Koirat.com

Vaihtelevasti mennyt. Kevättalvella oli pientä motivaation puutetta, joka näkyi minussa, koirassa ja treenin laadussa ja tehtiinkin osittain jotain muuta. Kesällä oli hienoa agiaikaa ja saatiin vauhtia ja varmuutta jonkin verran. Sitten taas sisäkauden alkaessa hyvin vaihtelevasti, kun on ollut mietintämyssy kireällä kontaktien takia ja meinasin jo pistää kunnon tauolle. Sitten kun taas oli pari hyvää treenikertaa alkaa taas minussa jokin tökkiä... siksi onkin tulossa hyvin tarkat kriteerit treenien suhteen minua varten ensivuodelle, mitä opetan per kerta ja miten opetan ja opettaa se kunnolla. Tarvitsisin jotain motivaatiokurssia itselleni. Saattaa ollakin pienen tauon paikka, niin korkataan 1-luokka sitten askel kevyenä.

Ensivuodesta parempi.

Meillä maksaa 10 kertaa 35 € talvikaudella. Kesäkaudesta ei ole tietoa. Ja kurssit on sitten samaisen 35€, tosin vain 6 kertaa.

Meidän agivuosi meni yli odotusten (tosin odotulset ei ollu kovin suuria...). Tuo on oppinu 2o2o:t ja toimii 99% puomilla ja 90% a:lla. Saatiin hommattua omat kepukat (tosin vain kymmenen). Päästiin treenaamaan ryhmään ja saatiin aloteltua keinua. Vauhtiakin on alkanut löytyä ja lelupalkkaus toimia.

Ensivuodelle ei kovin hääppösiä suunnitelmia ole. Nuo 8 jäljellä olevaa treenikertaa vedetään loppuun ja pidetään tavoitteena, että osattais kaikki esteet. Jos paikka aukeaa, lähdetään kurssille opettelemaan ohjauskuvioita. Ja ohjauskuvioihin liottyen pitäisi jaksaa opettaa tuolle vielä vähän takaakiertoa/kohteen kiertämistä. Siinäpä ne tais olla. Tuskin me koskaan kisoihin asti päästään, ei päästä treenaamaan riittävästi.

Meilläkin meni vuosi yli odotusten. Aloitettiin ryhmässä vasta vuosi sitten, eli kauheita odotuksia ei tälle vuodelle ollut. Muistan, että vuosi sitten pidin jotain keppien opettamista ihan mahdottomana enkä todellakaan tiennyt yhtäkään ohjauskuviota, tai että sellaisia on edes olemassa. Silloin ajattelin, että olisi kiva, jos joskus pystyisi jotain rataa tekemään, mutta mitään kisahaaveita ei ollut. Nyt onkin koira lähes kisavalmis ja startataan ensimmäisen kerran virallisissa 11.1. Ihan huippua, että jaksettiin treenata kaikista koiran alkuvaiheen peloista huolimatta, koska nyt agility on parasta mitä tuo tietää :)

Ensi vuodelle ajattelin, että panostetaan vielä enemmän treenin laatuun, eli aion käydä entistä enemmän myös yksityisen puolen koulutuksissa, kun nyt ratatreenikin sujuu. Luvat olisi kiva keräillä ens vuoden aikana, mutta katotaan nyt, miten meidän hermot kestää kisoissa. Tähän mennessä epiksissä on ollut varsin vaihtelevia esityksiä. Ja sitten on myös tuo pentuprojekti vuorossa. Ihanaa päästä taas oppimaan ihan erilaisen koiran kanssa tekemisestä :)

Mää oon menossa kuunteluoppilaaksi vain. En ole ihan päättänyt lähdenkö opettamaan mun juniorille juoksukontakteja mutta tuon semman jälkeen ehkä selviää. :)

