Koirat.com

Suomessa en ikinä ymmärtänyt miehiä. Sitten kokeilin saksalaista (tai siis tutustuin yhteen saksalaiseen) ja ainakin omalle kohdalle osunut tyyppi oli aivan ihana, ja ajatuksissa olikin aina lähteä Saksaan (ei siis tuon tyypin takia vaan muutenkin tykkäsin tosi paljon Saksasta ja saksalaisista). Sitten sattumalta löysin tämän espanjalaisen ja suunnitelmat muuttuivat ja tulin Espanjaan. Päivääkään en ole katunut ja espanjalainen mies on aivan ihana . Täysi vastakohta suomalaiselle miehelle (en vaan ymmärrä sitä, että seksin perään saa itse ruinata... Enkä ymmärrä montaa muutakaan asiaa).

Lua kirjoitti:

Suomessa en ikinä ymmärtänyt miehiä. Sitten kokeilin saksalaista (tai siis tutustuin yhteen saksalaiseen) ja ainakin omalle kohdalle osunut tyyppi oli aivan ihana, ja ajatuksissa olikin aina lähteä Saksaan (ei siis tuon tyypin takia vaan muutenkin tykkäsin tosi paljon Saksasta ja saksalaisista). Sitten sattumalta löysin tämän espanjalaisen ja suunnitelmat muuttuivat ja tulin Espanjaan. Päivääkään en ole katunut ja espanjalainen mies on aivan ihana . Täysi vastakohta suomalaiselle miehelle (en vaan ymmärrä sitä, että seksin perään saa itse ruinata... Enkä ymmärrä montaa muutakaan asiaa).

Joo, sama mullakin. Suomalaisten kanssa ei tullut koskaan mitaan vaikka kuinka yritin olla ymmartavainen ja pahimpina aikoina hyvaksya IHAN KENET TAHANSA (tosin selittyy kylla myos masennuksenani). Enpa siita huolimatta onnistunut saamaan ensimmaistakaan poikaystavaa Suomesta.

Mutta ulkomailla olen huomannut, etta monen muun kansan miehet tuntuvat taysin erilaisilta kuin suomalaiset: eivat pelkastaan ranskalaiset tai italialaiset yms. Valimeren ihmiset, vaan myos jopa sukulaisemme unkarilaiset. Taalla ulkomailla miehet tuntuvat hyvaksyvan paremmin sen, etta et tykkaa valttamatta kayttaa meikkia muuta kuin yoelamaan tai juhlatilaisuuksiin lahtiessasi.

Elba83 kirjoitti:

Mä en tykkää saksalaisista miehistä, siis niistä jotka tunnen. Mutta ei ne vissiin noin yleisesti ottaenkaan niin suosittuja oo, ainakaan tämän tutkimuksen mukaan :D

Espanjalaiset ekoina? No, omakohtaista kokemusta ei ole (parit treffit vain paikallisten kanssa koettu, mutta ne joiden kanssa olen tapaillut pidempaan ovat kaikki olleet muualta tulleita), mutta taalla kuulee muualta tulleiden suusta kokoajan etta "espanjalaiset eivat ole intohimoisia" yms.

Omasta puolestani en kylla tosiaan voi sanoa kuten jo totesinkin. Mutta aasialainen kaveri joka on ollut useammankin brassin kanssa allekirjoittaisi mielellaan tuon brasilialaisten kakkossijan, on kuulemma totta.

Saksalaiset eivat taysin omia suosikkeja ole, mutta yksi upea asia niissa on: miehekas olemus ja maskuliininen kroppa. Ja luonteen puolesta tykkaan itsekin siita vahvuudesta ja karuudesta, ja uskon ihan samalla lailla kuin Noette etta saksalainen antaa aika tosimiehen vaikutelman. Tietysti se voimakkaan miehekas kielikin tukee vaikutelmaa.

Kokonaisuuden puolesta tykkaan eniten ranskalaisista ja italiaanoista, vaikka niista ei karuutta loydykaan vaan tuppaavat olemaan ennemminkin hyvin romanttisia. Harmi etta ovat usein melko lyhyita muhun verrattuna, kiitos taman etelaeurooppalaisittain turhan pitkan runkoni.

