Koirat.com

Itse haluaisin olla töissä armeijassa. Kouluttamassa rajajääkäreitä ja ilmapuolustus puolella. Olen aina ollut kiinnostunut maanpuolustuksesta ja koulutuksesta yleensä. Vieläpä, jos sinne pääsisi oman kortensa viemään kekoon.
Myös muukalaislegioona on ollut aina salainen haaveeni.
Rauhanturvaaja olisi myös kova sana. Olisi hieno päästä kentälle, ei itse tilanteen takia vaan, että pystyisi tekemään tilanteelle jotakin.
Olen myöskin suunnitellut hakevani metallialan koulutukseen lähiaikoina. Fyysinen työ on vain enemmän minun juttu ja näkee mitä tekee ja mitä tuottaa. Paperilla kaikki on niin... no tylsää, järjestelmällistä ja byrokraattista.

Sitten vähän naisellisempaa - tahtoisin kouluttaa koiria ja juurikin niitä koiria, jotka tosiaan tarvitsevat apua. Neuvoa näitä ihmisiä miten tilanteet selvitetään ja jatketaan elämää eteenpäin. Vältyttäisiin taas vähän paremmin ongelmilta. Tokikaan en jaksaisi joka päivä takoa sellaisten omistajien kalloon perusasioita, joita ne eivät kiinnosta minkään muun takia kuin, että koira lähtee, jos järjestys ei ala löytymään.
Sitten tahtoisin olla jonkinsortin maailman matkaaja, joka käy perehtymässä paikan päällä eri kulttuureihin ja ihmisiin jne. ja sitten se välitettäisiin tv:n kautta koko maailmalle. Se on aina ollut unelmani ja todennäköisesti sen myös joskus toteutuan, ilman tv:tä.

Jaijah kirjoitti:





Tai miten olisi karkkien koemaistaja ja jäätelömakujen kehittäjä. ;) Pidemmän päälle varmaan aika tylsähköä puuhaa tosin tuo maistelu.

Mä "joudun" duunini puitteissa maistelemaan karkkeja. Maistelemalla saan tarkistettua,että karkki on tuoretta ja muutenkin kuranttia myytäväksi. En ainakaan vielä oo kyllästynyt.

^ Nyt kyllä heräsi hienoinen kateus

Mä olin monta vuotta leffateatterin kahviossa töissä ja siellä oli vähän niin kun pakko maistella myytäviä tuotteita eli jätskiä, karkkia ja popcornia. Laaduntarkkailua siis. Kas kummaa, kun entisellä karkkinarkkarilla loppui jossain vaiheessa karkinsyönti kuin seinään, kun niitä koko ajan oli tarjolla. En syö edelleenkään karkkia ja aika vähän mitään muutakaan makeaa. Popcornit sen sijaan on hyviä edelleen :)

Notte : Huonompiakin luontaisetuja duunissa vois olla

Elba : Mä en ihan vielä oo kyllästetty karkilla. Varsinkin suklaa uppoaa ihan kevyesti...

Tämänhetkinen unelma-ammatti on opinto-ohjaaja. Toivottavasti haave toteutuu tulevaisuudessa.

No mulla olisi tietysti oma Jeff Corwin Experience-tyyppinen show jossa olisin kumpparit jalassa Amazonissa ja heittelisin silakoita manaateille, tai sit Attenboroughin kanssa kynnettäis juurakkoa sademetsissä.

Mun tän hetken realistinen haaveammattini on bioanalyytikko, henkisesti voisin varmasti loistavasti jos olisin esimerkiksi pieneläinhoitaja mutta mua harmittaa kun siitä maksetaan niin huonosti.

Hah, saako heittää komediavastauksen? Mä haluisin tyyliin Hästensille tai Tempurille tyynyjen ja patjojen tuotetestaajaksi. Työt tehtäisiin yöllä ja omassa kotona, työaika 22.00-7.30. Yötyölisät tietysti. Työnkuvaan kuuluisi nukkuminen esim kaksi kuukautta samalla patjalla / tyynyllä ja kokemuksien raportointi. Sitten vaihtuisi ei mallin patja ja tyyny. Tarvikkeet tulisi tietysti kotiinkuljetettuina, ja samalla vietäisiin vanhat pois. Ja jos tulisi selkäkipuja tai niskajumeja, saisi korvauksia ja fysioterapiaa. Ja koska olisin niin jalo, että suostuisin tekemään työvuorot ilman ruokatuntia, saisi siitäkin ekstrakorvausta.