Meidän vuosi on ollut sekä antoisa että ikävä. Ikävä siksi, että vanhemmalle koiralle suositeltiin agilityn lopettamista kropan kestävyyden tai oikeastaan sen kestämättömyyden takia. Tämä näkyi selkeiten vauhdin hidastumisessa ja epävarmuutena kontakteilla. Toisina päivinä koira oli se tuttu tuulispää, joka se on ollut lajin aloittamisesta alkaen, juoksi täysillä ja teki tosissaan ja toisina päivinä juuri ja juuri pääsi ihanneaikoihin, kompuroi ja himmaili kontakteilla. Onnistunut vuosi on ollut taas siksi, että saatiin edes muutama sm-nolla kasaan ja päästin treenaamaan eniten arvostamieni ohjaajien kurssille. :)

Junnun kanssa vuosi on ollut pelkästään antoisa. Se on oppinut paljon uutta ja pysynyt suht terveenä. Erityisen ylpeä saan olla siitä miten se on paikannut vanhempaa koiraa kurssilla ja muutenkin tosi hienosti mennyt vaikeitakin pätkiä. Ensi vuonna olisi tavoitteena kisaamisen aloittaminen ja keinun saaminen nopeaksi ja varmaksi.

Käyn yksityisellä, juuri nyt agilityn alkeiskurssilla, joka maksaa 180€/10 krt. Muualle ei ole toivoakaan päästä, esim. läheisessä seurassa agilityn alkeet järjestetään max kerran vuodessa ja niille kursseille on tunkua. Jos sitä olisin jäänyt odottelemaan, olisi Elena jo yli vuoden ikäinen + olisi jäänyt agilityyn valmistava kurssi käymättä. Tuosta kurssista oli ainakin meille kovastikin hyötyä. Seuraava kurssi on sitten agilityn jatkokurssi, 10 kerran mittainen sekin ja saman hintainen kuin alkeiskurssi. Olen ollut todella tyytyväinen noihin kursseihin ja ohjaajaan. Kaikki uudet asiat opetellaan naksuttimen avulla. Ainakin Elena oppii parhaiten juuri itse miettimällä ja tarjoamalla uusia asioita.

Mä menen myös vain kuuntelemaan semmaan.

Vuorisumu kirjoitti:

Hyvillä yksityisillä kouluttajilla/valmentajilla treenit sitten maksavat 15 €-30 € kerta ryhmässä ja yksärit on sitten tietysti vielä asia erikseen.

Meidän seurassa maksaa tällä hetkellä talvitreenit ihan perusryhmissä ja peruskouluttajalla lähes tuon 15€/kerta. Seuralla ei ole omaa hallia, ja siirryttiin vähän tasokkaammalle hallille, mikä nosti hintoja. Eli näissäkin on siis suuria eroja. Meidän valmennusryhmät puolestaan on aikalailla sen 30€/kerta, joskin kouluttajille hieman vähemmän.

Vuorisumu kirjoitti:

Näin vuoden viimeisesnä päivänä laitetaanpas sellaista kysymystä ilmoille, että kuinka vuosi meni ja miltä uusi näyttää?

Meidän agivuosi oli oikein onnistunut. Tarkastin vuosi sitten ylös kirjatut tavoitteet ja tavoite oli, että saataisiin osaaminen siihen kuntoon että päästäisiin yksiin mölleihin. Lopputuloksena käytiin juoksemassa yhdeksän virallista starttia, joista ensimmäinen oli lokakuun loppupuolella. Noustiin kakkosiin ja saatiin toisella kakkosten startilla vielä luvakin. Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Tuleva vuosi näyttää siltä, että treenataan meidän heikkouksia eli kontakteja ja keppejä. Kepeille hiotaan vaikeampi kulmia ja lähetyksiä (melko kivat on jo!), A:lle tehdään juoksukontakteja laatikon avulla ja puomia ja keinua tehdään itsenäisemmiksi 2o2o-kontakteilla kera apparin niin, että voin lähettää koiran jo kaukaa kontaktiesteelle ja se pysähtyy takuuvarmasti, vaikka itse olisin toisella puolella kenttää tai jatkaisin juoksua. Kisoihin mennään jos saadaan kontaktit sellaiseen kuntoon, että ne kelpaa mulle. Saatiin kisatuloksia kahdne vuoden edestä tänä vuonna ottaen huomioon odotukset

