Koirat.com

Kettuprinssille piti vielä sanoa, että siis hyvältä sinänsä teidän meno kyllä näyttää. Pitkällä olette, vaikka on vielä pentu kyseessä. Hienoa saada lisää agimansseja!

Luinpa viestini uudestaan ja siitä saa kuvan, että mielestäni olisi jotenkin huonompaa lähteä kisaamaan pienellä treenimäärällä ja rimaa hipoen. Näin en ajattele. Kaikilla on eri lähtökohdat koiran kanssa tekemiseen, enkä ole missään nimessä sitä mieltä, että pitäisi osata vähintään 25 eri ohjaustekniikkaa ennen kuin astelee ensimmäiseen lähtöönsä.

Lähinnä ajan takaa, että minä haluan olla pitkälti varma siitä, mitä teen. Ei ole kuitenkaan yhtään huonompaa mennä kokeilemaan omia taitojaan, vaikkei jokainen este ole koiralla vielä itsenäisesti hallinnassa. Minä en vain itse tuntisi oloani mukavaksi sellaisessa tilanteessa.

Tutuli kirjoitti:

^Mitä rotuja oot miettiny?

Kamala kysymys, varmaan kaikkia. Toiveena olisi, että olisi agilityyn soveltuva koira, mielellään medi, mahdollisesti mieluummin mini kuin maxi. Sähäkkä, mutta semmonen, jonka voi hyvillä mielin antaa hoidettavaksi normaalijärkiselle ihmisille. Kestäisi myös hiljaisemmat kaudet (hoidossa). Tosin näistähän nyt sitten ei tiedä, kun oma koira on tommonen (paitsi kooltaan, grrrr). Saisi olla toistonkestävämpi kuin H, jotta mäkin pääsisin treenaamaan. Toisaalta H on niin hyvä oppimaan, ettei se mitään toistoja juuri tarttisikaan, jos vaan itse osaisin.

Mudeja olen katsellut, semmonen olisi kiva tavata livenä. Shelttejä toki myös, mutta niissä arveluttaa arkuus (???). Kelpie himottaisi, mutta varmaankin turhan ADHD tuon hoito-osuuden ja hiljaisten kausien suhteen. Ja narttuna tod. näk. pikkumaxi, jokseenkin paremmalla rakenteella ja kapasiteetilla kuin Helmi. Minikoirista himoitsin heelereitä, mutta rakenne arveluttaa. Perhoskoira voisi kanssa olla veikeä. Myös pikkupystykorvat (mitteli tai volpino) kiinnostaisi, niitä näkyi nyt kolmosissa jonkun verran. Helmin kanssa harjoitelleena motivoinnin ei luulisi olevan suurin ongelma koulutuksessa. Vauhdin ja irtoamisenkin osaisin varmaan rakentaa nyt paremmin. Räksytys tosin ei ole kovin toivottava ominaisuus, mulla on jo yksi ilmoittaja. Villakoirat ovat rumia, mutta näyttävät päteviltä agissa - tottuisikohan silmä?? Aussie kiinnostaisi, mutta maxi ja vahtiviettinen.

Käytännössä: spanielit ja terrierit ei kiinnosta, eivätkä turkkirodut ja vesikoirat (kun niistä tulee kamalasti vettä sisälle talvella - ja lagotto ainakin menisi taas helposti pikkumaxiksi). Lapinkoira/porokoira olisi voinut olla makuuni, mutta haukkuminen ja hitaus.. Tolleri voisi olla kiinnostava vaihtoehto. Bordercollie toki viehättää, mutten luota innokkuuteni riittämiseen. Kuitenkin olisi tärkeintä, että olisi ensisijaisesti täysipäinen kotikoira, josta sitten ehkä kuoriutuisi helmi agiradoille. Ja mun seurassa on pakko olla kykenevä sietämään muuttuvia olosuhteita, tuskin tämä meno tästä ihan heti asettuu. Tosin eipä se koirakaan ole tänne heti tulossa.

