Koirat.com

magik kirjoitti:

akita ehdottomasti,sellainen ois kiva mutta olen kuullut että se ei tule kovin hyvin toimeen muiden koirien kanssa,pidän sitä aika pahana miinuksena joten en sitten tiedä tulenko koskaan hommaamaan akitaa,se ois kyllä muuten täydellinen,ah.
Niin ja dalmatian koirat on kiinnostanut aina. ehkä joskus hommaan sellaisen tai sitten en.

magik kirjoitti:

griffoni kiinnostaisi tällä hetkellä ja pallljon:) ehkä hommaan sellaisen seuraavaksi kun aika koittaa

magik kirjoitti:

whippet ehdottomasti, en oikein tiedä mikä siinä on mutta se tuntuu luonteeltaan just tosi ihanalta ja ulkonäöstä pidän,urheilullinen ja aika terve rotukin:) toivottavasti saan joskus whippetin!! Luulltavasti mun seuraava koira jos mulle vielä koira tulee.

rose86 kirjoitti:

Oon tossa joku aika sitten huomannu et taidan olla molossikoiruuksien perään :D
Eli haaveena seuraavaksi koiraksi olis bokseri, bordeauxindoggi tai bullmastiffi.
Kaikissa viehättää ulkonäkö tosi paljon, ja käyttäytyminen myös, vaikkakin bokserin käytös ja luonne taitaa olla aika toisesta ääripäästä kuin näiden kahden muun..

Mäkin olen pikkuhiljaa kallistumassa molossiuteen, bordeauxindoggi tai bullmastiffi nimenomaan hontsittais. Tässä ois yks bordöökasvattajakin lähellä, voi kyllä olla virhe mennä vierailulle...

Tykkään akitoista ja dalmatialaisista vieläkin mutta kun sain danan niin se on just sellanen mitä hain noista roduista eli nyt haen jotain muuta ,eli whippet sopeis mulle tällä hetkellä ainakin tosi hyvin ja tuskin mieli muuttuu ainakaan ihan heti koska olen halunnut sellasta jo jonkin aikaa.

Griffoni on kyllä kiva rotu ja se oli parin päivän "naksahdus" mutta ei kuitenkaan välttämättä sittenkään se oikea mulle.

Kotoa löytyy tällä hetkellä manchesterinterrieri ja bortsu. "Harrastuskoirista" kelpie oli aika tasaveroinen vaihtoehto bortsulle ja on varmaan tulevaisuudessakin, mikäli harrastuskoiraa etsin.

Salukit Ovat jotain aivan upeaa, joten jos jossain vaiheessa tulee tarve vaihtaa rotuaryhmiä ihan täysin, niin...

Vinttariryhmän ääripäistä löytyy sitten muitakin ihastuksia. Italiaanon otan sitten vanhana mummona kun tarvitsen kuumavesipulloa jalkopäähän.

Irlanninsusikoirassa on myös sitä jotain, mutta mies tuskis koskaan suostuu sellaiseen jättiläiseen ja lisäksi rodun terveystilanne taitaa olla varsin surkea.

PK-puolen roduista dopperit kuuluvat myös sarjaan upeita, mutta ehkä en koskaan jaksa nähdä sitä tarvittavaa kouluttamisen vaivaa, mikä on omissa mielikuvissa.

Pikkuräksyistä venäjäntoy on kyllä aika söpis.

Lisäksi on tietenkin pitkä lista ulkonäöllisesti upeita koiria, jotka eivät sitten loppujen lopuksi muista syistä kiinnosta aikuisten oikeasti.

Etkös sinä ollut vielä hetki sitten suunnittelemassa pentuja seropillesi? Kun on ihku koira ja silleen

MajaSA: Enpäs tiedä siitä pennutuksesta,ei ole ainakaan ihan heti mahdollista :) Täytyy katsoa sitä sit....joskus.

Itselläniki on monenmonta rotua joita haluaisisin :D Toinen koira olisi parin vuoden päästä suunnitelmissa ottaa enkä vieläkään ole saanut päätettyä rotua :D Ellen taas sitten päädy seropiin :)

Parsonrussellinterrieri, koska minä ja mieheni haluaisimme molemmat terrierin, ja olen itse jotenkin tähän rotuun mieltynyt niin rodun ominaisuuksien kuin ulkonäönkin suhteen.

Dalmatialainen. Mielestäni yksi komeimmista roduista. Mutta olen kuullut että aktivoimisen suhteen erittäin haasteellinen rotu?

Cockerspanieli, koska sopisi miehelleni metsästysharrastuksen vuoksi. Olisi muutenki erittäin hyvä rotuominaisuuksiltaan meille. + hyvän kokoinen

Cavalieri, koska olen ihan pienestä asti kyseisestä rodusta unelmoinut. En tosin varmaan tule cavalieria hankkimaan, koska rotu on yksi sairaimmista ja haluaisin mieluusti vähän aktiivisemman rodun.