Hain muuten samaan juoksukontaktiseminaariin kuin näköjään moni muukin täällä, mutta arpaonni ei suosinut meitä tällä kertaa. Melko suosittu seminaari näköjään

Meidän kisavuosi oli ihan sieltä ja syvältä :D Ehkä 13 starttia joista 1 ainut nolla. Serti jäi yhdellä radalla rimanpudotuksen päähän, se kyllä harmitti. Lähinnä kontakteihin kosahti kaikki startit ja omaan yliyrittämiseen sitten viimeistään. Tosin vuosi on ollut työ- ja muiden kuvioiden vuoksi hyvin rikkonainen treenaamisen suhteen ja kisoissa oin käyty harvakseltaan, joten ei voi muuta odottaakaan. Nyt rakennellaan kontakteja taas kerran uusiksi ja toivottavasti keväämmällä startataan vielä tämänkin kanssa. Jatkoajallahan tämä "mummokoira" menee agilityssä, suurempia tavoitteita ei enää ole mutta olisihan se hienoa saada se viimeinen agilityserti. Tämä kevät- ja kesäkausi jäänee kuitenkin viimeiseksi kun kisataan sen kanssa. Tärkeintä on että koira on kuitenkin nyt ollut hyvässä kunnossa ja se ei ole rajoittanut treenaamista.

Junnukoiran (20kk) kanssa taas ollaan menty ihan tavoitteiden mukaan, se alkaa olla kisavalmis, kepeillä ja keinulla vielä pientä hiomista että ovat kisavarmat. Tarkoitus on startata alkuvuodesta, viimeistään maalis-huhtikuussa jos ei ihmeitä tapahdu. Päästiin toivomaamme valmennusryhmään ja muutenkin nyt näyttää että päästään keskittymään treenaamiseen viime vuotta paremmin. Toivon mukaan tämän vuoden peuolella noustaan kolmosiin ja ehditään sielläkin ottaa muutama startti. Juniori myös mitattiin virallisesti mini-luokkaan, mikä oli tämän vuoden paras agilitytapaus meidän taloudessa :)

Meillä meni vuosi paremmin kuin osasin odottaakaan.
Aloitettiin kisaaminen Hokun kanssa 27.7.2013 ja noustiin kolmosiin jo saman vuoden marraskuussa. Ensimmäisistä kisoista kaksi LUVAa nollavoitoilla ja 1lk SERT seuraavista kisoista. Ei me kovin monia kisoja ehditty edes käydä - 6 kisat ja noustiin kolmosiin.

Vuodelle 2013 meillä oli tavoitteena vain ensimmäisiin kisoihin osallistuminen ja itse vähän toivoin, että saataisiin edes yksi LUVA ykkösistä ja niin me sitten mentiin nousemaan kolmosiin.

Olen tosi tyytyväinen varsinkin, koska Hoku on mun ensimmäinen koira jonka kanssa olen kisannut agilityssa ja ensimmäinen koira jota ylipäätään olen edes ohjannut. Odotan innolla tulevia kisoja.

