Koirat.com

Eikö tästä samasta pennusta ollut keskustelua jo Petsiessä?
Ja älä missään nimessä pidä _ikinä_ rimoja myöskään maassa, siinä on isot riskit myös. Kun koira vahingossa astuu riman päälle, se pyörähtää jalan alla ja huonosti jos käy niin koiralla ei hypytetä koskaan yhtään hyppyä.
Tee koirallesi palvelus eli ota rimat kokonaan pois. Ala vasta näyttämään niitä sille satunnaisesti, kun se on varmasti kehittynyt valmiiksi.

Jemima kirjoitti:

^ On juu! Tosin ei vielä, meillä menee varmaan ehkä vielä heinäkuu ennen kuin saadaan ne tehtyä loppuun kentällä. Mutta jos tuon jälkeen vielä haluatte vuokrata niin mielelläni vuokraan :)

Uskon, että oon kyllä vielä tuossakin vaiheessa kiinnostunut, epäilen ettei siihen mennessä ehditä keppejä paljoakaan treenaamaan. Jos ilmoittelet sitten, kun aika alkaa oleen käsillä? :)

Pikkupennulle ei rimoja kannata laittaa ollenkaan, kuten tässä jo moni on sanonutkin. 20-30 senttiäkin on ehdottomasti liian korkea, hypyttäminen aloitetaan niin matalalta ku siivekkeet mahdollistaa. Rimoja voi minusta käyttää maassa jos ne pulttaa oikein kovasti siivekkeiden väliin, mutta fiksumpaa on varmuuden välttämiseksi mennä kokonaan ilman.

Osaisko joku auttaa keinuongelmassa? Kyseessä ei nyt oo se perinteinen että koira pelkäis estettä, vaan ku tää ryökäle tuppaa tekemään lentokeinuja. Kriteerinä on ollut kontaktipinnalle juoksu, josta vapautus heti rysähdyksen jälkeen. Oon koittanut vahvistaa keinulla pysymistä palkkaamalla koiran keinun päähän, mutta tää hidastaa selvästi suoritusta. Oisko nyt fiksuinta vaihtaa keinun alastulo 2-offiksi, kun se muillakin kontakteilla on käytössä? Näen kauhukuvat tästä tuohelosta kaksinkerroin keinun alla ku koittaa tehdä 2-offin ilmassa, onko tää ees mahdollista? :D

^Mun mielestä keinulla pitää olla kaksi kriteeriä: Ensimmäinen ja mun mielstä ensisijainen kriteeri on että koiran pitää saada keinu kolahtamaan vielä kun se on itse keinulla, jonka jälkeen se vasta saa tehdä kontaktin suorituksen ohjaajan valitsemalla tavalla.
Eli itse muuttaisin treeniä sen verran, että tarkkailet nimenomaan sitä, että koira pysyy keinulla niin kauan että keinu kolahtaa, jonka jälkeen palkkaat sen keinun päähän tai odotat/käsket sen 2 on 2 off kontaktiin. Jos käytät naksua/kehusanaa niin homma menee seuraavasti:
koira keinulle -> keinu kolahtaa alas -> naksaus/kehusana -> (/käsky 2 on 2 offiin) ->juoksu/2 on 2 off kontakti) -> palkkaus keinun päähän.

Varmassa keinun suorituksessa on mun mielestä olennaista riippumatta onko koira enneminkin liian arka vai liian raisu, niin se, että koira tietää että miten sen oma toiminta ja liike vaikuttaa keinun liikkeeseen. Jos motivaatio on muuten kunnossa, niin tällöin koira suorittaa keinun maksiminopeudella omiin taitoihinsa ja uskallukseensa nähden, kun se vaan oppii miten tämä "peli" toimii.

(saikohan tästä selityksestä mitään selkoa?)