Ranskanbulldoggi. Aivan äärettömän ihana rotu ulkomuodoltaan! Mutta vähän sama asia kuin cavalierinkin kohdalla, rodulla on kohtalaisen hyvin sairauksia ja olen kuullut että rodulle on tyypillistä yksinjäämisen vaikeus?

Todennäköisesti taloon on seuraavaksi tulossa joko parsoni tai cocceri :)

Minua kiehtoo kovasti harjakoirat..
Ja jostain syystä myös monet vinttikoirarodut
Kaikista omituisimpana pidän sitä että osa sakemanneista on alkanu näyttää kiehtovilta

Mä olen nyt viime päivät pyöritellyt ihan kellon ympäri toisen koiran hankintaa ja pääasiassa sitä, minkä rotuinen se sitten olis. Havahduin meinaan että jos sen meinaan ens kesän alussa saada, niin alkais olee korkee aika olla yhteyksissä kasvattajiin - nyt on kohta jo marraskuu

Mä tulin siihen tulokseen, että kun kerran olen koiraa ottamassa, niin otan sitten sellaisen kuin haluan, tiettyjen kriteerien sisällä. Terveys, kohtuu iso koko ja turkinlaatu määräävät, eli vaikka molossit muuten oliskin ollut nappi ryhmä, niin terveys pudottaa ne auttamatta pois... Kriteerit luonteen puolesta ei siis oo koskaan ollut erityisen tiukat, kunhan nyt ei ole mikään älyttömän suojeluviettinen eikä taas toisaalta mikään seinillekiipeilevä aktiivipakkauskaan.

Palasin sitten taas "ensirakkauteeni" borzoihin, rotuun, jonka omistamista käsittelevät ajatukset oon lempannut sen tarkemmin oikeasti ajattelematta, koska "vinttikoirat tarvitsee paljon liikuntaa". Joo, tarvitseehan ne, mutta miksen mä sitä liikuntaa pystyis tarjoamaan? Me lenkkeillään jo nyt enemmän kuin mitä Hugon "tarvitsee" liikkua, myös niin että Hugo saa olla irti, en siis nää mitään estettä itessäni enemmällekään ulkoilulle. Rodun terveystilanne on mun mittakaavalla ihan riittävä, turkki.. no se menettelee (sais olla lyhyempi), ja luonne on muuten sopivan oloinen, kun en hae mitään tulevaisuuden tokovaliota tmv. Lisäksi tää saattais avata ihan uuden oven tonne rataurheilun maailmaan

Saattaapi siis olla, että yks mun pitkäikäisimmistä unelmista toteutuu ens kesänä

Mulla on haaveissa:

Valkoinen paimenkoira: Ensimmäinen koira jota olen "kuolannut" ja ihaillut

Shiba: Menetin sille sydämen ihan heti! l

Suomenlapinkoira: Ihan mieletön rotu, ja sopis ton samojedin seuraks mainiosti

Husky: Lapsesta saakka kiinnostanut

Keeshond: Tuohon ihastuin ensin netin kautta, sitten pääsin livenä silittelemään

Japaninpystykorva: MEINATTIIN ottaa tuollainen ennen sammaria, onneksi ei otettu, mutta silti tuo on haaveiss

Sheltti: AWWW! :D Upean näköinen koirarotu.

Kääpiöpinseri: Tässäkin yksi hyvä kokemus sulatti mun sydämen...

Northern Inuit: Se susimaisuus...

Griffon: Ennen en pikkuisista koirista pitänyt, mutta yksi koirapuistokäynti jätti tuosta rodusta jäljen mun sydämeen

ja viimeisenä

Pomeranian: Upea turkk ja luonnei, mutta räksytys ehkä vähän arveluttaa...

jannie kirjoitti:

Palasin sitten taas "ensirakkauteeni" borzoihin, rotuun, jonka omistamista käsittelevät ajatukset oon lempannut sen tarkemmin oikeasti ajattelematta, koska "vinttikoirat tarvitsee paljon liikuntaa".

Vinttikoirathan ei tartte määrällisesti niin paljon liikuntaa kuin "normikoira", vaan se laatu ratkaisee eli vapaana rällääminen. Siinä missä jonkun toisen koiran kanssa tahkotaan kävelylenkillä 2-3h, niin vinttikoira nauttii siitä että saa mennä vapaana vaikka sen 30-60min kaasu pohjassa ja räkä lentäen. Tai näin ovat vinttikoiraihmiset antaneet ymmärtää. Siksipä meillä vinttikoira saa odottaa vielä sen verran, että huusholli on suotuisammalla paikalla, itse en jaksa alkaa sellaiseen rumbaan, että päivittäin pakataan koirat autoon ja ajetaan hornantuuttiin juoksuttamaan vapaana (mahdotonta toteuttaa muutenkin ja nyt näkee koirista, että tuo jatkuva remmilenkkeily ei tee niitä niin onnellisiksi kuin vapaanaolo... tulispa talvi, jotta pääsisi jäälle juoksuttamaan).

