Koirat.com

Toivottavasti tällaista keskustelua ei jo ole, yritin katsella ja haeskella mutta kokeillaan

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä harrastat ja haluat saavuttaa yhdessä koirasi/koiriesi kanssa? Miksi juuri nämä tavoitteet? Miten pyritte näihin tavoitteisiinne? Missä vaiheessa olette tällä hetkellä? Onko koira koskaan valmis, vaikka titteleitä olisi kuinka?

Mä olen päättänyt, että olen tyytyväinen tuohon ensimmäiseen koiraani, tällä hetkellä kaksivuotiaaseen sekarotuiseen narttuuni kun meillä on plakkarissa TK1 RTK2 BH - koulutustunnukset. Toivoisin myös, että päästäisiin joskus agilityssä kakkosiin, mutta on aikaista vielä sanoa. Tällä hetkellä tilanne on se että koiralla on RTK1 ja ollaan kahden tuloksen päässä tuosta avoimen luokan koularista. Tokossa aletaan olla kokolailla kisavalmiita ja ensi keväällä aiotaankin korkata kisaura, meni syteen tai saveen. BH - kokeeseen joudutaan ehkä vielä hieman kypsyttelemään, mutta uskoisin että muutaman vuoden sisään nämä kaikki olisi mahdollista saavuttaa. Näyttelytavoitteita meillä ei toki koiran sekarotuisuuden vuoksi ole.

Teidän vuoro!

Meillä on aika kunnianhimoiset tavoitteet, vaikka koirakin on vasta kovin nuori, melkein vauva vielä ja kasvaa henkisesti vielä varmasti yli vuoden, puolitoista, vaikka kroppa ei niinkään kuin kasvata massaa ja lihaksia. Mutta agilitykentille suunnataan, aina kolmosiin saakka ja valioksi pyritään, jos koira sitten 2-vuotis tarkastuksessaan saa hyvät pisteet luustoltaan (kyynärät, polvet, lonkka ja selkä). Toivomus olisi saada näyttelyiden osalta myös Suomen ja Viron (jotta tehtäisiin kasvattaja iloiseksi) muotovalioksi, mutta se ei nyt niin ole tarkalleen ja Merlinin värimerkit on mitä on, että olen iloinen jokaisesta ERIstäkin, eikä lähdetä väen vängällä metsästää lepsua tuomaria, jos tulee vain H:ta ja EH:ta kun ollaan avoimeen luokkaan päästy.

Tokoa ei olla juuri suunnitelmallisesti treenattu ja suunnitelmissa olisi vasta ensi keväänä suunnata kohti alkeiskurssia kun sillä on kärsivällisyyttä ja pinnaa hiota asioita pidemmän aikaa kuin 5 minuuttia kerralla. Merlin ei ole usean toiston koira ja tuskin tulee koskaan loistamaan tokokentällä, mutta koetetaan ihan huvin vuoksi.

Juoksuhommissa nyt ei voida treenejä eteenpäin päästä möllikisoja lukuun ottamatta, joten niissä on tavoite vaan, että koira juoksee loppuun asti.

Mulla on naukusen kanssa samat tavoitteet Ainakin Rambon osalta. RTK2 on jo plakkarissa, muita ei. TK1 on seuraava tavoite, joskin pitkän tähtäimen sellainen. Alokasluokan liikkeet on olleet hallussa jo pidemmän aikaa, mutta nyt on treenailtu sitä virettä ja intoa tehdä hommia. Myöskään paikkamakuuseen ei olla vielä valmiita, ei ajan ja etäisyyden takia vaan muiden koirien, Rambolla kun on ollut ja on vieläkin vähän turhan paljon "tappamisajatukset" mielessä.. On siis urosaggre, mutta kovasti treenataan tätä pois. Ts. että käskyn alla ei tehdä mitään ylimääräistä eikä ilman lupaa. BH puolestaan saa odottaa TK1:n jälkeen vasta, sitä varten viritellään sitten ihan erilaisia treenejä pitkää seuraamista ja paikkamakuuta ajatellen. Näyttelypuolelta Rambo tarvitsee yhden sertin Suomesta tai Virosta ja se valioituu sitten molemmista maista. Muitakin muotovaliotitteleitä olisi kiva kerätä vuosien aikana. Jäljestysvalio siintää _todella_ kaukana haaveissa, ollaan mejässä ihan alkumetreillä vielä enkä tiedä onko Rambost (veri)jälkikoiraksi. Ainakin kokeessa olisi kiva käydä kokeilemassa.