^ Mä haluaisin tämmösen keinun ku esim. tässä videossa. Eli koira juoksee täysiä päähän saakka, odottaa kunnes keinu on maassa ja sit lähdetään. Tällä hetkellä meidän keinu näyttää aika samalta ku tässä videossa eli on oikeastaan tuomarista kiinni, tulkitseeko lentokeinuksi. Tavallaan keinu ehtii osua kerran maahan, mutta kimpoaa vielä uudelleen ilmaan jolloin koira lähtee loikaten. Tajuaakohan tästä ny mitään? :D

Mä en haluais tehdä noin, että kolaus ja kontaktin suoritus on erilliset asiat, koska meillä palaa aikaa riittävästi jo muilla kontaktiesteillä. Mutta tästä lähin siis palkkaan koiran aina keinun päähän, kiitos taas. :)

Voisin sanoa oman sanasen tohon pentuasiaan, eli tietenkään ei pidä pumpulissa kasvattaa, mutta oikea treenaus aloitetaan vasta vuoden ikäisenä ja silloinkaan ei heti millään 70 cm rimoilla. Harjoittelen oman 16kk koirani kanssa (61cm korkea) minien rimoilla ... koska ei ole järkeä hypätä korkeutta koko ajan. Toki voi opettaa jotain putkea, kiertämistä, ohjausta... mutta miksi pitää turhan aikaisin lähteä hypyttämään? Älytöntä. Mutta en itsekään välttämättä olisi tiennyt sitä, ellei kasvattaja olisi sitä mulle sanonut kun pentua haettiin, joten voi olla kyse myös tietämättömyydestä. :)

Vie pentua metsään ja kävele siellä sen kanssa, siellä sen luusto ja lihaksisto vahvistuu oikealla tavalla. Metsään voit viedä vaikka päivittäin ja se on sitä parempi, mitä enemmän sitä vie oikeille metsälenkeille.

lisäys: Myöskään pujottelua ei mun mielestä tietääkseni pennulla saisi tehdä? Mikäli oikein olen ymmärtänyt. A-esteestä nyt puhumattakaan, mutta kontaktilaatikonhan sille voi jo hyvissäajoin opettaa.

^ Totta turiset, ei varsinaista pujottelua ennen ~vuoden ikää. Paitsi jos tekee vaikkapa kujataktiikalla, siinähän ei koira muuta ku juoksee suoraan eteenpäin. Tai jos aikoo tehdä 2x2 -tyylillä, parilla kepillä saa helposti sisäänmenokulmia harkattua. Jos on ihan ensimmäinen agikoira eikä oo mihinkään kurssille menossa, kannattaa edes lainata tai ostaa laadukas kirja/cd, josta selviää esteiden oikeat ja turvalliset suoritustekniikat, harjoittelun eteneminen, eri ohjaustekniikat jne.

Muok noista rimoista piti vielä sanoa, että ne tosiaan kannattaa pitää mahdollisimman alhaalla kunnes perus ohjaustekniikat on hanskassa. Kun korkeudet on tapissa, koiran on helpompi keskittyä pitämään rimat ylhäällä kun sen ei tarvitse pähkiä kamalasti eri ohjauksia samaan aikaan. Omallakin koiralla ois voinut pitää paaaljon kauemmin rimat ihan mini-medikorkeuksissa, kun treenattua tuli pentuaikana kuitenkin suht harvoin. Seuraavaks oon taas viisaampi. :)

^Näinpä. Löytyy monia turvallisia keinoja treenailla pennun kanssa. Musta on hölmöä kiirehtiä liian aikaisin ja tahalleen/vahingossa aiheuttaa koiralle vaaratilanteen, kyllä pitäisi malttaa vuoden odottaa, niin sitten voi olla vaikka kahdeksan vuotta aikaa treenata täysillä.

Voiko muuten isojen(60cm) esteiden jatkuva hyppeleminen rasittaa isoa koiraa? Vai maksikoirien omistajat, pidättekö rimat harjoitustilanteissa pienempinä vai hyppäättekö aina/yleensä isoja esteitä?

^ Mä vaihtelen rimojen korkeutta. Ohjatuissa porukka pällistelee ku välillä suhataan pienillä medikorkeuksilla, mutta mun mielestä se tekee hyvää koiran motivaatiolle. Minikorkeuksilla ei oo enää pentuajan jälkeen menty, hyppytyyli on niillä jotenkin hankalan näköinen. Mulla on pieni maksi (säkää sen 51 cm) joten en kyllä raaski joka ikinen kerta mitään 60 cm hyppyyttää.

