Koirat.com

Jos se tosiaan on sitä, että pitää saada höyryt pois, niin antaisin juosta aikansa, jotta pystyy keskittymään, ainakin omatoimitreeneissä. Mulla oli yks koira ohjattavana yhteen aikaan jonka kanssa piti saada purettua energiaa vähän, ja sillä toimi että sai juosta vähän aikaa, ja sitten alettiin hommiin. Sen kanssa tosin piti tehdä myös sitten sitä, että oli selkeä tehtävä, ja palkkaamisen jälkeen heti käskin sen istumaan käskyn alle, ettei lähtenyt juoksemaan taas.

Tossa kahta koulukuntaa, että toisten mielestä koiran täytyy olla 100 % hallinnassa, ja koira ei saa tehdä mitään itsenäisesti tai ilman ohjausta. Toiset taas opettaa tarjoamalla ja poimimalla käytöksiä siitä mitä koira tekee sillä hetkellä. Itse pitää vaan päättää miten haluaa edetä. Hankalaa on, jos kouluttaja on aivan eri mieltä koulutustavoista. Yksi Agilityliiton Top-team valmentaja muotoili tän aika hyvin. Koiran kanssa tehdään kuplassa töitä. Kun koiralla ei ole lupa mennä esteille, se on kytkettynä. Heti kun se on vapaana, sillä pitää olla draivi lähteä suorittamaan esteitä, ja sen kuuluisi hakea ensimmäistä edessä olevaa estettä. Silloin kun ollaan vapaana kentällä, koira tekee töitä, ja kun työt on loppu, se otetaan kiinni ja kytketään.

Mullahan Halti on sellainen koira joka on opetettu tarjoamalla, ja poimimalla käytöksiä, ja se heti vapaaksi päästyään tarjoaa esteiden suorittamista, ja palkkaan sitä aina tarjoamisesta. Tällä tavalla olen saanut erittäin estefokusoituneen koiran, ja joka irtoaa todella hyvin, ja tekee töitä minulle. Se sinkoilee välillä väärille esteille ja putkiin, mutta en anna sen häiritä, vaan ohjaan vaan oikeaan suuntaan seuraavaksi. En näe mieltä aina kieltämisellä ja rajoittamisella, vaan ohjaamisella oikeaan suuntaan ja olemassa olevasta käytöksestä rakentamisella toivottuja käytöksiä. Kaikki ei tästä tavasta tykkää, mutta ei tarvikaan tykätä. Mulla on kuitenkin lapinporokoira, ja ei ole itsestäänselvyys, miten sen kouluttaa motivoituneeksi ja fokusoituneeksi aksakoiraksi. Tosiaan se nousi puolen vuoden kisaamisen jälkeen kolmosluokkaan 2,5-vuotiaana ja sen kanssa olen hyvin huolella opettanut kaikki esteet, aloittanut keppien pujottelemisen opettamisen kunnolla vasta 1v 8 kk iässä, ja tehtiin (ja tehdään edelleenkin) varsinkin yksinkertaisia harjoitteita ja monesti käytän viikkotreeniajan esteosaamiseen ja mutkan suoraksi ratoihin, koska ei voi aina tehdä hirveän vaikeita juttuja, koska motivaatio ja vauhti on se tärkein meille.

Sun pitää itse vaan miettiä ja kokeilla, ja omatoimitreeneissä on hyvä ehkä kokeilla mikä toimii teille, ja lähteä siitä sitten jalostamaan ryhmätreeneihin.

Porotus_82 kirjoitti:


Tossa kahta koulukuntaa, että toisten mielestä koiran täytyy olla 100 % hallinnassa, ja koira ei saa tehdä mitään itsenäisesti tai ilman ohjausta. Toiset taas opettaa tarjoamalla ja poimimalla käytöksiä siitä mitä koira tekee sillä hetkellä. Itse pitää vaan päättää miten haluaa edetä. Hankalaa on, jos kouluttaja on aivan eri mieltä koulutustavoista. Yksi Agilityliiton Top-team valmentaja muotoili tän aika hyvin. Koiran kanssa tehdään kuplassa töitä. Kun koiralla ei ole lupa mennä esteille, se on kytkettynä. Heti kun se on vapaana, sillä pitää olla draivi lähteä suorittamaan esteitä, ja sen kuuluisi hakea ensimmäistä edessä olevaa estettä. Silloin kun ollaan vapaana kentällä, koira tekee töitä, ja kun työt on loppu, se otetaan kiinni ja kytketään.