Kauheita stereotypiota. :D Sitten on tietysti vielä se, että koirarodun sisällä on niin paljon vaihtelua ja koirasta tulee jokseenkin semmoinen kuin siitä kouluttaa (hei, mulla on pystykorva, joka hengailee vapaana kotieläinpihalla Lapissa perunkarvattomienkoirien kanssa ja ne vähän vain räksyttävät poroille). Kumminkin hankin sheltin, jolla on maailman kamalin riistavietti ja jota ei kiinnosta pätkääkään mitä teen. Ylipäätään pelottaa hankkia toista koiraa, kun kävi niin törkeen hyvä tuuri H:n kanssa. Siitä olisi voinut tulla vaikka miten kauhea.

Tiainen, eihän sun tarvii juosta, kun koira juoksee itsekseen. :D Ihana rata, teidän meno näyttää tosi kivalta! Sitten kun innostut kilpailemaan, olette muutamien kisojen jälkeen kolmosissa. :D

Mä oon kyllä tykännyt tästä shetlantilaisesta agilityssä. Ei mitään räjähtävää voimaa niinku bortsuissa, mutta tuolla treeneissä oon nähnyt sellasia jolkottelijoitakin, et en kyllä sellastakaan halauais. Ehtiihän siinä toki ohjaamaan tarkemmin, eikä ite tarvi spurttailla, mutta en jaksais ootella kentällä koiraa esim. putkesta.

Ääks, mä ostin meille huomiseks kisaavien ryhmästä ylimääräiset reenit. Treenien vetäjä oli sitä mieltä, et soveltaen rata sopii meillekkin. Hieno mennä sinne sohlaamaan. :D

Ja noista valioitumisista jos joku tietäs taittaa ratakiskoa mulle.
Voiko hypäriltä valioitua erikseen, vai pitääkö siinä aina rinnalla kisata normiradoillakin?
Eli voiko tavan radalla kisata vaikkapa ykkösissä ja hypärillä edetä silti kakkosiin, kolmosiin tai peräti valioksi?

lintuja, miksipä ei mudi. Suosittelen tutustumaan. Tosin arvalla saattaa heittää tuota täyspäistä... :D Näistä kyllä taitaa suurin osa huutaa ainakin radalla, ja muutenkin ääntä löytyy, mutta miksikään räksyttäjäksi en kuvailisi. Ota sitten joskus tulevaisuudessa Ilon tai Ilon siskon pentu? :D Nää on kumpikin tosi mainioita, tasapainoisia tyyppejä.

innna, pitää pistää mieleen, saatanpa ottaakin. Kyllä radalla saa ääntä lähteä, leikkiessäkin. Mutta ihan hirveän valpas vahtikoira ei tarvitse olla. Joku semmonen iloinen ja hyvä tyyppi sopisi meidän laumaan. Ja siinä vaiheessa, kun Ilon pennut ovat 18 kk, ovat säkäkorkeudetkin jo ehkä järkevöityneet, kuka tietää. :D Mudeilla ei vissiin edes ole collieiden matolääkeongelmaa, joka saa mut vähän vierastamaan niitä.

(Nyt eksyin graduilun sijaan lukemaan mudisivuja, tosi hyvä...)

^ Ei ole. Mudi on kaikinpuolin erittäin perusterve rotukoira nykymaailmassa, eikä ole löytynyt mitään tuollaisia outouksiakaan. Jos joskus satutaan samoille huudeille, ehdottomasti tulet tutustumaan Iloon.

Sen verran täytyy vielä lisätä, että Lintuja mainitsi vahtivietin olevan epätoivottava ominaisuus seuraavalla koiralla. Mudilta saattaa löytyä myös melko vahva vahtivietti, ja tuo haukku-herkkyyskin tuntuu olevan melko yksilöllistä.
Melko laidasta laitaan mudeja tosiaan löytyy, niin luonteensa kuin kokonsakin puolesta.

