Koirat.com

Pienistä koirista tällä hetkellä eniten kiehtoo bostoni. Ihanan kuuloinen luonne, energinen ja sopeutuvainen koira. Griffoni ja mopsi myös kiehtoo, mopsin terveys vaan on niin surkea et jää haaveeksi ellei tilanne ala paranemaan.

Berninpaimenkoiraa oon katellu sillä silmällä aika kauan. Yhteistyöhaluinen ja ihanan elämänasenne yhdessä paketissa.

Nöffi kuuluu mun listoille. Nallekarhu jonka luultavasti hemmottelisin pilalle.

Harvinaisemmista koiraroduista on tullu viimeaikoina tutkittua kaita sekä Phu Quoc ridgebackiä. Näitä ei meille luonnollisesti koskaan tule, mut mielenkiintoisia epeleitä yhtäkaikki.

Alaskanmalamuutti on ollut jo ihan pikkupennusta asti ollut yksi lemppareistani. Ottaisin ihan milloin vain, mutta tilat eivät anna periksi eikä varsinkaan harrastaminen onnistu tällä hetkellä, joten kaukainen, mutta toivonmukaan ei mahdoton haave =)

Samassa sarjassa muutin kanssa pyörii myös jämtlanninpystykorva, mun mielestä se vaan on niin komea koira.

Bullterrieri on jotenkin vain ihana. Muutamia yksilöitä livenä nähnyt ja saanut tutustua niihin niin pihalla kuin ulkona, aivan mahta rotu ja jotenkin minunlainen niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin

Bostoninterrieri on mun salainen intohimon kohde.. Ei vaan voi selittää, jotenkin vain kolahtaa ja kovaa.

Sitten on nämä lapsuudesta mukaan tarttuneet lempirodut, suomenajokoira ja mäyräkoira, joiden kanssa elänyt koko elämän.

Saksanpaimenkoiraa en voi sanoa, koska semmonen on. Jos kuitenkin jätetään huomiotta kaikki ne ominaisuudet, joita mä koirassa kaipaan, niin husky, greyhound ja whippet on ihania rotuja, joista pidän kovasti. PK- roduista tykkään belgianpaimenkoirista lähinnä malinois muunnoksesta, ja australianpaimenkoirista. Dobberi on kanssa kiinnostava rotu. Tällä hetkellä kuitenkin sellainen fiilis, että sheefferi on ja pysyy mulla rotuna aina
Ehkä sitten kun oon vanha mummo, enkä voi enää koirien kanssa kauheesti harrastella, mun nurkista saattais löytyy pari greyhoundia tai whippetiä. Ennen ei whipukkaa listalta löytyny, mutta kun äiti hankki koiran, whippetin, on Netta kyllä valloittanu ja vakuuttanut mut omalla olemuksellaan :D
Netta- whipukka: (tässä kuvassa vielä vähän pennun pyöreyttä naamassa)

Shetlanninlammaskoira - Tämä rotu on ollut aina suosikkini, jo lapsena ihastuin täysin. Ensin ihastuin ulkonäköön, ja luettuani enemmän, uskoisin näillä olevan hyvin oikeanlainen luonne, sellainen minulle sopiva. Kaikki sheltit joita olen nähnyt livenä paremmin, ovat olleet todella ihania tapauksia. Seuraava koira tulee aika varmasti olemaan sheltti.

Corgi - Näihin olen vasta hiljattain ihastunut, olen nähnyt corgeista kuvia, ja sen vuoksi kiinnostuneena aloin tutkimaan corgeja enemmänkin. Voisi jopa olla minulle passeli rotu, mutta ei sitä tiedä tuleeko minulla koskaan olemaan corgia. Näin eräs päivä pitkäkarvaisen corgin ja olin ihan myyty! Harmi vain että ilmeisesti pitkä turkki tällä rodulla on virheellinen, ja minä kun haluaisin näyttelyissä käydä.

