Koirat.com

Mietin sitä joskus aiemmin, että kun usein olen puhunut ulkomaille muuttamisesta kavereille, niin mitä jos tulisinkin maitojunalla kotia niin sieltä tulisi varmasti sitä "mitä mä sanoin, et sä siellä pärjää" -kommenttia. Sittemmin aloin ajattelemaan, että olisinpa ainakin käynyt ja voisin monelle kaverille joka virnuilisi kotiinpaluusta, todeta että olenpa ainakin kokeillut toisin kuin sinä. ;) Monet ei uskalla edes kotipaikkakunnalta muuttaa.

^ Tuo on kyllä just sellanen perusjunttiasenne, jota en koskaan tule ymmärtämään . Ihan kun olisi jotenkin epäonnistunut jos sieltä ulkomailta (tai mistä tahansa muualtakaan) tulee takasin. Ja sama koskee parisuhteita, ja kaikkea muutakin uutta. Jos mieli tekee jotain kokemusta ja sitä on mahdollista kokeilla, niin mitä siinä menettääkään.

Kun alotin aikoinaan seurustella espanjalaisen miehen kanssa (asuin silloin vielä Suomessa) oli kommentit kanssa mielenkiintosia, ja varsinkin kun kerroin aikeista muuttaa Espanjaan, niin kommentit oli todella tyrmääviä. Mies tyrmättiin gigoloksi tai kebabin myyjäksi.... Meidän suhde ei tulisi missään nimessä toimimaan. Viilensin väilt moneen kaveriin tuon takia. En oikeasti jaksa tuollaisia "ystäviä" elämässä, mieluummin etsin uudet ystävät. Onneksi mun perhe on tosi avoin ja on aina ollut tukena. En ole edes ainoa, joka asuu ulkomailla.

Mutta siis pointti on se, että kavereiden sanomisten takia ei kannata tehdä tai jättää tekemättä mitään.

Niinpä. Keneltä se nyt sitten on pois, jos haluaakin sieltä ulkomailta tulla takaisin koto-Suomeen? Kyllä mullakin oli vaihtoaikana välillä aika vaikeeta ja kova koti-ikävä, enkä välttämättä ois sitä puolta vuotta kauempaa jaksanutkaan ulkomailla asustella. Mutta olen tyytyväinen, että lähdin, ja jotenkin sitä kummasti alkaa arvostamaan tätä kotimaataan, kun näkee, että muualla ei välttämättä ihan niin hyvin olekaan asiat.

Lua kirjoitti:

Mutta siis pointti on se, että kavereiden sanomisten takia ei kannata tehdä tai jättää tekemättä mitään.

Ja jos joltain kaverilta tulee jatkuvasti tuollaista kommenttia, sellaisen kaverin voi kyllä ihan sivuuttaa koko kaveripiiristä. Oli kyse sitten ulkomaille muutosta tai kotiinpaluusta.

Toki tällaiset ulkomaille muuttamiset herättää kaveripiirissä varmasti paljon tuntoja: kateus (voi kun minäkin voisin/uskaltaisin), huoli (kun vaan ei kaverille sattuisi mitään), ikävä (en halua, että kaveri lähtee niin kauas) jne. ja kun uutisen kertoo, osa ihmisistä saattaa reagoida omien tuntojensa mukaan negatiivisesti eikä osaa iloita kaverin ilosta. Jotkut toki heijastavat omia pelkojaan (kun eivät itse uskaltaisi vastaavaa temppua tehdä) eivätkä huomaa, kuinka rasittavaa on, kun he keksivät vain huonoja asioita ulkomaillemuutosta. Kritiikkiä saa toki esittää ja joskus on ihan hyväkin tuoda esille erilaisia asioita, joita toinen innostuksessaan ehkä unohtaa miettiä, mutta jos oma suhtautuminen on pelkkää huonojen asioiden esille tuomista, on turha miettiä, miksi muuttoa suunnitteleva ei jaksa paljon pitää yhteyttä.

