Koirat.com

Mulla kontaktikäsky on "pinta" ja vapautus "saa" (joka on siis yleisvapautus kaikista käskyistä ja lupa mennä esim. ovista/autosta jne).

Porotus: mites esim. "ota", "este", "koske", "jalka", "juokse"?

Minulla on vapautussanana "jes". Sitä ei käytetä arjessa, ainoastaan agilityssa. Eli se on lupa lähteä mistä tahansa, esim. lähdössä tai kontaktilta. Normaalissa arjessa on käytössä "vapaa" ja sitä en halunnut agilityyn. Koiran pitää ensin katsoa seuraavaa estettä tai palkkaa, riippuen tilanteesta, vasta sitten annan vapautuskäskyn (jes). Lenkillä tai kotona koiran pitää katsoa minua ja vasta sitten annan vapautuskäskyn (vapaa).

Minulla on vapautuskäskynä "nyt". On käytössä ihan yleisvapautuskäskynä arjessa, agissa ja tokossa. Agissa tosin vapautan kisaavan koirani kontaktilta käytännössä aina käskyllä seuraavalle esteelle, ellei ole 2on2off-tehostustreenistä kyse.

Kontaktikäskyinä on esteiden nimet, "aa, puomi, keinu", ja pysäytyskäskynä "top" (muotoutunut sanasta stop). Pysäytyskontaktit siis käytössä.

Sarahia kirjoitti:


Porotus: mites esim. "ota", "este", "koske", "jalka", "juokse"?

"Ota" mulla on tavaroiden nostamiseen, "koske" on käden koskemiseen, "juokse" on kanssa käytössä. Mutta toi "este" ei oo kyllä missään käytössä, se vois käydä.

Oonan (10kk) kanssa aloitettiin juuri agilityn jatkokurssi. Meillä on alusta asti ollut ongelmana jonkinlainen motivaation puute, Oona ei oikein innostu noista jutuista. Se tykkää lelusta, leikkii mielellään, palkkautuu lelulla todella hyvin. Siksi esim. hyppy-putki-sarjat se menee vauhdilla kun lelupalkka odottaa viimeisen esteen takana. Mutta Oona ei vieläkään joko osaa tai halua tarjota hyppyä. Eli se ei itsenäisesti mene estettä, vaan se pitää viedä perille asti. Kuitenkin kun otan naksuttimen ja namit ja menen esteen lähelle seisomaan, Oona menee heti tarjoamaan hyppyä eli "irtoaa" ilman mitään kummempaa ohjausta. Mutta kun vaihdan naksuttimen leluun, niin ei ala millekään. Jää vain seisomaan tai haahuilee jonnekin. Eikö se ymmärrä mitä siltä odotan vai eikö sitä vain kiinnosta? Ja tätähän ollaan treenattu todella paljon, jo pentukurssilla elokuussa.

Putki on aina ollut Oonalle jotenkin vaikea. Suora putki menee hyvin, mutta mutkaputkeen ei irtoa. Pitää saatella metrin päähän putken suusta, sitten menee. Ja mutkaputkeakin ollaan treenattu paljon.

Miten saisin sen motivaatiota nostettua?

^Siis se irtoaa, toimii ja tarjoaa, kun palkkana on namit ja ei kun palkkana on lelu? Käytä nameja.

Jos on namit, se löntystelee hitaasti, haahuilee, mutta kyllä, tarjoaa hyppyä. Todella hiitaasti. Kun on lelu, se ei aina tarjoa, mutta silloin kun tarjoaa, tekee sen vauhdilla ja selvästi innolla. Joissain harjoituksissa se ehkä kiihtyy lelusta vähän liikaa, eikä siksi oikein malta viedä suoritusta loppuun. Esim. kepeillä. Kepit ollaan opetettu sheippaamalla, eli koira tarjoaa ensimmäiseen väliin menemistä, naks ja nami seuraavaan väliin jne. Nyt se kyllä pujottelee ihan hyvin kun minulla on naksutin ja namit, eikä siis ole etupalkkaa. Naksautan viimeisessä välissä ja heitän namin maahan, eteenpäin. Jos on se lelu etupalkkana, ne ensimmäiset yritykset on sitä että se ohittaa kepit ja juoksee täysiä lelulle. Parin kerran jälkeen kun on hoksannut, että ei saa lelua jos ei pujottele, keskittyy ja menee hyvin, nopeammin kuin namin kanssa.