Saluki - Tästä rodusta olen kanssa tykännyt jo kauan. Ovat ulkomuodoltaan niin upeita, kaikista vinttareista tykkään, mutta saluki on ehdoton ykkönen. Niissä vain on pari asiaa mitkä mietityttää, luonteen puolesta siis, niin ei tiedä otanko koskaan salukia. Ehkä joskus, joskus pitkän ajan päästä.

Ja nyt minulla on siis novascotiannoutaja. Toista tolleria minulle ei enää tule, hieno koira minulla on, hyvin ollaan pärjätty, mutta tämä rotu ei vain ole minulle sopiva.

Laumanvartijat, ne on lumonut minut ihan totaalisesti luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan. Tosin en tule sellaista hankkimaan ennen kuin on sitä maata ja oma talo, sekä mielellään lampaita tms mitä saisivat vahtia. Keskiaasianpaimenkoira on ehdoton suosikkini laumiksista.

Amerikanakita on hurmannut minut olemuksellaan, niiden luonne on sellainen mistä tykkään koirissa sekä tutustuttuani pariin yksilöön olen varma että tällainen joskus on minullakin. Mutta sitten hamassa tulevaisuudessa.

Ranskanbulldoggi on ollut jo pitkään "ehkä jo seuraava koirani"-listalla, sekä minä ja avo ollaan tähän ihastuttu. Ne ovat niin persoonallisia ja vekeitä otuksia, joilla silti riittä tarmoa ja luonnetta. Mahtavia pakkauksia.

Muita salaisia haaveita mulla on mm. bouvier, suursnautseri, borsoi ja irlis, mutten tiedä tuleeko mulla silti koskaan olemaan moisia.

Tällä hetkellä kotona on Walesinspringeri ja vanhemmilla toinen. Ihana rotu ja just niin mulle sopiva, mutta seuraavaksi tulee mitä todennäisimmin rotu muuttumaan. Seuraavat rodut on vaan semmosia ihastuksia, en ole tarkemmin tutustunut sopisiko mulle vai ei.

Akita Inu ja Amerikanakita sitten kun on tilaa ja luotan itseeni kouluttajana tarpeeksi niin toinen näistä! Pikkukoiraversiona Shiba voisi sopia.

Husky ja Malamuutti, kuten monella muullakin, niin kauniita, mutta tuskin tulee mahdollisuutta ottaa koskaan.

Toivottavasti löydän miehen, joka haluaa käydä metsällä, niin ottaisin heti Jämtlanninpystykorvan. Ihana rotu, lapsuudenkodista tuttu.

Kiinnostusta olisi kovasti myös Rhodesiankoiraan ja Dalmatialaiseen, sekä myös Appenzellinpaimenkoiraan ja Berniin. Niin, ja Espanjanvesikoiraan... Kyllähän näitä löytyy

Melkoisella varmuudella koiralleni jossain vaiheessa tulee koirakaveri tai ainakin niin haaveilen. Seuraava koirani on toivon mukaan iso, vaikka eipä nykyisessä pienessäkään mitään vikaa ole. :)

Tällä hetkellä ykkösenä seuraavan koiran roduksi on kelpie, koska agility on se laji jota koiran kanssa olisi eniten tarkoitus harrastaa ja kelpie on siihen tarkoitukseen oiva. Muutenkin mielyttää koiran luonne ja ulkonäkö.

Bokseri Tarkemmin ottaen bokseria, ei ole tällä hetkellä, mutta on joskus ollut ja ehkä tulee joskus olemaan. Aivan ihania eloisia koiria, joiden kanssa elämisestä ei hauskuutta puutu.

Belgi groenendael Tai toki muutkin belgit kiinnostaa, mutta ulkonäön perusteella juuri tuo muunnos mielyttää eniten. Toiminnanhaluisilta ja tempperamenttisilta koirilta vaikuttavat, mutta saattavat olla liiankin tempperamenttisia mun kouluttettavaksi kenties...

Saksanpaimenkoira Rotu, josta olen aina haaveillut, ja haaveeksi taitaa jäädä. Upean näköisiä ja hienoja työkoiria.

Bedlingtoneita meillä tulee toivottavasti aina olemaan. Mutta niiden lisäksi kiehtoo seuraavat rodut...

