Koirat.com

Hyvä että tuli selväksi.

Heini kirjoitti:
Sama Jumalahan se kaikilla on. Ja eiköhän kristityn mielestä se Jumala ateistillakin ole mutta se ateisti vaan tekee syntiä ja rankasti ja joutuu helvettiin.

jannie kirjoitti:
Niin, paitsi että eihän joudu, koska meillä jokaisella on perisynti joka tapauksessa (ja syntejähän ei arvotettu!) ja jeesus on kaikki synnit lunastanut ja taivas aukenee jne?

Mä taasen olen ymmärtänyt asian niin, että kristityn mielestä meillä kaikilla on yksi ja sama Jumala, mutta koska ateisti ei ole löytänyt uskoaan ei tunnusta Jumalaa eikä syntejään, niin silloin Jeesuksen sovittamat synnit eivät "ulotu" ateistiin asti.
Eli kristinuskon mukaan Jumala on kaikkia varten, mutta ne jotka eivät usko eivät myöskään pääse osallisiksi (jos näin voi sanoa) Jumalan suomista eduista.

Ja se taasen pääseekö ateisti taivaaseen vai ei on ateistille aivan yhdentekevää, koska ateisti ei usko taivaaseen, helvettiin, jumaliin tai saatanoihin. Se taas mitä mieltä kristitty on ateistin loppusijoituksesta on myös ateistille aivan yhdentekevää.
Mutta kristitty on kuitenkin sitä mieltä, että ateistin on mahdollista tulla uskoon milloin vaan ja näin ollen päästä osalliseski kristinuskon periaatteista ja uskon antamista eduista.

Itse ole ateisti, en ole kuulunut kirkkoon tai seurakuntaan pitkään aikaan. Silti en mene sanomaan kenenkään uskoa tai uskoon liittyviä periaatteita bullshitiksi. Se, että mä en usko enkä perusta elämääni uskon asioiden mukaan ei tarkoita sitä, että uskossa oleva ei voisi näin tehdä.

Mä ymmärrän ihan hyvin sen, mitä Koivunoksa on tässä kertonut. Mutta silti en voi olla ihmettelemättä sitä, että kristinusko periaatteineen on joutunut vuosisatojen kuluessa muovautumaan vallitsevan yhteiskuntarakenteen mukaan, niin miksi nyt tätä muovautumista ei nähdä mahdolliseksi?

Kadaver kirjoitti:


Sä saat synnin anteeksi, jos oikeasti kadut ja pyydät sitä. Jos et usko, sä et kadu etkä näin ollen pyydä syntejäsi anteeksi. Et saa anteeksi etkä pääse taivaaseen. Se joka katuu, pääsee. Ei ne synnit ja niiden määrä itsessään vaikuta siihen pääsetkö taivaasee vai et, vaan se uskotko sä.

Tässä jäin miettimään sitä, että pitääkö sitä katumusta pyytää suoraan Jumalalta aina, vai riittääkö se, että katuu ihan muuten vaan? Eli jos sattuu töpeltämään jotain, pitääkö jokaisesta synnistä lähettää erikseen "kirjelmä" Jumalalle rukouksen muodossa, vai riittääkö se, että katuu ihan henkisellä tasolla eli potee huonoa omaa tuntoa, korjaa virheensä, pyytää anteeksi jne.

Kun jos riittäisi vain tuo jälkimmäinen katumusvaihtoehto, eli ei rukoile, mutta katuu siltikin, niin sittenhän myös ateistien pitäisi päästä taivaaseen. Koska minusta katumus ja esim. ateismi eivät sulje toisiaan pois.

Tosin sinänsähän näillä pohdinnoilla ei ole väliä, koska raamatussa on lueteltu niin moni asia synniksi, että taatusti jokainen tiukempikin kristitty sortuu vähintäänkin yhteen näistä ja mitä todennäköisemmin unohtaa katuakin jotain näistä. Jos raamattua tulkitsee suoraan, kukaan ei kyllä ole pääsemässä taivaaseen, teki mitä teki.