Olipa todella hyvin sanottu tältä kouluttajalta. Itse 100% tuen tätä mentaliteettiä, mutta en olisi osannut asiaa noin hienosti ilmaista, vaikka koulutuksellisesti tätä haenkin. Itsekin siis siinä koulukunnassa, että tarjoamisen (ja koiran oman oivaltamisen) kautta opetetaan melkein kaikki. Meillä on aivan luvallista käydä omatoimisesti tarjoamassa esteitä, tosin yleensä se varsinainen palkka tulee sitten siitä toiminnosta, mitä oikeasti haetaan ja halutaan harjoitusteemallisesti vahvistaa. Mutta yritän luoda ilmapiirin, että koiran ollessa irti, sen on luvallista myös itsenäisesti tarjota.

Mulla on tuo vanhempi, jota ei ole opetettu tarjoamisen kautta, mikä on johtanut kaikenlaisiin ongelmiin. Se on ollut aika kädellä vietävää mallia, jolla suoritus katkeaa heti siihen, kun ohjeet ovat epäselvät. Nyt vasta viimeisen vuoden sisään se on lähtenyt irtoamaan ja tarjoamaan kivasti ja alkanut myös tämän myötä kestämään mun virheitäni. Tämän koiran tarjotessa ihan mitä vaan, sitä aina vahvistetaan, aina, koska sen halu tarjota on edelleenkin vähän puutteellinen. Tälle koiralle on olleet ongelmallisia itsenäistä suorittamista vaativat asiat, kuten vaikka pimeät putkikulmat ja takaaleikkaus kepeille. Näiden kanssa on otettu massiivisia harppauksia viimeisen vuoden sisällä, kun koiralle on systemaattisesti rakennettu sitä itsenäistä halua tehdä ja toimia ilman ohjeita.

Nuorempi taas on opetettu melkein kokonaan tarjoamisen kautta ja sillä on jo nyt ihan erilainen tekemisen meininki, estefokus ja yhteistyöinto kuin vanhemmalla ikinä varmaan tulee olemaan. Toki näiden rodutkaan eivät ole ihan suoraan verrannollisia, joten erot eivät tule ihan pelkästään koulutusmenetelmistä, vaan myös muista piirteistä.

Tässäkin on raja random-sinkoilun ja oikeasti toiminnon tarjoamisen välillä. Tiedän koiria, jotka ovat vuorotellen kaikilla esteillä tarjoamassa, eivätkä oikein keskity siihen asiaan, mitä koiralle yritetään sillä hetkellä opettaa. Koiran opetus kärsii sitten siitä, kun ohjaaja vahvistaa koko ajan myös näitä muita koiran tarjoamia juttuja. Esimerkiksi, yritetään saada koira tarjoamaan putkea. Koira tarjoaa kontaktia ja saa siitä palkan -> varsinainen harjoitus jää tekemättä tai tehdään rajoitetulla teholla.

Pyrin pitämään koiran fokuksen siinä itse harjoituksessa ja rakentamaan myös tarjoamiselle avointa ilmapiiriä, olemalla blokkaamatta ylimääräisten asioiden tarjoamista, mutta antamalla varsinaisen palkan vasta sen halutun suorituksen jälkeen. Eli jos vaikka siirrytään radalle ja koira ylittää oma-aloitteisesti esteen, se saa siitä aina kehun (joskus palkkaakin, jos kyseessä on asia, mikä vaatii erityistä vahvistamista ja on ollut koiralle vaikea). Mutta sitten kun tehdään itse harjoitusta, vaadin sen harjoituksen suorittamista ennen kuin koira saa palkan.

Tässä on hyvä löytää se koiralle soveltuvin tasapaino. Nuoremmalle ehdottomasti toimii oivaltaminen ja tarjoaminen hirvittävänä motivaatiobuustina. Vanhemman kohdalla toivon, että se olisi koulutettu myös enemmän tällä tavalla.

