Koirat.com

Kerta kiellon päälle, näköjään.

Mä en kyllä tietääkseni missään vaiheessa ole väittänyt, että koirien piekseminen olisi suojelun ominaispiirre. Se olisi yleistämistä, jota olen pyrkinyt välttämään erityisesti tässä keskustelussa. Jos mä olisin sitä mieltä, että suojelun ominaispiirteisiin kuuluu koiran hakkaaminen, niin miksi mä sitten olen kirjoittanut jo useampaan kertaan, että laji kiehtoo ja toivon pääseväni joskus sitä harrastamaan? Jotta saisin lisää jeesustelun aihetta?

Mä olen yrittänyt painottaa teksteissäni sitä, että minun mielestäni tuon lajin harrastajista (ei suinkaan enemmistöstä, mutta ratkaisevan suuresta osasta, joka varmasti prosenttitasolla jää verrattain pieneksi) kertoo omaa tarinaansa se, että MM-tasolla tuollaista koirankohtelua on tähän asti katsottu sormien läpi. MM-tasoisella koirakolla luulisi olevan takataskussaan sellaiset osaamisen rakennuspalikat, ettei videossa esiintyneitä rankkukeinoja tarvitsisi käyttää. Jos tällaista tapahtuu MM-tasolla, mitä tapahtuu niissä perämetsien suojelutreeneissä? Missä tahansa lajissahan hyvin pärjänneet ihmiset toimivat innostajina ja roolimalleina muille harrastajille. Kuinkahan monta koirakkoa tuokin on suojeluun kouluttanut, kun kerran maalimiehenäkin on toiminut. Jos hänen toimintapanaansa olisikin paheksuttu, niin mistä hän sitten on löytänyt maalimiehen ja treenejä seuraamaan useamman silmäparin? Sehän nimenomaan kertoo siitä, että se koiran piekseminen treeneissä on joillekin ihan normaalia! Suojelu on lajina itsessään hieno, mukana vaan on vääriä ihmisiä, kuten tämä esimerkkivideo todistaa.

Kun kerran tuollainen video julkaistaan, niin tottakai se kertoo omaa tarinaansa siitä, mitä lajin sisällä tapahtuu (edelleenkin haluan painottaa, että kyseessä on MM-tasolla kisaava koirakko, jonka ohjaajalla on pitkä palveluskoiraharrastusura takanaan. Mikään sunnuntaipiipertelijä ei ole kyseessä). Ei ehkä suurimmankaan osan treeneissä, mutta sitä tapahtuu kuitenkin.

Jos mä olen oikein ymmärtänyt, niin suojelu on nimenomaan se The Laji, jonka osien ihannesuorituksessa koirat ilmentävät mahdollisimman korkeaa viettiä, mutta ovat kuitenkin täydellisesti ohjaajansa hallinnassa. Ja koska viettiä on paljon, se on saatava hallintaan. Joillakin vaan se tarkoitus tuntuu pyhittävän keinot. Koska ollaan tekemisissä korkeiden viettien kanssa, niin todennäköisesti silloin myös sorrutaan ylilyönteihin sen vietin niputtamiseksi kivannäköiseksi paketiksi. Esimerkiksi tokossa en ihan heti usko näkeväni videon kaltaista toimintaa. Siellä kun tehdään töitä matalammissa viettivireissä. Epäjohdonmukaisuutta, sekä eläimeen fyysisesti kajoamistakin varmasti tapahtuu myös tokon puolella. Mä en silti ole koskaan kuullut, että joku olisi käyttänyt vaikka nyt sitten sitä sähköä opettaakseen koiralle ruudun (ei tietenkään tarkoita, ettei niin olisi voinut tapahtua). Suojelusta olen valitettavasti kuullut ja lukenut monestikin, että siellä näitä epämääräisiä koulutustapoja käytetään. Ei se silti tarkoita minunkaan päässä sitä, että suojelussa olisi jotenkin normina hallinnan piekseminen koiriin.

