Koirat.com

Johannna kirjoitti:

Mä haaveilen saarloos wolfhoundista, vaikka tuskin tulen moista koskaan hankkimaan. Mutta eipä se haaveilua estä.

Mä olen myös haaveillut joko näistä tai ceskoslovensky vlcakista. Mua nyt vaan yksinkertaisesti viehättävät sutta enemmän tai vähemmän ulkoisesti muistuttavat koirat. Toisaalta luonne ei myöskään ole täysin sopimaton mun kiinnostuksen huomioon ottaen, koska kyllähän mä olen ihan vakavissani harkinnut sen kaanaankoiran ottamista, joka on myös jossain määrin käytökseltään hyvin paljon lähempänä villieläintä kuin suurin osa koirista.

Mielenkiinnolla jään seurailemaan, tupsahteleeko noita jälkimmäisen rodun edustajia enemmänkin käyttöpuolelle, koska ovat ymmärtääkseni enemmän työkoiria kuin sarloosit - tosin kuulemma myös haastavampia yleisesti ottaen. Olisi kyllä kiva päästä tutustumaan näihin paremminkin kuin näyttelyissä.

Papillon on mulle ollut aina sellanen, mitä olen halunnut. Ja sellanen itseasiassa tulee mulle tänään! Ai että ihanuutta :3
Norwichinterrieri oli kans yks mitä olsin halunnut, ne on uskomattoman kauniita ja sopisi myös luonteensa puolesta mulle :) ehkä sitten joskus!
Chihuahua on kans yksi mun suurimmista rakkausroduista, tai no parisen vuotta sitten oli, ei enää niinkään. Etenkin pitkäkarvaiset. Niin kauniita.
Venäjänvinttikoirat on kans mun mielestä todella upeita, ja parhaalla ystävällä on 3 venakkoa, joiden myötä oon täysin rakastunut rotuun. Ainut miinus ja este nyt sellasen hankinnassa on se, että ne on niin valtavan kokoisia (vaikka ystäväni mukaan ne eivät paljoa tilaa vie) ja mulla ei nyt ole asunnossa sellaiselle tilaa :/ plus nyt kun tuo papillon on tulossa, niin sekin on iso este noin valtavan koiran hankinnalle.
Saksanpaimenkoira on myös sellanen rotu joka kiehtoo minua, ehkä osittain siksi että sekarotuisessa koirassamme on hitusen kyseistä rotua. En silti tiedä, uskaltaisinko ikinä sellaista ottaa :D siitä on jotenkin jäänyt sellainen pelottava kuva, vaikka ne ihania ovatkin.

Onhan näitä pitkä lista, mutta siinä nyt ne "suurimmat" kiinnostuksen kohteet :)

Vaikka ja mistä. Mm. collie, berni, valkoinenpaimenkoira, lapinporokoira, tiibetinspanieli, hovawart, kiharakarvainen noutaja.. Kunno sekametelisoppa.. :D

BaeLiana kirjoitti:

Mua nyt vaan yksinkertaisesti viehättävät sutta enemmän tai vähemmän ulkoisesti muistuttavat koirat.

Sama. Rakastan alkukantaisia rotuja, ja nimenomaan juurikin sutta ulkoisesti muistuttavia.
Mielestäni on jännä, miten monet pitävät huskyjä suden näköisinä, koska minun mielestäni ne ovat kyllä ulkoisesti aika kaukana susista, vaikka toki kauniita omaankin silmään ovat, ja kaippa ne koiramaailman yksi "susimaisimmista" roduista on.

Minua tuossa saarloosissa ja vlcackeissa eniten mietityttää se luonnepuoli, muuten ois varmaan aika täydellinen rotu mulle/meille.

Mähän oon sitten toisaalta aika joko-tai-tyyppi, koska meillähän on kaks fifiä ja sitten tuo husky. Eli koiran pitää ilmeisesti olla joko susihukkanen tai sitten pieni rotta.

No näitähän löytyy! Tsekinpaimenkoira, saksanpaimenkoira, pyreneittenpaimenkoira, belgianpaimenkoira, bordercollie, husky, whippet ja lista jatkuu...Aika paimen painotteista

Onneksi ei tarvitse näitä vielä tosissaan miettiä kun on pieni pentu kotona Vieläpä oma unelmakoira! Mutta onhan sitä vuosia tullut pyöriteltyä kaiken maailman vaihtoehtoja mielessä;

Alkukantaiset rodut kiinnostavat luonteensa ja olemuksensa vuoksi. Minäkin monen muiden tavoin rakastan susimaisia koiria, ja siperianhusky on unelmakoirani numero kaksi. Ehkä sitten joskus, jos on oma piha ja mahdollisuus tarjota koiralle niitä aktiviteetteja mitä se tarvitsee. Myös alaskanmalamuutti ja muut vastaavat kiinnostavat.