Mudi on paimenista ehkä se kiehtovin. Jos löydän itsestäni tavoitteellisen koirankouluttajan niin se voisi olla hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä vaihtoehto olis nahka eli lk collie.

Eläkepäivien pikkukoiria on toki pohdittu myös (myös siltä varalta että selkä hajoaa lopullisesti ja pienempi olisi kätevämpi). Niiden kanssa olen vatvonut linjalla: italiaano, kiinanharjakoira tai joku muu karvaton. Näissä mietityttää niiden terveystilanne.

Todennäköisesti tähän laumaan astelee kuitenkin seuraavana rotuna joku oikea juoksija. Luultavasti whippet. Tai mahdollisesti cirneco. Eksoottisemmatkin juoksijat kiehtoo ja azawakh on sellainen että sydän pysähtyy aina hetkeksi kun sellaisen näen. Niiden luonteesta en vaan tiedä tarpeeksi että osaisin sanoa siihen juuta tai jaata.

Kun mulla on enempi aikaa ja energiaa niin vois tulla karkeakarvainen ibiza tai ehkä esim puolan- tai unkarinvintti. Tavallaan kaipailisin isompaakin koiraa.

Heti kun avo ihastuu turkin hoitoon niin meille astelee valkoinen isovilla uros. (never)

Onhan noita :)
Irlis. Upea, arvokkaan oloinen jättiläinen. Ehkä joskus isona, ei ollenkaan mahdotonta.

Amerikan akita, malamuutti, Upeita, oikeita, koiran näköisiä koiria. Ehkä am.akita vois meille joskus tulla, sitten kun kokemusta on paljon enemmän. Mieskin tykkää.

Länsigöötanmaanpystykorva. Tässä talossa on ja tulee aina olemaan yksi pötkö. Tällä hetkellä se on corgi, ehkä joskus voisi kokeilla tuota ruotsalaista serkkua, ikuinen suosikki corgin ohella jo lapsesta asti!

Muita upeuksia ovat kaikki isot vinttikoirat, rotikka, laumikset. Mutta yritän aina ajatella järkevästi ja tällä hetkellä musta tuntuu, että corgi on mulle se the rotu. Luonne on mulle sopiva, samoin energiataso. Mikäs siinä, corgi on hieno koira ja luonteeltaan hyvin suuri!

Nämä karvattomat roduthan minulla tietysti lähellä sydäntä, mutta muita kaukaa ihailtuja
-vinttikoirat, erityisesti italiaanot kiinnostaa ihan oikeasti. Ehkä joku päivä meillä joku vinttari onkin.
-weimarinseisojan ulkonäkö on aina kiehtonut. isäntä metsästää, joten siinä mielin voisi olla ihan passeli meille. En kylläkään tiedä rodun luonteesta juuri mitään.
-pinsereiden, rhodesiankoirien, kääpiöpinsereiden ja staffien ulkonäkö kiehtoo mutta jälleen kerran en tiedä luonteesta juuri mitään.

Äkkiseltään nämä nyt tuli mieleen. Onhan näitä varmasti enemmänkin mutta taas ei pää toimi.

Voi kun tulisi pitkä lista, joten laitetaan muutama (rodut aikalailla molossia)

napolinmastiffi, ihana limalinko, joku siinä viehättää. Rodusta ei kyllä ole kauheemmin tietoa.

amstaff. Luonne ja ulkonäkö kohdillaan. Ehkä joskus, toivottavasti.

bullterrieri. Ihana munapää ja jääräpää.

Cane corso ja dogo canario. Mitäs näistä sanois.. Mielenkiintoisia rotuja, upeita ilmestyksiä.

Hysky ja alaskanmalamuutti. Pienenä oli hirvee kasa alaskanmalamuutti paitoja ja kaikkea krääsää. Ne sinisilmäiset!! En usko, että tulee. Pitäisi asua maalla ja pelottaisi koulutus. Vaikuttaa vaikealle koulutettavalle.

Miehellä olisi tanskandoggi tähän. Se haluaisi. Minua pelottaa enemmän se kun se niin iso ja minä 160cm tantta, joten se vetelis minua mennen tullen

Ja täällä asustaa ihmisten ja muiden ötököiden lisäksi Dogo argentino n.2v narttu ja pitbull vähän yli 7v uros.