Ollaan aina välillä tehty valssiharjoituksia kahden hypyn kanssa. Eli 2 hyppyä peräkkäin, koira menee niitä ja minä teen aina valssin siinä keskellä. Tarkoitus olisi, että koira irtoaa hypylle niin hyvin, että minun ei tarvitse juuri liikkua. Mutta Oona pitää saatella ihan perille asti ja siinäkin yleensä pysähtyy ja jää katsomaan minua, aivan kuin ei ymmärtäisi että sen pitää mennä se hyppy. Välillä sitten menee pysähtymättä, mutta silti pitää saatella ihan hypyn viereen asti. Eli periaatteessa se kyllä tietää mitä pitää tehdä, mutta näyttää siltä kuin se unohtaisi sen välillä. Sitten kun on hypännyt ja kääntyy takaisin, kiertää siivekkeen, lähtee juoksemaan melkein täysiä, kuin siinä hoksaisi että näinhän se pitikin mennä. Olen kokeillut sitäkin, että jään odottamaan että se hoksaisi itse, että se hyppy piti mennä. Mutta ei se aina hoksaa. Se lähtee haahuilemaan muualle. Joskus hoksaa, siitä saa aina kunnon kehut ja leikkihetken lelulla.

^Kuulostaa vain siltä, että Oonalle ei vielä ole kehittynyt estehakuisuutta noiden esteiden suhteen, mikä on tässä vaiheessa (aloitteleva koira) ihan normaalia. Oona kuulostaa epävarmalta, eikä oikein ymmärrä, että mitä haetaan.

Koirille kehittyy estehakuisuus eri tahtia ja eri esteet "uppoavat" toisille nopeammin kuin toisille. Minulla esim. 9 kk vanha pentu on jo ymmärtänyt, että sinne hypyn keskelle voi ja kannattaa hakea ja renkaan läpi tulisi sujahtaa, mutta putkeen hakee vielä huonommin ja sitä vahvistetaan tällä hetkellä.

Keskittyisin ensin siihen estehakuisuuden synnyttämiseen ilman, että otetaan lisää vaikeustasoa esim. monimutkaisemmilla ohjauksilla. Niitä ohjauksia ehtii harjoitella. Tärkeintä olisi tehdä selväksi, että (riittävän hyvä) palkka tulee joka kerta, kun este ylitetään ja sitten vasta rakentaa pidempää tai monimutkaisempaa suoritusta. Eli esim. keskittyisin valssiharjoitusten sijaan estehakuisuuden rakentamiseen. Valssiharjoituksesta ei ole hyötyä, jos koira isolla todennäköisyydellä epäonnistuu.

Mä olen ihan vaan naksutellut alkuun hyppyesteitä, sitten on otettu etupalkkaa (jonka apupalkkaaja laittaa esille vasta, kun koira katsoo estettä eikä minua) ja sitten vasta lähdetty raapaisemaan esim. hyppykaarta. Olisi hyvä, että tekin saisitte etupalkkaajan sinne, joka heittää palkan koiralle, kun se suorittaa esteen itsenäisesti niin, että palkka ei ole siellä valmiina tai se tulisi aina sinun kädestäsi.

Samoin mutkaputken kohdalla kannattaa ottaa pienenpieniä askelia, että vauhti ja motivaatio säilyy koko ajan, ts. ei menisi hitaammin kuin suoraa. Lähtisin hiljalleen taivuttamaan suoraa putkea mutkalle useamman treenikerran aikana, että vaikeustaso ei kasva kerralla liikaa. Oma pentuni tekee tällä hetkellä samaa treeniä ja tuntuu toimivan (ne pari kertaa, jotka on kokeiltu täysmutkaa osoittivat, että menee vähän liikaa arpomiseksi, ts. on koiralle vielä liian vaikea).