^ Joo. Meillä on nyt pakostakin hypätty pieniä, kun tolla on esiintynyt vähän rimakauhua, mikä on tietty ihan ymmärrettävää kun vasta noin kuukausi ollaan edes treenattu! Joten siksi syy miksi pidän myös rimat pieninä, eli ettei tulisi kauhuja hyppyjä kohtaan. Maksimuuria ei olla kertaakaan esim. koitettu, koska en halua että siitä tulee meille kompastuskivi. Pelottaa vähän tuo keinukin vähän ääniaran koiran kanssa, mutta onneks mulla on kasvattaja opettamassa mua ja koiraa.

Eihän tolta oo vielä lonkkia tai kyynäriäkään kuvattu, että ehkä parempi pitää esteet medeinä vielä toistaiseksi. Jos sieltä paljastuukin sitten jotain ei-niin-kivaa.

Kyselisin vähän neuvoa tuohon pujotteluun. Misti pujottelee täydellisesti, kun olen sen oikealla puolella, mutta jos siirryn kepeistä ja koirasta katsottuna vasemmalle puolelle, saattaa Misti tehdä virheitä ja esim. yrittää aloittaa pujottelun ensimmäisen kepin vasemmalta puolelta. Toivottavasti tajusitte. Miten kannattaisi lähteä kunnolla treenaamaan tuota toistakin puolta, jotta siitä saataisiin yhtä vahva Mistille? Itselleni tuli mieleen, että harjoittelisin ihan vaan kahdella kepillä näin aluksi, jotta Mistille vahvistuisi se käsitys, että ensimmäisen kepin tulee aina jäädä koiran vasemmalle puolelle. Vai millainen menettelytapa olisi teidän mielestä toimivin? Misti menee vähän sekaisin, jos yhtäkkiä siirrynkin keppien vasemmalle puolelle, se kun on tottunut että ohjaaja menee aina oikealla puolella, kuten esim. tokossa. Sitten jos alan korjaamaan, niin Misti paineistuu hirveästi ja vire laskee. Taas tämä sama ongelma pehmeän koiran kanssa.

Nyyh, Mistihän pelkää oikeaa agilitykeinuakin. Kotona sillä menee oikeinkin hyvin sellaisella kevyellä puulaudalla, vaikka sekin jo korkealla on, mutta oikean keinun räminä kauhistuttaa Mistiä. Kaipa siihen ääneen ja keinuun muutenkin pitää Mistiä vain siedättää, niin eiköhän se tästä. Se kyllä muuten osaa keinun ja vieläpä hienosti.

^Sitä voisi vissiin kouluttaa tykkäämään räminästä, eli siis kokoaa jotain pahvikippoja päällekäin ja pistää koiran tönäsemään ne nenällä kumoon ja palkkaa namilla. Nameja voi olla siellä kippojen seassakin. Lopuksi pitkän harjoittelun jälkeen voi käyttää jotain vaikeampia, esim. kattiloita.

Meillä opetettiin kurssilla koiraa tykkäämään keinun räminästä, kun se sai itse aiheuttaa sen.
Eli ihan alkuun otettiin se keinun ylempi pää alas (vaikkapa jalalla kantapää maassa kiinnipitäen) niin että se oli ehkä 10cm korkeudessa. Ja houkuteltiin koira namin avulla laittamaan tassut siihen keinulle niin että putosi sen 10cm alas ja piti pienen äänen.
Itse siis olin keinun päässä ja ikäänkuin vedin koiraa siitä namilla yli. Nami, kun rämähtää ja sit heitin namin siitä yli ja uusiksi toisesta suunnasta.
Pikku hiljaa sitten nostin korkeutta ja nyt toi oikein vetää sen etutassuilla maahan yli puolen metrin korkeudesta niin että kunnolla rytisee ja on ihan innoissaan. :)

^Onks sun koira ääniarka tai paukkuarka? Mietin, että uskaltaisko opettaa omalle (lk) collielle tota, mutta se on vähän että saattaa pelätä kovia ääniä. Mitenköhän se suhtautuis jos tollei opettais.

muoks. tuli tyhmästi kirjotettu lause

No ei se kovin ääniarka oo, mutta tota keinua se jänskätteli.
Ehkä siks kun se on hallilla päässyt ottamaan parit lentokeinut, kun on vissiin sekottanu keinun puomiin ja juossu sinne päähän suoraan.

muoks. Ja alottaa tosiaan ihan sieltä matalalta, niin et just ja just pitää ääntä ja koira tottuu siihen, että se tassujen alunen liikkuu ihan vähän alas samalla.
Mutta toi on ainakin meillä toiminut tosi hyvin, kun koira itse aiheuttaa sen äänen ja saa siitä ihan super palkan. Siitä tulee ikäänkuin kiva leikki.

