Koirat.com

Tämmöne lyhyt pätkä nyt meiltä. Lopussa tehtiin sit tottakai täysin nappiin mennyt 19 esteen rata keppeineen, jota ei tullut videoitua. As always.

Tehtiin tänään aika muikeet treenit! Toisella radalla otettiin aikaakin, ja kokeiltiin samaista rataa 35cm rimoilla, kyllä tuo yli menee, mutta on ne hurjan korkuisia!

Merlinin ensimmäinen nollarata!
Omaa söhläystä tein siinä, kun eka kierros meni niin koiran rallattelukierroksiin, enkä ollut varautunut, että nyt onnistuisikin...

Kolmanneksi kirinnyt teräspappa Aku.

^Olipa hienon näköistä Merlinin meno ja Akunkin tietty! Hyvä agikoira Merlinistä vielä tulee. Minkälainen tuo pohja on tai mitä se niinkun on?

Voi hitto meillä oli älyhyvät treenit vielä tunnin lopussa. Aluksi tehtiin irtoamista, meni vähän miten meni, ei riittänyt keskittyminen kippopalkassa vaan karkasi kipolle esteet kiertämällä about joka kolmas kerta. Tehtiin sitten vain kerrasta onnistuminen, leikkipalkka ja tauolle, kerrasta onnistuminen, leikki palkka ja tauolle ja jne. Saatiin vielä lopuksi kaveri avuksi vahtimaan namikippoa, mutta siitäkään mitään tullut, kun pentu katsoi silmät lautasen kokoisina kaveriani ja kippoa, jota ei sitten saanutkaan kun vain halusi!

No, ei se mitään. Loppuradaksi tehtiin persjättöä ja valssia, ja herranjestas pentuun tuli vauhtia! Vielä enemmän tuli kun kokeilin kaverin bullterrierin kanssa samaa rataa, M itki siellä portin takana ja otti sellaiset kierrokset vikalla radalla, että huh. Nyt se vauhtikin löytyi! Se on siellä, olemassa! Ja koira irtosi ja keskittyi ja olen vieläkin ihan "häh?! "

Kyllä agisunnuntai meillä.

Kuinka vanha innnan mudi on? Mä vaadin lisää treenivideoita! :D Aika varmasti meille astelee toinen kelpie joskus, mutta mudeja oon aina katellu vähä sillee salaa.

Mä välttelen esseen kirjottamista ja mitäs muutakaan sitä tekis ku fiilistelis agivideoita.. En oo varmaan koskaan yhtään videoo julkaissut täällä, mutta tässä pätkässä mä ja ihana lainarusseli viime kesänä. Sitä on niin rento viedä ku ei sinkoile jatkuvasti maata kiertävälle radalla niinku oma koira..

Duudels on 1v3kk tai alkaahan se oikeastaan ihan kohta olla jo 16 kk. Mää laitan nyt toiseen vielä linkin, kun löysin sen tuolta Dropboxista. Pitäis olla tämä. Tuossa siis saman radan jälkimmäinen puolisko. Tai toi aiemmin linkitetty video taitaa lähteä jostain nro 5:stä. Aaaanyway. Tuo halli on siis niin pieni, että vauhti etenkin kärsii siellä, kun koko ajan on seinä vastassa. Pitää siellä vuokrakorttimestassa yrittää ottaa pidemmästä radasta videota.

^ No joo, on kyllä pieni halli noin niinku agilitya ajatellen. Mä nään sieluni silmin itseni koikkelehtimassa suoraan päin tollasta tolppaa.. :D Jonku kesällä kuvatun videon katoin nii siinä Ilolla on kyl paljon parempi draivi päällä. Noin pienes tilassa keskittyisin ehkä johonki tekniikkapiiperrykseen ja esim. keppeihin.