Mun on mahdotonta käydä seuraamassa kymmeniä tai satoja eri treeniporukoita kaikista mahdollisista koiraharrastuslajeista, jotta saisin varmasti mahdollisimman kattavan kuvan kaikkien lajien harrastajista ja heidän koulutusmetodeistaan. Voi kunpa se olisikin mahdollista! Olen joutunut muodostamaan mielipiteeni suureksi osaksi internetistä lukemieni keskustelujen, katsomieni videoiden, sekä tottiskentällä näkemieni koiraharrastajien puheiden ja tottistreenien perusteella. Voihan se toki olla niinkin, että esimerkiksi tokossa menestyneet koirakot eivät vain paljasta salaisia koulutusmetodeitaan kaikelle kansalle, mutta suojeluihmiset ovat sen verran hönöä porukkaa, että kertovat käyttävänsä sähköä, jos koira ei irrota hihasta käskyn kuultuaan. *sohi sohi, muurahaispesä*

Kyllä mäkin olen koiran riepottelemisesta avautunut pk-topicissa. Ja se tapahtui kylläkin ennen jälkitreenejä, jolloin tämä riepottelija teki pienen pätkän tottista ja pienen esineruututreenin. Kyllä, olisi pitänyt avata suu ja kadutti jälkikäteen, etten näin tehnyt. Valitettavasti en ole se rempseä ja reipas ekstrovertti, joka uskaltaa todeta 20 vuotta koiria harrastaneelle ihmiselle, että tuo mitä teet, on väärin. Asiasta kyllä käytiin jälkipuintia, mutta omat mitättömät yritykseni avata suuni henkilön toimintatapojen oikaisemiseksi kyllä hiljennettiin hyvin äkkiä. Mä en kuitenkaan usko, että siinä riepottelussa olisi kyse mistään säännöllisestä tai suunnitelmallisesta koulutustavasta, vaan yksinkertaisesti ohjaajan hermojen menettämisestä. Eikä siinäkään ole siis mitään hyväksyttävää, mutta mielestäni se on kuitenkin eri asia kuin koiran suunnitelmallinen mäiskiminen raipalla.

Nousiko tästä nyt niin iso haloo, koska puin ajatukseni tekstiksi muodossa: "...kyllä tuo video alentaa munkin arvostusta kyseistä lajia kohtaan.", vaikka yritin tarkoittaa, että mitä enemmän näen omaan makuuni liian rajuja koulutusmetodeja, sitä vähemmän arvostan lajia harrastavia ihmisiä, jotka pahoinpitelevät koiriaan? Mielestäni kuitenkin lajia harrastavat ihmiset tekevät lajin. Kun "koko ajan" joutuu lukemaan näistä kyseenalaisista koulutuskeinoista, niin se ikävä kyllä laskee minun silmissäni myös koko lajin arvoa, vaikka lajia harrastaa myös ihmiset, jotka pitävät koiristaan hyvää huolta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ehkä se arvostus nousee, jahka pääsen mukaan purutreeneihin.

Jos tekstissä ilmenee jotain päätöntä, niin se johtuu siitä, että kirjoitan tätä puoliunessa. Tein parhaani rautalangan vääntämisen suhteen ja luovutan tältä illalta. Jos on intoa jatkaa tätä vääntöä, niin voidaan varmaan siirtyä PK-topan puolelle? Hyvää yötä!

Edit. Ottaa väksyt pois. Tonterialle suunnattu oli tämä viesti.

Jatketaan ihmeessä, vastasinkin tonne pk-pulinaan.

Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja jälkimettälle.

Minä hyppään puusta ja puolestani kyllä ihmettelen suuresti tuon Tiimari-mainoksen saamaa haloota. En kyllä siihen käynyt tarkemmin tutustumassa, mutta pointti kai siinä oli että esiteltiin aiheita erikseen tyttöjen ja poikien juhliin? Eikös tuossa tapauksessa pitäisi sitten suurin piirtein vaateliikkeetkin ssada kauhua osakseen kun siellä on tyttöjen ja poikien osastot erikseen. Mä en ihan oikeesti ymmärrä.
Juu, antaa kaikkien kukkien kukkia, ja kukin kasvattakoon lapsensa miten haluaa, mutta kyllä vielä ollaan siiinä tilanteessa että on se mies ja nainen, ja heillä eri jutut, ja heillä nimenomaan ulkoisestikin ne omat puolensa. Vaikka en todellakaan sitä sano etteikö pojat voisi käydä esim. tanssiharrastuksessa (baletti) ja tyttö lätkäharkoissa. (Ja joo, näitäkin aivan ehdottomia vanhempia varmasti löytyy jotka ei tällaista hyväksy)

Mulla on nyt kaksi tyttöä, toinen rakastaa yli kaiken vaaleanpunaista ja kaikkea prinsessaa. Toinen tykkäisi autoista ja vähät välittää minkä värinen paita on. Ja samalla lailla on ietääkseni kasvatettu, enkä yritä kumpaakaan näistä ruveta muuttamaan. Kyllä ne ihan itte "muokkautuu".

