Ohjeet ja säännöt
Takaisin
AIKUISTEN PALSTA - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 12:20

Vaikea ahdistuneisuushäiriö ja koira.

Porcelain

Porcelain
Viestimäärä: 3

VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 12:20  
+
0
Tilanteeni on tällä hetkellä se että perheeseemme tuli n. kuukausi sitten aikuinen kodinvaihtaja koira.
Alkuun olin todella innoissani koirasta ja sen kanssa puuhailtiin paljon ja käytiin hankkimassa paljon erilaisia tarvikkeita ja leluja koiralle. Koira on todella huomionkipeä, sylissä viihtyvä, kotona hyvin käyttäytyvä ja sisäsiisti. Hoitoimenpiteet on tosin haastavia, silloin muuttuu aggressiiviseksi ja koittaa purra, samoin lenkeillä räyhää ihan kaikille/kaikelle, joten tässä on vielä reippaasti kouluttamista ja hommaa. ( Oli edellisessä kodissa jätetty koulutus vähän rempalleen ja oli hieman hemmoiteltu tapaus.)

Koiran hankintaa mietimme yli puolivuotta ja rodusta sekä koulutuksesta etsittiin kaikki mahdollinen tieto etukäteen. Oltiin hyvin valmistauduttu ja koiraa ei hankittu hetken mielijohteesta. Minulla on myös itselläni ollut aikaisemmin koiria ja kokemusta myös ns. ongelmakoirista, joten koin että varmasti pärjäisin tämänkin kanssa. Rotua mietittiin myös pitkään mikä sopii parhaiten elämäntilanteeseemme.

Ongelmaksi on nyt tosin muodostunut minulla pitkään ollut vaikea ahdistuneisuushäiriö. Sairauteni alkoi 4 vuotta sitten, ja nyt viimeinen vuosi oli ollut todella hyvä, ja luulin sen vihdoin jo hellittäneen ja uskalsin mennä elämässäni eteenpäin.
Kunnes nyt tajusin että se on taas tulossa takaisin, ilm. tämän koira-arjen takia, joka aiheuttaa minulle todella kovaa stressiä ja koen jatkuvasti että en riitä. :( Olen kotona ja töissä kokoajan todella ahdistunut siitä että osaanko koiraa kouluttaa oikein ja tulenko pärjäämään sen kanssa. Itken lähes päivittäin ja yöllä on todella vaikea saada unta. Vatsa on jatkuvasti sekaisin ja syöminen on yhtä tuskaa kun en meinaa saada mitään alas. :( Söin pitkään lääkkeitä tähän sairauteeni aikoinaan, mutta lopetin ne koska silloin tuntui että olisin päässyt pahimman yli.

Kysymykseni onkin nyt että kannattaako minun yrittää vielä koiran kanssa pärjätä ja ottaa riski että sairaus taas pahenee? Vai onko minun järkevämpää koettaa etsiä koiralle uusi koti/ottaa yhteyttä yhdistykseen josta koira hankittiin? Olen huomannut että oma tilani vaikuttaa suoraan koirankin käytökseen kun se aistii että minulla ei kaikki ole hyvin. :( Minua surettaa tilanne kovasti, koska koirasta minä ja puolisoni haaveiltiin pitkään, ja en pystynyt millään aavistamaan että tämä sairauteni vaikuttaa näin kovasti päivittäiseen elämiseen koiran kanssa.

Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.

naukunen

naukunen
Viestimäärä: 5081

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 12:59  
+
0
Vaikka ahdistuneisuushäiriö varmasti pahentaa oireita, nuo tunteet ovat hyvin tavallisia tuollaisessa tilanteessa kun kovasti odotettu perheenjäsen on vihdoin saatu kotiin. Mulla ei ole sen pahempia ahdistuksia kuin nyt keskivertoihmisellä on, mutta mä en muista mun ensimmäisen koirani ensimmäisestä kuukaudesta mitään kun mä olin niin väsynyt, itkuinen ja etukäteen pettynyt itseeni.

Hoitotoimenpiteiden vaikeudet ja remmiräyhä helpottavat ajallaan kun niiden kanssa tehdään pitkäjänteisesti töitä, ja stressaaminen on niiden kanssa turhaa. Et ole aiheuttanut omalla toiminnallasi koiralle näitä käytöksiä eikä se millainen koira on ole suora osoitus sun kyvyistäsi silloinkaan kun koira on ollut oma pennusta asti.

En tiedä sairautesi vakavuutta, mutta kuukausi ei ole kummoinen aika sopeutua niin teille kuin koirallekaan. Asettaisin ehkä sellaisen takarajan joka ei koettele liikaa mielenterveyttäsi mutta antaisi kaikille kuitenkin mahdollisuuden tottua tilanteeseen, usein kun nämä asiat helpottavat ajan kuluessa itsestään.
Rise to reset the world.

