Koirat.com

^No tottahan tuo, että koiralla jolla on lyhyempi kuin normikuono on todennäköisesti suurempi riski olla "hengityshäiriöinen" (perhana mikä sana ) mut toisaalta taas, ei se kuonon pituus aina siihen liity
Ranskiksia en niin tunne, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Belggarit, grotsku ja tervu erityisesti. Ala-asteella ihastuin näihin, kun kaverin siskolla oli kaksi belgiä ja silloin jo aattelin, että joskus mulleki tollanen! Oli niin upeen näkösiä, energisiä ja aina valmiita toimintaan ja silti kuitenki myös mussukoita.

Aattelin aluks, että näitä tulee vaikka kuinka paljon, mutta nyt ku rupesin oikeen kunnolla miettimään ni ei tuu oikeestaan enempää mieleen sellasia, mitä oikeesti harkitsisin nyt tai lähitulevaisuudessa. Hyvä niin, ni ei tuu ongelmia kun mietitään seuraavaa rotua.

Mulla on tällä hetkellä schapendoes ja bordercollie ja en haaveile kovinkaan monesta muusta rodusta, mutta yksi on pysynyt haaveenani jo yli kymmenen vuotta. Se on hyvin toisenlainen luonteeltaan kuin nämä kaksi paimenta.

Ja se rotu on basenji. Basenjissa viehättää kaunis ulkonäkö ja kissamainen luonne. Vaikka pidän koiran luonteessa tärkeänä tällä hetkellä tottelevaisuutta ja nopeaoppisuutta, viehättää silti basenjikin ja voin hyvin kuvitella joskus ottavani sellaisen.

Mulla on tällä hetkellä kohta 1,5-vuotias shetlanninlammaskoira, joka on tuntunut oikeen sopivalta rodulta itselle. Kuitenkin on monta rotua, jotka kiinnostaa:

-Colliet: olen ihastunut nahkacollieen, pehkotkin on hienoja, mutta jotenkin omaa silmää on miellyttäny aina lyhytkarvaset koirat ja sellanen ois kiva saada vaihteen vuoksi.
-Bordercollie kiehtoo rotuna myös, mutta hiukan epäilyttää sen aktiivisuus. Hienoja koiria, jotka on tavattoman monipuolisia.
-Mua kiinnostaa myös basenji ja olen ihaillut niitä jo kauan. Hiukan epäilyttää, että basenji vois olla hiukan liian itsenäinen ja kissamainen rotu tuon "seuraan sinua kaikkialle"-sheltin jälkeen.
-Terriereistä mua miellyttää eniten sileäkarvainen kettuterrieri.
-Australianpaimenkoira on myös kiinnostava rotu, mutta vaikuttaa haastavalta. Aussin voisin ottaa, kun kokemusta kertyy.

Eli mua miellyttää kovasti paimenkoirat, siinä ryhmässä on varmasti monta rotua, jotka voisin ottaa, noi nyt päällimmäisenä mielessä. Joukkoon on eksynyt pari tollasta ihan erilaista rotua, joiden luonteisiin pitäs tutustua hiukan tarkemmin, että voisin arvioida niiden sopivutta paremmin.

Mua on aina kiehtonut käyttölinjainen mali. Siinä paketissa vaan on kaikki: työintoa, räjähtävää voimaa ja spottinen ulkonäkö. Lähes kaikki paimenet yleisestikin ottaen viehättää tämän nykyisen kakaran myötä. Ehkä sit joskus..

Mulla on näitä rotuja ihan hirveästi. Välillä sitä on jopa kade ihmisille, jotka ovat löytäneet sen oman rotunsa.

Bokseri on yksi kiinnostuksen kohde ja on hyvinkin mahdollista että sellainen meille seuraavaksi tulee. Bokserin yksi ehdottomista eduista on, että se kelpaisi sekä mulle että miehelle. Silti välillä miettii löytyisikö meille joku vielä osuvampi rotu.