Tässäkin olisi tärkeää saada koira hakeutumaan innokkaasti itse putkeen joka kerta. Nyt ollaan tehty niin, että yksi apuhenkilö pitää koiraa kiinni, itse olen "lähettämässä" eri sijainneilla ja toinen apuhenkilö on palkkaamassa heti putken päässä. Seuraavaksi otetaan hiukan liikehäiriötä mukaan ja käännetään putkea taas hiuka enemmän kaarelle. Hyppy-mutkaputki-yhdistelmiä ei tehdä ennen kuin putkihakuisuus on kunnossa.

Jos paikallaolo on vahva, niin toista apuhenkilöä ei tarvita. Itse vielä eriytän lähtöharjoitukset.

Minusta ei kannata yhtään huolestua, jos 10 kk vanha koira ei vielä osaa tai ymmärrä hakea. Siinä tosiaan menee aikaa, toiset oppii tietyt jutut nopeammin ja toiset hitaammin, joten saman treeniryhmän koiriinkaan ei kannata verrata.

Palkka kannattaa valita sen mukaan, että millä tekee parhaimmalla draivilla. Etupalkkaajalla on todella tärkeä rooli pennun kanssa treenatessa - toivottavasti teillä on tämä mahdollisuus.

Niin ja kannattaa käyttää aikaa siihen, että etenee koiran kanssa koiralle soveltuvaa tahtia, eikä niinkään vaikka treeniryhmän tahtia. Mä en ikinä kyllästy korostamaan tätä, koska olen joutunut opettamaan vanhemmalle koiralleni useammankin asian uudelleen alusta, koska aloittelevana harrastajana tuli edettyä sen kanssa liian nopeasti muutaman asian suhteen. Estehakuisuuttakaan ei tehty nuorena kunnolla, vaan siihenkin meni vuosia, että lähti kunnolla vaikka irtoamaan putkiin pidemmän matkan päästä. Joten kannattaa ottaa se aika nyt!

Oonalle on opetettu kaikki esteet sheippaamalla, eli odotetaan että se tarjoaa toimintaa ja naksutellaan sitten niistä toivotuista asioista. Myös ne hypyt. Siksi Oona heti tietää mitä siltä odotetaan kun minulla on naksutin ja namit. Mutta ei tähän vaiheeseen voi jäädä, pitää päästä seuraavaan, eli että Oona tarjoaisi samoja juttuja, samaan tyyliin, myös silloin kun minulla ei ole naksutinta. Kouluttaja onkin sanonut minulle jo pentukurssilla, että älä jää liian pitkäksi aikaa naksuttelemaan kun Oona jo osaa. Että sellaisesta ei naksutella minkä koira jo osaa, naksutinta käytetään vain uuden opettamisessa. Sen virheen olen tehnyt, että olen jumittunut liian pitkäksi aikaa tähän vaiheeseen, ja ehkä siksikin nyt ei edetä.

Meillä on käytössä etupalkka aina. Ohjatuissa treeneissä kouluttaja huolehtii etupalkasta, eli että koira saa sen silloin kun se menee oikein ja ei saa jos menee väärin. Kun käyn omatoimisesti treenaamassa, minulla on myös avustaja mukana, joka huolehtii palkasta. Eli en koskaan palkkaa koiraa itse kädestä, en ole edes kokeillut sellaista Oonan kanssa kertaakaan. Namitkin jos on, niin sitä ei anneta kädestä vaan heitetään maahan.

Maanantaina kävin hallilla ja jotain oli tapahtunut. Oona irtosi niin mutkaputkeen kuin sinne hypyllekin. Ei mistään 10 metrin päästä, mutta ehkä 2 metrin päästä. No yksi takapakki tuli, eli puomi. Oonan kanssa ei olla montaa kertaa koko puomia mentykään, kun ollaan keskitytty kontaktitreeneihin, eli vain puomin alastuloon, 2o2o-kontakteihin. Mutta aiemmin Oona oli karannut puomille muutamia kertoja ja niin reippaasti käveli koko puomin. Mutta nyt kun kokeilin viedä sen koko puomin, niin sitä rupesi jännittämään niin, että hyppäsi ylhäältä alas. Sain onneksi kiinni niin, että Oona ei pudonnut kunnolla, vaan sain hidastettua alastulemista niin ettei mitään sattunut. Sitten mentiin pari kertaa puomia avustajan kanssa niin, että avustaja laittoi makupaloja aina koiran eteen. En tiedä, tuliko tuo puomipelko siitä kun edellisellä kerralla ohjatuissa treeneissä mentiin keinua ja Oona vähän säikähti siinä kun keinu laskeutui. Ehkä se luuli puomille kävellessä että nyt mentiin keinulle. En tiedä.