Porcelain

Porcelain
Viestimäärä: 3

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 16:16  
+
0

naukunen kirjoitti:

Vaikka ahdistuneisuushäiriö varmasti pahentaa oireita, nuo tunteet ovat hyvin tavallisia tuollaisessa tilanteessa kun kovasti odotettu perheenjäsen on vihdoin saatu kotiin. Mulla ei ole sen pahempia ahdistuksia kuin nyt keskivertoihmisellä on, mutta mä en muista mun ensimmäisen koirani ensimmäisestä kuukaudesta mitään kun mä olin niin väsynyt, itkuinen ja etukäteen pettynyt itseeni.

Hoitotoimenpiteiden vaikeudet ja remmiräyhä helpottavat ajallaan kun niiden kanssa tehdään pitkäjänteisesti töitä, ja stressaaminen on niiden kanssa turhaa. Et ole aiheuttanut omalla toiminnallasi koiralle näitä käytöksiä eikä se millainen koira on ole suora osoitus sun kyvyistäsi silloinkaan kun koira on ollut oma pennusta asti.

En tiedä sairautesi vakavuutta, mutta kuukausi ei ole kummoinen aika sopeutua niin teille kuin koirallekaan. Asettaisin ehkä sellaisen takarajan joka ei koettele liikaa mielenterveyttäsi mutta antaisi kaikille kuitenkin mahdollisuuden tottua tilanteeseen, usein kun nämä asiat helpottavat ajan kuluessa itsestään.



Hyvä tietää että muillakin on ollut samanlaista. Tosiaan oma sairauteni pahentaa vielä näitä tuntemuksia ja minusta tuntuu jokapäivä että tilanne vain pahenee.

Jokainen koiran haukahdus, tiellä olo, räyhääminen, näykkiminen yms. käy hermoilleni niin paljon. Jatkuva komentaminen turhauttaa ja se että kokoajan saa olla huolehtimassa kotona jotain ovea kiinni, varoa ettei lattialle tipu mitään myrkyllistä tai muuten vaarallista tavaraa. Koti muistuttaa myös lähinnä enemmän koirankoppia kuin kotia kun tämän ahdistuksen takia minun on todella vaikea saada itseäni niskasta kiinni ja ruveta siivoamaan jatkuvasti koiran jälkiä. :(

Tämä kiristää myös mieheni ja minun välejä, koska hän näkee miten paha minulla on olla asian kanssa. Mies ei koiraa inhoa, mutta turhautuu itsekin kun koira jatkuvasti näykkii varpaita tai käsivartta ja molemmat ollaan pienillä mustelmilla jatkuvasti. Koirakouluttajalta olen neuvoja kysynyt, mutta ongelma ei ole siinä että emme tietäisi miten koiraa pitäisi kouluttaa, vaan se että oma jaksaminen on niin kortilla sen kanssa. :(

naukunen

naukunen
Viestimäärä: 5081

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 16:20  
+
0
Mitä rotua koira on?
Rise to reset the world.

Niii

Niii
Viestimäärä: 4297

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 16:34  
+
0
Muakin kiinnostais rotu ja ikä? Millasia lenkkejä teette ja mitä muutenkin touhuatte päivisin?

Voisko koiraa pitää omassa tilassaan`sisällä ollessa ainakin jonkun aikaa ettei tule suotta tiuskittua koiralle? Tuhoaako se siis paikkoja vai mitä tarkoitat koiran jälkien siivoamisella?

Kuukausi on todella lyhyt aika ja jos se on edellisessä kodissa tottunut lepsuiluun ja ilmeisesti saanut tahtonsa läpi puremalla tai murinalla niin aivan varmasti testailee vielä pitkään, eihän se koira ymmärrä ellei sille selvästi kerrota mitä se saa ja mitä se ei saa tehdä. Jos ei muu auta niin koiralle koppa päähän.
Rottweiler -08
Isovillakoira-13
Maatiaiskissat -07 -08

Porcelain

Porcelain
Viestimäärä: 3

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 19:06  
+
0
Kyseessä on pieni kovapäinen seurakoira ja siis lähemmäs 5-vuotias.

Jälkien raivaamisella tarkoitan sitä kun koirasta lähtee todella paljon jostain syystä karvaa, se levittelee ruokansa pitkin asuntoa, levittelee kaikki tavaransa/lelunsa ympäriinsä ja aina aamuisin kun herään ja tulen makuuhuoneesta, se tulee innoissaan tervehtimään, mutta samantien pissaa pienen lirkan lattialle? Tämä ei johdu siitä että joutuisi pidättämään liian pitkiä aikoja, koska käytän lenkillä juuri ennen nukkumaan menoani ja heti aamulla kun herään. On siis pääasiassa kyllä sisäsiisti ja tekee melkeimpä kaiken ulos, mutta jostain syystä ruikkii vaikka on leikattu ja eläinlääkärissä häntä käytin niin kaiken pitäisi olla ok.