^Miksi ateistin pitäisi päästä taivaaseen? Kun ateisti ei edelleenkään usko Jumalaan eikä taivaaseen ja käsite taivaasta ja taivaaseen pääsystä liittyy olennaisesti uskoon Jumalasta. Vaikka ateisti kuin potisi huonoa omatuntoa virheistään, niin ei sillä mitään taivaspaikkoja kristinuskon mukaan aukene, kun se usko puuttuu.

Vaikka en ole edes kristitty, silti osa kirjoituksista täällä tuntuu loukkaavilta. Miten voi vaatia muita hyväksymään ja kunnioittamaan eri tavalla ajattelevia, jos ei itsekään hyväksy tai kykene kunnioittamaan muita? Blondiuden ja homouden vertaaminen on ontuvaa, koska mikäli olen käsittänyt oikein homous ei ole syntiä, vaan homouden harjoittaminen.

Miksi muuten todella usein käy niin että nekin, jotka eivät usko mihinkään jumalaan, loukkaantuvat jos heidän sanoo uskovan silmissä tekevän syntiä ja joutuvan siitä vaikka sitten Helvettiin?

sliippi kirjoitti:

Minua on jotenkin aina kutkuttanut se ajatus, että koska on olemassa 1001 uskontoa, joilla omat jumalansa, niin mistä tietää, että mikä on oikea? Ja mitä näille muihin jumaliin uskoville tapahtuu, koska jokainen uskonto on sitä mieltä, että se on se ainoa oikea ja vääräuskoisille käy vähintäänkin jossain määrin hullusti.

Mä oon miettiny tätä samaa kanssa. "Minä olen Jumala, älä pidä muita jumalia." sanotaan siis kymmenessä käskyssä. Kristinuskoa tunnustava siis noudattaa tätä käskyä, mutta esmes hinduilla tiedetään olevan jopa miljoonia jumalia, jos minä tunnustaisin hindulaisuutta, sen hyväksyminen kristityllehän olisi vaikeaa, koska minun maailmankatsomukseni sotisi rankasti hänen omaansa vastaan. Periaatteessa sama homma kun joku sanoo että Jumala on olemassa ja minä sanon että no way Jose, eikä ole. Minun näkökulmani ei ole hänen arvomaailmansa mukaan hyväksyttävä. Joudunko minä kristityn mielestä helvettiin, koska minun uskonnossani on pikkuruinen pykälä jota kristinusko ei salli?

Tuota yritin tavoitella minkä ridgeback selitti! Ei nyt oikein toimi tänään tämä ajatuksen juoksu ja vielä niiden ajatuksien muodostaminen sanalliseen muotoon

ridgeback, Lähinnä leikittelin sillä ajatuksella, että jos olisikin niin, että tämä raamatun Jumala on se ainoa oikea ja jokainen henkilö taustoistaan ja uskomuksistaan riippumatta joutuu sille viimeiselle tuomiolle, niin millä perusteilla siellä sitten jaetaan ne taivaspaikat. Että lasketaanko teot ja ajatukset vai se suoraan Jumalalle lähetettyjen rukousten/katumuskirjelmien määrä.

Itse siis olen agnostikko ja tykkään pohdiskella kummankin vaihtoehdon mahdollisuutta (Jumala on/Jumalaa ei ole), enkä sinänsä poissulje kumpaakaan vaihtoehtoa.

jannie kirjoitti:

Joo sori, käytin rumaa sanaa. Etkö säkin tässä kuitenkin ihan yhtä lailla mollaa jonkun maailmankatsomusta?

En mielestäni.

neruda kirjoitti:

Joku muu siihen taas uskoo, joten en ala sanomaan että tämä on väärin.