Kun itse väläytin yhdelle läheiselle ystävälle ajatusta, että harkitaan miehen kanssa muuttoa ulkomaille, hänen reaktionsa oli juurikin - noh - ilkeä. Hän ilmoitti ykskantaan, että koirat sitten piikille ja sitä tätä ja tuota ja muutenkin asenne haisi. Mutta se oli alkujärkytyksen tuomaa puhetta ja sittemmin jutut ovat muuttuneet kannustavammiksi, vaikkakin onkin surullinen siitä mahdollisuudesta, että muuttaisimme kauas. Toinen ystävä taas totesi heti, että ihana juttu ja alkoi kysellä asiasta tarkemmin ja suunnittelemaan vierailua meidän luo ulkomaille. Kun sitten kiittelin hyvästä suhtautumisesta, hän sanoi kyllä illalla vielä pillittävänsä omalle miehelleen sitä, että olen muuttamassa pois. No, me ollaan ihan alustavalla tasolla tässä suunnittelussa - jopa niin, että en ole omalle perheelleni uskaltanut kertoa asiasta - joten mikään ei ole vielä varmaa, mutta nyt jo on tullut vastaan ihan erilaisia suhtautumisia ja lisää varmasti tulee, jos ja kun suunnitelmat toteutuu ja kerrotaan laajemmalle piirille kuvioista.

Maitojunaan: jokaisellahan on omat syynsä lähteä ulkomaille, eikä kaikki lähde ajatuksenaan jäädä uuteen maahan pysyvästi. Onhan paljon mm. vaihtareita ja vuoden työkomennukselle lähteviä, jotka haluavat nähdä ja kokea arjen toisessa maassa palatakseen sen jälkeen takaisin kotiimaahan. Ja sitten on niitä, jotka lähtevät reppu selässä ilman sen suurempia suunnitelmia katsomaan, millaista siellä muualla on. Jos ei ole kivaa niin aina voi palata kotiin ja sitten on kuitenkin monta kokemusta rikkaampi.

Vierailijoihin: mä olen tätä ilmiötä jaksanut ihmetellä jonkun aikaa. Silloin kun asuin 200km päässä vanhalta kotipaikkakunnalta, vieraita kävi vain harvakseltaan, pari satunnaista tapausta vuodessa. Nyt kun asun 2000km päässä vanhalta kotipaikkakunnalta, vieraita tulee jatkuvasti. Edes se ei ole hidastanut, että en ole yösijaa pystynyt tarjoamaan viime aikoina oikein kenellekään, eli edulliset matkakustannukset eivät ole voineet olla syynä. Ja en siis missään nimessä valita, ehei, kivahan se on saada vieraita ja seuraa. Mutta ihmettelen vain miksei kukaan tullut kylään silloin kun asuin lähempänä

^toi on kyllä hyvä pointti ;)
Silloin kun asuin Oulussa n. 500km päässä kotikylästä, ei siskoni päässyt kylään kuin yhdesti. Nyt on jopa kahdesti päässyt tänne (toinen tosin itse kustantamani) ;). Tosin silloin kyllä itse kävin etelässä useammin ja tuli puhuttua puhelimessa usein. Nyt kun muutan Linköpingiin, pelko on se, ettei kukaan tule enää kylään :(...

Hitsi kun itse ei tiedä yhtään mitä sitä tekisi... Osaltaan tekis mieli muuttaa takaisin Suomeen opiskelemaan ja toisaalta taas muuttaa jonnekkin toiseen maahan. Mua kyllä niin haluttaisi muuttaa britteihin, mut avokki ei ole oikein asiasta samaa mieltä... (haluisin briteissäkin alottaa kunnolla kielenopiskelun ja ehkä certifikaatin voimalla myöhemmin opiskelemaan jotain). Äh.

Elba83 kirjoitti:

Mutta olen tyytyväinen, että lähdin, ja jotenkin sitä kummasti alkaa arvostamaan tätä kotimaataan, kun näkee, että muualla ei välttämättä ihan niin hyvin olekaan asiat.

Valitin vasta, että mulla on liian helppo yliopistotutkinto. Tai siihen oli vaikea päästä, mutta loppujen lopuksi vähemmän työtä kuin ns. suomalaisversiossa. Juuri vilkaisin alustavaa ensi vuoden lukkaria - kontaktitunteja koko vuoden 9 tuntia viikossa, koko vuoden torstait vapaat. Pisti sittenkin hymyilyttämään Onpahan aikaa mm. koiran kanssa puuhasteluun !