Rhodesiankoiraa olen myös miettinyt jossain välissä ja rodussa kyllä houkuttelee mm. monipuolisuus. Iso koko vaan tökkii, kun tuntuu että etenkin urokset ovat järjestäen aivan valtavia ja siinä kärsii kyllä rodun sulavuuskin silloin.

Appenzellinpaimenkoira on yksi mahdollinen rotu. Siinä oikeastaan epäilyttää vaan turkinlaatu (tykkäisin ehkä mieluummin ihan lyhyt ja sileäkarvaisesta) eikä ulkonäkö muutenkaan sillä tavalla sykähdytä kuten monissa miettimissäni roduissa. Sen sijaan jos joskus päätyisin isomman ja himpun raskaamman koiran hankkimaan, se varmaan olisi isosveitsinpaimenkoira, jossa vaan on sitä jotakin.

Pinseri on myös yksi rotu jota olen miettinyt. Kompaktin kokoinen ja moneen menoon soveltuva. Olen vaan saanut kuulla niin paljon varoitteluja piippailevista pinsereistä että taidan skipata ihan suosiolla.

Bullterrieri on yksi tosi vahva vaihtoehto jos en seuraavaa koiraa hankkiessani haluaisikaan harrastus- ja kisakoiraa. Siinä on vaan jotain veistoksellista ja molossityyppisten koirien letkeä elämänasenne kiehtoo.

Vinttikoirat kiehtovat sulavuudellaan, mutta en usko, että meille ikinä vinttarita tulee. Jos tulisi, vaihtoehtoina voisi olla saluki tai whippet.

Pienemmistä koirista vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: bostoninterrieri ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira joista jompi kumpi saattaa meille tulla, jos päädyn pienehkön koiran ottamaan.

Ja jos turkinhoito ei olisi niin ehdoton nounou, meillä olisi varmastikin tulevaisuudessa yksi tai useampi musta isovillakoira. Turkin pitäisin lyhyen sporttisena, jolloin koiran kauniit muodot tulisivat parhaiten esille ja metsässä lenkkeiily sun muut harrasteet eivät aina vaatisi turkin täyspuhdistusta jälkikäteen. Lyhyellä turkillakin villakoirassa on mulle todennäköisesti liikaa hoidettavaa, joten taidan jättää tämän haaveen siihen, että mulla on niin paljon rahaa, että voin halutessani kiikuttaa koiran trimmaajalle 4-8 viikon välein joutumatta haaskaamaan ajatustakaan kuluille. Villakoirassa yhdistyy monipuoliset harrastusominaisuudet, sosiaalisuus, ihmisystävällisyys ja oikeastaan kaikki ne hyvät puolet, joita koiralta toivoisin, paitsi helppohoitoinen turkki.

maddy kirjoitti:

Pinseri on myös yksi rotu jota olen miettinyt. Kompaktin kokoinen ja moneen menoon soveltuva. Olen vaan saanut kuulla niin paljon varoitteluja piippailevista pinsereistä että taidan skipata ihan suosiolla.

Mä suosittelen myös skippaamaan jos vinkuminen ärsyttää. Varsinkin urospilsnerit on usein melkoisia itkupillejä (ja joo, kokemusta todella on). Pääkoppakaan ei valitettavasti tahdo enää älyttömän pienen geenivalikoiman johdosta pysyä kasassa. Mää kuvailisin näitä enemmänkin semmoisina omien polkujen kulkijoina, kuin moneen menoon soveltuvina otuksina. Tietty oma yksilö nyt on mitä on, eikä sovi ihan jokaiseen pinseriin yleistää.. Mutta mutta.

^Mä yritin ilmaista itseni mahdollisimman poliittisesti korrektisti, etten saisi pilsneri-ihmisten vihoja niskaani, mutta hyvä näin päin, että tuli asiaan vahvistus. Piippaus on just se juttu, mikä mulla nostaa kierroksia.

