Koirat.com

Minä olen ikuinen unelmoija ja noita haaveiden rotuja on vuosien varrella tullut ja mennyt, moni on yhä unelmissakin. Tässä muutamia niistä, jotka ovat pidemmän tai lyhyemmän aikaa olleet haaveena ja joista jokin varmaan on seuraava koira (jos en sitten palaa juurilleni ja ota afgaania jollainen oli aikanaan ensimmäinen oma koirani).

Siperianhusky Tässä kun koiraa olimme ottamassa husky oli viimemetreille asti se rotu, joka meille piti tulla. Se on juuri sellainen peruskoira ulkonäöltään ei mitään liikaa... Aika hassua, että afgaani-ihmisenä tämä pystykorvaryhmä on sellainen, joka myös viehättää (ehkä vaikutusta sillä, että lapsuusperheeni ensimmäinen koira oli pystykorvainen seropi). Kun liki vuoden tutustuimme rotuun, kävimme katsomassa noita ja juttelimme omistajien kanssa olimme aivan varmoja, että siinä se on. Tällä erää kuitenkin sitten toinen loppusuorarotu lapinporokoira vei voiton. Syynä se, että aloin epäillä etten sittenkään juuri nyt löytäisi tarpeeksi aikaa ja energia huskyjen kanssa puuhailuun (noitahan olisi otettu alkuun kaksi ja myöhemmin sitten varmaan lisää.) Ja kun sitten vielä viides ihmislapsikin ilmoitteli tulostaan niin tuo haave siirtyi myöhemmäksi.

Akita Poika näihin ihastui ja tutustutti, en oikein tiedä mikä tai miksi, mutta tuo rotu kiehtoo ja ehdottomasti aion siihenkin vielä perehtyä. Samoin pienempi japanilainen shiba.

Venäjänvinttikoira, saluki, sloughi Vinttikoirat vain ovat vinttikoiria ja niissä on se jokin. Tarvitseeko sitä sen enempää perustella.

Isovillakoira niin kaunis ja älykäs. Ainoastaan turkin trimmaaminen mietityttää.

Meillä on kääpiösnautseri nyt, ja sille kaveriksi olen hankkimassa parin vuoden sisällä Bortsun.

Bordercollie on haaveena, koska päälajeina tulee olemaan agility ja toko. Luonna ja ulkonäkö on mieleen.
Australian kelpie oli hetken aikaa vaihtoehtona, mutta bortsun ulkonäkö miellyttää enemmän.

Oikeastaan muita realistisia vaihtoehtoja ei oikeastaan ole ollut. Bortsu tuli ainoaksi vaihtoehdoksi aika nopeasti. Koira vain on mielestäni todella kaunis ja upea, kun niitä seuraa erilaisissa koiratapahtumissa.

Seuraava koirani tulee näillä näkymin olemaan lk.collie. Sitä olen jo pitkään miettinyt, täytyy vaan tarkkaan katsoa mistä yhdistelmästä ottaa. Ajankohtaista tosin koiranhankinta ei ole moneen vuoteen, ei olisi pennulle nyt mitenkään aikaa.

Toinen vaihtoehto olisi porokoira. Se on hyvänä kakkosena, ja välillä meinaan kääntyä enemmän sille suunnalle. Siinä viehättä ulkonäkö, sekä harrastusmahdollisuudet.

Kolmas haave olisi kunnon labukka, kun onnistuisi saamaan terveen yksilön. Nykyiset näyttelytankit ei vaan miellytä silmää yhtään, käyttölinjainen sen pitäisi olla. Harrastuksiin, sekä mahdollisesti myös metsälle.

April: Huimalla neljän viikon kokemuksella (ja siis varmaan vielä alkuhuumassa) voin kyllä sanoa, että on tuo porokoira uskomaton pakkaus ja suositella sitä. Siis ihan mieletön ainakin tämä meidän tapaus....... Kun pentu otettiin niin olin varma, että sitä sitten vaipanvaihdon lisäksi (nuorin lapsi 1v6kk) kuljetaan rätti kädessä koiran perässä loppuaika... Mutta MAX kymmenen lätäkköä on pyyhitty, kakalle on aina pyytänyt ulos. Ja tuntuu oppivan asiat ihan tuossa sivussa itsekseen. Etenkin perheelliselle todella hyvä valinta, kun hyväksyy lapsetkin kouluttajikseen. Sama kokemus minulla kyllä on colliesta (tosin ei nahkaa ole ollut tässä talossa pehko ainoastaan).