Beauceron kirjoitti:


Espanjalaiset ekoina? No, omakohtaista kokemusta ei ole (parit treffit vain paikallisten kanssa koettu, mutta ne joiden kanssa olen tapaillut pidempaan ovat kaikki olleet muualta tulleita), mutta taalla kuulee muualta tulleiden suusta kokoajan etta "espanjalaiset eivat ole intohimoisia" yms.

Totta, monet eteläamerikkalaiset valittaa sitä, että espanjalaiset eivät ole tarpeeksi intohimoisia ja muutenkin ovat liian vakavia yms. Omaa kokemusta ei eteläamerikkalaisista (intiimissä mielessä )ole mutta kyllähän nuo yleisesti ovat eläväisempiä kuin espanjalaiset...

Lua kirjoitti:

[quote=Beauceron]
Espanjalaiset ekoina? No, omakohtaista kokemusta ei ole (parit treffit vain paikallisten kanssa koettu, mutta ne joiden kanssa olen tapaillut pidempaan ovat kaikki olleet muualta tulleita), mutta taalla kuulee muualta tulleiden suusta kokoajan etta "espanjalaiset eivat ole intohimoisia" yms.

Totta, monet eteläamerikkalaiset valittaa sitä, että espanjalaiset eivät ole tarpeeksi intohimoisia ja muutenkin ovat liian vakavia yms. Omaa kokemusta ei eteläamerikkalaisista (intiimissä mielessä )ole mutta kyllähän nuo yleisesti ovat eläväisempiä kuin espanjalaiset...[/quote]

Joo, itsellakaan ei kokemusta etelaamerikkalaisistakaan (itseasiassa yksi niista espanjalaisten intohimottomuudesta valittaneista olikin kaverini brassipoikaystava) vaan ainoastaan tiedan tosiaan tuon etta eloisampia ja viela espanjalaisiakin juhlivampia ovat.

Mutta tuskin silti tulen (Amerikan) latinoja kokeilemaan, eivat oikein omaan makuuni yleisesti ole vaikka Euroopan latinokansat viehattavatkin. Ja muutenkin turhan paljon huonoja kokemuksia, paallepain mukavat ja ystavallisetkin usein ovat aikamoisia naistenmiehia joilla paljastuu sitten jalkeenpain olevan useita tyttoja kerralla.

Ehka se etelaamerikkalaisten intohimo on sitten jo sita luokkaa, ettei yksi nainen enaa riita. Tietenkaan ei voi yleistaakaan, silla kaverini elaa paraikaa elamansa parasta suhdetta brasilialaisen poikaystavansa kanssa ja ainakin heidan kohdallaan kaikki tuntuisi olevan hyvin.

Heh, no enpä ole kyllä miehiä koskaan kansalaisuuden perusteella valinnut Eikä mulla edes ole niin laajaa kokemuspohjaa, että pystyisin ihan kokonaisia kansoja keskenään vertaamaan Olen naimisissa saksalaisen kanssa, mutta en mennyt naimisiin siksi, että mies on saksalainen Mulla ei ole oikeastaan henkilökohtaisesti huonoja kokemuksia miehistä ollenkaan, ainoat sellaiseksi laskettavat ovat kyllä olleet ihan supisuomalaisia mutta tunnen kyllä ihan mahtavia suomalaisiakin miehiä.

Mutta jos nyt ihan pelkkää kansalaisuutta mietin, niin olen kyllä aika heikkona kreikkalaisiin miehiin Niin ja norjalaisiin, vaikka en ole kyllä ikinä edes käynyt Norjassa. Mulla on vähän sama ongelma kuin jollain ylempänä, olen aika pitkä ja roteva enkä mikään siro keijukainen, niin melkein kaikki vähän eksoottisempien maiden miehet ovat mulle liian pieniä

Paulchen kirjoitti:

Heh, no enpä ole kyllä miehiä koskaan kansalaisuuden perusteella valinnut Eikä mulla edes ole niin laajaa kokemuspohjaa, että pystyisin ihan kokonaisia kansoja keskenään vertaamaan Olen naimisissa saksalaisen kanssa, mutta en mennyt naimisiin siksi, että mies on saksalainen Mulla ei ole oikeastaan henkilökohtaisesti huonoja kokemuksia miehistä ollenkaan, ainoat sellaiseksi laskettavat ovat kyllä olleet ihan supisuomalaisia mutta tunnen kyllä ihan mahtavia suomalaisiakin miehiä.

