Koirat.com

Boujer kirjoitti:

Tuo on kyllä luultavasti totta, että hyppy ei ole yhtä rankka 15kg koiralle kuin 55kg koiralle. Mutta tosin, se 15kg koira hyppää myöskin luultavasti niitä matalempia rimoja, vai onko sitäkin kokoluokkaa maxeissa? Itse en ole tosta kokoluokituksesta täydellisesti perillä, itsestäni 43cm koira on aika pieni... :'I

Täällä yks pikkumaksi (ei tosin enää harrasteta agia terveyssyistä), Alissa on tasan 43 cm korkea ja painaa n. 13 kiloa. Pienimmät maksit on siis tosi pieniä niihin saman luokan suurimpiin verrattuna.

Olen kanssa joskus ihmetellyt sitä, miksi koiran kanssa aloitetaan treenaamaan kokonaisia esteitä ja ratoja hirveän nuorena ja esim. nostetaan hyppykorkeudet ylös joka treenissä. Kammoan myös niitä tilanteita kun aikuinen koira, joka ei ole juurikaan ollut vapaana tai jolla on muuten huono lihaksisto, laitetaan yhtäkkiä hyppäämään täyskorkeita hyppyjä ja kiipeämään A:ta ym.. Tyhmintä on jos perusteluna käytetään lausahdusta: kyllähän se muutenkin esim. metsässä ja kotona hyppii ja kiipeilee.

Olisin toivonut, että mulle olis joku maininnut heti alussa, kun aloitin agilityharrastuksen, että koira kannattaa huoltaa ja, että tärkeintä ei ole se, että koira oppii mahdollisimman nopeasti menemään rataa täyskorkeilla hypyillä. En usko, että varovaisemmalla alulla olisin voinut vaikuttaa koiran terveydentilaan ratkaisevasti, koska sen kroppa on mitä on, mutta ainakaan en olisi aiheuttanut sille kipuja. Toisen koiran kohdalla olin jo viisaampi esim. vein sen fyssarille jo aika nuorena. Aloitettiin kyllä treenaaminen aiemmin kuin ensimmäisen koirani kanssa, mutta treenit oli ihan erilaisia ja rataa ollaan tehty kunnolla vasta nyt kun koira on 2v.

Kommenttina tuohon koiran kokoon ja agilityharrastukseen, niin kyllä mun mielestä isomman tai raskaammankin (pidän 45kiloista koiraa raskaana, vaikka olisikin rotuisekseen kevyt) koiran kanssa voi harrastaa agilityä, kunhan ottaa koiran fyysiset ominaisuudet huomioon. Väittäisin kyllä myös, että maksiesteen suorittaminen on kevyempää 50cm bordercollielle kuin 70cm landseerille ja siis maksiluokassahan on kaikki koirat 43cm:stä ylöspäin.

Toivoisin myös, että noihin hyppykorkeuksiin saataisiin muutoksia, esim minit 25-30cm, medit 35-40cm ja maksit 50-60cm. Ja maksien alarajaksi esim. 45-47cm.

Mä uskalsin aloittaa pikkukoiran kanssa aika aikaisin, varmaan jo 8 tai 9 kuukauden isässä se teki jotain putkiratoja yms. Tietysti mitään A:ta tai keppejä ei treenattu kun vasta vanhempana. Aada kävi juuri osteopaatilla, eikä taaskaan löytynyt mitään moitittavaa mistään. Sitten taas Aadan sisko, joka kyllä rakenteellisesti poikkeaa aika paljon Aadasta, on jatkuvasti treenitauolla jumien takia, vaikka he aloittivat treenaamisen meitä paljon myöhemmin.

Soman kanssa meinaan kyllä aloittaa agin treenaamisen paljon myöhemmin kuin Aadan. Sillä on kuitenkin niin paljon enemmän jalkaa hallittavana, että siihen menee aikansa kunnes jotain tiukkoja käännöksiä on turvallista tehdä. Varmaan jotain suoraa putkea ja irtoamista voi tehdä jo nuorena, mutta ei esim ohjauskuvioita samalla lailla kuin Aadan kanssa tehtiin.