Niinhän se taitaa olla, että näihin joko rakastuu tai sitten näitä ei voi sietää.

Pahoittelut OT:sta.
Palaan takaisin taustalle, kun enhän itse edes agiliitele (se on meillä miehen juttu).
Kunhan mielenkiinnosta käyn lueskelemassa agi-juttuja.

lintuja kirjoitti:

Tiainen, eihän sun tarvii juosta, kun koira juoksee itsekseen. :D Ihana rata, teidän meno näyttää tosi kivalta! Sitten kun innostut kilpailemaan, olette muutamien kisojen jälkeen kolmosissa. :D

Joo, ihan varmasti ollaan. Mutta kiitoksia! Mie yritän vierittää koko ajan vähän enemmän vastuuta koiralle, ettei tartteis itte niin kovasti pinkoa - edestä ohjaus näyttää tosi sujuvalta ja on varmasti koiralle helppoa seurata, mutta miusta ei ole kyllä samanlaisiin urheilusuorituksiin radalla kuin noista entisistä pikajuoksijoista ja jalkapalloilijoista...

Ja niin, hiemanko näyttää toinen reppanalta tuossa häräntaljalla taju kankaalla pötkötellessään. Vienosta hännänheilutuksesta päätellen näkee varmaan viimeisiä tyttökoiraunia: pieneltä vietiin äsken pallit.

Kun tässä ollaan nyt keskusteltu muutamina päivinä kontakteista ja niiden suorituksista sekä opettamisesta, niin tässä on oikein hyvä ja syvällinen analyysi aiheesta Treenikaverien blogista: http://treenikaverini.wordpress.com/2012/12/11/muutama-sananen-kontaktiasennon-korjaamisesta/

Vuorisumu kirjoitti:

Kettuprinssille piti vielä sanoa, että siis hyvältä sinänsä teidän meno kyllä näyttää. Pitkällä olette, vaikka on vielä pentu kyseessä. Hienoa saada lisää agimansseja!

Kiitos! Tuo pentu on aika mahtava, niin motivoitunut agilityyn ja keskittyy siellä lähes aina 100%, vaikka lenkeillä sählää ja inisee ja haluaisi mennä kaikkien luokse. Meillä on hyvä treenikupla ja luulen ajoittavani hyvin harjoittelut ja tauot. Ei lopeta kun tuntuu koiraa jo kyllästyttävän ja kahden ekan onnistumisen jälkeen vien sen tauolle haluamaan lisää.

En voi siltikään olla vertaamatta Merliniä Akuun - Akun kanssa aloitettiin agility sen ollessa vajaa 2 -vuotias ja ekan kurssin ajan se karkaili, sähläsi ja uhmasi minua minkä kerkesi. Kun sain sen viimein kunnon ruotuun vuoden treenien ja hammastenpuremisen jälkeen, siitä tuli unelmaliitäjä. Se oppi niin, etten edes tajunnut sitä opettavani. Jos Aku olisi edes kolme vuotta nuorempi, ostaisin sille lisenssin ja mentäisi kisaamaan ykkösiin pikkumaxina. :D

Nyt Merlinin kanssa kaikki tehdään melkein alusta, puhtaalta pöydältä. Sillä on se terrierimäinen ominaisuus, vaikka yllättävän miellyttämishaluinen ja motivoinut onkin, se tarvitsee toistoja oppiakseen. Se on hirveän pehmeä samalla, ja jos vahingossakin menen sujauttamaan kieltosanan treeneihin, kaikki alkaa alusta. Minun täytyy olla koko ajan positiivinen, innostava ja kannustava, vedetään aina kunnon bileet kun koira onnistuu. Akun kanssa sai karjua ja itkeä, ja se palkkaantui nakinpalasta aivan taivaisiin saakka.