^ Musta taas tuntu, että pääsin Suomessa paljon helpommalla... Täällä kaikki on tunneilla aamusta iltaan ja tenttiaikoina eivät tee muuta kun opiskele ja pänttää. Itse kävin luennoilla ehkä jonkun 15 tuntia viikossa ja loput kirjatentteinä, ja tentit jaottui muutenkin koko vuodelle, ei pelkästään lukukausien loppuun. Mutta riippuu varmaan alasta ja maasta. Mutta Suomen systeemi on kyllä mahtava, voi tehdä omaa tahtia ja niin paljon kun haluaa ja valita tosi paljon sisältöä itse.

Musta Suomen systeemi on kauhea. Jo se, että täällä voidaan venytellä kandimaisteritutkintoa jonnekin seitsenvuotiseksi asti, siis humanistisella alalla, mikä minusta on aivan käsittämätöntä. Jos tekisin Englannissa sukkana maisteriin asti, pääsisin ulos neljässä vuodessa, mikä on melkein puolessa ajassa. Minulla myös huvitti, että kelalta tukikuukausia kanditutkintoon saa nyt maksimissaan 37 (itsellä niitä tule 30). Musta opinnoissa on hyvä olla joku roti ja aikataulu. Ainakin humanistisella alalla, jonka leimaamista vähän laiskanpuoleisten ihmisten opiskeluksi en ihmettele (jokin aika sitten oli sanomalehdessä juttu tästä).

Ja työn määrästä, mulla on vuoden päätteeksi pari tenttiä, ja kurssitöinä vuoden aikana jotain esseitä. Niihin menee kyllä jonkin verran aikaa, mutta ei kuitenkaan mitään järjettömiä, kun tekee ajoissa pois alta.

Siis joo, joku maisterintutkinto pitäisi saada tehtyä siinä viidessä vuodessa. Ite tein kaikki kurssit neljässä vuodessa ja vaihtovuoteen jätin gradun teon. Opiskelin siis täällä espanjaa yliopistolla ja tein kotona gradua (mun vaihtovuosi oli vähän erikoinen muutenkin kun tulin jo lähinnä asumaan tänne). En kanssa ymmärrä tuota ikuista opiskelua ja varsinkaan opintotuen maksamista ikinä päättymättömiin opintoihin. Mä vaan tykkäsin tuon systeemin joustavuudesta sen takia, että sai suunnitella ite omat opinnot omaan elämäntilanteeseen sopiviksi. Ja suunnitella ite tutkinnon sisältöä.

Kun muutitte ulkomaille, ostitteko sieltä maasta huonekalut vai otitteko kotimaasti mukaan?
Mietin tässä verotusta - mitä se tulee suunnilleen olemaan ja onhan erimaissa rajoituksia mitä yleensäkin maahan saa tuoda, voiko sen kanssa tulla ongelmia?

Viimeksi, kun olen ulkomailla asunut, olen ostanut kaiken sieltä. Suomeen on ainakin pystynyt tuomaan tavarat ilman mitään ongelmia, lukuunottamatta joidenkin tuotteiden verotusta ja maahantuontikieltoa.

^Itse vuokrasin ison pakettiauton, johon tungettiin kaikki ja puksuteltiin lautalla Ruotsiin :) Helpompaa ja halvempaa kaiketi sillä kertaa. Tosin työpaikka maksoi osan kuluista. Tulevaisuudessa jos muutan muualle tai takaisin Suomeen, varmaan ostan uudet paikan päältä.

Aivan. Ruotsiin varmaan onkin suhteellisen helppo lähteä, menee vaan rajojen yli
Kun omaisuutta (materiaa) on kuitenkin useampien kymmenien(ellei satojen)tuhansien eurojen edestä - huonekalut, moottoriajoneuvot (auto, pursi, moottoripyörä...), tekstiilit (kuten matot), muu omaisuus (vaatteet, henk. koht tarvikkeet, sisustus, koirien tarvikkeet jne), jotka lähtisi mukaan, niin verotuksen ja tullin loppusumma saattaa hieman kirpaista.
Toisaalta en kyllä ole valmis myöskään myymään kaikkea pois. Itseasiassa en juurikaan mitään. Jos kamat tunkee laivakonttiin (tai rekkaan) ja lähettää eteenpäin... Kun muutin suomeen takaisin, sai tullissa tosissaan pyöritellä paperia, että mitenkä olisi viisainta tehdä - mikä on lahjalähetys, mikä muuttokuormaa, mikä leikisti jonkun muun omaisuutta jne, että sai aikaiseksi suhteellisen inhimillisen summan. Esimerkiksi matot, jotka on aikoinaan yhteensä maksanut noin parituhatta euroa, maksoi rajan ylityksen jälkeen yli kymmenentuhatta euroa. Piti vähän aikaa pyöritellä kynää ja paperia, että sai ne puolet halvemmalla...