Meil ois keltsin kaa viralliset heti ens kuun alussa jos terveys on ok. Iiks. Järjestäjäseuralla on ainaki yks täysmusta putki, enkä muista onko R koskaan menny sitä. Lainakoira ei viime kisoissa suostunut menemään sitä ollenkaan, putki oli siis mutkalla ja yritin koiraa sinne syöttää monen monta kertaa tuloksetta. Ja seki oli tosiaan 3 luokassa, että tota.. Vähä jänskättää sadan muun asian ohessa tommonen. :)

Me päästiin vihdoin jatkamaan meidän aksailua. Episten jälkeen ollaan kaikki vuoronperään sairasteltu, joten treenaaminen on jääny. Ainakaan tuolla treenimäärällä, joka meillä oli alla (5 kertaa ja epikset) ei tehnyt taukoilu kovin hyvää. Kepit etenkin meni ihan surkeesti. Teki Anssi ne pari kertaa ihan hyvin toiselta puolelta, mutta toinen puoli oli ihan toivoton. Neljällä kepillä siis mennään ja taidetaan mennä vielä pitkään. Puomin kontaktia treenattiin myös, se nyt meni edes ihan kivasti. Harjoiteltiin myös focusoimista sekä hyppytekniikkaa.

Musta on erikoista, että putkivammainen Helmi ei ole koskaan kiukutellut mustasta putkesta. Märkiin putkiin se ei mielellään mene.

Toissapäivänä treeneissä pikkujouluviestikisailtiin. Oli aika hauskaa, mulle tommonen paineessa tekeminen toimii, yritän vähän enemmän. Kettu oli hieno! Eilen tyydyttiin sitten harrastamaan keppitreeniä ja vähän takaakiertoja. Heti tulee jälkimmäisessä pulma, kun rima nousee. Liian jännää. Harjoitellaan pienillä sitten ja toivotaan, ettei tartte tehdä vielä vähään aikaan kisoissa. Pitäisi opettaa H:lle, ettei tarvi mennä siivekkeestä kiinni vaan että tekee sen verran kaarretta, että pystyy hyppäämään korkeelle. Mutta kepit! Hitaasti, mutta kuitenkin H pujotteli musta poispäin. Ja hakee itse hienosti aloitusvälin. Kyllä se vielä joskus irtoaa. Vauhti kun vaan taas löytyisi. Parasta on myös se, että agitreenissä räksräksräksyttävä Helmi kykenee kuitenkin suht hiljaiseen toko-treeniin näemmä. Olen nyt koettanut näistä omista treeneistä puolet tokoilla, ettei tulisi liian rankkaa (plus rupeaa esteet kummasti vetää puoleensa, kun joutuu tekemään rallytoko-juttuja).

Tänään käytiin fyssarilla ja vähän oli selässä jumeja. Kotiläksyksi tuli rauhoittumista ja kylkimakuuta. Mitään suurempaa pulmaa ei tuossa huomannut, käski mennä maalaisjärjellä. Kiva kuulemma nähdä normaaleja koiria halvaantuneiden välissä. Niin, kai se perspektiivi vähän muuttuu. Nyt on uninen kettu.

Parit viimeisimmät rataohjaukset.

^ Pakko noista kontakteista sanoa, että Merlin nyt jo sekä puomilta että A:lta lähes jätti kontaktit ottamatta, joten tlanne voi olla aika vaikea kunhan vauhtia ja itsenäisyyttä tulee lisää. Siis tuossa jälkimmäisessä pätkässä. Itse asiassa A:lta taitaa hypätä kokonaan alas. Kannattaa muistaa, että jokainen väärinsuoritettu kerta jää myös koiralla mieleen.

^Joo, huomasin saman itsekin videoilta, joten otetaan kyllä sydämelle nuo kontaktit jatkossa. Kun saisi koiran pysymään vauhdissa, aina kun pysähdyn itse ja jään palkkaamaan, niin sitten hauva sipsuttelee loppumatkan hissukseen kuin ihmetellen, mitä me pysähdyttiin...

A:ta ollaan tosin treenattukin melko vähän.

^Itse en ottaisi noita kontaktiesteitä lainkaan radassa, enne kuin kontaktit sujuvat 99% varmasti yksittäisillä esteillä ja parin esteen yhdistelminä. Jos nyt ilmeisesti haluat ne juoksukontaktit, niin ne eivät opettamatta tule, etenkään manssille, joka tykkää muutenkin loikkia ja jos/kun niitä juoksukontakteja ei nyt ole vielä juurikaan opetettu, niin tie on varmasti aika pitkä (niin kuin kontakteilla muutenkin).