Staffi tai Amstaffi olisi haaveissa.. ollut jo pidempään. Siinä ihastuttaa koko, "menossa mukana"-luonne ja se ettei se välttämättä kaipaa toisten koirien seuraa. Kovin paljon en muuten luonteista tiedä kun en ole kyseisiin rotuihin paljonkaan törmännyt, paitsi näyttelyissä.

Mä olen jo monta kertaa ollut vastaamassa tähän, mutta joka kerta mulla tökkää samaan asiaan; mulla on ne rodut mitä haluan ja joita olen ihaillut, enkä mä oikeastaan ihannoi suuremmin muita rotuja tai haaveile roduista joille mulla ei ole käyttöä.

Listan tynkää:

etelävenäjänpaimenkoira - jos olisi tarvetta tai käyttöä laumanvartijalle, niin evp:n ottaisin.
suursnautseri - mikäli vaihtaisin toiseen pk-rotuun, niin voisin kuvitella ottavani riisenin. Luonne sekä ulkonäkö miellyttää minua, rotu jonka kanssa voisin harrastaa.
bullterrieri: ihan puhtaasti ulkonäön vuoksi, kokemusta ei ole rodusta livenä, joten luonteesta ei ole kuvaa.
irlanninsusikoira: Ulkonäön perusteella tämäkin.

Huomaan että mieltymykseni roduissa tulee aika pitkälti siitä mitä meillä on ollut mun lapsuudessa kotona.

Welsh corgi pembroke: Mitä luultavimmin seuraava koirani on corgi. Ulkonäössä miellyttää eniten pää ja katse, ja lisäksi se, että corgi on pieni (tai siis bokseria pienempi) olematta kuitenkaan mikään jalkoihin jäävä. Luonteesta tykkään myös; ei ole mikään löllykkä luonteeltaan, mutta kuitenkin lempeä.

Bordeauxindoggi: Olen 99,9% varma, että tämän rodun edustaja minulla tulee vielä olemaan joku päivä. Ulkonäkö on "pelottava" (mihin olen tietyllä tavalla bokserin kanssa tottunut), ruumiinrakenne juuri sopivan massiivinen olematta mikään äärettömän kömpelö ja luonne on pehmeämpi kuin bokserilla.

Rottweiler: Tästäkin olen lähes satavarma, että joku päivä omistan rotikan. Ulkonäkö on komea ja jotenkin ylevä, ruumiinrakenne juuri sopivan sopusuhtainen ja luonteessa on sitten tietynlaista kovuutta, jota koirissa ihailen.

Ranskanbulldoggi: Iso koira kompaktissa paketissa. Siskolla on ollut ranskis ja ihastuin sen luonteeseen ja valtavaan egoon.

Englanninbulldoggi: Rakastan ulkonäköä! Luonteesta en juuri osaa sanoa, mutta ne pari koiraa, jotka olen tavannut, ei oo ainakaan turhia stressannu mistään. Lunkisti vaan niin sillä pääsee pisimmälle.

Minun oma rotu on ehdottomasti dobermanni, sitä en vaihda. Mutta tässä rinnalla nyt kääpiöpilsneri, ja saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi, ihan vain pienen kokonsa takia. Dobermannissa vain on kaikki mulle sopiva luonteessa ja arabimainen ulkonäkö. Tahdon myös harrastaa pk-puolella koiran kanssa.

Mutta harkinnassa alunperin dobberin kanssa loppumetreille ylsivät beauceron ja bokseri. Myös ranskis olis kiva, mutta en sietäis sitä röhkimistä. Karvaisia koiria en vois edes ajatella, siksi beussikin taitaa jäädä haaveisiin.. Toisaalta venäjänvinttikoira on niiiiin kaunis ilmestys, ehkä sitten joskus, kun on ok-talo ja ja..

Suomenpystykorva on minun rotuni. Nuorempana oli tälläinen ja se jätkä jätti tassunjäljen sydämeen. Ehdottomasti otan toisen kun vain pääsen muuttamaan pois solusta.