Paimenkoirat ovat omimpia koiriani. Joskus olin ihan varma, että minulle tulee ekaksi koiraksi sheltti, koska kummeillani oli ihana sheltti kun olin pieni. Sittemmin olen tajunnut, että kyseessä oli harvinaisen "epätyypillinen" rodun edustaja... Belgit ovat upeita koiria, mutta vielä en pystyisi sellaiselle tarjoamaan sen tarvitsemaa liikuntaa ja aktiviteetteja. Samoin australianpaimenkoirat ovat aivan ihania. Viime aikoina lenkeillä on myös tullut vastaan hienoja valkoisiapaimenkoiria, ja olen alkanut tutustua tähän rotuun enemmän.

Suht realistisia rotuja tulevaisuutta ajatellen voisivat olla labradorinnoutaja, iloinen lempeä hösöttäjä. Mietin myös käykö itselleni samoin kuin niin monille muille corginomistajille: ei yhtä ilman toista.... Welsh corgi cardigan voisi olla hauska kaveri meidän pemulle! Länsigöötanmaanpystykorva olis myös toinen matala ja kivanoloinen rotu.

-Leonberginkoira
-Newfounlandinkoira
-Buhund
-Kultainen noutaja
-collie
-Lapinporokoira

muoks. Alkanut tommoset lempeät nallekarhu jättikoirat vähän kiinnostamaan esim ny ainakin nöffi ja leonberginkoira. Ehkä semmonen sitten joskus Mut saas nähndä sitten,täytyy katsoo asiaa tos joskus myöhemmin.

Reppis kirjoitti:

[quote=magik]^Varmasti oikein mukavia koiria,mutta taitaapi olla aikast sairas rotu =( Kannattaa siis ainakin TARKKAAN katsoa mistä ostat sen..

Mihin tämä perustuu? En ite oo moiseen tietoon törmänny [/quote]

Siihen kun yhdellä tutulla kaksi tän rotuista koiraa. Molemmat hyvin sairaita ja toinen itseasiassa jouduttiinkiin lopettamaan nuorena..tässä jonkusen aikaa sitten =(. Koirat eri kenneleistä.

Yhä edelleen se kiharakarvainen noutaja, lapinporokoira, ja weimarinseisoja. Ehkä siinä on semmoinen ykköstrio. Jokainen noista on kyllä teoriassa aivan mahdollinenkin. Mutta katsotaan nyt mitä seuraavaksi... se voi kyllä olla ajokoiranpentu, joka tulee seuraavana taloon taas. Sen jälkeen ehkä jotain muuta. Tai sit seuraava on se mäyris, josta siippa haaveilee. Se ei kyllä oo mikään mun suosikkini, mut hankkikoon mun puolesta jos niin haluu.

Oon niin hullaantunut islantilaisiin, että saattaa olla, että seuraava koira on myös samanrotuinen. Mutta muita mistä tykkään erityisesti ovat esim. australianpaimenkoira (varsinkin blue merlet, oi oi), buhund (hyvin läheistä sukua islanninlammaskoiralle), eurasier, keeshond, shiba, akita, corgi, lapinporokoira ja ehkä vähän kaavasta poiketen myös kooikerhondje. Serkkujen nyt valitettavasti edesmenneiden berninpaimenkoirien ansiosta myös berneillä on erityinen paikka sydämessäni, vaikken sellaista todennäköisesti itse tulekaan hankkimaan. Lisäksi pieni, mutta pippurinen schipperke on aivan valloittava rotu.

Mikään ei ole maailmassa niin kivaa kuin koirahaaveilut! Vakavasti otettava ykköshaave on ollut jo vuosien ajan Beauceron, joka nyt siis toteutuneekin tänä keväänä. Rotu on hyvin toimiva ja samalla riittävän iso omaan makuun. Luonne tuntuu mieleiseltä ja käyttöä tällaiselle koiralle löytyisi. Kokonaisuudessaan tasapainoinen paketti liikkuville ihmisille, jotka kuitenkin tykkää myös rentoutua. Tanskandoggi on myös sellainen ajaton haave, joku päivä todella haluaisin dogin. Tiedostan enemmän kuin hyvin doggien terveysongelmat, mistä johtuen kasvattajan valinta kriittisen tärkeää. Rodun luonne on ihana, mutta aivan erilaiseen tarkoitukseen kuin menevämpi beauceron. Keskiaasiankoira tulee sitten vahtimaan pihaa joku kaunis päivä. Vielä meidän piha on liian pieni, mutta jos onnistutaan saamaan enemmän lääniä, voi että! Broholminkoiraa puntaroin pitkään, mutta kanta Suomessa todella pieni, joten tuontikoira olisi parempi vaihtoehto. Dobermanni oli alkujaan Beauceronin kanssa puntarissa seuraavaksi koiraksi, mutta miehen mielestä ovat liian hinteliä. Terveys mietitty myös kovasti, joten beauceron veti pidemmän korren. Dobermannit kuitenkin yhtälailla toimivia ja kestäviä kuin beauceronit.