Olispa mulla pienempiputkinen kamera käytössä, ottaisin meidän irtoamisharjoituksista videota ja saisitte neuvoa mitä lisätä, korjata. Tässä näkee taas sen ohjaajan tarpeellisuuden, voin lukea vaikka kuinka monta kirjaa, mutta opin vasta käytännössä, kun joku näyttää miten homma tehdään. Sama juttu koulussakin, voin lukea kirjoja mutta en tajua niistä mitään, vasta kun joku kädestä pitäen näyttää miten se tehdään, muistan sen loppuikäni.

lintuja, kyllähän noihin kriteerihin shelttikin passais. Se on parhaimmillaan just sellanen, et treeneissä syttyy heti, mutta kotona ja arjessa se on helppo ja kestää hetken myös vähäsempää tekemistä. Ja potkua löytyy vaikka maajoukkueeseen asti, jos haluaa. Tokihan shelttiä etsiessä saa olla tarkkana, että saa reippaan koiran, mut agia harrastavia kasvattajia on paljon, joten ei sen pennun löytäminen kovin vaikeeta oo.

Toi ivermektiini-juttu on kyllä harmillinen, jos ettii itelleen tallikoiraa. Yliherkkyys ivermektiinille johtuu virheestä MDR1-geenissä ja sen voi testata geenitestillä. Mä en anna Alissan koskaan herkutella hevosenpaskalla (en tiedä, onko sillä toi geenivirhe) ja se on kyl oppinu, et niihin ei kosketa. Se vaan kiertää kikkareet usein huuliaan lipoen. Tiiän ainaskin yhen kasvattajan, joka testaa kaikilta koiriltaan ton geenivirheen.

Alissa, juu, ovat sheltit kyllä kyntensä agikentillä osoittaneet. Mahtavia. Mutta toi kakkojen syömishomma on semmonen, että täytyisi kyllä testata ennen kuin pennun hankkisin. Sen siis voi testata ihan pieneltä jo? Mun kärsivällisyys ei riittäisi opettamaan kakkojen syömättömyyttä (ja kyvyt, jos Helmin esimerkki paikkansa pitää.. Pentuna se vaan rallatteli karkuun minkä kerkesi strutsin paskaa suussaan. Päätin, että karaistukoon sitten, muttei hetkeen tartte mua pussailla).

Jaaha, tässähän tämä päivä taas vierähti, voidaankin lähteä treeneihin.

[ot]Jos rotu muuten natsaa, niin en mie kyllä mahdollisen ivermektiiniyliherkkyyden takia sulkisi mitään rotua pois. Ko. yliherkkyyttä ei kuitenkaan kaikilla yksilöillä ole, sen voi testata milloin vain (teoriassa vaikka alkiolta, käytännössä vaikka pennulta) eikä ivermektiiniä suinkaan ole kaikissa matolääkkeissä.

Jos hevosihmiselle sattuu ivermektiinille yliherkkä koira, pitää vaan sitten tallilla kysellä, milloin hevoset mahdollisesti madotetaan ivermektiinillä. Vaikka yhdiste erittyy aktiivisessa muodossa lantaan, se inaktivoituu kyllä maaperässä, eli ei ne lantapommit hamaan loppuun ole koiralle edes myrkyllisiä. [/ot]

sonik kirjoitti:

Ja noista valioitumisista jos joku tietäs taittaa ratakiskoa mulle.
Voiko hypäriltä valioitua erikseen, vai pitääkö siinä aina rinnalla kisata normiradoillakin?
Eli voiko tavan radalla kisata vaikkapa ykkösissä ja hypärillä edetä silti kakkosiin, kolmosiin tai peräti valioksi?

Koira voi tulla agility- ja/tai hyppyvalioksi. Koira tarvitsee ykkös- ja kakkosluokassa kolme LUVAa, joista vain yksi molemmissa luokissa saa olla hyppäriltä. Eli et voi kisata pelkkiä hyppäreitä, koska niiden "ansiosta" et etene lainkaan. Tai voit, mutta sitten jäät jumittamaan siihen ykkösluokkaan jos nollia ropisee.
Agilityvalioksi kolme sertiä kolmosista, samoin hyppyvalioituminen.