Helmi12 kirjoitti:


Tuota voisin kokeilla kun käyn itsekseen treenaamassa, että kun Essi juoksee, "nappaan" sen mukaan vauhdissa ja ohjaan vaikka putkeen. Putki on Essin lempieste ja jos se karkaa niin varmasti menee putkesta ainakin kerran, jos vain mahdollista. Kouluttaja onkin sanonut että pitäisi yrittää estää putkeen meno silloin kun en ole sitä putkeen ohjannut. Että se ei saisi ominpäin mennä yhtään estettä. Kerran kouluttaja meni itse putken eteen niin että Essi ei päässytkään putkesta pois. Ajattelin siinä, että tulikohan "putkikammo", että se epäröi kun seuraavan kerran ohjaan putkeen. Mutta ei tullut, ihan samalla vauhdilla menee edelleen putkeen. Essi on tuollaisissa vähän herkkä. Esim. kerran se karkasi ja meni tutkimaan kouluttajan kassia, jossa oli eväsleivät. Kouluttaja otti pari askelta Essiä kohti ja sanoi "hus" ja vähän huitaisi kädellä (ei lähelläkään Essiä). Essi säikähti eikä niissä treeneissä enää uskaltanut mennä kouluttajan lähelle. No seuraavissa treeneissä oli jo unohtanut koko asian.

Tuo kuulostaa minusta kokeilemisen arvoiselta! Eli aina kannattaa tähdätä siihen, että päätätte hurjastelut onnistuneeseen yhteiseen suorittamiseen. Palkkaa kannattaa myös pohtia. Koirahan määrittää itse sille soveltuvimman palkan. Mitä ikinä tarjoatkaan sille, sen tulisi koiran mielestä olla parempaa ja hienompaa kuin karkailun tuoma palkka.

Tuon kouluttajan toimet kuulostavat minusta varsin jänniltä (siis se putkesta ulospääsyn blokkaaminen)... Itsellä olisi todennäköisesti jääneet koulutukset siihen, mikäli jokin olisi nuorempaa koiraa tuolleen blokkaillut. Nimittäin on juuri sen tyyppinen luonteeltaan, että ei olisi tehnyt lainkaan hyvää sen tekemiselle ko. esteellä, vaikkei mitenkään superpehmeä sinänsä olekaan. Plus, kuulostaa vähän vaaralliselta blokata putkesta ulos juoksevaa koiraa. Hyvä, ettei tullut kammoa!

On hankalaa, jos kouluttaja on täysin eri mieltä menetelmistä. Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille koirille (ihan riippumatta menetelmästä) ja niistä on vain löydettävä kokeilun kautta ne omalla kohdalla parhaiten toimivat. Toiset kouluttajat ovat hirveän tiukkoja siitä, että asiat pitää suorittaa juuri tavalla x, mikä ei kuitenkaan aina ole hyvä. Meillä on esimerkkinä yleisesti käytetystä menetelmästä, joka aiheuttaa nuoremman kohdalla takapakkia, hetsaus. Normaalisti kun koira tästä innostuu, tämä kokee kiinnipidon häiriönä ja vire ja suoritusinto laskee, lisäksi koira ikään kuin unohtaa, että mitä oli tekemässä. Sitäkin tuli kokeiltua ja sitten lopulta dumpattua, vaikka se kouluttajalta tulikin. Vanhemmalle tämä taas toimii oikein hyvin.