Akita ikuinen unelma koira. Haastava ja iso pystykorva. Ehkä vielä joskus..

Saksanpaimenkoira tulee heti kahden ensimmäisen perässä. Käyttötarkoitus täysin eri kuin edellisillä, mutta upea rotu.

Sekarotuinen eli seropi. Kotona pyörii yksi ja ihana tapaus onkin. Jalostuksesta kiinnostuneena risteytykset ovat aina mielenkinntoisia. Ainoana vaatimuksena on pystyt korvat.

Itselläni on myös sen rotuinen koira, mikä talossa tulee aina olemaan eli dobberi. Kesällä meille on tulossa toinen dobberi. En tiedä, tuleeko jossain vaiheessa olemaan muuta. Ehkä, kun kyllästyn hakkaamaan päätäni seinään koulutuspuolella

Minua viehättää kovin kuitenkin esim. bordercollie ja olisikin oikein opettavaista ja mielenkiintoista kokeilla kouluttaa täysin erilaista pk-koiraa. Samoin toisesta ääripäästä, mali. Molemmilla on omaan makuun liikaa karvaa
Pikkukoirista griffon alkoi miellyttämään, kun sellainen oli eräällä tallilla, missä kävin ratsastamassa. Se oli vaan niin ehkä siis jos joskus pikkukoiraa harkitsen... ainoa vaihtoehto laiskalle turkinkäsittelijälle lienee se sieläkarvainen versio.
Sitten on näitä ulkonäkö miellyttää rotuja, joita nyt on ainakin useat vinttikoirat ja rhodesiankoira.

Arvostan sitä, että koira osaa vahtia ja pitää kutsumattomat vieraat loitolla. Eikä ole yhtään pahitteksi, jos koiran ulkonäkö pitää turhan turisijat loitolla (erakkoluonne kun olen). Tämän hetken ehdoton suosikki on cane corso! Se on sopivan raskasrakenteinen koira ja luonnekin miellyttää. Corso on molossityyppisistä koirista ehdoton suosikki. Bullmastiffikin on ihan jees, mutta ei vedä vertoja corsolle. Ulkonäöllisesti tykkään myös suursnautserista, siperianhuskysta ja rottweilerista. Omistan jo vahdin, joten todellisuudessa seuraava koira on luultavasti keskikokoinen seurakoira.

Jos mä oisin toisen sorttinen niin seuraavat olisi harkinnassa;
-whipetti, se vaan on se kuono niin ihana, semmoinen pitkäjalka
-staffi tai amstaffi, ne vaan on niiiin ihania
-dobermanni, noh ne on vaan niin veistoksellisen ihania
- ranskis tai enkkubulli, ikävää että ovatten niin sairaita eikä mä halua semmoisia itselleni
- mäyräkoira, mieluiten sileäkarvainen eikä mikään minimuunnos, nekin on vaan semmoisia ihania pötkyjä
ja onhan niitä monen moisia. Mutta koska olen tällainen kuin olen, niin jatkossa meille tulee lisää vain kääpiösnautsereita.

Ylipäätään olen sitä mieltä että koirassa pitää olla luonnetta.

Mulla on myös useita rotuja haaveissa. Osa on mahdollisuuden rajoissa, osa taas ei, eli jälkimmäisten kohdalla homma kaatuu siihen, että en harrasta asioita, joita kys. rotujen kanssa tulisi harrastaa/puuhata.

Näitä jollain tapaa mahdollisia:
Kelpie. Kaverin kautta tutustuin rotuun. Miellyttää sekä luonteeltaan että ulkonäöltä, ainakin ne harvat yksilöt joihin olen tutustunut. Toisaalta tykkäisin hiukan isokokoisemmasta.
Australianpaimenkoira. Miellyttää paljonkin, toisaalta mietin, että olenko rupeamassa harrastamaan niin aktiivisesti, että voisin kys. rodun edustajan ottaa. Ehkä joskus.
Bordercollie. Sama kuin edellisessä.
Alaskan malamuutti. Valjakkourheilu kiinnostaa. Tosin ei mitenkään ajankohtainen rotu tällä hetkellä elämässä.
Irlanninsetteri. On vain aina kiehtonut energisyydellään. Mutta en ole tutustunut rotuun riittävästi, että tietäisin voisko oikeesti olla mun.