Aloitin alkeiskurssin Elenan ollessa 8 kk:n ikäinen. Vielä ei olla menty A:ta eikä keinua. Puomiakin vain sen verran, että koira on tutustunut siihen. Pelkkiä kontakteja ollaan otettu. Kepeistä ollaan menty 6 keppiä ohjureilla. Myös joitain ohjauskuvioita on ollut jo agilityyn valmistavalla kurssilla, joka käytiin ennen alkeiskurssia.

Vuorisumu kirjoitti:

Taitamattomalla treenauksella voi käydä huonommin riippumatta koiran iästä, ja sitä huonommin todennäköisesti käy, mitä kehittymättömäpi on koiran lihaksisto ja koordinaatio.

Toki huonosti treenattu on aina huonosti treenattu, mutta jos asiat tekee alusta asti oikein ei toistoja tarvita kovinkaan palljon siihen että koirasta tulee teknisesti taitava. Ja se voi olla kisaikään tullessa kisavalmis ilman liian rasittavaa treenaamista.

Minun on vaikea uskoa että itse kohtuullisena pitämälläni treenillä saisi koiran rikki. Meillä se on tarkoittanut pennusta asti n. 2x viikossa treenaamista, pitkään rimat maassa, koiran ollessa n. 7-8kk nostettiin rimat sinne 10-15cm ja vuoden ikäisenä alettiin hypätä n. 25cm, nyt koira on kisaiässä ja edelleen treeneissä pääosin noita korkeuksia, joskus 30cm. 35cm ei ole tainnut hypätä kuin yksittäisiä esteitä vielä. Kontaktit harjoiteltiin muualla kuin kentällä, ekan puomin meni jos kus 7-8kk iässä ja A:n vähän myöhemmin, vuoden ikään asti niitä tehtiin vain yksättäisenä joskus ja jouluna. Kepit aloitettiin toden teolla rakentamaan 1v jälkeen, aiemmin oli kokeiltu kujaa tai vinoja muutamia kertoja. Nykyään ratatreenit on kerran viikossa, lyhyt estetreeni siihen päälle 1-2x viikossa. Kevyempiä viikkoja ja täystaukoja pidetään säännöllisesti.

Koira on kuvattu kauttaaltaan luustoltaan terveeksi, toki jotain lopullista voinee sdanoa vasta koiran ollessa yli 10v miten tämä treenaaminen on vaikuttanut. En silti usko, että tällä treenaamisella olisi luustoterveyteen kovin negatiivista vaikutusta. Enkä näe mitä olisimme hyötyneet siitä että olisin lykännyt harrastuksen aloittamista vaikkapa vuodella. Vaikka ihan tavisharrastajia ollaankin eikä mihinkään huipulle tähdätä todellakaan :D Eka kertaa startattiin 20kk iässä, tuloksen yksi LUVA. Koira on ykkös-.kakkosluokassa vaadittavaa tasoa osaamiseltaan, jos vaan ohjaajan pää pysyy kasassa, tässä iässä ei enempää tarvi ollakaan.

Mitä tuohon jättirotuisten treenaamiseen tulee, niin jokainen tietysti tekee koiransa kanssa mitä tykkää. Minusta henk koht ison ja raskaan koiran treenaaminen maxikorkeuksilla ei ole järkevää, kevyt agility mini-medikorkuisilla rimoilla ilman kontaktiesteitä varmasti ihan ok ja koiralle kivaa puuhaa. Suurin rasitus tulee nimenomaan kyynäriin, joissa jäteillä on paljon ongelmia jo valmiiksi. Silloin se koiran oma korkeus ei niin auta asiaa, vaan juurikin se massa tekee hypäämisestä ongelmallisen. Ainakin toivottavaa on että kyynärät on kuvattu ennen hyppyyttämistä.

^No niin kauan kunnes joku tekee aiheesta tieteellisesti päteviä tutkimuksia, niin meidän tarvitsee mennä mutulla. Mun maalaisjärkeen kyllä menee ajatus, että nopeasti valmiiksi vs. pitkä kisaura eivät ihan välttämättä kulje käsikädessä. Jos perinnölliset sairaudet suljetaan pois, niin kestävästi treenatun koiran pitäisi minusta olla kisakunnossa vielä n. 8 vuotiaanakin, pienet koirat sitäkin vanhempina (pidempi elinikä ylipäätään). Tuo artikkelin koira Plikkakin ainakin lonkiltaan ja kyynäriltään puhtaaksi kuvattu ja silti kävi noin.
Mutta olisi kyllä mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen ihan vaikka siitä milloin koiran kanssa aloitettiin treenaaminen, milloin kisaaminen ja milloin koira lopetti agilityn ja miksi. Tosin jos tutkimus tehtäisiin nyt, niin se indikoisi eniten sitä treenaustapaa mikä on ollut vallitseva n. 5 vuotta sitten ja laji on muuttunut aika paljon jo sinäkin aikana.