Tosiaan noita valssitreenejä ja hypyn tarjoamisia oli jo pentukurssilla elo-syyskuussa, että mitään uusia juttuja ne ei Oonalle ole. Mutta Oona on kyllä kaikissa asioissa vähän hitaammin lämpenevä tyyppi, harkitsevainen. Pentukurssillakin ensimmäiset 6 kertaa meni haahuillessa ja vasta sitten hoksasi että nämähän onkin kivoja juttuja.

Sliipille kiitos vastauksesta, mietin nyt asioita uudestaan ja vähän muokkaan treenejä

Minulle puhdas naksuttelu agin suhteen on ihan vieras lähestymistapa. Tuli kuitenkin mieleen kun aiemmin sanoit, että seisot esteen lähellä niin Oona tarjoaa estettä ja esteet on näin sille opetettu. Onko Oona tottunut seuraamaan liikettäsi ohjaajana? Jos se on koiralle uusi juttu, niin se voi olla hämmentävää.

Jos koira tarvii nyt naksun pois tiputettua tukea siihen, että ohjaat ja viet sen esteille perille asti, niin minä tekisin niin ja palkkaisin niistä (mielellään heitetyllä palkalla, oli se sitten nami tai lelu). Kun koira saa suoritusvarmuutta ilman naksun mukanaoloa, niin sitten alkaisin vähentämään esteelle asti vientiä.

On se tottunut seuraamaan ohjausta, liikettä, kun ollaan sitä koko 10 kerran alkeiskurssi tehty ja opeteltu. Ainoastaan esteiden alkuopetus oli ilman ohjaajan liikettä, kun tarkoitus oli että koiralle tulee estehakuisuus, eikä se ole riippuvainen ohjaajan liikkumisesta. Eli myöhemmässä vaiheessa ohjaajan vartalosuunta riittää kertomaan koiralle minne pitää mennä, voi siis ohjata myös ilman käsiä. Meillä ei ole sanallisia käskyjä kuin kontaktiesteille, putkelle, kepeille ja renkaalle (ei välttämättä renkaallekaan, mutta monilla on).

Tuo naksuttimen avulla esteiden opettaminen on ollut todella hyvä ja toimiva tapa. Vaikka esim. kepit on Oonalle vielä vaikeat kun on etupalkka, niin se silti hakee kepit kulmistakin kun liikun keppejä kohti. Ei tarvitse sanoa mitään, se pujottelee loppuun asti ilman etupalkkaa, viimeisen välin jälkeen heitän namin maahan, parin metrin päähän. Se pujottelee myös silloin kun itse jään paikoilleni tai kävelen keppien puoliväliin ja jään siihen seisomaan. Etupalkka kiihdyttää niin paljon että välillä on vaikea keskittyä kunnolla ja saattaa mennä silloin keppien ohi. Meillä on vielä käytössä vain 6 keppiä. Renkaalla sama kuin kepeillä. Oona hakee renkaan itse ja menee sen oikein joka kerta, vaikka itse juoksen edelle tai pysyttelen vähän sivummalla. Ollaan paljon tehty sitä että kun koira menee renkaan ja sille heitetään nami, niin itse lähden jo menemään takaisinpäin kun koira vielä syö makupalaa. Se tulee sitten perään ja menee renkaan vaikka itse olen jo reilusti kauempana. Rengas opetettiin niin että itse olin renkaan päädyssä ja koiran annettiin vapaasti tarjota mitä sille mieleen tuli. Aika äkkiä se rupesi menemään renkaasta läpi ja siitä naksautettiin ja nami heitettiin maahan. Jos menee väärästä välistä, ei huomioida, vaan koiran pitää hoksata itse että palkan saa vain menemällä renkaasta läpi. Etupalkka laitetaan sitten kun rengas on koiralle vahva ja varma.