Ja lenkeille ei suostu näin talvella kovilla pakkasilla lähtemään. Koiralla on sen verran lyhyt karva että palelee todella paljon, mutta sitten ei suostu tekemään tarpeitaan ulos jos laittaa vaatetta päälle. Vetää kokoajan itseään takaisin sisälle asuntoon heti kun on saanut tarpeensa tehtyä. Joudun melkein väkisin koiraa raahaamaan jos haluan pidemmän lenkin sen kanssa tehdä.

Harmittaa kovasti ja tuntuu että koira on omille hermoilleni liian kova pala purtavaksi. :(
(Viestiä on muokattu sunnuntaina, 03.01.2016 klo 21:02)

naukunen

naukunen
Viestimäärä: 5081

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Sunnuntaina, 03.01.2016 klo 19:15  
+
0
Karvanlähtö selittyy todennäköisesti stressillä, tai sitten myös ruoassa on parantamisen varaa, tai sitten on yksinkertaisesti sellainen aika että karvaa lähtee. Meillä on kolme pohjavillallista koiraa, tulee jokunen minuutti vietettyä imurin varressa viikossa että I feel you. Lelujen levittely taas on minusta ihan normaalia touhua, meilläkin nostellaan päivän lopuksi kaikki pehmot ja muut otukset takaisin koriin kun niillä ahkeasti päivästä toiseen leikitään.

Syökö se nappulaa? Jos näin, ruoan voi liottaa veteen ja sijoittaa tarpeeksi korkeaan ja tukevaan astiaan jota se ei saa kaadettua tai kuskattua. Ruokaa voi myös antaa osaksi/kaiken kädestä mm. käsittelyharjoitusten tai lenkin yhteydessä, kun koira kävelee somasti tai palkintona tarpeiden tekemisestä, pakkasella liikkumisesta yms. Pissin lirauttelu on todennäköisesti ilopissiä kun koira on niin kovin iloinen kun tapaatte taas, meillä yksi koira harrasti tuota melkein 1,5-vuotiaaksi jota hoidin sillä että en huomannut koiraa kun tulin ovesta ihan hetkeen. Monet pikkukoirat tuntuu ruikkivan kaikesta huolimatta, mikä on tietysti mälsää.

Pienistä noroista kasvaa iso puro tokikin, mutta näin ulkopuolisen näkökulmasta tuo ei kuulosta miltään sopeutumisvaikeuksia pahemmalta. Ainahan se on riski kun ottaa aikuisen koiran vaikka toisaalta monessa asiassa pääseekin pentua helpommalta.
Rise to reset the world.

lallimus

lallimus
Viestimäärä: 501

VS: VAIKEA AHDISTUNEISUUSHäIRIö JA KOIRA. - Maanantaina, 04.01.2016 klo 15:07  
+
0
Kuulostat(te) ihan fiksuille ihmisille jo siksikin, että osaatte kysellä apua! Älä siis koe huonoa omaatuntoa, tämä on vähän kasvun paikka sekä teille että koiralle kun kaikki on kumpaisellekin uutta.

Kuten todettu jo, koiran "ongelmat" tuntuvat lähinnä vain sopeutumiseen liittyviltä asioilta, jotka varmasti lähtevät ajan kanssa kun puolin ja toisin on totuttu uudenlaiseen elämään ja rytmiin. Tiedän mitä todellinen ahdistuneisuushäiriö on ja millaista sen kanssa on elää (olen avustajana sellaista potevalle), joten ymmärrän että sinänsä on hankala sanoa että kokeiltaa vaan sitä ja tätä, kun ne ei ahdistuneelta välttämättä onnistu ja kärpäsestä tehdään tahtomattakin härkänen.

Ilmeisesti ette kuitenkaan haluaisi koirasta luopua, mutta nyt on vain haastavaa. ehkä terveydentilasi huonontumisen vuoksi ongelmat tuntuvat suuremmilta mitä todellisuudessa ovatkaan? Olisko teidän mahdollista hommata joku tuttu avuksi koiran hoitoon näin aluksi auttamaan arjessa ja tukemaan yhteiseloa, niin saisitte myös hengähtää jos joku hoitaisi esim. yhden lenkin taikka tulisi mukaan touhuamaan koiran kanssa vaikkapa koirapuistoon? Toki jos kaikesta huolimatta terveydentilassasi ei tule muutoksia eikä mahdollisesta hoitoavusta ole hyötyä sinunkaan tuntemuksiin, silloin kannattaa varmaan olla yhteyksissä sinne mistä koiran otitte.

Fiksua on osata myös "luovuttaa" ajoissa jos omat voimat ja jaksaminen ei riitä, eikä se tarkoita etteikö koiraa voisi josks myöhemmässä vaiheessa vielä ottaa :)

 
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25824
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5787
Viestejä yhteensä543771
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös263024
(Tilastot päivitetty viimeksi 14.10.2019 klo 19:15)