Ehdottomasti, tutkimusnäyttöä tarvitaan ja turvallisuus- ja terveysnäkökulmiin on kiinnitettävä vielä enemmän huomiota. Itse olen hyppykorkeuksien alentamisen kannalla, samoin kontaktiesteitä voisi loiventaa ja madaltaa lajin siitä kärsimättä. Pohjiin kiinnittää vielä enemmän huomiota jne jne. Monella tuomarilla vaikeutta ratoihin haetaan epäloogisten linjojen kautta , se on yksi epäkohta myöskin. Ei ehkä vaikuta pitkässä juoksussa esim. nivelrikon kehittymiseen, kun kisasuoritus on niin lyhyt ja toistoja vähän, mutta loukkaantumisriskiin kyllä.

Nopeasti valmiiksi ei saa olla itsetarkoitus. Minusta esim. vuoden ikäisellä koiralla ei kuulu paukuttaa täyspitkää rataa täysillä hyppykorkeuksilla ja lukuisilla toistoilla. Pointtini on se että paljon voi tehdä kuivaharjoitteluna, ja koira voi olla kisavamis ilman että sillä on paljonkaan täyspitkää rataharjoittelua edes tehty, tai kokonaisilla esteillä otettu mieletön määrä toistoja.

Toki koiran kokokin ratkaisee, minikokoiset kehittyvät nopeammin kuin isommat eikä liikkuminen yleensä ole niin rajua ja kuluttavaa edes kokoon suhteutettuna. Meillä tuo mini hyppää sohvalle ja alas taatusti usemman kerran päivässä ja huonommalle alustalle kuin yhden meidän treenin aikana tulee niitä hyppyjä. Käännökset leikkiessä ja juostessa on taatusti hallitsemattomampia kuin aksaradalla.

Mun mielestä tämä on hyvä kirjoitus vähän aiheeseen liittyen. Kursivoidut lainaukset on tuosta artikkelista poimittu.

Oma koira on tosiaan 37kg maksi, eikä sitä voi erityisen kevyeksikään sanoa. Sen kanssa aloitettiin agility noin vuoden ikäisenä ja kauan ollaan hypitty medirimoilla. Vasta nyt päälle kaksi vuotiaana se on hyppinyt 55cm rimoja, sen korkeampiin ei olla taidettu koskea. Omissa treeneissä tykkään hyppyttää sitä mieluummin medirimoilla, koska mun mielestä on turhaa rasittaa sitä korkeilla hypyillä. Nyt oon alkanu miettiä esimerkiksi A:n kontakteja, ne kun rasittavat varsinkin isoa ja raskasta koiraa kun joutuu pysähtyä 2o2o- asentoon. Juoksukontaktit olisivat varmasti koiralle vähän armollisemmat. Mitään ei tehdä turhaan, A:lla esimerkiksi olen yrittänyt välttää turhia toistoja jos ne kontaktit oli hyvät.

"Olenko sitä mieltä, että koiraharrastuksen fyysiset vaatimukset ovat liian kovat? Usein kyllä. Pitääkö koiran kestää harrastusta? Totta pirussa sen pitää."

Koira on kuvattu luustoltaan terveeksi. Me treenataan kerran viikossa viikkotreeneissä ja omatoimisesti yleensä kerran, joskus kahdesti viikossa vielä päälle. Tällä treenillä mun mielestä koiran kropan pitäisi kyllä kestää vaikka raskaampi koira onkin. Oon miettiny, että jos se menee rikki, niin ehkä se olisi mennyt rikki ihan normaalissa arjessakin. Ts. jos sen luustossa on jotain häikkää niin toki agilityssä ongelmat tulevat ehkä nopeammin esiin, mutta samallalailla se olisi voinut alkaa oireilla normaalissakin arjessa.