Jees, kiitos tatrii
Tota just mietinkin, että voiko kisata pelkillä hypäreillä. Eli siis ei voi..

Tänään kisaavien treenit ja vielä lauantaina omat möllien treenit. Sit on meidän tämä vuosi paketissa ja otetaan ansaittu treenitauko.

Kyllä se sopiva rotu noihin lintujan mainitsemiin kriteereihin on ihan ehdottomasti koikkeri!

Tiaisen ja Snön meno on kyllä kadehdittavaa katsottavaa!

Kettuprinssi kirjoitti:

Eilen oli kepeille lähtetystä eri kulmista yhden hypyn kera ja irtoamista kolmella esteellä.:

Mä olen ymmärtänyt, että esteet joiden harjoittelun saa aloittaa vasta vuosikkaana on A, kepit ja hyppyjen korkeus. Teettekö te ihan kokopitkiä keppejä vai jotain avonaista kujaa/vinoja/2x2?

Olipa mielenkiintoisia näkökulmia tuosta kisavalmiudesta (olen ollut omassa gradukuplassani viime viikot). Musta kisavalmius on tosi henkilökohtainen asia ja riippuu monista ulkoisista tekijöistä, koirakon taidoista ja tavoitteista.

Taidoissa vaikuttaa esimerkiksi se, onko koira ohjaajan ensimmäinen kisakoira vai ei. Kokemattomuus voi tehdä sen, että kannattaa lähteä kisaamaan aikaisin vaikka välttämättä tarkoitus ei olekaan pärjätä heti. Vaan siinä treenataan sitä kisaamista, samalla kuin treeneissä hiotaan tekniikkoja sun muita kuntoon. Tietenkään ei pidä lähteä kisaamaan koiralla joka ei osaa esteitä, mutta voi esimerkiksi kisoissakin (vähintään niissä epiksissä) palkata kontakteilla jne. Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolla myös sanottiin, että vähintään puoli vuotta pitäisi laskea kisaamisen treenaamiseen siitä kun kisaamisen aloittaa. Eli opetellaan tutustumaan itseensä ja koiraan kisatilanteessa eikä aseteta mitään kummempia tulostavoitteita. Aloittelevalla ohjaajalla on varmaan myös usein hinku kisaamaan suurempi kuin yhden tai useamman koiran kanssa jo kisanneella. Lisäksi aloittelevalla ohjaajalla menisi pieni ikuisuus että hän itse oppii kolmostason ohjaajaksi, joten aloittelevammalla on varmaan yleistä se että kehitytään yhdessä koiran kanssa siinä kisaamisen lomassa.

Jos ohjaaja on kokenut kisaaja, voi kisaamisen tehdä mieli aloittaa vasta siinä vaiheessa kun voi uskoa nousevansa pikaisesti, ihan vaikka vaan rahan säästämisen takia :D

Tavoitteet on toinen suuri vaikuttaja, toiset saa kiksejä siitä pelkästä kisaamisesta ja haluaa kisata kisaamisen takia, kun toiset asettaa heti kovat tavoitteet että haluaa nousta pikaisesti. Omistajan kilpailuvietillä on suuri vaikutus. Mä tunnistan itsestäni täysin päinvastaisen käyttäytymisen kuin Tiainen kuvasi. Mä olen aina ollut tosi kilpailunhaluinen ja haluan pärjätä ja pakko myöntää, olla nimenomaan parempi kuin muut :D. Mä esimerkiksi epäilen, että jos en Lokin kanssa voisi koskaan kisata niin tuskin harrastaisin agilityä ollenkaan. Mä etsisin toisen lajin, jossa kilpaileminen olisi mahdollista (+ vaihtoehto B, hankkisin toisen koiran agikoiraksi). Se pärjääminen ja muiden ja itsensä voittaminen ajaa mua eteenpäin treenaamaan. Olen aina ollut melkoinen jännittäjä, mutta silti nautin siitä tilanteesta suunnattomasti kävi kisassa sitten melkein miten tahansa.