Meilläkin meni vuosi huikeasti! Oppia on ammennettu aivan mielettömästi vuonna 2013, ja se tulee kyllä mun henkilökohtaiseen historiaan vuotena, jolloin Ymmärsin Agilityn. Kun korkattiin viralliset Ilon kanssa maaliskuussa 2013, en tuntenut lajia ollenkaan samalla tavalla mitä koen nykyään tuntevani. Lähdettiin kisoihin turhan aikaisin, mutta todella hissuksiin ollaan käyty starttailemassa ja hyvä niin. Jokaisessa välissä on ehditty oppia. Alunperin luulin, että käytäisiin kaikki mahdolliset kisat, mutta sekä oman että koiran sairastelujen/loukkaantumisten/juoksujen (no, minun juoksujen takia ei tarvinnut startteja missata) takia tahti oli huomattavasti leppoisampi.
Syyskuun jälkeen jäätiin ansaitulle kisatauolle kolmen kolmosten startin (ja yhden nollan :))) jälkeen, ja koko syksy ollaan päästy treenaamaan huikean hyvässä ryhmässä. Molemmat kouluttajat ovat olleet aivan mahtavia, ja olen käynyt myös seuran ulkopuolella kouluttautumassa. Noista ehkä paras oli viikonloppu Harri Kataisen opissa, toivoisin kovasti, että saman ukkelin koulittavaksi päästäisiin uudestaankin.
Lisäksi omaa fysiikkaa on treenattu koko syksy pikajuoksuvalmentajan kanssa ite kasatussa koirailuporukassa. On tosi hienoa huomata, että on kehittynyt silläkin saralla.

Mulle tää syksy on ollut myös henkisen kasvun aikaa agilityssä: sekä kilpailupsykologian että omian periaatteiden suhteen. Olen itsepintaisesti pitänyt joistakin periaatteista kiinni, vaikka mitään tarvetta ei ole ollut ja olen sillä tavalla osittain hidastanut meidän kasvua koirakkona. Kun olen kriittisesti punninnut omia valintojani ja periaatteitani, ollaan alettu Ilon kanssa löytää ihan uudenlaista tekemisen meininkiä radalla. Toivottavasti kevät huippukivassa ja taitavassa ryhmässä jatkaa samalla polulla.
Kilpailuviettiä lähdetäänkin testaamaan reilun viikon kuluttua Kajaaniin, missä on tiedossa yksi agistartti. Päätös syntyi tässä aika yks kaks, ei ollut tarkoitus kisata ennen maaliskuuta. Mutta mikäpä jottei, löytyi hyvää matkaseuraa. Reissulle mietitään hyvissä ajoin järkevät tehtävätavoitteet, ja jätetään se tulostavoitteiden, no, tavoittelu tulevaisuuteen. :) Nyt me halutaan tehdä hyvä rata ja mielettömät kontaktit.

Kuinka tärkeää teille on agilityä kouluttaessanne tietyt metodit ja koulutustavat? Esimerkkinä, jos päätätte opettaa juoksarit ja homam ei toimikaan, siirryttekö pysäytyskontakteihin vai jatketteko juoksareita siitä huolimatta? Tai jos olette päättäneet opettaa kepit 2x2 metodilla niin siitä ei sitten lipsuta muihin menetelmiin? Entä mitä pidätte tärkeimpinä asioina agiltiyä treenatessa?

En nyt osaa ihan pukea sanoiksi mitä haen, mutta tuntuu että aika monella on nykyään aika vahva ideologia koulutuksen taustalla, ja välillä saattaa lipsahtaa siihen että menetelmä on tärkeämpi kuin lopputulos. Toisaalta on hyvä asia että mietitään mitä tehdään ja miksi tehdään. ja että toiminta on johdonmukaista.

Itse pyrin kouluttamaan agilityä positiivisesti vahvistamalla ja pitämällä treenit sellaisina että koiralla on koko ajan hyvä "ilme" tekemisessään. Haluan että koiralla on itsenäiset estesuoritukset ja se osaa esteet teknisesti oikein. Erittäin tärkeänä pidän että koira osaa lukea ohjausta, niin että se osaa myös uudet tekniikat joita sille ei ole opetettu (kun ohjaaja vaan tekee ne oikein). Eli kun perusohjaukset-tyyliin takaakierrot, poispäinkäännökset, sylkkärit- on kunnossa , koira tulee ongelmitta tuplasylkkäreihin, backlappeihin jne.