Mutta jos nyt ihan pelkkää kansalaisuutta mietin, niin olen kyllä aika heikkona kreikkalaisiin miehiin Niin ja norjalaisiin, vaikka en ole kyllä ikinä edes käynyt Norjassa. Mulla on vähän sama ongelma kuin jollain ylempänä, olen aika pitkä ja roteva enkä mikään siro keijukainen, niin melkein kaikki vähän eksoottisempien maiden miehet ovat mulle liian pieniä

Joo, en makaan kansalaisuuden perusteella sinansa: muutenhan mulla olisi ollut kokoajan ranskalainen tai italiaano, ja tosiasiassa en ole koskaan ko. kansojen edustajia suudellutkaan... Itseasiassa deittikumppanini on maasta, josta en etukateen olisi voinut ikina uskoa ottavani miesta - mutta kun tutustuin pariin ko. kansan edustajaan, olen huomannut etta ennakkokuvista ja huonosta maineesta huolimatta monet ovat todella sydamellisia ja mahtavia ihmisia.

Ja ei mullakaan syvempaa kokemusta kuin tasta yhdesta kansasta, muita sitten tullut korkeintaan suudeltua tai kerran treffattua.

Mulla on ollut useampi brittimies kierroksessa, ja olen tehnyt johtopäätöksen, että ei, ei ja ei. Brittimiehet on ihanan romanttisia, täydellisen huomioonottavia, kohtelevat naisia aivan upealla tavalla. Mutta kaikki, kaikki ovat olleet aivan uskomattoman huonoja sängyssä. Ei sillä, että seksi määrittäisi koko elämän, mutta en minä ainakaan jaksaisi olla suhteessa jossa seksi ei toimisi sitten yhtään.. Ehkä pitää valmentaa taas itsensä ja yrittää uudestaan. En vain jaksa uskoa, että kaikki britit ovat huonoja rakastajia. Siinä mielessä suomalaiset miehet, vaikka puupalikkoja monessa asiassa ovatkiin, kyllä tietävät, mitä makuuhuoneessa tehdään - molempien mieltymykset huomioon ottaen.

Mun mielestä on yleensäkin uskomattoman karua vertailla ihmisten seksitaitoja, varsinkaan kansalaisuuden perusteella.Todella mauton toi "uutinen" ja mietityttää kuinka monella menisi herne nenään, jos miehet vertaisivat naisia samalla tavalla. Tai varmaan vertailevatkin, mutta mautonta se silti mun mielestä on.

Kiitos kaikille, jotka ovat vastailleet mun kysymyksiin!

Tama nykyisin tapailemani tyyppi on kylla sinallaan aarimmaisen intohimoinen ja kestavyytta riittaa aarimmaisyyksiin asti, osaa romantikon luonteestaan huolimatta olla sangyssa mies... Mutta osin on silti tamankin kanssa tuo edellisessa viestissa mainittu ongelma: ei oikein osaa virittaa naista vaan luulee suudelmien riittavan. Kovasti koitan kylla vihjailla etta mut taytyisi ensin virittaa ennen kuin kaydaan hommiin, mutta harvoin malttaa lammitella tarpeeksi.

Lisaksi nautinnon saaminen jaa lahinna herran itsensa osalle, ma taas en saa asiasta irti juuri mitaan. Ei silla, olen alkanut muutenkin epailla etta olen joko frigidi tai a-seksuaali, kun fyysisesti seksi kiinnostaa vain aniharvoin (psyykkiset halut kuitenkin on vaikka fyysiset puuttuvatkin).

Piimäenkeli kirjoitti:

Mun mielestä on yleensäkin uskomattoman karua vertailla ihmisten seksitaitoja, varsinkaan kansalaisuuden perusteella.Todella mauton toi "uutinen" ja mietityttää kuinka monella menisi herne nenään, jos miehet vertaisivat naisia samalla tavalla. Tai varmaan vertailevatkin, mutta mautonta se silti mun mielestä on.