Joka tapauksessa jonkin asian huvittavana pitäminen on hieman eri asia kuin kuitata kaikki sanalla bullshit. Kyllä, mua huvittaa aneiden myyminen ja tavan vuoksi ripittäytyminen, ts. se, että mitä vaan voi tehdä kunhan käy siellä kopissa kertomassa asiat, tekee rituaalinomaisen katumusharjoituksen ja jatkaa elämäänsä ja toistaa ne samat synnit joita sitten taas menee rutiininomaisesti "pyytämään anteeksi", tekee katumusharjoitukset etc. Asia on taas aivan eri eikä lainkaan mielestäni huvittava mikäli ihminen ripittäytyy oikeasta katumuksesta. Luterilaisessa kirkossa riittänee rukouksen välityksellä tapahtuva katuminen ja syntien anteeksi pyytäminen, katolisessa kirkossa siihen liittyy ripittäytyminen sekä katumusharjoitukset. En koe niitä huvittavina, vaan tuota mitä aiemmin kirjoitin. Missään vaiheessa en käsittääkseni sano että katolisuus on naurettavaa scheissea. Ihan yhtä lailla mua huvittaa tapaluterilaiset jotka eivät käytä kirkkoa muuhun kuin niihin neljään asiaan: Häät, hautajaiset, rippi ja kaste. Ehkä ne ovat muovautuneet suomalaiseen tapakulttuuriin (?) mutta ei se tarkoita sitä, että jokaisen tarvitsisi hyväksyä sitä, että näitä kirkon tarjoamia asioita käyttää joku jolla ei ole mitään muuta intressiä kirkon suhteen. Minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että näitäkään asioita ei tarvitsisi kirkon tarjota sellaisille ihmisille jotka eivät usko Jumalaan tai edes jollain tavalla harjoita uskoaan arkielämässä. Tällaisille ihmisille saisi myös riittää vihkiminen maistraatissa ja lapselle nimiäiset. Jos itse saisin lapsen, ei häntä kastettaisi eikä hän menisi rippikouluun. Minä en mene kirkossa naimisiin eikä minua tule pappi hautaamaan. Ei edes vaikka kuuluisin kirkkoon tavan vuoksi. En ymmärrä, miksi niin moni ihminen sotkee kirkon elämäänsä vaikka uskonto olisi omasta elämästä todella kaukana. En vaan tajua, mutta ei varmaan tarvitsekaan. Olen joskus sanonut että koen tuon tekopyhänä, mutta siitä otti joku herneen niin syvälle nenään, että ihmettelen vieläkin.

Vähän sama mitä Piimäenkeli tuolla ihmettelee, niin ihmettelen minäkin. Lisäksi miksi ihmisiä harmittaa niin kamalasti jos näitä asioita ei saa, mikäli Jumala ja uskonto on hevonkukkua. Miksi silloin tulisi saada kirkkohäät ja papin aamen? Miksi se on niin tärkeää muovautuuko tuo vanha, hierarkkinen laitos kaikkiin uusiin tuuliin mikäli se kerran on niin yhdentekevä ja sanomaltaan pelkkää paskaa?

Kirkosta eroamisaalto on mielestäni ihan hyvä asia, sittenpä sinne jäävät kirjoille vain ne, jotka oikeasti kannattavat kirkon aatetta ja seisovat sen takana. Ehkäpä joskus saadaan Suomen kohdalle wikipediaan uskonto -kohtaan valtauskonnoksi jokin muu kuin kristinusko, sillä ne aatteet tuntuvat olevan hyvin, hyvin kaukana nykysuomalaisen elämästä.

Mä luokittelen itseni agnostikoksi. Uskontojen tehtävä on mun mielestä antaa ihmisille ohjenuora elämään tai jopa jollain lailla antaa sille tarkoitus. Maailmassa on lukemattomia uskontoja joista voi valita tarpeen vaatiessa itselleen ja omaan ajatusmaailmaansa sopivan uskonnon. Itse erosin evankelisluterilaisesta kirkosta muutama vuosi sitten. Syynä ihan se, ettei kristinuskon "ajatusmaailma" sopinut yhteen omani kanssa enkä nähnyt järkeä maksaa veroa palveluista joita en koskaan käytä.