Röllin kanssa on vähän huono sanoa vielä mitään, se on 9kk mutta jalkavammainen vauva. Möllirallytokoissa ollaan sen kanssa käyty ja virallisiinkin tarkoitus mennä kun ikä antaa periksi ja on pidetty vähän taukoa kisoista + tietysti jalat on paremmassa kunnossa. Näyttelyissä en tiedä tuleeko se ikinä pärjäämään liikkeiden takia ja ainakin vielä se on tosi pienikokoinen. Tokossakin sen kanssa olisi kiva kisata ja se BH myös sekä RTK2. Ensi kesänä olisi suunnitelmissa myös yrittää läpäistä taipparit. Myös mejäilyä kokeillaan Röllin kanssa. Aika näyttää mihin Röllistä on ja mitä sen kanssa voi tehdä.

Meidän tavoitteet beussin kanssa ovat aika alusta alkaen olleet BH, TK1 ja HK1. Noista BH saavutettiin elokuussa koiran ollessa hieman päälle 2-vuotias. Kokeeseen mentiin heti kun koin koiran olevan tarpeeksi kypsä henkisesti.

TK1/alo-luokan korkkaus oli tarkoitus tehdä jo tänä syksynä, mutta BH-kokeesta jäi niin kova tottisoverdose ohjaajalle että päätin siirtää koitoksen keväälle. Haussa maasto-osio on melko varmasti ensi kesänä paketissa kunhan nyt vaan päästäisiin säännöllisesti treenaamaan, tottisosuudesta en tiedä kun nouto tökkii. Tai se kapulanpito, kun koira on kamala nälvääjä ja siitä ropisee ihan kivasti pisteitä kokeessa. Koitan saada talven aikana hiottua tätä. Tokopuolella voisin kuvitella että tehtäisiin TK2 jos aikaa ja kiinnostusta riittää. En kuitenkaan usko että lähdetään VOI-luokkaan kisaamaan sitten enää, ei ole niin suuri intohimo.

Sitten jos saadaan se HK1 joskus niin tokihan myös lähdetään tavoittelemaan HK2:sta sekä kahta puuttuvaa sertiä. Sitten olisi FI MVA. Oishan se hienoa saada myös edes yksi CACIB-ruusuke seinälle roikkumaan, mut en sitä niinkään tavoitteena pidä.

Tipsun kanssa onkin maltillisemmat tavoitteet: serti. Varasertin sai viime kesänä. Se on nyt vanhemmiten puhjennut kukkaan ja aikuistunut.

Kiva aihe! Saa itsekin miettiä mihin asti on valmis menemään ja mitä ihan aikuisten oikeasti on realistista saavuttaa. TVA olisi ensi vuoden tavoite ja SM-kisoihin osallistuminen EVL:ssä, ei me sieltä mainetta ja kunniaa haeta vaan kokemusta. VOI1 on siis viime kesältä jo saatu. Ensi vuoden tavoitteisiin voisi listata myös STDsd koularin nimen perään, eli aussieitten paimennuskisoista siis kyse. Agissa ei ole mitään tavoitteita, jos kolmosiin joskus päästään niin kiva mutta en mä nollia otsa kurtulla metsästä, aksa on meidän talvilaji missä kumpikin saa jotain vaihtelua tokoon talven aikana. Aksassa on nyt yksi 0 ykkösistä. PK-puolelta taas treenataan hyvinkin tavoitteellisesti jälkeä ja hakua, kummassakin tarkoitus startata ensi vuonna jos saadaan tottis kuntoon! JK1 ja HK2 olis realistiset tavoitteet. Luonnetesti myös ensi vuodelle