Kiitos kaikille, jotka ovat vastailleet mun kysymyksiin!

No ei näitä juttuja nyt kannata ottaa niin vakavasti... Tosin seksitaidot ovat aika pitkälti asenteesta kiinni ja niissä nyt vaan on tosi paljon eroja kansalaisuudesta riippuen. Esim. eteläeurooppalaiset miehet huomioivat naisia paljon enemmän kuin suomalaiset.

Ja kyllähän seksi on tosi iso osa suhdetta ja pitäähän sen toimia. Vaikka toisaalta ajan kanssa seksi parhaimillaan vaan paranee kun oppii tuntemaan toisen mieltymykset ja on luottamusta kokeilla uusia juttuja. Eli vaikkei joku heti alussa olisikaan täydellinen sängyssä niin ei sen suhteen siihen tartte kariutua, kyllähän sitä voi harjotella seksitaitojakin ja kaikille on kuitenkin omat mieltymyksensä. Tärkeintä on asenne.

^ Jep, leikkiähän nuo on, ja jokainen muodostaa mielipiteensä pitkälti omien kokemuksiensa perusteella. Esim. minä.

Samaa mielta aiempien kanssa, ei kaikki ole niin vakavaa. Kylla varmaan minuakin sanottaisiin passiiviseksi lahnaksi jos kysyttaisiin niilta parilta hyvin harvalta joiden kanssa olen ollut, mutta tuskinpa niin hirveasti loukkaantuisin koska tiedan siina olevan ihan peraa - ja kuten ylla sanottiin, niin sekin on lahinna omasta asenteesta kiinni.

Ja totta etta taysin huono seksi alkaa pidemman paalle arsyttaa... Ja minulla kun viela ongelmana ei ole se etta toinen ei osaisi jotain, vaan etta ei tunnu viitsivan nahda tarpeeksi vaivaa lammittelyyn ja se on kylla ihan oikeasti jo ongelma. Tuskin kukaan haluaa etta seksi on jatkuvasti yhta kipua ja tuskaa. Mutta paras kai vaan ottaa asia puheeksi aiempaa selkeammin eika ainoastaan lyhyesti mainita ja katsoa muuttuuko tilanne.

Taisi olla sen verran suppea otanta olla tuossa "tutkimuksessa" ettei tulokset ole ehkä hirveän luotettavia, mutta muakin kiinnostaisi mitä tapahtuisi jos tehtäisiin tuollainen tutkimus naisista Yleinen mielipide taitaa olla että miesten sänkytaidoista saa vitsailla ihan miten haluaa, mutta ei saa edes mainita että naisilla olisi joku osuus siinä hommassa. Jos tuo sama juttu olisi kirjoitettu naisista niin eiköhän siitä jonkinlainen syyte olisi tullut

Mä olen asunut niin kauan ulkomailla ja ollut töiden takia siellä ulkomailla tekemisissä niin paljon erimaalaisten ihmisten kanssa, että en osaa kyllä liittää enää mitään ominaisuuksia tiettyihin kansallisuuksiin. Nuorempana mulla oli aika paljon ennakkoluuloja ja -odotuksia mutta ne on kyllä kaikonneet ihan täydellisesti. Nykyään muhun ei uuden ihmisen tavatessani vaikuta enää mitenkään se, minkämaalainen hän alunperin on. Toki se silti kiinnostaa kun ulkomaalainen olen itsekin, mutta en kyllä enää oleta kyseisestä ihmisestä yhtään mitään pelkästään sen tiedon perusteella.

Mä itse taas olen varmasti hyvinkin pitkälti sellainen, millaisena suomalaisia usein pidetään, mutta jo mun läheisimmät suomalaiset ystäväni ovat kovin erilaisia.