Välillä tuntuu että ei edetä yhtään ja sitten yhtäkkiä tuleekin kunnon harppaus eteenpäin. Oona on vähän hitaasti syttyvä, vauhtia ei oikein missään asiassa heti ole. Olin niin tottunut Essiin, joka lähti heti sata lasissa ja haki esteet kaukaa jo alkeiskurssilla. Sillä ongelmana oli se että kun virtaa oli, niin lähti helposti yksin rallattelemaan ympäri kenttää. Pienikin moka itseltä niin toinen lähti samantien yksin juoksemaan. Oona ei sitä ole tehnyt kuin silloin jos on saanut lelun kokonaan itselle. Minulla on siksi lelussa pitkä naru, josta pidän kiinni. Tai kun on etupalkka niin avustaja pitää kiinni.

Wuhuu! Treenifunkkis on mennyttä kun aloitettiin tänään Innin kans ohjattu kurssi. Tuli jo nyt niin hirveesti oivalluksia kun joku vieressä analysoi, että miksi koira tekee niin ja näin, kun minä teen näin ja niin. Meillähän on Innillä ongelmia kokoamisessa ja saatiin jo tällä kertaa käännöksistä jyrkempiä. Oon kyllä tiennyt pitkän aikaa, että Inni on tosi tarkka mun kasvoista ja katseesta, mutta en oo älynnyt, että voin katseella merkitä sille halutun laskeutumispaikan esimerkiksi hypyn jälkeen Mä sain sille tänään merkattua hyppyjä sekä keppien aloituksen katseella. Maagista! Lisäksi se seuraa mun harteita paljon enemmän mitä jalkoja ja puolivalssissa käännän vaan harteita terävästii, jolloin koira kääntää liikkeen paljon siistimmin. Sit mun pitää muistaa sille kertoa jo paljon aiemmin, että mitä esteen jälkeen seuraa ja voin sitä ohjata kauempaa, koska saattelen sitä ihan turhaan esteille. Saas nähdä mitä ens kerralla seuraa!

Ois tosi kiva SanttuJ muuten nähdä joku kerta videota teidän tekemisestä! :)

Tässä pari pikkupätkää Aurasta. Se on ihan erilainen kyllä kuin Ilo. Mutta niin siisti pentu! Mahtava tyyppi. :)

Prinsessa Aureelia

Video, jonka Inna Kajaste (@inn_nna) julkaisi 26. 01ta 2017 klo 14.26 PST

muok. Äh, en tiiä miksi leikkaantuu koko ajan tuon toisen videon upotuskoodista loppu pois. Tässä linkkinä: Vauvapentu Aura

^Tosi kiva vauhti!

Ajattelin seuraavissa treeneissä kokeilla asetella kameraa niin et sais videomatskua, joten ens viikolla saattaa tämä toive toteutua.

Nonniin! Tässäpä videota meidän tämän päivän treeneistä. Teemana oli persjätöt ja nämä on kyllä yks mun monista heikkouksista. Mulla pukkaa jotain ihmeellistä epävarmuutta ja suu käy taukoamatta Yhdessä kohtaa taitaa kuuluakki vähän komentoa lopettaa se pulputtaminen ja keskittyä ohjaamiseen. Inniä pitää ohjata "määrätietoisesti" kun muuten homma menee vähän humputteluksi ja tästä löysäilystäkin sain tänään vähän noottia. Pari ekaa pätkää on käsien kera, mutta kun mä huiskin käsillä, unohdan käyttää silmiä ja katsoa koiralle radan, joten kolmas pätkä otettiin ilman käsiä eli ohjaan pelkällä vartalolla ja katseella.

Youtube harkitsee julkaisua, joten linkki toiminee joskus sadan vuoden päästä.

ps. Näköjään videon editointi ei ole aivan putkeen mennyt kun päivämäärästä puuttuu piste ja ilman käsiä ohjaamisen otsikko tulee väärässä kohtaa.

Me tahkottiin justiin läpi rössön kanssa viiden kerran alkeiskurssi! ilmosin meidät jo heti ekan kerran jälkeen jatkoon. meillä on menny ihan kivasti, kepit menee ohjureiden kanssa vieressä kävellen ilman sen kummempaa ohjausta, mut vaikeuksia on irtoomisessa. ollaan kokeiltu kahden, kolmen esteen sarjoja eikä se lähde jos en tyyliin juokse mukana niitä. mutta toisaalta, en ees tiiä haluunko koskaan tähdätä kisoihin, niin yritän ottaa vaan semmosen kivan yhdessätekemisen ja kontaktin kautta.