Landseer on mitä luultavimmin seuraava rotu, joka meille tulee, sopii niin luonteeltaankin kuin käyttöominaisuuksiltaan meille (vesipelastus tarkoitus aloittaa). Plus että oon aina ollut kiinnostunut noista "nallukoista" eli nöffeistä, landseereista ja leoista. Ainoa, mikä huolettaa vähän, on turkin kanssa pelaaminen, että kuinka paljon sitä saa sitten harjata ja kuinka paljon tuo mm. hiekkaa sisään.

Tanskandogit on komeita ja saa nähdä josko meille joskus sellainenkin tulee, tosin terveystilanne huolettaa. Ja kuitenkaan sillä ei mitään varsinaista käyttöä olis, joten saa nähdä. Mulle on tärkeää, että koiralla on jokin käyttötarkoitus, vaikka sitä ei välttämättä sellaisenaan toteutettaisikaan.

Mäyräkoira, varsinkin karkeakarvainen on miehen listoilla ykkösenä ja voi olla että jos joskus pientä koiraa ollaan hommaamassa niin on aika korkealla asteikossa. Oma ehdoton lemppari pienistä koirista on westie, on jostain syystä aina ollut, enkä edes oikein osaa sanoa, että miksi.

Kaukaa ihailen laumanvartijoita, huskyja ja alaskanmalamuutteja, samoin kuin staffeja, bordeauxindoggia ja mastiffeja, mutta meille niitä tulee tuskin koskaan tulemaan omistukseen asti.

Kaikki karvattomat rodut ovat aina kiehtoneet, aluksi olin kiinnostunut lähinnä kiinanharjakoirista, mutta nyttemmin kiinnostusta on eniten amerikankarvatonterrieriä ja meksikonkarvatonkoiraa kohtaan. AHT:n luonteesta en tiedä mitään, enkä niihin sen tarkemmin ole muutenkaan tutustunut, mutta näistä pienemmän luokan karvattomista koirista ulkonäöllisesti miellytävämpi kuin esimerkiksi harjis. Lisäksi rotu ei ole FCI:n hyväksymä, joka hieman toki häiritsisi näyttelyharrastusta. Xolo (suuri ja keskikokoinen) taas sitten on vienyt sydämeni täysin, vaikka niitäkään en ole livenä juurikaan tavannut (itse asiassa Murronin xolot taitaa olla ainoat joihin olen livenä tutustunut). Ulkonäöllisesti ja useiden luettujen luonnekuvauksien perusteella kuitenkin erittäin vahva ehdokas seuraavaksi koiraksi!

Toisaalta taas toivoisin seuraavalta koiralta hieman enemmän harrastuspotentiaalia kuin nykyisiltä, jolloin xolo ei ehkä ole sitten kuitenkaan se nappivalinta. Sydäntä lähellä ovatkin myös esimerkiksi bokserit, joilta löytyisi myös sitä harrastuspotentiaalia enemmän. Kuitenkin jos nyt ihan oikeilla jäljillä olen, niin rodun terveydentilanne ei ole mitenkään ruusuinen, joten olen vähän niinkuin jo hylännyt koko idean boksujen suhteen. Pk-roduista löytyy myös muita, joiden luonne miellyttää, mutta ulkonäöllisesti en ole löytänyt vielä mitään erityisen iskevää sieltä suunnalta. Ja kyllä, olen todella niin "turhamainen", että haluan koirani myös näyttävän kivalta että sitä jaksaa katsella ;).

Lisäksi sekä ulkonäöltä että luonteeltaan (joskin eri tavalla kuin pk-roduissa) minua miellyttää venäjänvinttikoira, mutta se menee vielä kauemmas harrastuskoiralistallani kuin xolo, joten ei ainakaan seuraavaksi sellaista. Ehkä otan venakkoja sitten eläkepäivien seuraksi :D.