Meillä on perheessä vähän sellainen tyyli, että aina joku saa päähänsä mullistaa elämänsä ja lähteä ulkomaille seikkailemaan yleensä määrittelemättömäksi ajaksi. Silloin suurin osa tavaroista myydään, mutta rakkaimmat/arvokkaimmat esineet ja huonekalut tungetaan sukulaisten varastoihin. Käyttötavarat ostetaan paikan päältä. Mieluiten vähäistä ja halpaa. No, tämä on nyt varmaan tosi boheemi kuva..

Mulla itse opiskelijana on suht. helppoa, kun ei ole juurikaan niitä tavaroita. Suurin osa munkin mitättömistä tavaroista ja huonekaluista noruu äidin kellarissa. Ja tarvitsen Englantiin enää kahdeksi vuodeksi huonekalut (viime vuonna ei tarvinnut itse hankkia), joten todennäköisimmin hankin kirppareilta käytettyä.

Mä tulin itse tänne aikoinani yhden matkalaukun kanssa ja Suomeen taisi jäädä matkatelkkari, että ei ollut noita ongelmia sillon...

Mulla ei ole mitään niin tärkeää omaisuutta, että jaksaisin lähteä raahaamaan rajojen yli jos muualle muuttaisin. Ikean huonekalujahan nyt saa uusia melkein mistä vaan.. . En muutenkaan haali kauheasti omaisuutta tai arvosta tavaroita niiden käyttötarkoitusta pidemmälle. Mutta ymmärrä kyllä ongelman jos huonekaluissa on kymmeniä tuhansia euroja kiinni...

Mulla on taas pyörinyt länsinaapuriin muutto mielessä pari päivää ihan koko ajan...

Niin, se on vähän ongelmallista kyllä, kun on sohvaa, sänkyä, kirjahyllyä, senkkiä, tasoja, ruokailuryhmää, oh-pöytää, vaatekaappia jne, enkä olisi niistä valmis luopumaan. Vaikka se onkin vain materiaa, on siinä paljon muutakin.
No, saa nähdä nyt mitä tapahtuu. Pitää soittaa tulliin ja kuluttajaliittoon, saisi edes suuntaa antavan arvion (mahdollisista) kuluista.
Toinen vaihtoehto on, että antaa asunnon olla täällä suomessa ja hankkii myös toiseen maahan kaiken tarpeellisen, kuten juuri huonekalut jne. On sitten vähän kummassakin kaikki aina valmiina.

^ Mihin päin olet muuten lähdössä? Ihan mielenkiinnosta vaan kysele kun sun visitoimat maat on vähän harvinaisempia...

Marokkoon. Tai itseasissa sieltä olisi tarkoitus ostaa talviasunto. Toisaalta, tiedän myös pari hyvää asuntoa, joita vuokraa luotettava henkilö - tuttujen kautta. Mutta kuitenkin asunto talvea ajatellen.
Virossahan minulla on osake. Vuosi sitten meinasin myydä sen, mutta se ei mennyt heti kaupaksi, joten asia jäi sikseen ja se on ystävällä vuokralla. Hän on suunnitellut ostavansa oman asunnon, joten jos se jää tyhjilleen, meitsi häippäsee varmasti suomesta - kesät eestissä, talvet marokossa.

Olen jo pitkään miettinyt nordjobbariksi hakeutumista sekä koulun yhden työharjoittelun suorittamista Ruotsissa, niin saisi siinä sitten vähän tuntumaa lyhyemmällä aikavälillä, että millaista siellä olisi asustella. Näiden jälkeen tehdä päätöksiä enemmän suuntaan tai toiseen. :)