toteutettavissa, ei mitenkään mahdottomia :)

Heh, niitä on paljon. Olen koirarotujen diletantti. "Oma" rotuni on siis mudi, ja tähän rotuun olen erittäin tyytyväinen eikä mulla ole pienintäkään aikomusta "vaihtaa" rotua. Kroatianpaimenkoira taas on niin identtinen rotu mudin kanssa, että en lisää sitä kiinnostavien rotujen listaan, koska mudionkroaattionmudi, eikä minulle ole väliä onko seuraava koira mudi vai kroaatti. Mutta niitä ehkä-sitten-joskus-rotuja:

Lakelandinterrieri Ehdottoman kiinnostava pikkukoira, jollainen meille kyllä varmaan velä joskus tulee. Pienet terrierit kiinnostavat ylipäätään ja lakelandi on noussut ylitse muiden. Olisi kiinnostavaa kokeilla miten tällainen pelaa rauniokoirana.

Amerikanstaffordshirenterrieri Minulla on vähän kaksijakoinen kiinnostus rotuihin. Toisaalta rakastan alkukantaisia paimenia, toisaalta pidän suuresti molossityyppisistä koirista. Amstaffi on yksi rotu joka miellyttää todella paljon niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta.

Kelpie Jos joskus koetan muun rotuista pk-koiraa kuin mudi, haen Ruotsista kelpien.

Viiriäiskoira Hurjan kiinnostava ja kivan oloinen rotu, jota minulle tuskin koskaan tulee koska en metsästä.

Saksanpaimenkoira Sitten kun tulen vanhaksi ja haluan helpon pk-koiran, hommaan käyttöpuolen saksanpaimenkoiran.

Espanjanmastiffi. Kun maalle muutetaan niin haluan ehdottomasti joskus tämmösen!

Mua on alkanut kiinnostaa ihan älyttömästi greyhoundit, mutta saa nähdä tuleeko mulle sellaista ikinä. Oon rodusta lukenut kovasti ym, mutta saa nähdä. Kauniita koiria. Myös lähempää ( eri persooniin) olisi kiva tutustua kyseiseen rotuun.

FC 2-ryhmään kuuluvista koirista melkein kaikki miellyttää omaa silmää. Molossiroduissa eritoten on kyllä sitä jotain.

Tanskandoggi on kyllä niin uljas koira että. En kyllä varmaan koskaan tule omistamaan, ihailen vain nurkan takaa. Tai ehkä sitten joskus kun on tilaa enemmän, vaikka kyllä moni yksiössäkin pitää... Silti. Luonnekin tuntuu olevan kohdillaan tällä suurella koiralla.

Bullmastiffi. Kunnioitusta herättävä komea koira. Muutaman kerran olen kaverin bullmastiffia käyny kattomassa ja on kyllä kunnolla koulutettuna aivan mahdottoman letkeä tapaus. Iso körmy kuin mikä mutta leppoisa kotona, tosin vieraita koiria ei siedä yhtään. En kyllä todennäköisesti koskaan tule tätäkään omistamaan, varmaan turhan vaativa meikäläiselle.

No minullakin kyllä Siperianhusky ja Alaskanmalamuutti hivelee silmää kertakaikkiaan. Todella kauniita koiria, mutta harmittavaa että mulla ei ehkä koskaan tule mahdollisuutta tarjota tarpeeksi roduille ominaista tehtävää, niin ihailen näitäkin vaan kuvista.

Suursnautseri, mahdottoman komea risuparta. Tällainen koiruus kyllä vois asuttaa meidän kotia joskus hamassa tulevaisuudessa. Harrastusmahdollisuudet kohdillaan, luonteesta en vielä tarpeeksi kyllä ole saanu selvää. Tutuilla kyllä riiseni on että ehkä sitä pitäisi joskus käydä moikkaamassa. Metsässä seikkailu kuulemma on koiran mieleen, mikä on suuri boonus. Itsekin tykkään samoilla edestakaisin metiköissä.

Tällä hetkellä täällä asustaa kohta vasta 5 kk täyttävä bokserin alku, että toiset koirahaaveet siintää kyllä hyvin hyvin kaukana. Jos mulla joskus useampi koira on, niin vähintään yksi niistä tulee kyllä varmaan aina olemaan boksu. Sen verran olen tuohon rotuun nyt kyllä tässä ihastunut.

Ihan ehdoton ykkösrotu on bordercollie ja sellainen olisi tarkoitus seuraavaksi ottaakin. Niissä vain tuntuu olevan kaikki se mitä mä koiralta toivoisin.

Dobermannit on alkanut hurjasti kiinnostamaan ja jos joskus mulla vaan rahkeet riittää moisen koiran kouluttamiseen ja sen kanssa harrastamiseen, niin voisin ihan tosissani kuvitellakin ottavani tällaisen.

Työlinjainen saksanpaimenkoira on myös yksi haave, jonka toteutuminenkin on uskoakseni ihan mahdollista sitten joskus.

Ja jos joskus tähän taloon pikkukoira eksyy, niin se tuskin on mikään muu kuin griffon. Ovat kyllä vieneet mun sydämen, vaikken pikkukoirien saati lyttykuonojen ylin ystävä ole koskaan ollutkaan.

Mua kiinnostavat koiratyypit on aika hyvin linjassa. Mun makuun koiralla pitää olla pystyt korvat, peruskoiran rakenne, turkkia ei kauheasti, mutta niin että pärjää talvisin pukematta ja kooltaan jotakuinkin keskikokoa, olematta silti liian raskas. Miellyttämishalua täytyy löytyä niin, että riittää harrastuksiini. Riistaviettiä ei mielellään vaikka lainkaan.

Omia rotuja on lappalaiset, eli lapinporokoira ja suomenlapinkoira (tosin näistä jälkimmäisistä hyvin valikoiden, vähempikarvaiset miellyttää, pörröt ei). Lapinporokoiria tulee varmaan aina olemaan, kun on minulle monessa suhteessa täydellisesti istuva rotu.

Muita kiinnostavia rotuja on mm
Mudi: mahdollinen seuraavan koiran rotu. Rodussa paljon asioita jotka miellyttää, muutamia asioita jotka ei niin miellytä. Kokonaisuutena voisi kuitenkin olla aika passeli.

Belgit: laitetaan laajasti erittelemättä tarkemmin karvanlaatua, koska minulle se ei ole niin oleellinen juttu, vaan tärkempi on se sopiva yhdistelmä. Rotu, joka mahdollisesti tulee minulle joskus, jos se sopiva löytyy sopivaan aikaan. Belgit on ollut se "oma rotu" lapsesta saakka, kun niiden kanssa tullut kakarasta pyörittyä enempi ja vähempi. Tullut kuitenkin myös vastaan paljon nitä vikoja, joten olen melkoisen tarkka mistä koiran otan/ottaisin. Siksi ei ole tällaista vielä kotiin päätynytkään, vaikka vuosia on näitä tullut katseltua "sillä silmällä".

Saksanpaimen: Mahdollinen ajatus, jos sopiva yksilö sattuisi löytymään sopivaan aikaan. Vikapuolena terveys ja monien yksilöiden liiallinen raskaus omaan makuuni. Ei kuitenkaan poissuljettu vaihtoehto.

Huskyt: Ehkä yksiä kauneimpia koiria, mutta tuskin minulle tulee ikinä. Vaikka moni juttu täsmää toiveisiini, niin harrastuspuolen toiveeni ei vaan istu tähän rotuun. On niitä kuitenkin upea ihailla.

Muitakin miellyttäviä rotuja toki on, mutta tässä tämä on "kärki".