Kyllähän noita rotuja oikeasti löytyisi vaikka pilvin pimein, joita itselleni voisin/haluaisin ottaa, mutta listasin tähän nyt niitä todennäköisimpiä vaihtoehtoja. Voin sitten 10 vuoden päästä tulla katsomaan tätä tekstiä ja todeta, ettei yksikään näistä roduista ikinä päätynyt mulle

kyllähän noita löytyy...

chesapeakelahdennoutaja tulee joskus meidän huushollissa olemaan, ei kuitenkan vielä piiitkään aikaan, vasta kun omat taidot koulutukseen ja kasvatukseen riittää.mun mielestä niin komea, voimaa huokuva koira ja luonteeltaan juuri sellainen jonka haluaisin.sitten joskus...

irlanninvesispanieli tällainen tulee myös joskus olemaan, sitten kun jaksan panostaa enemmän turkinhoitoon. niin ihania pellejä ja omalaatuisen näköisiä otuksia.

tanskandogi haluuun!niin ihania lempeitä jättilläisiä, mietityttää vaan terveystilanne, nuoruuden kasvuvaihe, osaanko ruokkia oikein ym. lisäksi en oikein tiedä mitä tuollaisella tekisin :) ja söis meidät varmaan vararikkoon.

kiharakarvainen noutaja tämä oli jo vahvana ykkösenä toista koiraa ajatelessa, kaatu kuitenkin siihen että sopivaa pentuetta ei ollu tiedossa. kuitenkin vielä todella vahvasti mietinnässä.

bordercollie, nahkacollie, malinois tai muu belgari olen aina pitänyt paimenkoirista, niiden luonteen ja sisäisen palon takia, myös beuceron kiinnostaa, tosin menee taas hieman vaativampaan kastiin.

amstaffi aivan mahtavia persoonia, niin hyväntuulisia ja silti sopivan kokoisia, voisi olla ihan harkittava rotu

tanskalaisruotsalainen pihakoira vaikka en muuten pidä pienistä koirista, niin nuo ovat aivan mahtavia!!isoja koiria pienessä koossa.

tiibetinspanieli mun must-have eläkeläisrotu.

viimeisenä mutta ei vähäisimpänä nöffi vähän sama kuin tanskandogissa, en tiedä mitä sillä tekisin, mutta silti se olis niin kiva

Mulla on tullut mietittyä ittelleni vähän vaikka ja mitä rotuja vaikka mistä roturyhmistä, joten aika kaikenkirjavaa sakkia tästä listasta löytyy.

Ensimmäisenä vinttarit, erityisesti isot ja lyhytkarvaiset, tosin kaikki muutkin iskee ja kovaa. Unkarinvinttikoira, espanjanvinttikoira, greyhound... Jonkunlainen iso vinttari on jossain vaiheessa tulossa satavarmasti. Skotlanninhirvikoira kävisi myös!

Seuraavaksi koiraksi tulossa hyvinkin todennäköisesti rhodesiankoira. Tässä paketissa toimii käyttöominaisuudet ja ulkonäkö oikein täydellisesti.

Myös noi "wannabe-vinttikoirat" ibizanpodenco ja faaraokoira kiinnostaa kovasti.

Toisaalta kiinnostaisi myös jossain vaiheessa kokeilla jotain paimenkoiratyyppistä noitten vinttareiden tai muuten alkukantaisten rinnalle. Lk hollanninpaimenkoira ja belgianpaimenkoira tervueren miellyttäisi ulkonäön puolesta, mutta jos joskus paimenen tahdon niin tuskin kumpikaan noista mulle muuten sopii.

Pakko tähän listaan pistää myös dobermanni. Joka kerta, kun tapaan tuttujen dobbereita, iskee kuume kyseistä rotua kohtaan, ja joka kerta vakuutun entistä enemmän että ei kyllä todellakaan ole rotu mua varten.

Sitten on vino pino rotuja, jotka ei mulle kävisi alkuunkaan, mutta ottaisin jos olis paremmat edellytykset jne., mm. isovillakoira, kiinanharjakoira, bracco italiano...