Vauhtia ja irtoamista saat lisää, kun siirryt lelupalkkaan ja etupalkkaan, niin että palkka tulee lähes aina jostain muualta kuin sinun kädestäsi. Lisäksi treenauksessa kannattaa muistaa kunnon selkeä rytmitys, jotta koira tietää selkeästi milloin on vuorossa sen tekeminen, milloin palkkaus ja milloin jotain muuta, eli selkeät alut ja loput.

^Namikippoa harjoitellaan edelleen kotona ja treeneissä pienissä määrin, ei ole vielä Merlin sitä täysin hokannut. Kotona ollaan harjoiteltu, että pistetään kippoon namia, mennään vaihdellen 1-4 metrin päähän ja lähetän koiran kipolle "eteen"-käskyllä. Välillä juoksee innoissaan hakemaan ja välillä jää taas odottamaan kipon eteen lupaa, saako ottaa. Oikean toiminnon kohdalla merkkaan naksuttimella.

Merlinillä on edelleen vetoleikki se ehdoton - yhdellä lelulla (tollainen pehmohihna), se riekkuu myös itsekseen ja se onkin paras lelu ikinä, jota käytetään vain ja ainoastaan treeneissä. Lelupalkkaa käytämme kun treenaamme muutamalla esteellä jotain tiettyä, mutta kaukopalkkana se ei toimi. Lelun täytyy ensin olla "elossa", että se kiinnostaa, liikkumatonta lelua ei M edes "näe" vaikka osoittaisit.

Tänään aloitetaan treenaamaan tokopuolelta kapulaa, ehkä pentu sitä kautta hoksaisi, että "kuolleeseenkin" leluun voi koskea ja sen saa tuoda. saa nähdä miten onnistuu.

^Muistaakseni siinä Agility Right From the Start kirjassa on hyvät ohjeet siitä, kuinka koiraa voi opettaa aloittamaan leikin "kuolleellakin" lelulla. Tosin, jos vaan saat jonkun apuohjaajan, niin sehän voi heittää lelun koiran eteen viimeisellä esteellä, vaikka tekisitte pidempääkin pätkää, joten etupalkkaa pystyy kyllä siten käyttämään, vaikka kuollut lelu ei vielä kiinnostaisikaan.

Ottaisin namikippoa myös ihan lähtökäskyllä, jos se siis ei ole tuo eteen. Tällöin väliin voi sitten helposti alkaa lisäilemään niitä esteitä ja ohjauskuvioita, kun se pelkälle palkalle irtoaminen alkaa olla kunnossa. Lisäksi kannattaa yrittää rakentaa ne harjoitukset siten, että koira tosiaan menisi suoraan sinne palkalle ilman, että vielä välissä kysyy saako ottaa vai ei, sillä jos se siitä saa vielä lisäkehotuksen tai merkkaat kysymisen naksulla, niin ko. käytös vain voimistuu, vaikka siitä kysymisestä nimenomaan tarvitsee päästä eroon.
Oletko kokeillut suljettua namipurkkia, jossa vaikka pieni reikä, että ruuanhaju tulee ulos, mutta jonka voi kuitenkin heittää?

^Tuota apuohjaajaa ollaan kerran käytetty ja meni niin metsään kuin vain voi mennä homma. Tehtiin siis pientä radanpätkää kolmella suoran hypyllä ja treenikaveri heitti lelun, M pysähtyi kuin seinään ja jäi tuijottamaan tätä ihmistä, kierteli ihmeissään ja tuli mun luokse leluun koskematta. Kokeiltiin muutaman kerran, mutta toistui niin lopetettiin. Merlinhän siis on melko epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, minä ja meidän lenkkeily/treenikaveri on sitten toinen, josta pentu tykkää todella. Tämä Merlinin tykkäämä ihminen vain jos on meillä apurina, niin manssihan juoksee hänen luokseen vatkaamaan takapäätä eikä näe lelua - tai minua.