"Mutta entä jos perimmäinen koiranottamisen syy ei olekaan ensisijaisesti sen parhaan kilpailuvälineen löytäminen ja se että hyvä ei riitä - vaan se että hyvä ei kestä?"

Mä tykkään agilitystä, koira tykkää agilitystä, mutta oon kyllä alkanu kyseenalaistaa silti, että mitä jos? Olisiko parempi hommata se kevyempi "agikoira" (se paras kilpailuväline), jolle ehkä todennäköisemmin ei tule niitä ongelmia kuin jatkaa tämän kanssa "riskillä"? Vaikea se on ennustaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta ainakin yritän tehdä kaikkeni, ettei ongelmia tulisi.

Mua ei oikeastaan juuri noi tämänpäiväiset hyllyt harmita, koska muuten niin komeeta menoa koiralta ja itsekin suoriuduin ekan radan möhläystä lukuun ottamatta melkos hyvin!

Hei te, jotka harrastatte aktiivisesti tokoa ja agia ja joilla on herkästi ääntään käyttävä koira! Oletteko saaneet homman toimimaan niin, että pystytte treenaamaan kumpaakin lajia tavoitteellisesti? Mun junnu käyttää ääntään herkästi kierrosten noustessa. Erityisesti agilityesteet saavat sen kuumumaan ja ääntelemään jo nyt, vaikka ei tehdä kuin yksittäisiä pikkujuttuja. Viikonloppuna yksi treenikaveri (saman tyyppisiä, ääntään käyttäviä koiria) sanoi, että kannattaa miettiä tokotulosten hankkimista ensin, ja agilityn aloittamista vasta sen jälkeen, ettei äänenkäyttö pilaa tokosuorituksia. Itse jotenkin ajattelen, että kyllä koiran täytyy suoriutua kummastakin lajista (plus että en siedä turhaa äänenkäyttöä aksaillessakaan), mutta miten teillä muilla vastaavien koirien omistajilla on homma toiminut? Oletan, että edes jollakulla on kokemusta

Voi meillä on kokemusta :D Ja samanrotuinenkin toveri vielä joten täältä pesee. Agilitytreeneistä video.

Agissa koira saa huutaa, ei haittaa minua. Pysyy kuitenkin lähdössä hyvin, ei varastele kontakteilta kisoissa yms. mitä kierroksilla käyvät koirat monesti tekevät. Tokossa ei tietenkään saa kuulua ääntäkään, esimerkiksi EVL:ssä ovat niin tiukkoja että ulos lentää melko nopeasti jos ääntä tulee. Dukella oli nyt pitkän tauon jälkeen ekoissa tokotreeneissä ääni herkässä, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin :D Eli merkillä ja/tai merkiltä ruutuun/ohjattuun pääsi ääntä, joten karjaistiin kouluttajan kanssa perseestä asti, koira sivulle ja uudestaan. Eihän tuo nokkiinsa ota, mutta tajusi kuitenkin tulla takaisin (eli ei päässyt suorittamaan kun tuli ääntä) ja tokalla toistolla turpa pysyi kiinni. Kauhean suoraviivainen otus, ei paineistu mistään ja yrittää aina parhaansa, joten on aika helppo ohjailla sitä. Kieltää sen mitä ei saa tehdä ja palkkaa kun tekee oikein

Voi meillä on kokemusta :D Ja samanrotuinenkin toveri vielä joten täältä pesee. Agilitytreeneistä video.

Agissa koira saa huutaa, ei haittaa minua. Pysyy kuitenkin lähdössä hyvin, ei varastele kontakteilta kisoissa yms. mitä kierroksilla käyvät koirat monesti tekevät. Tokossa ei tietenkään saa kuulua ääntäkään, esimerkiksi EVL:ssä ovat niin tiukkoja että ulos lentää melko nopeasti jos ääntä tulee. Dukella oli nyt pitkän tauon jälkeen ekoissa tokotreeneissä ääni herkässä, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin :D Eli merkillä ja/tai merkiltä ruutuun/ohjattuun pääsi ääntä, joten karjaistiin kouluttajan kanssa perseestä asti, koira sivulle ja uudestaan. Eihän tuo nokkiinsa ota, mutta tajusi kuitenkin tulla takaisin (eli ei päässyt suorittamaan kun tuli ääntä) ja tokalla toistolla turpa pysyi kiinni. Kauhean suoraviivainen otus, ei paineistu mistään ja yrittää aina parhaansa, joten on aika helppo ohjailla sitä. Kieltää sen mitä ei saa tehdä ja palkkaa kun tekee oikein