Käytän irtoamis- ja estetreeneissä namikuppia/lelua enkä pidä "houkuttelua" suurena syntinä. Sheippaaminen toimii meillä joissain jutuissa, mutta on aika pienessä osassa meidän treenejä kuitenkin. Koiran "perseillessä" en pidä sen kieltämistä pahana, esim. jos se karkaa kentän reunalle muille pöhisemään sen saa oikein mielellään karkottaa sieltä. Palkkaustiheyden ja toistojen määrän kanssa mennään aika lailla perstuntumalla ja koiraa seuraten. Palkka valitaan koiran mukaan, toki yritän saada kaikilel myös leikin toimivaksi mutta kunhan joku palkka on se paras, se riittää.

^Mä saatan kouluttaa tiettyjä juttuja tietyllä tavalla vain siksi, että haluan itse oppia opettamaan asian ko. tavalla, mutta välillä tulee kyllä vastaan tilanteita, joissa aikani päätä seinään hakattua totean, että mun kärsivällisyys ei riitä opettelemaan jotain tiettyä juttua niin hyvin kuin jonkun tietyn koiran kanssa vaadittaisiin. Esim. vanhemmalla koiralla yritin opettaa keppejä mm. 2 x 2 metodilla, mutta koska en osannut metodia riittävän hyvin totesin, että sekä multa että koiralta menee hermot ennen kuin mä opin kouluttamaan niin hyvin, että ko. koira olisi homman tuolla metodilla oppinut. Sanon näin siksi, ettenkö edelleenkin olisi sitä mieltä hyvin vahvasti, että eri asioita on mahdollista opettaa monella tavalla ja saada silti hyvä lopputulos. Välillä kuljettu matka ja mitä itse ja koira siinä opimme on tärkeämpi, välillä taas päämäärä.

Kuitenkin tietyt perusperiaatteet ovat aina siinä taustalla, joista tärkeinpänä on se, että sekä koiran motivaatio että kunkin harjoituksen onnistuminen ovat minun vastuullani. Jos koira ei halua tehdä kanssani hommia ei se ole koiran vika vaan silloin minun on katsottava peiliin, vaikka toki taustalla on varmasti koiran luonteesta johtuvia juttuja, mutta on minun vastuullani tehdä treeneistä sellaiset että koira haluaa treenata kanssani. Muita tärkeitä juttuja on esim. se, että opetan koiralle itsenäiset estesuoritukset, jolloin koiran tehtävänä on suorittaa esteet oikein ja seurata ohjaustani ja minun tehtäväni on sitten ohjatata oikein.

Jännä sinällään, että nimesit perusohjauksisksi takaakierron, poispäinkäännöksen ja sylkkärin, kun itse taas ajattelen, että valssi, persjättö ja takaaleikkaus ovat ne "perusohjaukset" Itse teen poispäinkäännöstä ja sylkkäriä varsin harvoin, vaikka toki niitäkin on harjoiteltu.

LjJ kirjoitti:

Kuinka tärkeää teille on agilityä kouluttaessanne tietyt metodit ja koulutustavat? Esimerkkinä, jos päätätte opettaa juoksarit ja homam ei toimikaan, siirryttekö pysäytyskontakteihin vai jatketteko juoksareita siitä huolimatta? Tai jos olette päättäneet opettaa kepit 2x2 metodilla niin siitä ei sitten lipsuta muihin menetelmiin? Entä mitä pidätte tärkeimpinä asioina agiltiyä treenatessa?

Mä oon oppinut etenkin nuoremman koiran kanssa, että koskaan ei kannata ottaa yhtä ehdotonta opetusmetodia tai -ideologiaa, jota pitää käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Jedin kanssa meillä yritettiin vuosi rakentaa pysäytyskontakteja A:lle, eikä hommasta vaan tullut mitään. Harmitti heittää työ hukkaan ja aloittaa alusta, mutta sellaista se vaan on. Juoksreillekin kokeilin ensin yhtä opetustapaa, joka ei toiminut. Nyt on menossa toinen opetustapa, mihin olen tosi tyytyväinen.