Haluaisin käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran koska ne on vain niin hienoja!

No niin kuin toisessa topicissa sanoin, tykkään kaikista koirista ja näinollen voisin myös ottaa melkein minkä tahansa

En ole kauheasti ikinä haaveillut tietystä rodusta vaan miettinyt mikä sopisi elämäntilanteeseen parhaiten ja ottanut sitten sen. Nyt meillä on russeli ja sheltti. Shelttiä (nuorempi siis) hankkiessa ykköshaaveena oli australianpaimenkoira, mutta skippasin se lopulta liian isona koirana ja siirsin "sitten kun meillä on oma iso talo" -listalle. Otin sitten sen pienikokoisen paimenen, josta kuitenkin kasvoi lopulta sen keskivertoaussien kokoinen...

Aussie ei kuitenkaan ole ehkä enää minään välttämättömänä haaveena, vaikka tykkään niistä kyllä edelleen ja aika paljon olen niiden kanssa ollut tekemisissä. Ehkä joskus, jos on mahdollisuus perehtyä rotuun niin hyvin, että saisin jostain sellaisen koiran mitä toivon.

Jollain lailla kiehtoisi ottaa suomenlapinkoira tänne Saksaan, olisihan vähän erilainen ja olen aina tykännyt lappareista, niin ulkonäöltään kuin muutenkin. Ne eivät vain ominaisuuksiltaan ehkä ihan sovi mun harrastustoiveisiin, mutta jossain vaiheessa voisin kyllä silti harkita.

Vinttikoirat on aina näyttäneet jotenkin kammottavilta, mutta sen jälkeen kun paras ystäväni alkoi harrastaa vinttikoiria olen ihastunut niihinkin Nekään ei sovi laisinkaan mun harrastustoiveisiin, mutta voisin kyllä innostua rata- tai maastojuoksustakin... Lähinnä näissä kiehtoo whippet ja greyhound.

Nykyisin schipperken emäntänä haaveilen -ja vain haaveilen! muutamasta rodusta tulevaisuuden poluille. Tosin melko varmaa on että "rotukärpänen" purrut sen verran kipakasti että ihan seuraavaksi tulee toinen skipi.
Terrierit Cairn, Norfolk ja -witch näissä hieman mietityttää turkin ruokkoaminen vaikkakin ovat pieniä koiria. Tuntuu olevan lisäksi todella vaikea tällaista pentua "saada" käsiinsä jollei ole valmis odottamaan paria vuotta tai ole jotain kytköksiä. No, lienee parempi tuo kuin liukuhihnarotuna tunnetuksi tuleminen (siis norfolk ja norwich).
Paimenet Heeleri, hauska mutta epäilyttävän "työpainotteinen" eli miellän työkoiraksi ja sitä kautta...mahtaako mulla riittää paukut/hermot.. Liekö terveempi kuin gorgit..
Bokseri näitä olen lapsesta asti ihaillut tosin olen yhden hermoraunionkin tavannut. Ja taas täytyy todeta että tämä on utopia-osastoa: ei taida omat ominaisuudet riittää tälle rodulle ja terveystilanne hirvittää.

No niitä kiinnostavia rotujahan on vaikka kuinka paljon... :D Itselleni olisin kuitenkin varmasti valmis ottamaan:

Saksanpaimenkoiran. Aivan uskomaton rotu! Käyttö- ja sekalinjaisten ulkonäkö, käyttöominaisuudet yms. viehättää. Näitä olen rakastanut ihan pienestä pitäen ja sellaisesta tässä vielä unelmoidaan. Tällainen varmasti löytyy kotoa, kun elämäntilanne on hieman erilainen. Ja löytyy pentu terveistä vanhemmista.

Lhasa apso. Jos pieniin koiriin mennään ja rotua vaihdetaan, niin tässä olisi yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. Kokemusta ei vielä paljoa ole elävässä elämässä, mutta mitä on näistä lukenut, miehen juttuja kuunnellut ja pari kertaa nähnyt, niin kiinnostus on herännyt :)

Nykyisenä rotuna siis tosiaan on kiinanharjakoira.