Pakko kyl vähä hehkuttaa - vihdoin kepit kiinni! Toi suorittaa nyt kepit ihan loistavasti ja vielä itsenäisesti. Niin ylpeä oon! Nyt sit se treenit tietty vasta alkaakin

Kuinka pitkään keväälle pidätte koiralle takkia treeneissä? Mikä on lämpötilaraja? Olen pitänyt tuolla sheltillä näillä nollakeleilläkin takkia vaikka turkkia siltä kyllä löytyy, varmuuden vuoksi, ja minua ihmetyttää kovin kun treenikaverit antavat lyhytturkkisten koiriensa mennä "nakuna". Vai oonkohan minä sitten vaan ylisuojeleva...? :D

Riippuu ihan hallista ja odotusolosuhteista. Mä olen pitänyt lyhytkarvaisella takkia, jos se joutuu odottamaan autossa ja jos odotusaikaa on noin yli 20 minuuttia hallissa sisällä. Me treenataan siis jonkin verran lämmitetyssä hallissa. Jonkun lyhyemmän ajan se pysyy kyllä lämpöisenä kun kävelyttää tai leikityttää. Verkkoloimi on aika hyvä näillä keleillä kun ei ole liian kuuma jäähkälenkilläkään.

Soma pääsi eilen tekemään suoraa putkea. Se oli ihanan tohkeissaan ja juoksi aina lelun haettuaan putken myös takaisin päin :D Se on kyllä niin vauva, että kauheasti en tuosta aio vaikeuttaa vielä pitkiin aikoihin.

Itse en ole pitänyt takkia kuin kovilla pakkasilla, ja silloinkin vaan tuolla porokoiralla. Mutta pidä ihmeessä jos vaan siltä tuntuu. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Moonalla varsinkin pidän monesti verkkoloimea treenin jälkeen jäähdyttelyllä ja automatkalla kotiin, saatan antaa olla vielä kotonakin loppuillan päällä.

Olen minäkin ihemetellyt kun meidän treeniryhmän staffilla ei ollut kylmemmilläkään keleillä minkäännäköistä takkia päällä. Samoin käyttölabukka, jolla ei kanssa kummoinen turkki ole, kulki ihan nakuna. Meillä on vielä kaiken päälle kylmä halli, eli ei ole montaa astetta lämpimämpi kuin ulkoilmassa.

jenniköpi, kiitos vertaistuesta! Ehkä mekin yritetään, saatan laittaa sulle epätoivoisia viestejä ja vinkkipyyntöjä aiheen tiimoilta, jos kuppi meinaa kaatua ihan kokonaan

Omilla nylkkyturkkisilla pidän takkia lämmitellessä ja odotellessa aina kun lämpötila menee alle +10. Hallissakin jos joutuvat kauan odottamaan häkissä käytän takkia jo sisälämpötila on alle tuon.

Kauhea kisapaniikki iskee taas kun ilmosin meidät lauantaina kolmelle radalle. Jos koittaisi tällä kertaa saada nukuttua edellisenä yönä. Huomasin muuten Kettuprinssin videolta vähän saman tyyppistä kuin omilta ekojen kisojen videoilta. Näyttää olevan vähän kiire :D Meidän kouluttajakin kysyi ekan radan jälkeen, että mihin mulla oli niin hirveä kiire, etten ehtinyt muka ohjata koiraa loppuun asti. Jos koittaisi ens viikonloppuna ohjata sillein selkeästi ja välttää turhaa hosumista. Voi olla vaikeampi toteuttaa käytännössä, mutta kokeillaan! Nyt tutkailemaan tuomarien aiempia ykkösten ratoja että tietää vähän, mitä odottaa.

Mulla kans alkaa kisapaniikki olla aika sfääreissä. Lauantaina on kaks starttia Pellossa ja sunnuntaina kaksi lisää Oulussa. :U