Borzoista sen verran, että tällä alueella niitä on useampiakin ja yhdenkään en ole tosin nähnyt juoksevan koskaan. Yleensä ne seisoskelee ja katselee omistajaa, että onko pakko?

Bordercollie
Bortsun luonne ja koulutettavuus kuulostaa just mun koiralta. Haluan koiran joka työskentelee mielellään mun kanssa, ei rasitu toistoista (kuten porkkis), jaksaa keskittyä. Agility on myös mun sydäntä lähellä ja bortsuhan olis sinne ku tehty. Tykkään kouluttaa enemmän pehmeitä, kuin kovia koiria ja oon saanu mielikuvan että etenki bortsu narttu on aika pehmeähkö. (Tietty tämä on karkea yleistys). Tykkään herkistä ja vastaanottavaisista koirista. Tietty ihan niin nössykkä ei tarttis olla ku mun Neva, mut aika lailla sinne suuntaan lisäyksellä vielä annos reippautta ja innokkuutta! Toki rakastan myös bordercollien upeaa ulkonäköä! (En kyllä ottais edes rotua jos ei ulkonäkö miellytä, itse ainakin voin tunnustaa että rodun ulkomuoto on ihan yhtä tärkeä kuin sen muutkin ominaisuudet. Sanotaan näin että pelkän ulkonäön takia en ottaisi mitään rotua (esim. siperianhusky, ehkä kaunein rotu mitä on mutta en todellakaan ottaisi kun ei ominaisuudet täsmää mutta en myöskään pelkän luonteen takia ottaisi, jos taas ulkonäkö ei täsmää. Kuten vaikka pumi, varmasti olis kiva rotu, mut en tykkää ulkonäöstä).

Shiba
En kyllä voi sanovani että tietäisin tästä ihanasta rodusta vielä paljoakaan. Mutta voi, aina kun tulee Shiba vastaan niin ajattelen että vielä joskus mullakin on tommonen ihanuus. Olen kerran nähnyt shiban agilityssa ja ainakin sillä yksilöllä oli intoa! Mutta, oon aina ajatellu että mulla tulis olemaan toinen koira joka on pääasiallinen harrastuskoira ja sitten toinen jonka kanssa vois toki harrastella myös kaikkea mutta ei ehkä niin vakavasti. Vois harrastaa jonkun verran näyttelyitä, koiratanssia, temppuilua ym. ..Shiba vois olla just se toinen koira mun elämässä. Oon ehottomasti sitä mieltä et koiria on oltava kaksi. Nyt on tosi kurjaa kun mun Neva joutuu olemaan yksin kun en voi ottaa vielä toista koiraa.

Shiban lisäksi mua on aina kiehtony muutkin japanilaiset rodut. Kuten Kai (Ken), Hokkaido, Shikoku, Kishu. Mutta nää on ollu vaan sellasia ei kovinkaan realistisia haaveita, en ole tosissani ikinä perehtynyt rotuihin kunnolla saatikka suunnitellut hakevani sellaista Japanista. Mutta, kiehtoo kyllä, täytyy sanoa! Saas nyt nähdä jos haen Japaniin vaihtoon ja pääsis näkee näitä livenä. (Munhan siis piti pyrkiä Espanjaan, mut jotain ihmeellistä on tapahtunu ja japsit on alkanu kiinnostaa enemmän) Netin syövereistä olen saanut niin sekalaista tietoa näistä roduista, että pitäis tosiaan päästä joskus näkemään ja haastattelemaan omistajia ennenku uskaltais edes haaveilla ottamista tosissaan.

Rotujen lista, jotka mua kiinnostaa/kiehtoo tai joita ihailen niiin on huikean pitkä mutta nuo nyt tällä hetkellä päällimmäisinä haaveina. Bortsu ja Shiba.

SaMaJa,
toi tais olla osa sitä mun ahaa-elämystä Meillä onneks tätä peltoa ja mettää täällä "landella" riittää, ja se onkin yks syy miksi uskalsin edes haaveilla.
Mä oon jotenkin aina vaan ajatellut että noi vinttarit tarvii juoksulenkkejä, pyörälenkkejä ja muuta tollasta "hallittua nopeeta" liikkumista vielä sen vapaana juoksemisen lisäksi ja ihan älyttömiä määriä, mutta ilmeisesti se riittävä pelkän remmilenkkeilyn määrä on ihan kohtuullinen ja munkin saavutettavissa

Rhodesiankoira kiinnostaa tosi paljon. Tapaan silloin tällöin aivan mahtavaa ko. rodun edustajaa ja voi kun sellaisen koiran joskus itelleen saisi. Toisen koiran ottaminen ei ole kuitenkaan aivan ajankohtaista tällä hetkellä mm. kämpän takia.