Sen mä kyllä ymmärrän ettei kirkko halua vihkiä Herran huoneessa oman näkemyksen vastaisesti homopareja. Sitä mä sen sijaa en ymmärrä, ettei vihkimistä voida suorittaa maistraatissa. Tämä jo ihan sen vuoksi, et jokaisella parilla, joka niin haluaa, tulisi olla yhtäläinen oikeus saada virallistaa parisuhteensa.

Adoptiosta sen verran, et kyllä jokaisella joka vanhemmuutta haluaa ja siihen kykenee, tulisi myös olla vanhemmuuteen oikeus. Kiusaamista on turha pitää syynä siihen, ettei adoptio-oikeutta myönnetä. Tuommoisessa tilanteessa kun se vika ei suinkaan ole siinä kiusatussa vaan siinä kiusaajassa ja sen kiusaajan kasvatuksessa. Ihan samalla tavalla kuin koulukiusaamisessa muutenkin.

Tuli muuten mieleen tuosta "homoseksuaalisuus on synnynnäistä" asiasta mieleen, et muistan joskus lukeneeni kaikkien ihmisten olevan synnyttyään biseksuaaleja. Se kumpaan tai mihin suuntaan lopulta kallistuu, on ns. valintakysymys. Muistaakseni asiaa puitiin jossain Tieteen kuvalehden tms. artikkelissa.

ridgeback kirjoitti:

^Miksi ateistin pitäisi päästä taivaaseen? Kun ateisti ei edelleenkään usko Jumalaan eikä taivaaseen ja käsite taivaasta ja taivaaseen pääsystä liittyy olennaisesti uskoon Jumalasta. Vaikka ateisti kuin potisi huonoa omatuntoa virheistään, niin ei sillä mitään taivaspaikkoja kristinuskon mukaan aukene, kun se usko puuttuu.

Aloin ihmettelemään tätä samaa kun luin näitä viimeisiä kommentteja. Miten ateistille voi olla merkityksellistä jokin sellainen, minkä ei usko olevan olemassa? Lukeudun myös itse mielestäni ateisteihin, eikä oikeasti mua vois vähempää kiinnostaa taivas tai helvetti tai jumala tai saatana kun niitä ei ole olemassa minun maailmassani. Siinä mielessä väittely siitä että onko sitä Jumalaa vai ei, on ihan turhaa. Joku uskoo, että on, toinen uskoo että ei ole, siitä tappeleminen ei tuo mitään arvoa keskustelulle.

SanttuJ: En tarkoittanut tuolla edellisessä kommentissani juuri homoseksuaalisuutta synnynnäisenä ominaisuutena, vaan seksuaalisuutta ylipäätään.

sliippi kirjoitti:


Tässä jäin miettimään sitä, että pitääkö sitä katumusta pyytää suoraan Jumalalta aina, vai riittääkö se, että katuu ihan muuten vaan? Eli jos sattuu töpeltämään jotain, pitääkö jokaisesta synnistä lähettää erikseen "kirjelmä" Jumalalle rukouksen muodossa, vai riittääkö se, että katuu ihan henkisellä tasolla eli potee huonoa omaa tuntoa, korjaa virheensä, pyytää anteeksi jne.

Mä näen asian niin, että mikäli tunnustaa Jumalan olemassaolon ja kokee olevansa vastuussa tekemisistään Jumalalle, myös katuu syntejään Jumalalle. Muutenhan kyseessä olis vain hyvän omantunnon noudattaminen.

Kun jos riittäisi vain tuo jälkimmäinen katumusvaihtoehto, eli ei rukoile, mutta katuu siltikin, niin sittenhän myös ateistien pitäisi päästä taivaaseen. Koska minusta katumus ja esim. ateismi eivät sulje toisiaan pois.

Katumus ja ateismi eivät sulje toisiaan pois. Ei-uskova ihminen voi tiedostamattaan elää enemmän Raamatun mukaista elämää kuin uskova, mutta vain uskova pyytää syntejään anteeksi ja pääsee taivaaseen. Olennaista on taas ihmisen oma usko Jumalaan.

