Koirat.com

^ Sori, menee suomeksi sanat vähän sekasin välillä, tarkotin demokratiaa..

Jos jollakulla olisi minkäänlaisia kokemuksia Virossa asumisesta niin ottaisin mielellään vastaan. Mahdollisesti lähden Tartoon eläinlääkäriksi lukemaan ensi vuonna...

Minä asustan Pohjois-Italiassa jo kolmatta vuotta. Kotona kaksi koiraa, toinen milanolainen ja toinen piemontesta. Kolmas, hiukan suurempi karvaturri on venetosta, jossa nykyään asustetaan. ;)

Mä olen miettinyt mahdollisuutta jopa "kotimaistua"... Riippuu tosiaan, miten tämä työpaikan vaihdos tuo tullessaan syksyllä. Avokin kanssa kuitenkin halutaan jatkaa yhteiseloa saman katon alla, niin kovin kauaa ei jakseta pitää yllä kahta erillistä asuntoa 300 km välimatkalla. Avokilla ei ole näkyvillä mitään kiinnostavaa työtä tuonne minne muutan ja noh, kumpikaan ei ole koskaan käynytkään paikkakunnalla, joten fiilikset sen suhteen melko negatiiviset.
Hän jopa mainitse, että mieluummin muuttaisi vaikka Helsinkiin kuin tuonne :).

Kahtellaan kahtellaan. Onhan se eläminen kyllä kallista pääkaupunkiseudulla, että ainakin toinen tarvitsee suht hyvän työn ensin sinne lähtemistä... nytkin olis muutama mielenkiintoinen työpaikka avoinna siellä, mutta kun ei viitsi hakeakaan, kun luvannut olla täällä firmassa vielä jonkusen aikaa töissä... Tampere olisi toinen mihin voisin harkita myös.

Mulla on joku ihme opintokriisi meneillään. Periaatteessa tuo mitä nyt opiskelen on ainoa asia, mitä olen aina halunnut tehdä, toisaalta taas päänsisäiset haamut huhuilevat, että pitäisi olla hyödyllisempi, vaikuttaa joko yhteiskuntaan tai sitten auttaa muista lähtökohdista. Irvailin aina pianistisukulaiselleni, joka aikuisiällä haki lääkikseen, pääsi sisään ja on tätä nykyä valmis lääkäri. Nyt en sitten enää tiedäkään.. Päätä multa löytyy vaikka minkälaiseen pänttäämiseen. Jotenkin tuntuu, ettei tuo yliopistotutkinto ulkomailla oikeastaan vaadi paljon mitään, jos sitä vertaa suomalaiseen vastaavaan. Ja näinhän se on. Mutta sitten kun tutkinto on kourassa, voi kait sitä sitten jotenkin kerskailla, että on nähty sitä suuremman maailman menoa ja ollaan mukamas fiksumpi. En tiiä. Kunnianhimo on tosi tyhmä juttu.

Moikka :)

Täällä olis yks, kenellä olis haaveena muuttaa Skotlantiin opiskelemaan taikka sitten työelämään vuoden kahden päästä :) Kamala kun aika menee hitaasti, kun vaan unelmoi

Mulle tuli mieleen, kun tätä keskustelua luin, että tuliko teille muuton jälkeen semmoista oloa, että mitäs hittoa sitä tulikaan tehtyä tai ennen lähtöä, että en haluakaan lähteä?

Suomi maana rupeaa vituttamaan pikkuhiljaa vaan enemmän ja enemmän, kun tuntuu, että asiat vaan junnaa paikallaan

Ja sitten miettisin, että kuinkas kalliiksi tämmönen maasta toiseen muutto tulee? :)

^ Eiköhän melkein kaikkien suurten muutosten edessä ole välillä epävarma ja jopa tekisi mieli jättäytyä siihen tuttuun ja turvalliseen tilanteeseen, eli rimakauhu on varmaan ihan normaali ennen toiseen maahaan muuttamista, varsinkin jos lähtee yksin ja vähän seikkailumielellä. Ja taas muuton jälkeen alussa on päiviä, jolloin asiat ei luista, ei tunne vielä ihmisiä uudessa paikassa ja on yksinäinen olo ja sitä miettii, että minkä ihmeen takia sitä oikein pitikään muuttaa toiseen maahan. Eli kaikki nuo tunteet on varmaan melkein kaikki käyneet läpi. Mun oma muutto oli helpompi siinä mielessä, että tulin tänne py:n kanssa ja aluksi vielä opiskelemaan, eli asiat oli helpompi järjestellä enkä ollut missään vaiheessa ihan yksin.