Dobermanni on aivan pakko joskus saada :D Punainen sellainen. Varmaan onkin seuraava koira kun Vertistä aika jättää, tai jo aiemmin sille kaveriksi. Ei kuitenkaan ihan parina lähivuotena tule onnistumaan sen hankkiminen tilan- ja ajanpuutteen vuoksi :)

Pk Mäyräkoira Varmaan ainoa pieni koira, josta tykkään! Vielä sellanen ihana riistanvärinen.

Greyhound Kaverin isosiskolla näitä oli, ja rakastuin. Ja kun Vertissäkin taitaa olla vinttikoiran verta :))

Galgo nättinättinätti tahtoo!

Lyhytkarvainen saksanseisoja on myöskin ihan hirmu nätti :3 Ja pitkäkarvainen versio myös! Ja kun yhteen lk:seen tutustuin paremmin, niin ihastuin rotuun ulkonäön ja luonteen takia. Ainakin kyseinen koira oli mitä valloittavin tapaus :)

Punainen Irlanninsetteri tai punavalkoinenkin käy! Kummatkin ihan hirmusen nättejä.

Jotenki tuntuu, et kaikki koirat on vaan nättejä ja haluan ne sen takia

Saksanpaimenkoira, nahkacollie, belgianpaimenkoira, berninpaimenkoira ja suomenlapinkoira on ainakin kiinnostavia, jotenkin tämä paimenluonne vetoaa minuun. Toisaalta olis joskus mukava tutstua johonkin ihan eri tyyppiseenkin koiraan.

Noh, sais nyt tän yhdenkin ensin aikuiseksi niin että molemmat pysyy täysjärkisinä...

Mun mielihalut koirien suhteen (tällä hetkellä) on aika laumisvaikutteiset, mutta muitakin kiinnostavia onneksi löytyy. Mielenkiintoni herättäneitä rotuja ovat:

Pyreneittenmastiffi
Pyreneittenkoira
Owczarec podhalanski
Slovakian cuvac
Bullmastiffi
Clumberinspanieli
Eurasier

Laumiksissa kiehtoo ulkonäkö ja luonne, mutta toisaalta se luonne on se, mikä niissä myös omistamisen suhteen mietityttää... Clumberit on sellasia lössykän oloisia (vähän kuin nöffi). Yleisesti ottaen en pidä oikeen mistään pystykorvista, mutta eurasierissa on jotain erilaista, mikä ihastuttaa.

Mulle rhodesiankoira heti, kun muutan omakotitaloon, jossa iso piha. Nykyiseen kerrostalokaksioon en tuollaista koiraa halua ottaa.
Lisäksi kiinnostaisi suomen pystykorva tai shiba. Toisaalta ainakin ensinmainittu saa odottaa sitä hetkeä, että meillä on se oma piha.
ja se Greyhound.. Nimenomaan ratalinjaisena, tänne kiitos! <3

Nykyään kaksi parsonia.

Ihan hirveää.

Mulle on iskenyt älytön vinttikoirakuume. Tai no oikeastaan se on keskittynyt vain afgaaniin, borzoihin ja välillä se salukikin käy listalla.

Afgaani - luonne ja se uljaus, jotain käsittämätöntä. Mutta se karva.. Miksi ottaa pitkäkarvainen koira jos sen heti trimmailee lyhyeksi tai ei ole tarpeeksi motivaatiota hoitaa turkkia... Mutta kun se silti kummittelee koko ajan mielessä..

Borzoi ja Saluki taas pyörivät vaihtoehtoina, mutta kun ne eivät sitten kuitenkaan ole Afgaaneja..

Onneksi koiranotto ei ole ajankohtaista moneen vuoteen, onpahan aikaa miettiä.. Ja riutua kuumeessa..

ajana: Saako kysyä että miksi et halua ottaa rhodesiankoiraa kerrostaloon?

Tällä hetkellä siis löytyy bostoni ja toinen koira on pyöriny jo pitkään mielessä. Muutaman vuoden sisään vois olla ajankohtasta. Bostoni on aivan ihana rotu, mutta lyhytkuonosuuden aiheuttamat ongelman on iso miinus. Mietinnässä on lisäks:
- griffoni (lyhytkuonoinen toki myös, mutta luonne ja koko ois bueno)
- bedlington (kaunis, turkki miellyttää, koko täydellinen, luonne vaikuttas täydelliseltä, tosin livenä oon nähnyt vain yhden)
- norwichinterrieri (en oo pahemmin tutustunut, perustuu lähinnä ulkonäköön ja kokoon)