^Onnea aksauran aloitukselle! Ei viiden kerran alkeiskurssin jälkeen vielä mitään irtoamisia jne. tarvitse osatakaan - tuossahan suurin piirtein ehtii vasta nähdä hyvin karkealla tasolla, että millaisia esteitä on tulossa. Irtoamiset, estefokus jne. tulevat kyllä ajan kanssa, kun koira alkaa hahmottaa, että mistä on kyse ja syttyy lajiin, toki niitä myös joutuu vahvistamaan. Semmoisen semi-sutjakkaan ykkösluokan kisatason saavuttamiseen menee helposti normikoirakolta joku pari vuotta, vaikka treenauksen aloittaisi jo pentuna, varsinkin jos yhtään panostaa "pohjiin".

Joo, siis sillä tyylillä millä mä treenaan omia koiriani niin viiden treenikerran tasoinen koira on varsin pitkällä jos osaa juosta putken/esteen kautta täysiä palkalle.

Meillä opetetaan palkalle fokusointi ja sinne täysiä juokseminen sekä esteen tarjoaminen jo pentukurssilla. Juuri viime treeneissä (agilityn jatkokurssi) kouluttaja sanoi, että jos koiralla ei ole ollenkaan fokusta esteille, ei voi opettaa mitään ohjauskuvioita. Eli ihan ensimmäisenä fokus ja irtoaminen kuntoon, vasta sitten muutaman esteen pätkiä ja eri ohjauskuvioita. Jos koira pitää saatella esteelle asti, ei voi tehdä mitään ohjauskuvioita. Koiran pitää osata omatoimisesti irrota sille esteelle minne sen halutaan menevän niin että ohjaajalle jää enemmän tilaa ja aikaa ohjata seuraaville esteille.

Ihana oli tän viikon treeneissä onnistua kun sitä edellisen kerran pakkovalssit ja jaakotukset oli meille niin kaamean vaikeita. Tuo koira on niin välillä niin turkasen liipasinherkkä, että noissa pakkovalsseissa kun siirsin painoa taakse sekunnin murto-osan liian aikaisin, niin sehän hyvin kiltisti hyppäsi selän takaa esteen yli. Kraah! Jaakotus toimi astetta paremmin, kun niissä en itse ehdi hätäillä ja koira suoritti varmemmin, mutta nämä vaatii ehdottomasti lisäharjoittelua! Mulla tuntuu näissä kuvioissa olevan viis jalkaa vähintää, kun pyörin ihan väkkäränä väärään suuntaa.

Tällä viikolla tehtiin saksalaisia ja ekan kierroksen räpellyksen jälkeen pääsin kropastani jyvälle ja honasin, että mitkä asiat tässä ohjauskuviossa oli Innille niin tärkeäimmät asiat. Tarkoittaen sitä, että hypyn kierron jälkeen mun ei kannata kääntää harteita enää estettä päin, vaan käännän vaan hartiat niin, että koira hoksaa lähteä takaakiertoon. Saatiin ihan mahtava flow-fiilis kun kiidettiin niin sujuvasti se rata! Päästiin harjottelemaan myös putkijarrua ja Innipiiperöinen ymmärsi sen kyllä hyvin nopsaan.

Rengasta ollaan nyt kotona opeltu uudelleen. Vetäjän kanssa analysoitiin Innin hyppytekniikkaa renkaalla ja on se sen verran monta kertaa sen kanssa ryskännyt, että se hyppää ihan pökkelöjäykkänä. Häntä sojottaa pystyssä kun antenni ja se ei oikaise itseään ollenkaan. Otettiin kotona tosiaan tarjoamisen kautta koko este uusiksi ja vaihdoin siihen käskysanan. Viikossa oltiin saatu jo mukavasti aikaiseksi, koska se lähti sitä nätisti tarjoaamaan myös hallilla ja kuulemma hakee sen keskikohdan paljon varmemmin ja rennommalla asenteella.

Tänä viikonloppuna epiksiin kun (ohjaajan) pitää saada välillä tehdä pidempää rataa ja Inni tarvitsee kokemuksia uusista kontaktiesteitä, että saadaan niihin varmuutta.