Rorschack kirjoitti:

Mä oon miettiny tätä samaa kanssa. "Minä olen Jumala, älä pidä muita jumalia." sanotaan siis kymmenessä käskyssä. Kristinuskoa tunnustava siis noudattaa tätä käskyä, mutta esmes hinduilla tiedetään olevan jopa miljoonia jumalia, jos minä tunnustaisin hindulaisuutta, sen hyväksyminen kristityllehän olisi vaikeaa, koska minun maailmankatsomukseni sotisi rankasti hänen omaansa vastaan. Periaatteessa sama homma kun joku sanoo että Jumala on olemassa ja minä sanon että no way Jose, eikä ole. Minun näkökulmani ei ole hänen arvomaailmansa mukaan hyväksyttävä. Joudunko minä kristityn mielestä helvettiin, koska minun uskonnossani on pikkuruinen pykälä jota kristinusko ei salli?

Mun mielestä tämä on jotenkin kummallinen ajattelutapa. Jokainen uskoo siihen, mihin uskoo. Miksi kristitylle olisi vaikeaa hyväksyä, että jonkun muun mielestä jumalia on useita? Jos mä olisin kristitty, luultavasti vaan ajattelisin että tyyppi on väärässä jos uskoo moniin jumaliin koska itse uskon vain yhteen, mutta ei musta olisi mitenkään vaikea hyväksyä sitä että tyyppi uskoo noin. Samanlaista uskoahan se on kuin omakin, yhteen Jumalaan kohdistuva usko.

sliippi kirjoitti:

ridgeback, Lähinnä leikittelin sillä ajatuksella, että jos olisikin niin, että tämä raamatun Jumala on se ainoa oikea ja jokainen henkilö taustoistaan ja uskomuksistaan riippumatta joutuu sille viimeiselle tuomiolle, niin millä perusteilla siellä sitten jaetaan ne taivaspaikat. Että lasketaanko teot ja ajatukset vai se suoraan Jumalalle lähetettyjen rukousten/katumuskirjelmien määrä.

En mä ainakaan usko, että määrällä on mitään väliä. Jotkut ovat lähtöisin kristinuskon kannalta huonommilta lähtöpaikoilta ja tekevät siksi enemmän syntiä kuin muut. Esimerkiksi katulapsi joutuu varastamaan nälkäänsä ja tekee siksi lähtökohtiensa takia enemmän syntiä kuin kultalusikka persaukosta pilkistäen elävä rikkaan perheen muksu. Sillä määrällä ei sinänsä kuitenkaan ole väliä, koska ratkaisevaa on vain ja ainoastaan ihmisen omalla uskolla. Jos katulapsi rukoilee ja pyytää Jumalalta anteeksiantoa varastamiselleen, hän saa sen koska Jeesus on lunastanut kaikkien ihmisten synnit. Ei siellä porteilla katsella, että kuka on tehnyt eniten syntejä, koska se määrä on kuitenkin sivuseikka.

Rorschack kirjoitti:

Mä oon miettiny tätä samaa kanssa. "Minä olen Jumala, älä pidä muita jumalia." sanotaan siis kymmenessä käskyssä. Kristinuskoa tunnustava siis noudattaa tätä käskyä, mutta esmes hinduilla tiedetään olevan jopa miljoonia jumalia, jos minä tunnustaisin hindulaisuutta, sen hyväksyminen kristityllehän olisi vaikeaa, koska minun maailmankatsomukseni sotisi rankasti hänen omaansa vastaan. Periaatteessa sama homma kun joku sanoo että Jumala on olemassa ja minä sanon että no way Jose, eikä ole. Minun näkökulmani ei ole hänen arvomaailmansa mukaan hyväksyttävä. Joudunko minä kristityn mielestä helvettiin, koska minun uskonnossani on pikkuruinen pykälä jota kristinusko ei salli?