Itse ajattelin kuitenkin ennen lähtöä, että ei siinä kokeilemisessa mitään menetäkkään, ainahan sieltä takasin pääsee jos ei viihdykkään. Kokemuksena ulkomailla asuminen on todella rikastuttava. Eli jos tekee mieli ulkomaille niin kokeile ihmeessä. Samalla saat vähän perspektiiviä Suomeen ja niihin vitutuksiin, asiat tuppaavat näyttämään niin erilaisilta kauempaa.

Tuosta kalliiksi tulemisesta en osaa sanoa mitään. Itse tulin Erasmus-apurahalla ja lentolipun lisäksi ei oikein ylimääräisiä kuluja tullut. Maana Espanja on halvempi kuin Suomi (tai oli, nykysin erot vähän riippuvat) eli sen suhteen elintaso täällä samalla rahalla oli Suomea parempi. Mitä kuluja oikein mietit?

Juuripa noita lentolippuja, koiran kuljetus tietysti (oletan ettei ilmaista huvia ole), huonekalut, myydäkö ne? Tämmösiä heti ekana tuli mieleen :)

Sitten tietysti kiinnostaa Skotlannin hintataso, se tietysti vaihtelee alueittain ja olenkin nyt aloitellut asioiden tutkimisen :)

Ajattelinkin, että jotain tuommoisia tunteita sitten tulee, itsellähän on nyt sellainen tilanne, että muutin puolitoista viikkoa sitten avokin kanssa erilleen koiran kanssa, joten nyt jo tunteet vähän myllertäneet ja yksinäistä fiilistä välillä ollut, että nehän on kaikki sellaisin, mistä selviytyy :)

Oikeastaan omat halut elämää kohtaan selvisi nyt, kun uskalsin neljän vuoden yhteiselon jälkeen sanoa, että nyt riittää, kyllähän sitä ennen, kun avokkini tapasin vuosia sitten minulla oli jo unelmana ulkomaille muutto, se vain unohtui, kun tapasin täällä miehen ja nyt into pinkeenä, täällä etsin ja luen ja kyselen :)
Toivonpa vaan, että tämä haave toteutuisi nyt tässä parin vuoden sisään :)

^ Tuo huonekaluhomma on jokaisen omasta tilanteesta kiinni. Jos lähtee ulkomaille töihin ja firma maksaa muuton, niin silloin tietty ei tarvitse miettiä noita muuttohintoja. Sen sijaan jos itse maksaa kaiken, voi tulla halvemmaksi ja helpommaksi myydä Suomessa kaikki huonekalut ja muu irtain omaisuus pois ja ostaa paikan päältä uudet. Tai jos ulkomaillaolon kesto ei ole tiedossa ja lähipiiristä löytyy tyhjää varastotilaa, on sekin yksi vaihtoehto. Lisäksi muuttoon käytettävissä oleva aika vaikuttaa: jos muutolle on varata aikaa vaikka kaksi viikkoa, voi olla ihan hauska elämys pakata kamat ja koira autoon ja taittaa muuttomatka maitse. Tosin Skotlannissa ongelma tulee siitä vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

^saati auton "ajaminen" lätäkön läpi ;) lol

Noh, minulla ei enää autoa ole, kun myin pois, eipä sillä, en varmaan edes uskaltaisi edes heti ajaa niin erilaisessa paikassa

Mutta siis tarkotushan olis pysyvä muutto, toki Suomessa tulen käymään pari kertaa vuodessa, mutta noin muuten pääasiallinen elämä olis Skotlannissa, toki viihtyvyys vaikuttaa asiaan

Veli ei nyt muuttanut sen pidemmälle kuin Ruottiin noin kolmisen vuotta sitten. Hän myi kaikki huonekalut, joita ei tosin edes ollut paljon. Nyt hän tuon kolmen vuoden aikana on muuttanut joku 3-4 kertaa, ja työpaikkaa vaihtanut pari kertaa. Eli ei kai se muutto autuutta tuonut, mutta emännän löysi sieltä aika pian. Tuttuja hänellä ei ennestään naapurimaassa ollut.