Mutta mun mielestä maa ja sen kulttuuri vaikuttaa niin vahvasti, että sen pohjalta voi tehdä pitkältikin yleistyksiä tietyn maan kansalaisista. Tietysti on poikkeuksia, mutta kun ei asioista voi puhua kuin yleistämällä niin minkäs teet. Ja totta kai kun johonkin ihmiseen tutustuu niin sen kansalaisuuden takaa paljastuu ihan yksilö omana persoonanaan, mutta sitä ennen on pakko jotenkin luokitella, enkä usko mihinkään "maailman-kansalainen" -juttuihin, kyllä ihminen on pitkälti ympäristön tulos. Itse olen hyvä esimerkki siitä; olin Suomessa asuessani aika tyypillinen suomalainen (en nyt viitsi sanoa, minkälainen on mielestäni tyypillinen suomalainen, kun siitä tulisi varmasti hirmunen huuto..), ja nykyisin olen jo pitkälti espanjalaistunut ihan ympäristön vaikutuksesta (en sano siitäkään enempää, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa).

^ Anna tulla vaan, mun mielestä stereotypiat ja niitä vastaava todellisuus on mielenkiintoinen keskustelunaihe.

Esimerkiksi täsmällisyys, sehän on hyvin tyypillistä stereotyyppiselle saksalaiselle. No, käytännössä tämä ei pidä millään muotoa paikkaansa. Jos minä olen myöhässä tapaamisesta 4minuuttia, pahoittelen sitä automaattisesti. Saksalaiselle on ihan normaalia tulla puoli tuntia myöhässä (tai vaikka 4kuukautta, se on pahin viivästys jonka olen tähän mennessä kohdannut) eikä hän edes pahoittele sitä.

Toisaalta stereotypiani espanjalaiset ovat "manana-"tyyppisiä ja olikin outoa olla tekemisissä erään espanjalaisen kanssa, joka oli minuakin täsmällisempi ja hoiti asiat heti eikä huomenna.

Noista stereotypioista sen verran, että jonkun verran kuulee suomalaisia naisia pidettävän rääväsuisina, epäromanttisina ja helposti sängystä sänkyyn hyppäävinä. Itse en ainakaan tohon stereotypiaan haluaisi tulla luokitelluksi ja toivon, ettei moiset uskomukset ole hurjan yleisiä, vaikka kyseisen tyyppisiä naisia Suomesta löytyisikin.

Kyllähän niitä kulttuurisia eroja ihmisten käyttäytymisessä on havaittavissa, vaikka ei tietysti voi yleistää, että KAIKKI senjasenmaalaiset ovat sellaisia. Mutta oman kokemukseni mukaan eteläeurooppalaiset (lähinnä kokemusta portugalilaisista ja espanjalaisista) ovat jotenkin paljon huolettomampia keskimäärin kuin suunnitelmalliset suomalaiset. Esimerkkinä voisin sanoa sen, että suurkaupungissa kun lähdettiin viihteelle, niin edellämainituilla ei ollut koskaan mitään tarvetta selvittää, millä bussilla/ratikalla voisi yöllä päästä kotiin, se oli sitten sen ajan murhe. Itse toki aina tsekkasin reittini etukäteen ennen kuin mihinkään lähdin :) Kyllähän sitä sitten jossain vaiheessa alkoi itsekin vähän relaamaan ja ottamaan vaikutteita siitä "no worries" -ajattelutavasta, kun heidän kanssaan hengasi.

Ja ranskalaiset ON mun mielestä usein vähän hienostelijoita, mikä taitaa aika yleinen stereotypia heistä olla. Esimerkiksi suomalaisen kaverini ranskiskämppis kertoi kaverilleni, ettei IKINÄ kehtaisi kulkea hänen kanssaan Pariisissa kadulla, koska kaverillani oli tapana kantaa kädessään viinipulloa, jos oltiin johonkin hippaloimaan menossa. Välillä kyllä kieltämättä tuli vähän junttiolo näiden ranskisystäviemme seurassa :)

Barcelonassa baarissa sai polttaa sisällä. Noh, poltin, ja kysyin espanjalaiselta kaveriltani, että mihin tän voi tumpata. Hän nauroi kuuluvasti, ja totesi, 'mikä kysymys tuo oikein on ? heitä vain lattialle' ja kun yritin udella, että eikö ole mitään tuhkakuppia tms., vastaukseksi sain 'ei se ole sinun murheesi, kyllä joku muu sen joskus siivoaa'. Munkin stereotypioissa espanjalaiset on rentoja, toi nyt oli vain yksi esimerkki.