Sorrun itse välillä siihen, että kärpäsestä tulee härkänen ja asiasta elämää suurempi, vaikka loppujen lopuksi asia ei ole niin vakava. Usein tämä näkyy juuri harrastamisessa, kun saatan olla repimässä hiuksia päästä, kun homma ei menekään niinkun koulutusvideossa ja joudun kenties soveltamaan. Viimeisimpänä se, kun tokopuolella jouduin noutokapulaa hinkkamaan makkaralla, että koira suostui sitä hampailla koskemaan sheipatessa noutoa, vaikka tällaista ei saamissani ohjeissa ollutkaan. Kovasti yritän tästä opetella pois, ja agilityssa huomaan jo ison eron verrattuna vuoden takaiseen. Soveltaminen on kuitenkin useissa tapauksissa väistämätöntä, koska opetusvideon tai -kirjan malliesimerkit eivät välttämättä ihan vaikka luonteenerojen takia käyttäydy ja kehity samalla tavoin kuin oma koira, jolloin joutuu soveltamaan, jotta päästään toivottuun lopputulokseen. Ja joskus samaan juttuun löytyy niin monta eri ääripäätä opettaa, että oikea opetustapa voi olla jotakin sieltä kahden opetustavan välistä.

Tärkeimpinä asioina pidän koirakon yhteistyötä ja sitä, että koiralla on halu työskennellä omistajan kanssa. Tämä on se kaiken perusta ja lähtökohta, mitä ilman homma leviää käsiin. Sen jälkeen tulee luonnollisesti oma taito ohjata, koiran estevarmuus, treenin vaihteluvuus ja sen pitäminen mielenkiintoisena sekä itselle että koiralle ja loputon lista kaikkea muuta.

Vuorisumu kirjoitti:

Jännä sinällään, että nimesit perusohjauksisksi takaakierron, poispäinkäännöksen ja sylkkärin, kun itse taas ajattelen, että valssi, persjättö ja takaaleikkaus ovat ne "perusohjaukset" Itse teen poispäinkäännöstä ja sylkkäriä varsin harvoin, vaikka toki niitäkin on harjoiteltu.

Mulla tuli täsmälleen sama ajatus. Mun mielestä esim. sylkkäri ja poispäinkääntö perustuu pitkälti takaaleikan ajatukseen (kun tarkastelee ohjaajan ja koiran linjoja).

Mun eniten käyttämiä tekniikoita on varmaan persjättö ja valssi. Valssia tosin välillä käytän turhankin paljon tilanteissa, joissa voisi mennä nopeamminkin ilman. Harmi, ettei ole pitkään aikaan saanut kisoja videolle, olisi niistä ollut kiva alkaa katsomaan mitä tulee käytettyä. Kaikennäköisiä tekniikoita on toki tullut harjoiteltua vuosien varrella, mutta esim. sylkkäriä tulee todella harvoin käyttettyä. Toki nuo on myös vähän koirakohtaisia mitä kannattaa valita. Mun koirille on esim. persjättö liki poikkeuksetta parempi valinta kuin takaaleikkaus, vaikka välillä toki sitäkin pitää tehdä radasta riippuen.

No, jokaisella varmaan on vähän eri terminologia, ja toki meillä valssi, persjättö ja takaaleikkaus on myös niitä "perusohjauksia". Mutta ihan ensimmäisten joukossa ohjauksista kuivaharjoiteltavina on meillä nimenomaan nuo sylkkäri ja poispäinkäännös. Niiden avulla nimenomaan on helppo opettaa koiraa lukemaan ohjaajaa ja ohjauksia. Ne on myös monen muun ohjauksen pohjalla, joten siinä mielessä ajattelen nekin kuuluvaksi "perusjuttuihin". Halutessaan voi toki mennä vielä syvemmälle ja mieltää ne takaaleikkauksen variaatioksi :D