Sen mitä minä asiasta tiedän, niin kyllä joudut helvetiin. Taivaspaikka on varattu niille jotka on kristinuskoon kastettu. Esim. kätkytkuolema on kristinuskoisille paha paikka, koska jos vauvaa ei keretä kastaa, se joutuu helvettiin. Vauva ei ole "kerennyt" tehdä syntiä, joten se pääsee "pelkällä" kasteella taivaaseen jos sattuu kuolemaa. Aikuisen taas tulee osoittaa asianmukaista katutumusta syntiensä tähden sekä kuulua kirkkoon, eli olla kastettu kristinuskoon. Ajoitkohan sä tätä edes takaa..

SanttuJ kirjoitti:


Sen mitä minä asiasta tiedän, niin kyllä joudut helvetiin. Taivaspaikka on varattu niille jotka on kristinuskoon kastettu. Esim. kätkytkuolema on kristinuskoisille paha paikka, koska jos vauvaa ei keretä kastaa, se joutuu helvettiin. Vauva ei ole "kerennyt" tehdä syntiä, joten se pääsee "pelkällä" kasteella taivaaseen jos sattuu kuolemaa. Aikuisen taas tulee osoittaa asianmukaista katutumusta syntiensä tähden sekä kuulua kirkkoon, eli olla kastettu kristinuskoon. Ajoitkohan sä tätä edes takaa..

Tarkoitin lähinnä sitä, että minähän omalla uskollani rikkoisin kristityn ihmisen perusarvoa uskomalla useampaan kuin yhteen jumalaan, ts. rikkoisin myös kymmentä käskyä, riittäisikö se miljoonaan jumalaan uskominen viemään minut kristityn mielestä helvettiin, olisinko kristityn mielestä syntinen rikkomalla tätä käskyä? Minulle sillä hindulaisena tuskin olisi merkitystä olenko kristityn mielestä syntinen, mutta sitä kristillistä näkökulmaa tähän lähinnä haen.

Kadaver kirjoitti:

Mun mielestä tämä on jotenkin kummallinen ajattelutapa. Jokainen uskoo siihen, mihin uskoo. Miksi kristitylle olisi vaikeaa hyväksyä, että jonkun muun mielestä jumalia on useita? Jos mä olisin kristitty, luultavasti vaan ajattelisin että tyyppi on väärässä jos uskoo moniin jumaliin koska itse uskon vain yhteen, mutta ei musta olisi mitenkään vaikea hyväksyä sitä että tyyppi uskoo noin. Samanlaista uskoahan se on kuin omakin, yhteen Jumalaan kohdistuva usko.

Usko siinä missä kristinuskokin, mutta jos käskyissä sanotaan, että älä pidä muita jumalia, miten kristitty voi hyväksyä sen että mun sohvalla, pihapensaalla ja autollani on jokaisella oma jumalansa? Sehän menee käskyjen vastaisesti, sotii hänen arvojaan vastaan kuten tässä voitaisiin myös ajatella homouden sitä tekevän. Molemmat jollain tavalla kielletään Raamatussa.

Rorschack kirjoitti:

Usko siinä missä kristinuskokin, mutta jos käskyissä sanotaan, että älä pidä muita jumalia, miten kristitty voi hyväksyä sen että mun sohvalla, pihapensaalla ja autollani on jokaisella oma jumalansa? Sehän menee käskyjen vastaisesti, sotii hänen arvojaan vastaan kuten tässä voitaisiin myös ajatella homouden sitä tekevän. Molemmat jollain tavalla kielletään Raamatussa.