Niin ja meinasin unohtaa iki-ihanan aaveen! Weimarinseisoja Upea, mutta ei meillä käyttöä, kun mielellään tarjoaisi metsästyshommia tälle rodulle.

PS. Saanksmää yhen jokaista? Jooko?

kultanennoutaja se eurooppalainen linja
bernhardinkoira unelma jo lapsesta alakaen
cockerspanieli yksi unelma

Hovawart.
Tuskin uskallan koskaan hankkia kuitenkaan. Olen kasvanut noutajien kanssa, ja vähän kuten aina nettikeskusteluista ei saa kovin hyvää kuvaa. Noutajien kanssa voi olla kuitenkin niin huoleton monessa asiassa; lapset, vieraat ihmiset, irti pitäminen etc. ja eivät juuri hauku.

Ja kellään puolitutulla ei ole joten ei pääse oikein tutustumaankaan.

^ liity fb:n hoffiryhmään ja huutele lähellä asuvien omistajien perään. Uskon, että mieluusti järkkäävät tapaamisen ja kertovat mielellään rodusta

Länsigöötanmaanpystykorva en yleensä tykkää pienistä koirista, mutta göötit on ihania.

australianpaimenkoira ihania, en vaan halua näin energistä koiraa kerrostaloon, mutta ehkä sitten joskus jos asutaan maalla..

lapinporokoira tää on varmaan se koira joka meille seuraavaksi tulee. Ehkä joskus parin vuoden sisällä.

tanskandoggi ei varmaan ikinä tuu hankittua, mutta tää on isoista koirista se minkä huolisin.

Olen itse aina ihastellut niin belggareita kuin holskujakin, mutta juuri se liikunnan määrä on toistaiseksi ollyt kynnyskysymys! Ei sitä tietenkään haluaisi riskeerata koiran hyvinvointia, jos sitä aikaa ei olisikaan tarpeeksi. Katsotaan, jos joskus jossain elämäntilanteessa sitten onnistuisi :) Myös kookkaat rodut, kuten jotkut mastiffit ja leonbergit ihastuttavat, vaan tilan puolesta voisi tulla ahdasta. Tähänkin asiaintilaan voisi tietty tulla muutos myöhemmin elämässä.

Rottweiler, koska olen tavannut useamman ja yhtä hoitanut tosipaljon ja se koiran fiksuus ja uskollisuus häikäisi minut.
Dalmatialainen, kiinnostava, tykkää juosta, joten sopisi juoksukaveriksi paremmin kuin hyvin.
Itäsiperianlaika, naapurilla on tällainen ja on hauska kaveri (siis se koira).
Husky on salainen haaveeni, mutta en usko sen ikinä soveltuvan elämääni, joten haaveeksi jää.
Shiba, hirveän mielenkiintoisen oloinen koirarotu kaikin puolin.
Pohjanpystykorva, koira täynnä itsenäisyyttä ja tietynlaista jylhää ylväyttä (ainakin metsässä). Hyvin tuttu rotu, mutta koen ettei täyttä metsästyskoiraa ehkä kannata hankkia jos ei metsästä.

Meow kirjoitti:

Rottweiler, koska olen tavannut useamman ja yhtä hoitanut tosipaljon ja se koiran fiksuus ja uskollisuus häikäisi minut.
Dalmatialainen, kiinnostava, tykkää juosta, joten sopisi juoksukaveriksi paremmin kuin hyvin.
Itäsiperianlaika, naapurilla on tällainen ja on hauska kaveri (siis se koira).
Husky on salainen haaveeni, mutta en usko sen ikinä soveltuvan elämääni, joten haaveeksi jää.
Shiba, hirveän mielenkiintoisen oloinen koirarotu kaikin puolin.
Pohjanpystykorva, koira täynnä itsenäisyyttä ja tietynlaista jylhää ylväyttä (ainakin metsässä). Hyvin tuttu rotu, mutta koen ettei täyttä metsästyskoiraa ehkä kannata hankkia jos ei metsästä.