"Monimutkaisemmat" ohjaukset, saksalainen, backlappi, jaakotus, ovat tietenkin yhdistelmä eri perusohjauksia, ja koiran pitäisi osata ne "itsestään", siihen pyrin. Tai ennemminkin niin, että ohjaajan pitäisi ohjata niin että koiralle on luontaista tulla ohjaukseen mukaan oikein. Toki näitä monimutkaisempiakin ohjauksia harjoitellaan erillisinä eikä kokeilla kisoissa ekaa kertaa :D Mitä enemmän ohjauksia on takataskussa, sitä enemmän on vaihtoehtoja radalla. Jaakotukset, saksalaiset, päällejuoksut on aika perusmatskua kisoissa, tuplasylkkäreitä tai backlappeja en muista koskaan käyttäneeni kisoissa mutta treeneissä nekin on aika peruskauraa.

Valssi muuten on ohjauksista yksi vaikeimpia, siis oikein toteutettuna. Se mielletään monesti helpoksi ohjaukseksi mutta oikein ajoitettu ja oikeaan suuntaan liikkuva valssi on totta puhuen ihan pirull..n vaikea

Sarahia kirjoitti:

Valssia tosin välillä käytän turhankin paljon tilanteissa, joissa voisi mennä nopeamminkin ilman.

Kohtalotoveri! Mulla on valssi joka välissä ja kun pitäisi harjoitella jotakin muuta, niin ekalla harjoituskerralla tulee automaattisesti valssi. Ja kun johonkin väliin ei voikkaan valssia tehdä niin tulee suru puseroon.

Ljl Mä olen myös todennut valssin h*lvetin vaikeaksi, etenkin tuon bc:n kanssa. Manssin kanssa ovat jotenkin helpompia.
Teoriassa valssi, takaaleikkaus ja persjättö ovat toisaalta sellaisia ohjauksia, joita koira periaatteessa lukee aika luonnostaan, jos ohjaaja liikkuu oikein ja koiralla on sopiva balanssi estehakuisuuden ja ohjaajan kontaktin kanssa. Takaakierto etenkin kaukaa tehtynä ja sylkkäri ovat taas ainakin minun koirilleni sellaisia tekniikoita, jotka ovat vaatineet sen, että ne on opetettu koiralle erikseen ts. koira ei osaa tehdä niitä "luonnostaan" oikein.

Mäkin käytän valssia tosi herkästi mun hitaamman koiran kanssa ihan joka helvatun välissä, mutta tuon collien kanssa joka on puolta nopeapi ja irtoaa huomattavasti paremmin on ollut pakko keksiä muutakin.

Koirat ovat kovin erilaisia eikä vasta kahta koiraa kouluttaneena vielä tiedäkään mitä vielä joutuu tekemään, mutta en usko että esimerkiksi 2o2o-asennon sheippaamisesta tulen luopumaan jos pysäytyskontakteja jatkossakin opetan.

Toki koiran ominaisuudet, kuinka helppo sen on työskennellä lähellä ohjaajaa, kuinka estehakuinen ja irtoava se luonnostaan on, vaikuttaa siihen miten helposti se mihinkin ohjauksiin tulee ja toki koira ja ohajaajan mieltymykset myös vaikuttaa siihen mikä ohjaus mihinkin kohtaan kannattaa valita. Mutta harjoitella kannaatta toki myös niitä koiralle ja ohjaajalle haastavampia juttuja. Eihän mikään koira opettamatta radalla kulje, mutta kun peruspalikat on kasassa ei niitä "vaikeampiakaan" ohjauksia tarvi hinkata kovin kauaa, eikä esteillä tapahtuvaa treeniä tarvi tehdä monta kertaa viikossa. Koiralle on luontaista reagoida tietyllä tavalla esim. ohjaajan liikkeeseen ja rintamasuuntaan ja oikealla perusopetuksella ja tätä käyttämällä koiralla oppii ja lähtee mukaan uusiin ohjauksiin yllättävän helposti. Varmasti roduissa on eroa, mutta kyllä nämä terrieritkin aina sännöllisesti yllättää kun valitan että ei olla koskaan tehty sitä, ei se osaa- ja sitten ne kuitenkin osaa.