Misteli Keinun ääneen ja keinahdukseen totuttamisesta on vinkkejä aiemmin tässä ketjussa, joten kannattaa selata sivuja taaksepäin.

Rez kirjoitti:

^ Mä haluaisin tämmösen keinun ku esim. tässä videossa. Eli koira juoksee täysiä päähän saakka, odottaa kunnes keinu on maassa ja sit lähdetään. Tällä hetkellä meidän keinu näyttää aika samalta ku tässä videossa eli on oikeastaan tuomarista kiinni, tulkitseeko lentokeinuksi. Tavallaan keinu ehtii osua kerran maahan, mutta kimpoaa vielä uudelleen ilmaan jolloin koira lähtee loikaten. Tajuaakohan tästä ny mitään? :D

Mä en haluais tehdä noin, että kolaus ja kontaktin suoritus on erilliset asiat, koska meillä palaa aikaa riittävästi jo muilla kontaktiesteillä. Mutta tästä lähin siis palkkaan koiran aina keinun päähän, kiitos taas. :)

Ymmärrän mitä haet, mutta oma pointtini oli, että keinun suoritus joka tapauksessa jakautuu tavallan kahteen kriteeriin, jotka ovat mukana myös tuomarin arvostelussa, eli keinulta ei saa poistua ennen kuin se osuu maahan ja koiran on koskettava kontaktialueelle myös keinulla. Sun tapauksessa ihannesuoritus olisi siis, että koira saa keinun laskeutumaan mahdollisimman nopeasti, eli:
Vaatimus 1: koiran tulee juosta keinun päähän mahdollisimman nopeasti
Vaatimus 2: Koiran tulee pysyä keinun päällä kunnes keinu on laskeutunut
Vaatimus 3: koiran tulee tehdä juoksukontakti. Tämä vaatimus toki täyttyy kun 1 ja 2 vaatimukset toteutuvat.

Itselläni oli alunperin tavoitteena vastaava suoritus, mutta totesin omalta kohdaltani, että en riittävän tarkasti pysty olemaan varma milloin koira oikeasti teki hyväksyttävän suorituksen eli poistui keinulta vasta kolahduksen jälkeen, joten siirryin keinullakin 2 on 2 off kontaktiin, mutta toki juoksukontaktikin ihan mahdollinen on.

Periaatteessahan tuota 2 vaatimusta voi myös "yliharjoitella" sillä, että avustaja estää x-ajan keinun laskeutumisen, eli koira ei koskaan tiedä kuinka kauan sen pitää siellä päässä keikkua. Tietyssä määrin tämä vastaa todellisuutta, sillä keinujen alasmenoajat vaihtelevat jonkin verran.

Jos koira säännönmukaisesti hyppää pois juuri ennen kolahdusta, niin epäilisin sen kuitenkin pitävän lopun tärähdystä epämiellyttävänä. Tärähdys voi kuitenkin olla melko voimakas etenkin kevyellä koiralla ja jos alusta on esim. hiekka/kivituhka (reilun metrin pudotus suorille jaloille...) Se on sitten tietenkin jokaisen oma valinta yrittääkö mieluumin siedättää koiraa sietämään päässä seisoen kovatkin tärähdykset vai antaako koiralle luvan laskea keinu rauhallisemmin.

Mua harmittaa Pessin keinusuorituksessa se, että se ei uskalla juosta keinun päähän, vaan jää aika lähelle tasapainopistettä, jolloin keinun laskeutuminen kestää kauan (P painaa kuitenkin van n. 7 kg). En usko että se oppii ikinä juoksemaan päähän asti, koska se sitä keinua pelkää. Palkan ja taistelutahdon voimin se sen siis kuitenkin suorittaa. Mut näillä eväillä mennään, ja Pessin kanssa ei kisauran puolella mitään suurempia tavoitteita olekaan, ehkä kakkosluokka.