Tällähetkellä meillä on amerikancockerspaniel Malla, ja seuraavaksi koiraksi tulee aika varmasti Amerikankääpiöterrieri, olen ihan ihastunut kyseiseen rotuun..
Joskus kun on lääniä enemmän, tahdon isomman koiran, rotuja jotka kiinnostaa on Saluki, Faaraokoira, Rhorediankoira, Weimarinseisoja, Unkarinvizsla, ja Dalmatialainen... (siinä tais tulla jo aika monta)
Pienemmistä roduista myös Italianvinttikoira ja naku kiinanharjakoira kiinnostaa, sekä venäjäntoy..

(huomaa että olen valinnut jenkin ennen kaikkea luonteen takia, mikään koirarotu mikä kiinnostaa ei ole samanlainen turkkirotu kun tuo meidän neiti :DD )

Mä oon ollut aina ennen vähän pieniä koiria vastaan, ne vaan eivät ole miellyttäneet. Perheen pikkuseropiin ihastuin kuitenin, ja sen mukaan oon alkanut ihastelemaan pikkukoiria, vaikka ennen niitä ehkä vähän inhosinkin. Hassua, mutta rodut joita et ottisi itsellesi-topicissa olin maininnut että jos joku pieni olisi pakko ottaa, se olisi kääpiöpnseri. Ja nyt, ne on vallannut mun sydäntä viime kuukausien aikana, ja sellaisen ottaminenkaan ei olisi mikään pakko, vaan salaa haaveilen sellaisesta, että sellainen mulle joskus tulisi . Niin se mieli muuttuu!

Mulla kiinnostais hirveesti saada bordercollie,rottweiler ja saksanpaimenkoira.Kaikista näistä käyttölinjanen harrastuskoira,ei näyttelylinjasta.Mulle koiran terveys ja toimintakyky on kaiken a ja o koska harrastan paljon.

Rotikan ja sakemannin jätän vielä haaveisiini koska en koe olevani vielä tarpeeksi hyvä kouluttaan niin vaativia rotuja.Bc on myös vaativa,sen tiijän,mutta ei ehkä niin "kamala" huonosti koulutettuna kun rotikka ja sakemanni.Bc:hän on viisas kun mikä,niin hyvässä kuin pahassa

Kuulostan nyt siltä ettenkö osais ollenkaan koiria kasvattaa tai kouluttaa Mutta oon kyllä itseasiassa ihan ok hyvä näissä asioissa,en vaan vielä tarpeeksi hyvä moisille roduille ja ehkä mulle on sattunu vaan hirmu fiksuja yksilöitä jotka on ollu helppo kouluttaa

Mulla kyllä joskus, jopa seuraavaksi(?) koiraksi aivan varmasti tulee bostoninterrieri, lutuinen ulkonäkö ja mainio luonne samassa paketissa Bostoneilta kun puuttuu se terrierimäinen ärhäkkä luonne. Kokokin tuossa on pelkkää plussaa.

Basenji on rotu mikä ulkonäöllisesti viehättää paljon, mutta sellaista ei mulle varmastikkaan koskaan ole tulossa jo pelkästään metsästysvietin takia. Muutenkin aika omissa oloissaan viihtyvä, omapäinen rotu.

Vinttikoirista venäjänvinttikoira ja saluki viehättävät paljon. Kauniita ja siroja. Niistä kumpaakaan mulla tuskin koskaan tulee kuitenkaan olemaan.

Koska elän avioliitossa minun pitää tosiaan ottaa huomioon koira hankinnoissani kumppanin mieltymykset.
Meillä molemilla on ollut ja on omissa synnyin kodeissamme koiria ne jossain määrin varmasti vaikuttaavat pohjalla mieltymyksiin hänen perheellään iso rotikka ja mun perheellä on ollut kokemusta lapinkoirasta,lapradorista,sekarotusista, ja pyreneittenkoirasta.

Vaikka mun kokemus lapsuudessa lapinkoirasta jäi vain 7 vuoteen koiran sairauden takia (täydellinen sokeutuminen) niin se 7 vuotta oli niin antoisa että puhuin rodun puolesta miehelleni ja hän pikku hiljaa ihastui rotuun.