^ Tuo on ihan hyvä pointti, josta saa itsekin välillä muistutella niitä joiden haaveissa ulkomaillemuutto on pelkkää ruusuilla tanssimista. Ihan yhtä lailla se arki iskee päin naamaa ulkomaillakin ja arkiset askareet *tuttaa. Mutta toisaalta on se arki monesti kuitenkin vähän erilaista ja ne arjen ongelmatkin erilaisia, joten niistä on ainakin itselle tullut sitä paljon kaivattua vaihtelua.

^^ Totta, ei se ulkomaille muutto nyt mikään lopullinen ratkaisu ole kaikkiin ongelmiin. Mutta tosiaan ne ongelmat ovat erilaisia ja tuo muutosta. Pakko kuitenkin sanoa, että suurin osa tuntemistani ihmisistä on loppujen lopuksi päätynyt jonkun ajan kuluttua takaisin Suomeen, osa ulkomailta löydetyn miehen kera. Kyllä suurinta osaa taitaa kotimaa vetää puoleensa viimeistään siinä vaiheessa kun tulee lapsia, jostain syystä ne lapset halutaan kasvattaa Suomessa. Mutta kyllähän se ulkomailla asuminen rikastuttaa ja opettaa paljon vaikkei se pysyvä ratkaisu olisikaan.

Noista tavaroista sen verran, että monessa maassa asunnot vuokrataan usein kalustettuina. Esim. Espanjassa ihmiset ei yleensä osta (ainkaan mitään isoja) kalusteita kun vasta sitten kun asunto on oma. Muutenkin kalusteiden vieminen toiseen maahan on varmaan aika tyyristä hommaa.

Koiran viennistä en tiedä kun koira on espanjalainen, siis paikan päällä hommattu. Mutta käsittääkseni Iso-Britaniaan koiran viemisessä on omat hankaluutensa?

Lua kirjoitti:

Mutta kyllähän se ulkomailla asuminen rikastuttaa ja opettaa paljon vaikkei se pysyvä ratkaisu olisikaan.

Totisinta totta. Itsellä varsinkin tullut sellainen olo, että yksi aikakausi elämässä, mutta sitäkin nautittavampi. On kasvattanut itseäni ihmisenä paljon.

Lua kirjoitti:

Mutta käsittääkseni Iso-Britaniaan koiran viemisessä on omat hankaluutensa?

Jep. Iso-Britannia vaatii vasta-ainetestiä. Koira pitää olla sirutettu ennen rabiesrokotteen antamista, rabiesrokotteen pitää vaikuttaa olikohan se 3kk, koiralle pitää ottaa vasta-ainetesti ja sen jälkeen odottaa 6kk vientiin hyväksytyssä maassa, esim. Suomessa. Loput ehdot löytyvät täältä. Vasta-ainetestiä Brittilä saa vaatia 2011 asti. Olen ollut myös Brittien elintarvikeviraston, Defran kanssa yhteydessä. Käytännössä kun nuo kaikki kerran toteutuu koira saa vaivatta matkustella esim. Suomen ja Englannin välillä.

Lua kirjoitti:


Noista tavaroista sen verran, että monessa maassa asunnot vuokrataan usein kalustettuina. Esim. Espanjassa ihmiset ei yleensä osta (ainkaan mitään isoja) kalusteita kun vasta sitten kun asunto on oma. Muutenkin kalusteiden vieminen toiseen maahan on varmaan aika tyyristä hommaa.

Täällä taas vuokrakämpissä ei tavallisesti ole edes keittiökalusteita (siis kaapistoja, jääkaappia, hellaa yms) valmiina, vaan ne pitää ostaa itse. Suihkuverhotangoista yms puhumattakaan.

Mutta nää on just näitä maakohtaisia juttuja, joihin kannattaa varautua ja jotka kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen.

Meillä juurikin odotellaan eläinlääkäristä soittoa miten meidän rabies vasta-aineiden kanssa on onnistunut...
Hommassa mennyt nyt yli 5 kuukautta. Irlannissa ja Ruotsissa kun ei ole rabiesvaaraa, joten Davelle ei ole annettu sitä koskaan aikaisemmin. Rabies rokotuksia piti ottaa kahdessa erässä. Ekan erän jälkeen piti odottaa kuukausi ja vahvistuksen jälkeen 120 päivää ennen kuin sai mennä verikokeeseen...
Nyt kolmatta viikkoa ootellessa ja jännitetään tuloksia.

Mie olen jostain 15-vuotiaasta asti haaveillut Ruotsiin muuttamisesta, ja haaveilen edelleen näin parikymppisenä. Ruotsi houkuttaa, koska olen aina pitänyt maasta, kansalaisista ja kielestä. Se olisi myös turvallisen tuttu, melko samanlaista kuin Suomessa.