Hehheh, saahan sitä haaveilla. Tosiasiassa tällä hetkellä mitään realistista unelmaduunia ei oikeen edes ole. Mä myönnän, että teen töitä ihan vaan rahan takia, että saa laskut ja lainat maksettua. En mitenkään nauti työstäni, ja jos olisi taloudellisesti mahdollista, en tekisi palkkatyötä ollenkaan. Se ei silti tarkoita, ettenkö tekisi töitäni kunnolla tai viihtyisi työpaikassani. Työ on mulle vaan ylipäätään tässä elämässä semmonen välttämätön paha, mitä nyt vaan on tehtävä elääkseen. Ehkä joku eläinten parissa tehtävä työ voisi olla mieluisaa, mutta ei oikein realistista sekään tässä kohtaa. Opiskeluun ei ole näillä lainaerillä varaa, joten suutari pysyköön lestissään toistaiseksi. Lotto on silti aika monena viikkona vetämässä... (ihan niinku sieltä muka jotain voittais)

naukunen kirjoitti:

henkisesti voisin varmasti loistavasti jos olisin esimerkiksi pieneläinhoitaja mutta mua harmittaa kun siitä maksetaan niin huonosti.

Mulle palkkaakin tärkeämpää on se,että rakastan duuniani. Totta kai tarvii sen verran tienata,että tulee toimeen. Mutta se tunne,kun aamulla herää kukonlaulun aikaan uuteen työpäivään intoa puhkuen,on kyllä vertaansa vailla ja antaa hurjasti henkisiä voimavaroja.

Kaksi vuotta väärää alaa opiskelleena yhdyn täysin siihen että raha ei ole hyvä syy kouluttautua yhtään miksikään. Oon vaan ollut ikäni pienituloinen joten nyt kun olen onnistunut löytämään koulutuksen joka yhdistää kohtalaisen tulotason ja kiinnostavat työtehtävät olen varsin tyytyväinen. Then again, tässä maassa kerkeää kouluttautua - jos musta on pieneläinhoitaja tullakseen jonain päivänä niin se musta varmasti vielä tulee

Kyllä muakin välillä harmittaa, ettei ole niin vahvaa unelmaa rahakkaan alan työstä ja rahkeita vielä sen toteuttamiseenkin.

Terveisin
toinen joka ei tekisi päivääkään töitä ellei olisi rahallisesti pakko.

Olen aina halunnut ammatteihin, joissa tapahtuu!

1) Lapsena halusin tietenkin eläintenhoitajaksi.

2) Lukiossa taasen halusin maskeerajaksi(teatteriin lähinnä) tai psykologiksi. Psykologia olikin lempiaineitani lukiossa, mutta sitten rupesin miettimään jaksaisinko oikeasti kuunnella ihmisten huolia päivästä toiseen?

3) Sitten tuli vaihe kun halusin armejaan(haaveeksi tämä jäikin) ja sitä kautta ensihoitajaksi. Olen tosin myös hakenut opiskelemaan ensihoitajaksi.

4) Mutta olen ihan tyytyväinen lopulliseen valintaani eli opiskelen tällä hetkellä kätilöksi.

Jos vaan voisi saada jonkin ammatin valmiudet ilman opiskelua haluaisin olla lääkäri(esim. kirurgi), toimistossa töissä, joissa voisin kaiket päivät olla facebookissa ja voisin pukeutua siististi(tähän työhön kyllästyisin kyllä viikossa) tai sitten hevostenhoitaja ja minulla olisi oma hevostallin. Ja voisin myös olla sellainen hyvämaineinen julkkis, joka saisi palkkaa vaan olemassa olostaan!

Mä haluaisin käsikirjoittaa elokuvia, siis Hollywood sellaisia, tai kyllä joku Lostin kirjoittaminen telkkariin menis kanssa!

TwoBeans: haa! Siinä vasta ammatti! Ei kieltämättä työ haittais harrastuksia. Minkähänlainen koulutus ammattinukkujalla olis? Mä voisin olla messissä.

Huippu topic!

Eläinlääkäri on tämänhetkinen haaveammattini, jota myös tavoittelen. Saa nähdä milloin ovet aukeaa, mutta sillä periaatteella mennään, että niin kauan yritetään kunnes sisään päästään.

Poliisi ja erityisesti ratsupoliisi ja rikostutkija olivat joskus vakavasti mietinnässä. Haaveet kaatuivat kuitenkin siihen, että tuskin koskaan saisin omin neuvoin itseäni niin kovaan fyysiseen kuntoon kuin tarve vaatisi. Saati sitten miten henkinen puoli kestäisi työn paineet. Tähän liittyen mietin myös joskus armeijan leipiin siirtymistä.

Ehdoton ykkösammatti muksuna oli koalien ja pandojen pelastaja. Eli olisin perustanut suojelualueen uhanalaisille eläimille. Työskentely moisessa paikassa olisi myös aivan mahtavaa.

Emäntä. Oma pieni maatila, pari lehmää, muutama kana, lampaita, pari possua, koiria, kissoja ja kasvimaa. Jos lottovoitto osuisi kohdalle, voisi toteuttaa haaveen tämmöisestä lähes omavaraisesta taloudesta.

Hevostenhoitaja. Olen valmistunut (ravi)hevostenhoitajaksi ja ehdottomasti työskentelisin alalla, jos palkkaa ja vapaapäiviä koskevat ongelmakohdat saataisiin kuntoon. Sen verran on muutakin elämää, etten yksinkertaisesti voisi olla niin sidottuna töihin.

Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista haaveammattia. Tällä hetkellä vastaisin kuitenkin:
Sairaalafarmaseutti. Tarkkuuta vaativa itsenäinen työ. Eli vaikka ei haaveammattia olekaan, niin tuo olisi ehkä vaihtoehdoista paras ja samalla myös sellainen, joka voisi soveltua minulle. Tällä hetkellä toimin kuitenkin aivan täysin eri alalla...

Kiva idea, joten nostanpa tätä ikivanhaa ketjua!

Lapsena haaveilin sarjakuvapiirtäjän ja kirjailijan urasta. Piirtäminen, kirjoittaminen ja lukeminen ovat yhä aktiivisesti arjessa mukana, mutta aika epävarmat tulot olisi kyllä noilla ammateilla tiedossa Luonnollisesti olisi myös ollut ihan huikeaa olla koirakouluttaja

Yläasteella haaveammatti vaihtui terapeutiksi, kun psykologia alkoi tieteenalana kiehtomaan & toivoin pääseväni auttamaan ammatikseni ihmisiä. Toki se psyka yhä kiinnostaa kovasti, mutta siitä terapeutin urasta en tiedä - voisin kuvitella sen olevan henkisesti kuormittavaa, vaikkakin toki myös osaltaan palkitsevaa ja mielenkiintoista. Kohtuullisen vahvaa psyykettä se joka tapauksessa varmaan edellyttäisi...!

No, mielenkiinnonkohteet ovat tähän mennessä toki entisestään laajentuneet. Esimerkiksi eläintieteilijän ja paleontologin ammatit kuulostavat vallan kiehtovilta. Ylipäätään olisi hauskaa toimia tutkijana. Jos pääsisi jotain tekemään ympäristönsuojelun ja ekologisen kehityksen edesauttamiseksi, se olisi mahtavaa. Siinä pääsisi myös auttamaan sekä ihmis-, eläin- että kasvikuntaa

Tutkimusmatkailija olis ihan jees. En vaan tiedä, miten sovittaisin nykyisen elämäni sellaiseen ammattiin, joka vaatii paljon sitoutumista ja matkustelua.

Mä oon ihan pienestä asti halunnut lentää, joten lentäjä. Mielelläni lentäisin jättiläiskotkalla (en suinkaan ole katsonut Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvaa )tai lohikäärmeellä, mutta myös lentokoneellakin voisin päristellä paremman puutteessa.

Ääninäyttelijän urasta on myös tullut haaveiltua, kun oishan se nyt hauska vetää tunteet tapissa niitä rooleja. Myös kauhu-, scifi- tai fantasiaelokuvaroolihahmon maskeeraus vois olla mahtavan luovaa puuhaa. Ei mitään siistejä arki- tai iltameikkejä mulle.

Haha, hauskaa (ja myötähäpeää aina) lukea näitä 7v vanhoja juttuja. Toteutuiko jollain kirjoittajalla unelma-ammatti viestin kirjoittamisen jälkeen?

Itselläni maatilanemäntä tavallaan toteutui ja tavallaan ei. Maalla asun, mutta ihan ei isoa tilaa ole. Kuitenkin kanoja on jo ollut, minipossuista haaveilen ja semmosta. Piirtäjää ei kuitenkaan tullut, piirtämisen jopa lopettanut lähes kokonaan. Kahvilayrittäjäksi pääsin ja tykkäsin aivan hurjasti. Liiketila kuitenkin myytiin joten piti lopettaa, kun ei uusia tiloja löytynyt. Joku päivä haluan uudelleen yrittää.

Tässä vuosien aikana löysin todellisen unelma-ammattini ihan vahingossa - hautausmaan kausityöntekijä. Se on kuin unelmien mies kävelisi vastaan, se vaan kolahti.

lallimus kirjoitti:

Tää onkin kiva ketju! (: Ekana tuli mieleen nämä:

Maatilanemäntä on ollut ja on yhä mun unelma"ammatti". Kukapa ei muutamasta lehmästä, lampaasta, kanoista ja koirista haaveilis? Tähän kait liittyy sitten myös ison porolauman kasvatus, en nyt muista mikä sen "virallinen" nimi on. Mutta joku päivä mie asustelen kaukana Lapissa ja kasvatan paaaaljon poroja ;)

Aku Ankka-piirtäjä oon halunnut pikkulikasta asti olla, ja oon aina kuvitellut että olen sitten Don Rosan luottohenkilö ja piirtelen hänen vieressään kuvia matalemmalla pöydällä, kun taas Rosa korkealla pallilla

Kahvilayrittäjä on sinänsä onnistunut haave, ei ole oma yritys vaan perheen, mutta teen toistaiseksi lauantaivuoron omien opiskelujen takia. Töitä ois kuitenkin tarjolla aina kun haluan. Varsinkin kesällä minun apua tarvitaan, kun täälläpäin on paljon venäläisiä ja saksalaisia, niin pääsee englantia ja saksaa puhelee sitten kun sisko ei ole yhtää kielinaisia eli eihän se sais ilman mua myytyä yhtää mitää sesonkikausina..