^ Mäkin mietin vähän samaa, että hei kauheeta kun vaan tytöt esiintyy tyttöjen vaatemainoksissa ja pojat poikien. Kyllä pitäis pojat laittaa mekot päällä mainoksiin ja tytöt autopaidat päällä, tai sitten vaihtoehtoisesti tehdä vain oransseja ja ruskeita sukupuolineutraaleja vaatteita, eikä kukaan sais käyttää enää pinkkiä tai vaaleansinistä. Hohhoijaa.

Mä näin kerran jossain Ajankohtaisen Kakkosen tms. loppukevennyksen jossa perheenäiti kertoi kuinka kasvattaa poikaansa sukupuolineutraalisti. 3-vuotiaalla pojalla oli päällä pitkä tunikatyyppinen vaate, jalassa sukkahousut ja tukka oli leikattu olkapäämittaiseen polkkaan, ja mä ajattelin jo siitä että nyt on menty ehkä hieman ohi aiheesta kun tuntui että sukupuolineutraaliuutta (? sanahirviö) oli haettu pukemalla poika tyttöjen vaatteisiin. Hauskinta kuitenkin oli, että vaikka pojan lelulaatikosta löytyi myös poneja ja barbeja niin toimittajan kysyessä että mikä on sun lemppari oli vastaus "Tää auto". Boys will be boys, oli siinä synttärikutsussa sitten merirosvoja tai keijuja.

^^No näimpä.
Ja toisekseen, kysehän on markkinoinnista. Totta helkutissa niiden pitää (tai pitäisi...) ajatella tätä enemmistöä, jotka haluavat pitää tytöille prinsessa-juhlat ja pojille spiderman-juhlat. Ja minä kyllä näihin lukeudun, ja mielummin sellaista sivustoa selailenkin jossa ovat nämä eritelty, niin kuin suurin osa.
Hohhoijaa tosiaan.

Muoks. Väksy ja lisäys liittyen tuohon naukusen tekstiin, että olis tosiaan ihan mielenkiinstosta kuulla tuolla lailla sukupuoli-neutraalisti kasvatetun lapsen ajatuksia. Missä vaiheessa hän sitten alkoi sitten huomata (vai huomasiko?) haluavansa suuntautua jompaan kumpaan suuntaan, mitä ajatuksia se herätti, miten muut lapset otti vastaan, kumpien kanssa leikki, ja miten se loppujen lopuksi vaikutti suuntaan tai toiseen.

Eldarwen kirjoitti:

^Juu, oikeassa olet tämän jutun suhteen. Paljon asiallisemmin kirjoitettu kuin yleensä. Pahaa jälkeä oli kuitenkin tullut.

Mutta vähän pidemmältä ajalta kun katsoo tota uutisointia niin kyllähän siellä sitä "tappajakoiran" mainetta näille tietynrotuisille koirille haetaan. Joka taas on ihan ymmärrettävää kun tietää miten asiat pyörii, mutta ei se muuta sitä faktaa että se on ärsyttävää.

Moi, ollen kanssasi samaa mieltä, että tietyille roduille annetaan tappajakoiran maine pelkän rodun mukaan. Asia on aivan toinen, mikäli koira on luonnevikainen, mutta yleisesti vika on siellä hihnan toisessa päässä.

Mulla on jotenkin sellainen olo, että toi sukupuolineutraalius on taas yksi asia, mikä vielä ampuu itteensä jalkaan. Kun ei se ääripäästä ääripäähän siirtyminen yleensä ole mikään hyvä juttu..

Meillä pojilla on nukkeja ja my little ponyja. Molemmat tykkää myös leikkiä erilaisilla roolivaatteilla. Viimeksi tällä viikolla kylässä ollessa moelmmat kulki prinsessakorkkareissa. Etenkin kuopus on myös henkeen ja vereen automies. Esikoinen vähän vähemmän.

Mä taas en voi olla ajattelematta niitä, jotka eivät syystä tai toisesta mahdu siihen tiukkaan sukupuolidikotomiaan. Ja niitä on paljon enemmän kuin vaan pari hassua tapausta jossain.