Viime vuonna kun kodissamme vapautui koiran mentävä kolo ehdotin vakavasti että vaikka lapinkoirat ovat ihania niin ottaisimmeko kuitenkin porokoiran kun olin ihastunut siihen näyttelyissä,lukenut kertomuksia porokoirista ja katsellut kuvia,niin ei,en saanut miestä lämpeemään.Loppupelissä meille muutti tuttu lapinkoiranpentu sillä siitähän me molemmat pidimme.

Koska olen 80 lapsi tunnustan että olen katsonut kaikki hopeanuolet läpi ja vanhat vhs kasetit ovat pyörineet vieläkin meidän videoissa josta lapseni tykkää nykysin kovin.
Vanhin poikani on nyt ruvennut lämmittelemään rodunvaihtoa akitaan kieltämättä ei yhtään hullunpi rotu.
Mihin tarkotukseen rotua on käytetty?metsästysvietti?
kiinnostaa sen verran et onko se kovin yleinen rotu suomessa?en muista nähneeni kuin yhden puistossa.
Saatavuus?pennun hinnat?
Enkä todellakaan ole nyt siis koiraa ottamassa ajattelin vain tulevaisuutta ajattellen.

Nöffi, kotitalon lähellä asui tämmöisiä ja ne oli aivan kauhean mukavia ja ihania. <3 Sellaisen tulee niin varmasti joskus tulevaisuudessa.

Cane corsot on musta tosi komeita, en tiä uskaltaisinko ottaa sellaista kuitenkaan...

Espanjanvesikoira, ne on hirveen hellyyttäviä.

Welsh corgi pembroke, tätä oon halunnu ihan lapsesta asti, kun näin jossain koirakirjassa :D

Sitten pitäis varmaan vielä joku pomeranian ottaa räkyttämään noiden kaveriksi niin ois kunnon sitcom kokoonpano kasassa.

^^ Akita on jaettu kahdeksi, eli on amerikkalainen ja japanilainen. Suosittelen ottamaan yhteyttä akitayhdistykseen, jonka sivuilta löytyy kasvattajia ja hyvät tiedot rodusta. Alunperin rotua käytettiin metsästykseen, mutta on nykyään seurakoira. Akitoja on aika vähän vielä Suomessa ja jos pennun tahtoo kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Kyllä omistajiin törmää näyttelyissä ja mätsäreissäkin. :) Terv: tuleva akitan omistaja

Laumanvartijaroduista kiinnostavimpia ovat anatolianpaimenkoira ja keskiaasianpaimenkoira, jompi kumpi tai molemmat voisi hyvinkin joskus tulla taloon, kun vaan olisi tilat laumikselle. Etelävenäläistä tuskin ikinä enää uskallan ottaa terveysongelmien, vähäisen määrän ja turkin takia. Silti suuresti ihailen laumanvartijarotuja ja jonkun sellaisen kanssa haluaisin vielä elää, vaikken usko yhdenkään koiran pystyvän tekemään sellaista vaikutusta luonteellaan, kuin minkä Velho teki.

Seuraavaksi koiraksi olen pohtinut mm.
Kiharakarvainen noutaja. Siinä mietityttää vain koiran suuri työskentelyhalu. Pystyisikö sitä tarjoamaan tarpeeksi työtä kiharalle, kun ei metsästä ja onko sitä itse kuitenkaan niin erähenkinen ihminen että olisi järkevää ottaa noutajaa?
Beauceron, jonka kohdalla mietityttää mm. rodun harvalukuisuus Suomessa. Montaakaan itseäni miellyttävää kasvattajaa en ole keksinyt ja niillä minun mielestäni hyvillä kasvattajilla riittää varmasti paljon minua laadukkaampiakin pennunottajaehdokkaita.
Saksanpaimenkoira viehättää monipuolisuudellaan, mutta rodun terveysongelmat pelottavat.

Lisäksi olen miettinyt että ehkä voisi myös ottaa ihan vaan jonkun kotia etsivän sekarotuisen, jos vaan oikea otus osuu kohdalle.

Piimäenkeli kirjoitti:

Beauceron, jonka kohdalla mietityttää mm. rodun harvalukuisuus Suomessa. Montaakaan itseäni miellyttävää kasvattajaa en ole keksinyt ja niillä minun mielestäni hyvillä kasvattajilla riittää varmasti paljon minua laadukkaampiakin pennunottajaehdokkaita.