Sitten niitä "ei mahdollisia":
Kaikenlaiset vinttikoirat :) Rakastan katsella niitä ja pidän myöskin esim. whipsujen kainalokoiramaisuudesta yhdistettynä siihen saaliintappomentaliteettiin :D Mutta ei taida tulla kyseeseen, koska aika rajatut harrastusmahollisuudet tuntuisi olevan.
Suomen pystykorva. Yksi kauneimmista koiraroduista. En kuitenkaan metsästä, enkä ehkä kestäisi sitä räykkymistä.
Laikat. Sama kuin yllä.
Weimarin seisoja. Ei muuta kuin että aah. Kertakaikkiaan. Mahtavia otuksia. Mutta sama kuin edellä, ei kannata.

Staffi löytyy nyt ja vaikka onkin kaikin tavoin ollut mulle loistava rotu, olen varma että muunkin rotuisia tulee vielä olemaan.

Amstaffi nyt ihan ensimmäisenä. Isompi paketti, vähän erityylinen lähestymistapa asioihin ja kuitenkin niin paljon sitä samaa aktiivisuutta, kaikessa mukana olemista ja ulkonäköä mihin staffissa ihastuin. Ehdottomasti tulee vielä joskus.

Rhodesiankoira, joka pitkään oli täysin tuntematon rotu mulle. Jotenkin alkoi jossain vaiheessa kiehtoa ulkonäkö ja mitä enemmän on ottanut selvää niin sitä enemmän rotu kiinnostaa. Varmasti vielä tämäkin sellainen että joskus pitää saada.

Sitten on niitä pitkään olleita haaveita, saksanpaimenta, rotikkaa, dobermannia, whippettiä.. Niistä on kuitenkin melkein kaikista olo että joku asia tulee olemaan että se lopullinen päätös hankkimisesta jää tekemättä.

tällä hetkellä nurkissa pyörii siis sekarotuinen ja rhodesiankoira. rhodesialainen on kyllä sellainen nappirotu, että niitä tulee varmaan olemaan suht aina.

kuitenkin kiinnostaisi myös hieman pienemmät rodut, seuraavaksi voisi tulla länsigöötanmaanpystykorva, ellei mies sitten saa tahtoaan läpi ja taloon astele saksanpaimenkoiraa.
mielessä on pyörinyt myös bokseri, jossa huolettaa rodun terveystilanne, sekä dopermanni joka ei vaan enää miellytä silmää niin paljoa kuin ennen, ovat jotenkin turhan laatikkomaisia nykyisin..
weimarinseisoja on myös sellainen haaverotu, joka saattaa joskus ehkä tulla, vaikka en metsästäkään. ovat vaan niin kauniita. samaten silmää miellyttää saluki.

listahan on loputon, mielessä pyörineet myös englanninbulldoggi(jota ei varmaan koskaan tule rodun huonon terveystilanteen vuoksi), bordeauxindoggi, springerspanielit (turkkia tuskin jaksan hoitaa ollenkaan..) jne.

Käyttölinjainen malikka, ihan käyttöominaisuuksien takia, vaikka kyllä ne silmääkin viehättää. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..
Sitten jotain ihan muuta; borzoi. Kyllä se on varmaan se majasteettinen olemus mikä muhun vetoaa. Mulla vaan ei olisi sille mitään käyttöä.. Jospa sitä joskus innostuisi noista juoksujutuista.
Listaan kuuluu myös pieni,mutta pippurinen mudi.
Bullterrieri, hassunhauska ulkonäkö ja ihastuttava luonne.
Noutajista löytyisi novascotiannoutaja.
Eiköhän ne jotakuinkin siinä ollut..