Ei sukupuolineutraalius tarkoita sitä, että tytöt eivät saisi leikkiä prinsessaleikkejä tai pojat leikkiä merirosvoja, vaan sitä ettei valmiiksi istutettaisia hyvin kapeita käsityksiä sukupuolista muksujen päähän. Että on ok jos tyttö on rohkea rämäpää tai että on ok jos poika tahtoo leikkiä kotia. Tiimarin mainoksessa mua ärsytti se paluu takaisin aikaan jolloin tytöt ovat kiltisti kotona laittamassa ruokaa kun pojat samalla reippaina ja aktiivisina valloittavat maailmaa. Tuonkaltaiset mielikuvat eivät todellakaan istu niiden kakaroiden päässä automaattisesti, vaan kyllä ne sinne ihan vauvasta lähtien tungetaan.

Mä muuten tunnen erittäin hyvin yhden sukupuolineutraalisti kasvatetun lapsen. Hänestä ei vauvana kerrottu isovanhempia ja viranomaisia lukuunottamatta sukupuolta muille ihmisille ollenkaan. Hauska tyyppi on kasvanut, ehkä isoin ero verrattuna muihin tietämiini muksuihin on se, että hänellä ei ole minkäänlaista kynnystä tehdä jommalle kummalle sukupuolelle "kuuluvia" juttuja. Eikä hänellä ole mitään epäselvyyttä oman sukupuolensa kanssa, hän on siitä hyvinkin tietoinen.

Mä en oikein tiedä miten tohon sukupuolineutraaliin kasvatukseen pitäisi suhtautua, kun en ole koskaan semmoista kokenut, mun lähipiirissä ei ole semmmoisia henkilöitä ollut jotka on näin kasvatettu enkä ole ikinä nähnyt missään semmoista tapausta, joka olisi sukupuolineutraalisti kasvatettu. Tai sitten jos onkin, niin ei ole ilmennyt millään tavalla. Sitä mä vain mietin, että onko siitä haittaa, kun tytöt kasvatetaan tyttöinä ja pojat poikina? Mä en oikein osaa ajatella tommosia, kun omassa maailmassa ei oo tullu semmoseen koettua.

Ja itse olen tyttönä kasvatettu, muodostelmaluistelusta poikien lätkäjoukkoeeseen siirtynyt sun muuta sellaista, mutta emmä koe etten mä ois voinu tehdä poikien juttuja vaikka oon tyttö. Itseasiassa musta on tuntunu paremmalta pelata esim lätkää ainoona tyttönä kun että olin pelkässä tyttöjoukkoeessa. Mutta ehkä tää ei liity aiheeseen.

Siitä ei suoraan ole haittaa. Ainakaan niille, jotka tuohon muottiin jotenkin sopivat. Niille jotka eivät sovi... ...no, katsokaa vaikka ei-heteroseksuaalisten nuorten itsemurha- ja masennustilastoja. Normien rikkomisesta rangaistaan, vaikka kyseessä olisi niinkin idioottimainen asia kuin sukupuoli ja sen mukaan käyttäytyminen.

Ihmisen käyttäytyminen on kuitenkin aika paljon monimuotoisempaa sukupuolesta riippumatta, että voitaisiin mitään yleispäteviä sukupuolikategorioita tehdä. Joo, voidaan katsoa jotain eroja joissain asioissa, mutta silti sukupuolten sisällä vaihtelu on huomattavasti suurempaa kuin mitä sukupuolten välillä ikinä.

^^^Komppailen.

Lapset osaa olla todella julmia sen suhteen jos joku ei sovellu johonkin valmiiseen "normaaliin" muottiin. Jos näitä malleja ei jo lapsena annettaisi (tyttöjen jutut ja poikien jutut) aiheita kiusaamiselle ois huomattavasti vähemmän. Tytöillä mun mielestä se raja on paljon hämärämpi kuin pojilla paljolti varmasti sen takia, et naisten oikeuksia on niin paljon ajettu eteenpäin. Jos tyttö leikkii autolla niin eihän se ole lähellekkään niin kauhisteltava asia kuin se, et poika tykkää vaikka barbeista ja pinkistä. Jos näitä mielikuvia ja sukupuolileimoja ei korosteta, niin kyllähän se kauhistelu myös lasten keskuudessa ois huomattavasti vähäisempää.