Tavoitteet vaikuttaa toki myös siihen, miten perusteellisesti lähtee asioita opettamaan. Eli jos tavoite on päästä MM-tasolle tai vähintään sinne SM:iin, voi ohjaaja lähteä rakentamaan pohjaa aivan erilailla kuin semmonen ohjaaja, jolla ei ole tuloksilla niin väliä vaan haluaa vain pitää hauskaa koiran kanssa. Todennäköisesti tämä hauskanpitäjä on kisavalmis huomattavasti aiemmin kuin tavoitteellisemmin treenaava.

Mun tavoite on päästä Lokin kanssa pitkälle joten pohjatyö on alusta asti pyritty tekemään perinpohjaisesti, mutta koska olen ihan aloittelija itse agilityssä, aion lähteä aika aikaisin kisaamaan. Ollaan käyty esimerkiksi epiksissä hyppyradoilla jo vaikka ei meillä pitkät radat oikein suju ja kepit ja keinu on vielä vaiheessa. Koen kuitenkin, että maltan odottaa koiran ja ohjaajan kunnollista kehittymistä ja opetella asiat hyvin, kun saan jotain tyydytystä tuolle kilpailuvietillä epiksissä. Samalla opin itse sitä kisaamista ja Loki tietysti myös.

Hirmu kiinnostavia näkökulmia täällä ihmisillä.

Muoks. Mekin ollaan nyt treenitauolla, viime enkä ensi viikolla en pääse treeneihin joten skippaan tämän viikon treenit vapaaehtoisesti, Lokilla on siis nyt 4 viikon "juoksutauko" :)

Jemina, meillä 2x2 menetelmä ja kahdella kepillä mennään vielä pitkään, kun kulmia ja lähettämistä harjoitellaan. Ihan lapsenkengissä on kepit meillä.

Noissa agiesteiden aloittamisessa lienee useampaa koulukuntaa, agikouluttajat joiden kanssa olen nyt ollut juttusilla, niin aika moni ei ole hyssytellyt. Tietenkin tehdään matalaa rimaa (treeneissä riman saa lähes maahan asti, vaihdellaan sitä korkeutta maasta 10 sentin korkeuteen), muurissa on treeneissä vain irtopalikat ja matalaa rengasta silloin tällöin vain. Kontakteja harjoitellaan puomin ja A:n kontaktialueilla, ei kokoestettä, ellei sitten treenien "loppurataa" harjoitellessa kisatyyppisesti.

//Mehän suunnataan mölleihin kun Merlin täyttää 12 kk, mikäli me hallitaan tuo irtoaminen ja esteiden itsenäinen suorittaminen maaliskuuhun mennessä, joten ei tässä nyt hirveästi jälkeen haluta jäädä.

///Lisätään nyt vielä, että itse en ole sellaista viimeiseen päälle hinkkaustyyppiä ja odota kisavalmiutta jonnekin 2-3 vuoden päähän vaan kisataan ja treenataan sitten samaan aikaan.

Tuo on sitten oppinut pelkäämään keinua (ilmeisesti äänen takia) ja nyt sitä sitten pelottaa puomikin tai no jänskättää, kun on sen silmään varmaan samanlainen= eli ei erota. Argh!! Ketuttaa.

No eipäs pysynyt rata sit ollenkaan päässä eilisissä treeneissä.
Toinen pysyi vähän, mutta meinas mennä persjättönen leijeröinniksi, kun este hyppäs mun tielle kesken juoksun..

Hirveä haukkumaan tuosta eläimestä on tullut tuolla radalla. Meidän koutsi kyllä sanoi, ettei kannata puuttua kun ei enää haku ja komenna mua, vaan ihan innostustaan haukkuu ja suorittaa nykyään rataa paremmin. Ärrsyttää vaan itteä..