Onpa omituinen ajatusmalli. Kristitty voi mielestäni hyvin hyväksyä, että sinä ajattelet kuten ajattelet ja palvot omia jumaliasi miten mielit. Mun käsittääkseni kristittyjen käsky "Älä pidä muita jumalia" on itse asiassa hyvin laaja ohje, joka sisältää myös henkilönpalvonnan, periaatteessa materianpalvonnan muutenkin ja toki sitten muuten varsinaiset muut jumalolennot, joihin joku voisi uskoa. Mutta miksi kristityn tarvitsee päätään vaivata toisten uskomuksilla tai esimerkiksi sillä homoudella. Se, missä kohtaa asiasta tulee kristityn päänvaiva, on kun haluat tuoda puskajumalasi kuvan kristittyjen kirkkoon palvottavaksi tai haluaisit kirkon antavan siunauksen muiden jumalien palvonnalle. Samasta syystä luterilainen kirkko ei halua vihkiä tai siunata homoavioliittoja.

maddy kirjoitti:

Onpa omituinen ajatusmalli. Kristitty voi mielestäni hyvin hyväksyä, että sinä ajattelet kuten ajattelet ja palvot omia jumaliasi miten mielit. Mun käsittääkseni kristittyjen käsky "Älä pidä muita jumalia" on itse asiassa hyvin laaja ohje, joka sisältää myös henkilönpalvonnan, periaatteessa materianpalvonnan muutenkin ja toki sitten muuten varsinaiset muut jumalolennot, joihin joku voisi uskoa. Mutta miksi kristityn tarvitsee päätään vaivata toisten uskomuksilla tai esimerkiksi sillä homoudella. Se, missä kohtaa asiasta tulee kristityn päänvaiva, on kun haluat tuoda puskajumalasi kuvan kristittyjen kirkkoon palvottavaksi tai haluaisit kirkon antavan siunauksen muiden jumalien palvonnalle. Samasta syystä luterilainen kirkko ei halua vihkiä tai siunata homoavioliittoja.

Mielestäni ei. Koska periaatteessa sen voi laittaa homoudenkin kanssa samalle viivalle, joku kristitty vetää herneen nenään toverin homoudesta muttei kuitenkaan siitä että tämä uskoo johonkin muuhun kuin siihen yhteen "ainoaan oikeaan" Jumalaan joka tuodaan Raamatussa esille. Kumpikaan näistä asioista, homous tai toinen uskonto tuskin on "oikealta" kristityltä pois millään tavalla mutta siltikin maailmalla on ihmisiä jotka toitottavat avoimesti homojen joutuvan helvettiin.

Rorschack kirjoitti:

mutta siltikin maailmalla on ihmisiä jotka toitottavat avoimesti homojen joutuvan helvettiin.

Ja tässä ketjussa on ihmisiä, jotka toitottavat kristityn uskon olevan bullshittiä tai nuotiotarinoita. Aina löytyy ihmisiä, jotka puhuvat ns. läpiä päänsä. Joku kristitty saattaa jopa olla sitä mieltä, että "hyvää hyvyyttään" kertoo mielestään syntisille, että he eivät sillä menolla pääse taivaaseen. Samaiset ihmiset varmaankin kyllä kertoisivat buddhalaiselle, että hänen uskonsa ei ole oikea.

Juuri tämä on turhauttavinta keskustelussa, kun otetaan yhden kommentti (esimerkiksi se, että joku kristityksi tunnustautuva voi hyväksyä, että joku muu uskoo useisiin jumaliin, vaikka se ei ole oman uskon mukaista) ja yhdistetään se mielivaltaisesti siihen, että joku kristitty katsoo oikeudekseen kertoa mielestään syntisille, että he eivät pääse taivaaseen, ja lopputulokseksi saadaan sitten kommentit yhdistettyä niin, että kristityt eivät ole johdonmukaisia kun homous ei ole hyväksyttävää ja useiden jumalien palvominen on. WTF?

Rorschack kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä sitä, että minähän omalla uskollani rikkoisin kristityn ihmisen perusarvoa uskomalla useampaan kuin yhteen jumalaan, ts. rikkoisin myös kymmentä käskyä, riittäisikö se miljoonaan jumalaan uskominen viemään minut kristityn mielestä helvettiin, olisinko kristityn mielestä syntinen rikkomalla tätä käskyä? Minulle sillä hindulaisena tuskin olisi merkitystä olenko kristityn mielestä syntinen, mutta sitä kristillistä näkökulmaa tähän lähinnä haen.