Pitänee etsiä ARFS-kirjasta tuo kuollut lelu-kohta ja lukaista huolella, toimisiko meidän kohdalla.

Miten tuo suljettu namikippo toimii? Onko se ns. palkka, muuta ei tule? Kuulostaa vain hieman siltä, että toistojen jälkeen M kyllästyisi siihen, kun tajuaisi, ettei tule muuta kuin hajua. Olen kyllä tarpeeksi isoja nameja mukana ollessa heittänyt niitä, toiminut ainaskin kepeillä hyvin. Hirveästi ei ole voinut nameja viljellä lattioille, kun muut koirat häiriintyvät.

^Vieraiden kanbssa leikkiminen on sekin hyödyllinen taito, jonka voi myös opettaa ja samalla koira saa positiivisia kokemuksia vieraista ihmisistä. Jos Merlin tykkää siitä pehmohihnasta, niin alkuun voi koettaa esim. että vedätetään sitä hihnaa maassa ja kun Merlin tarttuu siihen niin pikkaisen vetoa (kaukana koirasta) ja Merlin saa nopeasti voittaa sen itselleen.
Kannattaa myös kokeilla vinkuleluja. Mun manssi on ihan hulluna kaikkiin karvaisiin vinkuleluihin, esim. sellaiset "raadot" joissa ei ole täytteitä vaan vain pari vinkua siellä sisällä. Chili ei myöskään tykkää usein leikkiä vieraiden kanssa, mutta heitettävä vinkulelu on kyllä aina VINKULELU

Niin siis namikippo toimii niin että koiralle opetetaan aluksi, että esim. että kun se koskettaa kippoa tassullaan, niin sinä tulet avaamaan kipon ja se saa syödä namin sieltä. Kun koir ahoksaa tämän, niin sitten kippoa voi alkaa heittämään ja molemmat, sekä koira että ohjaaja kiiruhtavat kipolle sitä avaamaan, jotta koira saa sen naminsa. Etuna kuitenkin pelkkään namiin, että pieni purkki on helpompi heittää ja koira näkee sen, toisin kuin pienen namin.

Ostin hienon ja (ja kalliin ) ketunhäntää esittävän vinkuvan lelun, jossa on vielä yhdistettynä kumipallo, että se tulisi treeneihin ja pyh! Juoksee lelun perään sitä heittäessä mutta ei se kelpaa, mutta sitten kun pehmohihna otetaan esiin niin jes. Kotona sitten haetaan leluja oikein urakalla yksin leikkiessä, kaikki saavat tasapuolisesti kyytiä, mutta treenatessa ne ei juuri kelpaa, ellei niitä vedetä kilpaa.

Tuo namipurkki kuulostaa kyllä ihan kokeiltavalta! Milainenhan olisi sopiva purnukka, että pysyisi kiinni heittäessä ja olisi samalla tarpeeksi pieni... pilttipurkki? Ei vain ole poraa, millä saisi reiän kanteen, tehoaisikohan ruuvimeisseli.. hmm!

Kiitos vinkeistä.

^Muovipurkki!!! Niin ei mene rikki, eikä satu ketään ja saa nopeasti auki. Muovikanteen saa helposti reijän vaikka terävällä veitsellä. Tosin reikä ei ole pakollinen, jos koira hyvin on oppinut, että siellä se nami on. Joku pieni ja mahdollisesti jopa pyöreä purkki, joka mahtuu hyvin taskuun on varmaan kätevin. Toi namipurkki toimii hyvin esim. yhden kaverin manssille. Tosin nykyään sille kelpaa myös lelut, kun omistaja vaan alkoi järjestelmällisesti sitä leikittämään erilaisilla leluilla myös treenikentällä.
Kannattaa nyt kun Merlin on vielä nuori, niin opettaa sitä leikkimään erilaisilla leluilla myös treenikentällä, niin voit valita sopivan lelun aina tilanteen mukaan. Muutoin saattaa tosiaan käydä niin, että sen mielestä vaan joku tietty lelu on "se oikea" lelu, jolla vain voi treeneissä leikkiä.