Ilo taas teki tänään aivan järrrkyttävän makean 2on2offin puomille!! Se juoksi niin lujaa, että olin varma että juoksee kontaktin läpi, joten jäin puomin puoliväliin himmaamaan (tällä hetkellä noiden kontaktien kanssa tuntuis tärkeimmältä saada se hiffaamaan, että kontakti on otettava myös silloin, kun suorituksessa on koko este, ei pelkkä alastulo, joten siksi yritin auttaa sitä mahdollisimman paljon), mutta ei se mahtanut huomata koko juttua kun juoksi täysiä suoraan 2o2o:hon ja stoppas täydellisesti! Ei edes vilkuillut muhun, vaikka tämä on ollut yksi suurimmista ongelmista kontaktien kanssa, että siis vain töllöttää mua niin että pyllypää tippuu kontaktipinnalta alas. En meinannut edes tajuta miten mahtavan kontaktin se otti, onneksi tajusin huutaa sille hyvän ja vapautuskäskyn, ja sitten Ilo saikin aivan supersupersuperkehut. Niin makee!!

Misteli, luin blogistasi että olette käyttäneet ohjureita? Mitä jos palaisit askeleen taaksepäin eli laittaisit keppien alkuun helpotukseksi ohjurin tai pari tarpeen mukaan ja kokeilisit sitten sitä vaikeampaa puolta? Minä tekisin varmaan niin.

Adya ei ole koskaan keinua pelännyt, mutta silti aloitettiin se ihan vaan paukuttelemalla ees taas - koira maassa ja paukahdus = nami. Sen jälkeen ollaan tehty erikseen heijaamisliikettä, päähänjuoksua, puolestavälin tipautusta ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että koira juoksee keinun päähän, saa namin, avustaja laskee keinun ihan vähän pehmentäen, saa vielä namin maassa (2o2o) ja sitten pois. Edelleen siis koko este on palasina, mutta uskon että hiljaa hyvä tulee :)

**
Aan kepit näyttää tällä hetkellä tältä, kahden treenikerran aikana lähti kaikki ohjurit. Vielä vähän epävarmuutta näkyy eikä vauhti ole maksimia nähnytkään, mutta olen tosi tyytyväinen nopeaan edistymiseen! Tänään sain otettua jo reippaasti enemmän sivuttaisetäisyyttä ja ihan vähän muutettua tulokulmaakin.

Itse olen kiinnostunut agista ,muttei ole koiraa jolla voisi alkaa oikein harrastamaan. Joten harrastuskoiraa olen etsimässä ja lagotto on noussut omaksi suosikiksi. Koira oisi ensimmäinen HARRASTUS koira,muttei ensimmäinen koira. Onko jollakin tietoa kuinka hyvin YLEENSÄ lagotto agilityyn soveltuu?

Agilityn alkeiskurssi suoritettu lunan kanssa. Ite oon kovinkin innoissani tästä lajista, niinkuin koirakin. Ainoana poikkeuksena putket...Alussa koira pelkäsi putkia, mutta pelkääminen saatiin pois kun koiraa kannustettiin tarpeeksi ja oikeasta suorituksesta palkittiin runsaasti. Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka luna ei enää pelkää putkia, niin se ei myökään pidä niistä. Se saattaa jättää joko kokonaan menemättä putkeen, tai sitten se käy putken sisällä kääntymässä ja tulee samaa reittiä takaisin. Joskus kun se sitten menee läpi, niin se kävelee kaikessa rauhassa putken läpi, jonka jälkeen saattaa sitten lähteä omille teilleen. Koirasta huomaa, ettei sillä vain yksinkertaisesti ole mitään kiinnostusta kyseistä estettä kohtaan.

Kaipailisinkin vinkkejä miten koiran saisi innostumaan putkesta? Vai pitäiskö mun suosiolla vaihtaa tän koiran kanssa lajia, kun koiraa ei kiinnosta ja jatkaa itse agilityä sitten tuon nuoremman koiran kanssa?