Toisin kuin Joxololla, multa löytyy italiaano mutta kovasti aikeena/haaveena olisi joskus saada xolo, tosin miniversio. Mutta saas nähdä, kovin ajankohtainen juttu se ei ole. Karvattomat on aina ollu sydäntä lähellä, kovasti oli tarkoitus ottaa perulainen ekaksi koiraksi, mutta päädyin kuitenkin erinäisten syiden takia italiaanoon, joka onkin ihan nappirotu mulle. Mutta joskus se karvaton tulee vielä.

Kääpiöbullterrieri on kans jostain määrittelemättömästä syystä kiinnostava. En tiedä tuleeko multa koskaan löytymään tällaista, mutta kovin mielenkiintoisilta veijareilta vaikuttavat. Ja jostain syystä tuntuu ihan omalta.

Sellaisia etäältä ihailtavia rotuja on kans shiba, bedlington ja dalmis, mutta näistä en ole ottanut niin paljoa selvää että viitsisi edes oikeasti harkita.

Jostain syystä ei muut vinttarit ole sellaisia joita oikeasti voisin itselleni kuvitella. Kovin kauniita ja persoonallisia tapauksia kyllä, mutta aina tökkii joku. Italiaanoissa siis pysytään.

Irlanninsusikoira rotuna pienestä pitäen ollut lähellä sydäntä, luonteensa ja kehonsa puolesta myös minulle sopiva, aika näyttää kun toista koiraa otan että otanko tämän vai pk-koiran.
Belgianpaimenkoira (tervu ja gronttu) Niinkuin sanoin niin seuraavaksi koiraksi olisi ihana saada hieman enemmän sitä miellyttämishalua ja oma hinku olisi päästä pk-lajeja harrastamaan. Nämä belgit ja Mudi nyt on enää pk-koirista valinnan alla. Molemmissa luonne ja ulkonäkö viehättää + niiden avaamat tiet harrastuksiin laajemmaltikin + mahd kilpailuihin.
Amerikan akita on myös jo vuosia ollut silmässäni, mutta tuntuu että se tulee, jos on tullakseen, vasta kun talo sieltä maalta löytyy.

Lista olis oikeasti varmaan lyhyempi jos sais listata mitä EN ottais Mutta tuossa nyt nuo päällimmäiset mistä on tarkoitus oikeasti tullakin minulle koira.

Näitähän ois monta...
Isosveitsinpaimenkoira Pentueita ei vaan suomessa juurikaan synny, mutta tällainen toivottavasti meille vielä tulee.
Ranskanbulla olisi ihana, mutta se lyhyt kuono (hengitysongelmat?) ja mahdolliset iho-ongelmat mietityttää.
Molosseista kiinnostaisi monikin rotu..mutta yhteensopivuus doggien kanssa mietityttää..

Niille jotka tanskandoggista haaveilee; ei ole koon eikä koulutettavuuden puolesta mitään mahdottomuuksia nämä. Terveysongelmat ovat juttu erikseen tietenkin. Sopivat mun mielestä harrasteluunkin ja vahtiviettiähän näiltä löytyy.

[ot] Mä en ymmärrä, miks 99,9% ihmisistä on sitä mieltä että jos koiralla on lyhyt kuono, sillä on automaattisesti hengitysongelmia [/ot]

Mulla itselläni ei taida olla mitään "ylitse muiden" kiinnostavaa rotua (paitsi tämä oma tietty ) Minua miellyttää koirat, millä on luppakorvat - jostain syystä pystykorvat on nou-nou. Mieluummin myös pieni kokoinen ennemmin kuin mikään isohko.
Siitä huolimatta, esim faaraokoira tai podencot viehättää, vaikka niillä onkin pystyt korvat.
Isoista viehättää myös afgaani, mutta en ikinä kuvittele hoitavani sitä turkkia Aivan liikaa työtä mulle.

Eli pienet ja luppakorvaiset on enempi mun juttu

^ Mä olen siis ymmärtänyt kyseisen rodun kohdalla näin olevan, siis omistajien ja eläinlääkärin puheista Samoin olen ymmärtänyt boksereista, mutta sekin siis omistajien puheista pääteltynä. Lyhyt kuono sinällään ei ole ongelma