Rorschack kirjoitti:

Usko siinä missä kristinuskokin, mutta jos käskyissä sanotaan, että älä pidä muita jumalia, miten kristitty voi hyväksyä sen että mun sohvalla, pihapensaalla ja autollani on jokaisella oma jumalansa? Sehän menee käskyjen vastaisesti, sotii hänen arvojaan vastaan kuten tässä voitaisiin myös ajatella homouden sitä tekevän. Molemmat jollain tavalla kielletään Raamatussa.

Mä en nyt oo edelleenkään varma, et ymmärsinkö mä nyt tämän oikein, mut yritetään.

Tuon sun ehdottaman teesiä voi mun nähdäkseni miettiä näin. Lähetään vaikka siitä liikkeelle, et kaikki toisinuskovat, esimerkiksi vaikka hindut, ei luonnollisestikkaan ole osa Jumalan armoa koska A) Heitä ei ole kastettu kristinuskoon eivätkä he usko Jumalaan. Tästä siis myös luonnollisesti johtuu "käännytys" eli kristityt haluavat kertoa/opettaa Jeesuksesta, jotta mahdollisimman moni vääräuskoinen voi olla osa Jumalan armoa.

Jos taas kyseessä on kristinuskoon kastettu henkilö, joka kaikesta huolimatta uskoo muihin jumaliin, ei ole osa Jumalan armoa, koska B) henkilö ei usko uskon Jumalaan eikä Jeesukseen Kristukseen.

Jos taas on kyse muista synneistä, kuten aviorikos, varkaus, homoseksuaalisuus (jota ei mainita kymmenessä käskyssä, mutta joka ei ole hyväksyttävää raamatun kertomuksien mukaan) niin synneistä on mahdollista vapautua ainoastaan uskomalla Kristuksen sovitustyöhön (joka ei luonnolliseti ole mahdollista jos ei toteuta ensimmäistä käskyä) ja ottamalla vastaan Jumalan anteeksianto. Vaikka sä siis olisit homoseksuaali, uskot Jumalaan, kadut tekojasi niin kyllä se taivaspaikka on mun käsittääkseni sulle varattu. Viisammat korjatkoon jos entiseltä rippikoulun isoselta on mennyt jotain väärin.

P.s. Hupaisaa yrittää selittää asiaa näinpäin. Yleensä mä oon se joka yrittää kumota tiettyjä uskovaisten näkemyksiä.

muoks. Nimerkki korjattu ja näköjään maddy oli ehtinyt väliin

maddy kirjoitti:



Juuri tämä on turhauttavinta keskustelussa, kun otetaan yhden kommentti (esimerkiksi se, että joku kristityksi tunnustautuva voi hyväksyä, että joku muu uskoo useisiin jumaliin, vaikka se ei ole oman uskon mukaista) ja yhdistetään se mielivaltaisesti siihen, että joku kristitty katsoo oikeudekseen kertoa mielestään syntisille, että he eivät pääse taivaaseen, ja lopputulokseksi saadaan sitten kommentit yhdistettyä niin, että kristityt eivät ole johdonmukaisia kun homous ei ole hyväksyttävää ja useiden jumalien palvominen on. WTF?

Mä ajattelen tämän asian selkeästi mustavalkoisemmin ja siltä pohjalta, että Raamattu tuomitsee sekä muihin jumaloihin uskomisen kuten myös homoseksuaalisuuden. En ole missään vaiheessa kirjaimellisesti sanonut etteivät kristityt ole johdonmukaisia Ihmettelen vain sitä että onko kaksi Raamatussa "kiellettyä" asiaa jotenkin eriarvoisia keskenään, voit itse päättää mitä tuomitset ja mitä pidät vähemmän tuomittavana?

Ja välihuomautuksena, vanha testamentti on nimenomaan lähi-idässä eläneen paimentolaiskansan suullista kansanperinnettä, eli nuotiotarinoita sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos joku tahtoo nähdä sen pyhänä, niin siitä vaan, mutta sen alkuperän kieltäminen on joko idiotismia tai yksisilmäisyyttä.