Essille on opetettu kaikki esteet tarjoamisen kautta, siksi se edelleen tarjoaa itsenäisesti kaikkea mahdollista. Mutta jos annan sen tarjota ominpäin mitä mieleen juolahtaa, ei se pysty keskittymään siihen minne minä sitä ohjaan. Siksi nyt pyritään siihen että se ei pääsisi tarjoamaan mitään muuta kuin sitä minne sen ohjaan. Eli toisinsanoen pidän Essin hihnassa aina muulloin paitsi kun tehdään jotain tehtävää. Esim. kerran piti kiertää siiveke, siitä kepeille, taas kiertää siiveke ja uudestaan kepit jne. Essi kiersi siivekkeen, huomasi puomin siinä lähellä ja meni tarjoamaan 2o2o kontaktia. Jatkettiin, se kiersi siivekkeen, meni kepit ja taas samalle puomille. Putki on Essin lempieste ja se menee putkeen aina kun on tilaisuus, ja sehän ei ole hyvä. Kun mitään estettä ei saisi mennä ilman lupaa eli ohjausta. Mistään ei tietenkään varsinaisesti kielletä, vaan pyritään siihen että koiralla ei olisi mahdollisuutta karkailla ominpäin esteille. Pentukurssilla ja vielä alkeiskurssillakin palkataan kaikesta tarjoamisesta, kun opetetaan vasta esteitä ja helppoja ohjauskuvioita. Mutta kun peruasiat on jo hallussa, koira on estehakuinen, niin sitten pitää keskittyä siihen mitä tehdään eikä käydä tarjoilemassa mitä sattuu. Toki koiran mukaan mennään, jotkut tarvitsevat vahvistusta ja rohkaisua tarjota pitempään ja enemmän, kun taas Essi tarjosi jo alkeiskurssilla kaikkea mahdollista ja vauhdilla. Uskon kuitenkin, että tämä kouluttaja tietää mitä tekee ja osaa katsoa mikä tapa millekin koiralle sopii, on kuitenkin ammattitaitoinen ja käynyt paljon kursseja ja ollut ulkomaillakin valmennettavana ja valmentamassa. Säännöllisesti käy edelleen. Hän on ehdottomasti paras kouluttaja jonka opissa olen tähän mennessä ollut. Ryhmässä on erilaisia koiria ja hiukan eri tasoisiakin ja jokaiselle koiralle on omat juttunsa ja tavat millä treenataan. Jos joku tehtävä ei suju, sitä helpotetaan. Tai jos on liian helppoa, vaikeutetaan. Palkataan sillä mistä koira eniten innostuu.

Viime treeneissä Essi ei karannut kertaakaan, vaikka opeteltiin mm. niistoa ja pakkovalssia yhdellä hyppyesteellä. Mutta minulla oli namit kädessä koko ajan ja Essi tiesi sen. Se oikeasti keskittyi ja kuunteli minua. Eikä se jää kiinni käsiini koskaan, kun sillä on aina kiire eteenpäin. Kuitenkin kun se tiesi että namit on minulla kädessä, se kuuli aina kun sanoin sen nimen, vaikka olisi ollut menossa eri suuntaan. Toki tietenkin palkkasinkin kun oli kuulolla.

Miten te hoidatte kisoissa lämmittelyt jos on oma vuoro on hyvin pian rataantutustumisen jälkeen, etenkin jos olette yksin liikkeellä? Meillä on nyt pari kertaa sattunut arpaonni niin että startataan ihan alkupäässä ja tänään etenkin oli hankalaa, kun oli niin kiire tutustumisen jälkeen. Mulla oli kyllä isäni apuna, hän lenkitti koiraa rataantutustumisen aikana, mutta ei pystynyt yhtään juoksemaan saatika käväisemään millään lämmittelyesteillä. Radoilla tuntui, että koiran meno on vähän jähmeää ja voisi olla paremmin lämmitelty.

Eipä siinä mitään muuta voi, kuin käydä tarpeeksi ajoissa eka kunnon lämmittelylenkki, ja sitten yrittää katsoa että ehtii käymään just ennen rataantutustumista vähän lämppäämässä. Kyllä ne lihakset nyt jonkin aikaa pysyy lämpiminä (jos on viileää, niin esim. back-on-track-loimi pitää lihakset aika hyvin lämpiminä). Ja sitten kun ottaa ennen vuoroaan koiran häkistä/autosta, niin siinä hölkkäilee, kiihdyttelee (kisa-alustalla) ja temputtaa koiraa (itse teetän selänpyöristyksiä, itsensä ympäri pyörimistä yms) sen minkä ehtii ennen omaa vuoroa. Aina nyt ei ole mitään lämmittelyesteitäkään, joten ei voi niihin varautua. Tätähän ei hirveästi ehdi tehdä jos on ekana, mutta kuitenkin ensimmäinen saa käyttää vähän aikaa myös siihen lämmittelyynkin. Helpottaa jos rataantutustuminen on kahdessa osassa, mutta harvemmin taitaa olla mini-medi-luokissa näin.