Olen suunnitellut, että jos tässä parin vuoden jälkeen kun koulut on käyty, alkaisin etsimään sieltä suunnalta asuntoa ja työpaikkaa. Onhan tässä aikaa valmistautua henkisesti, ottaa asioista enemmän selvää ja opiskella kieltä lisää. Silti kuitenkin omalla tavallaan pelottaa. Suomessakin on jännää muuttaa toiselle paikkakunnalle ja välillä on vähän yksinäistä aluksi, mutta sentään tuntee samasta maasta porukkaa. Kielenkin kanssa arveluttaa... Osaan kyllä aika hyvin, paaaljon paremmin kuin englantia (eli en sitten voisi hätätilanteessa turvautua englantiin) ja pystyn kyllä puhumaan ihan jonkun verran, mutta auta armias jos ruotsalainen puhuu niin tää likka tippuu kärryiltä heti. Mulla kun on ollut kuullunymmärtäminen heikkoa kielissä. Onhan toki noitakin ollut että kielitaito on ollu tosi heikko (tai olematon) toiseen maahan muuttaessa mutta kas kummaa, kohta puhutaan kun olisi aina osannut kieltä, että se vähän rohkaisee, mulla on sentään ihan okei pohja.

Ja ainahan sieltä pääsisi takaisin Suomeen. Tiedän, että kun olen nytkin jo vuositolkulla halunnut Ruotsiin muuttaa ja tulen varmasti jatkossakin haluamaan, niin kadun kovasti jos en käy ainakin kokeilemassa. Mutta kun jänskättää ja tavallaan ahdistaakin niin pirusti!

Eli varmaan sitten myyn huonekalut, mikäli joku sukulaisista ei niitä halua :)
Toki olen siihenkin varautunut, että en viihdy tai tulee vain ihan hirvittävä koti-ikävä, onneksi tänne pääsee aina takaisin :)

Arvasinkin ettei se koiran vieminen niin yksinkertaista ole, mutta kiitos tosta linkistä, täytyypi sitä tarkastella tässä :)

Mutta jos ei muuta, niin olen ainakin kokemusta rikkaampi.

saf// samanlaisia mietteitä mulla ollut, mutta ne haaveet istuu kyllä kovin, kun ne kerran on päähän saanut

jonzku kirjoitti:

Täällä olis yks, kenellä olis haaveena muuttaa Skotlantiin opiskelemaan taikka sitten työelämään vuoden kahden päästä :)
Mulle tuli mieleen, kun tätä keskustelua luin, että tuliko teille muuton jälkeen semmoista oloa, että mitäs hittoa sitä tulikaan tehtyä tai ennen lähtöä, että en haluakaan lähteä?

Täällä toinen, joka on muuttamassa Skotlantiin opiskelemaan. Lähtöpäivä seuraavalla viikolla. Pikku hiljaa jännittää vähän.

Mulla tää muutto ajatuksena on ollut jo jonkunaikaa, koska poikaystäväni on skotlantilainen. Sattuneesta syystä olen käynyt Skotlannissa muutamaan otteeseen ja tiedän mihin olen lähdössä. :D Ainakin suunnilleen.
Oman kokemuksen mukaan, alueella jonne olen muuttamassa, suurin osa asunnoista on kalustettuja valmiiksi, mikä tekee muuttamisesta heti helpompaa kun ei ensimmäisenä huolenaiheena ole tavaroiden hankkiminen. Poikaystävän edellinen asunto sisälsi esim. kaikki astiat, keittiötarvikkeita yleensäkin, pyykkikoneen, pyyhkeet ja lakanat. Kaikki tietenkään ei varmasti ole yhtä varusteltuja. Positiivista on myös, että monissa kohteissa on panostettu niihin kalusteisiin ja sisustukseen ja tehty siitä mahdollisimman neutraali.

On vaikea uskoa, että oon oikeesti lähdössä. Älyttömän nopeaa on mennyt tämä "viimeinen" kesä Suomessa. Välillä käy mielessä että onko tämä nyt sittenkään ihan järkevää ja ois vaan helpompi jäädä kotiin. Ne kuitenkin menee ohi aika nopeaa, suurimman osan ajasta oon ollut innostuksissani menossa pitkin seiniä ja toivonut että päästäisiin muuttamaan jo.