Mun mielestä tuo sukupuolineutraalius on kasvatuksessa sitä, et ei tehdä haloota siitä sukupuolesta vaan lelut on vaan leluja ja vaatteet on vaan vaatteita. Lapselle jää siis itselle se valinnanvapaus valita ne mieluista ilman, et siihen valinnanvapauteen pyritään vaikuttamaan sukupuoliroolin kautta.

muoks. Väksy lisää. Pitää vielä se huomauttaa, et huomaahan sen aikuistenkin kohdalla miten suuri vaikuttaja media ja mainonta on. Ja lapset kun on vielä alttiimpia vaikutuksille mitä media antaa.

Yli 35 kiloinen mäyräkoira. Pahaa teki katsoa.

Meillä siis mennään sillä, että pojat ja ympäristö tietää lasten sukupuolen. Sukupuolella ei ole käytännössä mitään merkitystä. Vaatteet, lelut, leikit jne saa valita vapaasti eikä niistä sanota "ei pojat voi noin tehdä" tms. Mulle ei lasten tulevalla seksuaalisella suuntautumisella tms ole mitään merkitystä, kunhan ovat onnellisia ja kokevat itsensä omiksi itseikseen. (Lasten isä taas on äärimmäisen jyrkkä näkökannassaan.)

Itse en ole ymmärtänyt tehdä numeroa mihinkään suuntaan oman poikani sukupuoleen liittyvästä kasvatuksesta. Ihan pikkumukulasta asti kaikenmaailman autot, traktorit, koneet ja robotit ovat kiinnostaneet ihan ilman yllyttämistä, mutta koskaan ei ole kielletty mitään sillä perusteella että se on "tyttöjen juttu." Välillä muksu on itse saattanut sanoa jostakin että voiko tytöt tehdä näin tai voiko pojat noin (en tiedä mistä on saanut päähänsä että tietyt asiat kuuluisivat vain toiselle sukupuolelle, koska kotona tosiaan ei olla noita asioita rajattu), ja olen vaan todennut että tietysti voi, ja ettei ole olemassa esimerkiksi vain tyttöjen tai poikien leikkejä.

Myöskään pojan seksuaalista suuntautumista en sen kummemmin mieti, se selviää sitten ajan kanssa ja ihan yhtä rakas mukula se on tykkääpähän tytöistä tahi pojista. Joskus kyllä käytiin mielestäni ihan mielenkiintoinen keskustelu, kun ensin oli puheena toisista tykkääminen ja tenava sitten jossakin kohtaa totesi että ei tytöt voi tykätä tytöistä, tai ettei tytöt voi mennä keskenään naimisiin. Luonnollisesti sitten kerroin että kyllä hyvinkin voi, ja sitä sitten hetken aikaa yhdessä pohdittiin. Minusta on varsin mielenkiintoista että tuommoiset asiat voivat askarruttaa tuolloin kuusivuotiasta lasta, vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole mikään homofoobikko ja lapsen isän kanssa ollaan alusta saakka oltu yksimielisiä siitä, että mitään valmiiksi pureskeltuja mielipiteitä ei tuputeta mihinkään asiaan liittyen (kuten uskonto/uskonnottomuus.)

Minusta tässäkin asiassa olisi järkevintä olla riehaantumatta liiaksi kumpaankaan suuntaan. Ahdasmielinen änkeäminen tiettyyn muottiin ei varmasti ole oikein, mutta jos ei pillastuttaisi ihan niinkään paljon että lapsen pitäisi olla kokonaan sukupuoleton.

Olipa hyvä ettei tarvinnut itse valita mitä lapselleen päälle laittaa pienenä.
Meillä päälle puettiin tasan se mitä sukulaisilta saatiin, kun ei ollut rahaa itse ostaa ja valita vaatteita.
Leluista nyt puhumattakaan.

Ja ite oon kasvatettu perheessä, jossa värit sai olla ihan vaan värejä, eikä poikien-, tyttöjen- tai sukupuolineutraalejavärejä.

Miksi ihmeessä kaikesta pitää nykyään tekemällä tehdä niin hankalaa ja neutraalia.