Kannattaa ottaa vain rohkeasti yhteyttä näihin kasvattajiin, eivät kaikki aseta mitään hirveitä laatukriteerejä pennun kodille. Sain minäkin pennun mielestäni aivan mahtavalta, osaavalta kasvattajalta jolla on kasvatusetiikka kohdallaan ja pentueita hyvin harvakseltaan. Eikä mulla ole koskaan ollut edes pk-rotuista koiraa, ainostaan tipsuja

Mulla on noita rotutoiveita aina ollut hirmuisesti, mutta tässä nyt muutama.

Mustaterrieri
Tykkään hirmuisesti koko paketista, luonne, ulkonäkö ja käyttöominaisuudet vaan kolahtavat ja kovaa. Kulki rotupohdinnoissa ihan viime metreille saakka mukana.

Tanskandoggi
Näissä koirissa vain on sitä jotain! Ainoa miinus on se, että harrastusmahdollisuudet alkavat olla jo koon takia melko rajalliset.

Griffonit, mopsit ja bulldoggit
Ihania, valloittavia, ainoita pikkukoiria mitä voisin itselleni edes kuvitella.

Staffit ja amstaffit
Energiapakkauksia, joiden kanssa ei koskaan tulisi varmasti tylsää. Toisaalta energisyys mietityttää hieman, kestäisikö omat hermot?

Cane corso ja bullmastiffi
Molossimainen ulkonäkö ja luonne yhdistettynä hyviin käyttöominaisuuksiin. Me likey. Tulevaisuuden haavekoiria nim. sitten kun ollaan muutettu sinne ok-taloon maalle.

En ilmeisesti ole vielä kerennyt tänne käydä mehustamassa tulevaisuuden suunnitelmiani ja niihin liittyviä rotuja. Teenpä pienen listan suosikeistani.

Englannin- ja Irlanninsetterit ovat molemmat kuuluneet lempirotuihini jo lähemmäs 10-vuoden ajan, jonka vuoksi omasta setteristä olenkin haaveillut hyvin pitkään. Tähän mennessä ei vain ole ollut sopivaa elämäntilannetta, saatika tiloja ko. (minulle) suht kookkaille roduille. Punaisen irkun hankkiminen on yksi suurimmista haaveistani koirien saralla, jonka toteutan varmasti jossain hamassa tulevaisuudessa.

Cockerit ovat irkkujen ohella eräs minulle erittäin suureksi suosikiksi kasvanut koirarotu. En vain voi olla tykkäämättä. Kokonsa puolesta melko perfect, etenkin jos asumme tulevaisuudessa pitkäänkin kerrostalossa. Englanninsprinkussa sama juttu - erittäin vahva vaihtoehto, vaikkakin rotu on isompi kooltaan. Tollerista olen myös saanut erittäin positiivisen kuvan ja se miellyttää minua eniten kaikista noutajista myös ulkonäöltään.

Afgaaninvinttikoirat olivat joskus ihan lapsena minun eräs inhokkiroduistani, mutta nykyään en voisi olla enemmän eri mieltä menneisyyden minäni kanssa. Afgaaninvinttikoira intoni kasvoi vahvasti varhaisteininä tajutessani rodun hienouden koiranäyttelyiden kautta. Kaikinpuolin loistava rotu, niin ulkoisesti kuin muilta ominaisuuksiltaan. Salukit taas ovat yksi all time suosikeistani ja jos joskus omakotitalon/ison pihan hankin, niin tämmöisiä tulee myös olemaan. Miljoona. Rakastan suuresti tätä rotua, toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollisuus kasvattaa itselleni terve yksilö, jos toinenkin.

Mulla on kyllä noi sakemannit aina ollu ykkössijalla. Ulkonäköön aikoinani ihastuin. Nyttemmin kun kotona majailee yks semmonen, niin luonne ja "helppohoitoisuus" on ollu tervetullut positiivinen seikka.
Mut mut, siis ulkonäöllisesti sakujen lisäksi mua viehättää beauceron ja tiibetinmastiffi. Tutustuttuani muutamaan aivan ihanaan bullmastiffiin, myös nämä ruttuturvat saavat sydämeni pamppailemaan. Rottweiler ja dobermanni myöskin saavat ihailuni, tosin itselle en varmaan sellaista hankkisi. Luulen, että niissä olisi jo liikaa "työmaata"