^ Ihan samaa olen miettinyt. Miksi ihmeessä elämästä (jopa lapsen elämästä) täytyy tehdä niin hankalaa, kuitenkin loppujen lopuksi kun kyse on vain ja ainoastaan periaatteesta? Sukupuolet on olemassa ja kun valtaväestöltä sellainen myös löytyy, en ainakaan itse näe mitenkään huonona sitä, että asia todetaan lapsellekin. Nykyään kuitenkin ihmiset alkavat olla sen verran valveutuneita tässäkin asiassa (tai näin ainakin toivoisi..), että ihan purematta ei niellä "miesten ja naisten töitä" tai "tyttöjen ja poikien juttuja" erillisinä asioina.

Tonterian viittaamat erityis/marginaaliryhmät ovat tietysti asia erikseen, mutta ei heidän kustannuksellaan voi koko yhteiskuntaa neutralisoida, se ei vain toimi niin. Johan siinä tulee resurssipulat ja muut vastaan. Näiden ihmisten hoitoon ja elämään täytyisi löytää voimavaroja muualta kuin koko yhteiskunnan tasapäistämisestä.

Mistä lähtien kategorioiden avaaminen ja monipuolistaminen on tarkoittanut tasapäistämistä ja sitä että kaikkien pitäisi olla ja käyttäytyä samalla tavalla? Missä ihmeessä niin oikein sanotaan.

Vai voisiko edes himpan verran yrittää ajatella että ne oletetut sukupuolierot eivät ole kiveen kirjoitettuja ja että niiden mukaan ei kenenkään tarvitse olla ja toimia jos se ei tunnut omalta? Miten se on jonkun erityisryhmän suosimista "valtaväestön" (mitä se muuten edes tarkoittaa?) kustannuksella? Eikö se pikemminkin lisää kaikkien mahdollisuuksia olla ja toimia?

Muoks. Ja väännetäänpä tähänkini nyt vielä rautalankaa. En tarkoita pelkästään intersukupuolisia, sukupuolettomia tai glbt-ihmisiä, vaan kaikki, jotka eivät jostain syystä istu siihen sukupuolijakoon. Eli about suurinta osaa tämän maapallon väestöstä.

Tuli vain mieleen, että onkohan suurimmalla osalla näistä sukupuolineutraalin kasvatuksen kiihkoilijoista omia lapsia?

Meilläkin tyttö leikki autoilla ja traktoreilla ensimmäiset 4 vuotta elämästään, eikä sitä kukaan kieltänyt. Salama MqQueenit sun muut oli kuumaa kamaa, ja mikäs siinä. Ei sille kukaan mitään barbeja tuputtanut, kun ei niistä välittänyt.

Mä olen itsekin ollut lapsena kunnon poikatyttö, vihannut kaikkia barbeja ja nukkeja, ja sillävälin kun muut tytöt on leikkineet kotista ja nukeilla, olen minä kiipeillyt poikien kanssa puissa. Ja mulla oli lyhyt siilitukka ja mua luultiikin monesti pojaksi.

Minäkään en ymmärrä, miksi nykyään kaikista asioista pitää tehdä niin iso haloo ja kamalan vaikeita. Jokainen kasvattakoot kakaransa kuten parhaaksi näkee, kunhan se kasvuympäristö on turvallinen. Ei se lapsi paljoa muuta vaadi kuin rakastavat vanhemmat (tai muut kasvattajat, jos omia vanhempia ei jostain syystä ole), huolenpitoa, kuria ja hyvää ruokaa.

edit. oiottu muutama kirjoituserhe.

^Itellä ei oo mukeloita, mut siskolla ja sen tuttavilla on ja ne taas kannattaa todella vahvasti sukupuolineutraalia kasvatusta. Sieltä minä tämän ajatuksen olen itselleni ottanut

Mulla on kahdella läheisellä ystävällä kummallakin lapsia ja kyllä niiden talouksissa on selkeästi nähtävillä kumpi kasvattaa ns. vapaammin ja kumpi perinteisemmin. Toisen kaverin oli mm. pakko ostaa poikavauvalle kaikki vaatteet uusiksi, koska hän ei halunnut vauvaa pukea tyttöjen vaatteisiin, mitä 2 vuotta vanhempi lapsi sukupuoleltaan on. Vaatteet siis oli aikaisemmalta lapselta tallessa ja hyvässä kunnossa, mut ne ei vaan ollut poikamaisia. Kaveri kyllä selitti syyn tälle, mut en mä vaan siltikään ymmärrä