Nyt kun paperilla kattoo koulareita yms. yms. niin näyttää itsestä ainakin aika hurjalta, mutta sinänsä aika luottavainen fiilis sillä mä tiedän että koirasta ja minusta on yhdessä kevyesti tolle tasolle. Koira on makee ja mäkin oon kehittynyt hurjasti kesän aikana, kiitos ihanien ihmisten jotka ottaa mut mukaan treenistä treeniin ja jaksaa neuvoa ja kannustaa. Otan vuoden kerrallaan, en osaa kuvitella sen pidemmällä tähtäimellä ainakaan vielä :D Silti, kaikista tärkeintä on vaan se että Duke nauttii elämästä ja treenaamisesta mun kanssa ja että se pysyy terveenä ja hyväkuntoisena (ei vain ensi vuoden loppuun vaan koko elämänsä.)

Näihin tavoitteisiin ei pääse muuta kuin treenaamalla ja pitämällä silti hauskaa. Suunnittelulla, omalla fiiliksellä ja hyvällä treeniporukalla pääsee jo pitkälle. Tänä kesänä käytiin kuudella eri leirillä, ja opin sekä itsestä että koirasta, kouluttamisesta puhumattakaan ja tekee mieli kokoajan suunnitella ja miettiä treenejä, oon vasta pikkuhiljaa alkanut oppimaan mikä vaikutus sillä on kun oon jo valmiiksi miettinyt mitä treenaan, miksi ja miten. Esim. tehdään ohjattua, tiedän että koiralla on kova veto kapuloille ja kun lähetän sen merkille se lähtee suoraan kapulalla. -> stop! -> uusi käsky. -> jos menee merkille niin kehut ja heti uusi lähetys. -> Jos lähtee vielä kapulalle niin uusi stop! ja pannasta vienti merkille. Mulle tuli ennen kokoajan treeneissä hetkiä että mitäteenapuaentiedä, nyt treenaus on paljon sujuvampaa ja voin keskittyä itse tekemiseen kun ei tarvi kokoajan miettiä kesken treenin entä jos ne nyt tekee näin jne.. :D

Mulle tuli ennen kokoajan treeneissä hetkiä että mitäteenapuaentiedä, nyt treenaus on paljon sujuvampaa ja voin keskittyä itse tekemiseen kun ei tarvi kokoajan miettiä kesken treenin entä jos ne nyt tekee näin jne.. :D

TÄYSIN samat fiilikset! Tosin mä en ole päässyt vielä siitä "ääääää-mitämäteen"-fiiliksestä eroon...

Junnun kanssa ekana tähtäimessä ja tavoitteena on BH parin vuoden sisään ja sen jälkeen JK1 ja ehkä FH1 ja siitä sitte eteenpäin toki KVA silmissä siintäen.
Näyttelyvalioksikin tuosta saattaa olla, joten ehkä sekin sit tulevaisuudessa.

Sheltin kanssa nyt tuo agi näyttää olevan hyvällä alulla ja näyttelyistä taskussa on jo se harrastus "hyvä". Kisauraa ehkä startataan ens vuonna ja jos ohjaaja ja koira pysyy kunnossa ja kehittyy hyvin, niin kyllähän se AVA olis tavoite.

Saa nähdä mitä noista saavutetaan, mutta tavoitteet ainakin on korkealla..

Mun koira on nyt 1v 5kk. Tähän mennessä ollaan harrastettu tokoa, rally-tokoa ja agilitya. Agility tais jäädä tohon alkeiskurssiin. Koira kyllä tykkäs ja mäkin ihan joo, mutta en niin paljoa, että jaksaisin alkaa sitä treenaamaan (se kun vaatis paljon enemmän kuin noi muut lajit. Mä olen enemmän sellainen pilkuviilaaja luonteeltani, että toko sopii mulle paremmin.

Rally-tokossa koiralla on RTK1, mutta mulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista motivaatiota tai kiinnostusta jatkaa tuota lajia. Rally oli vähän sellainen syrjähyppy, kun toko tökki kovasti sekä koiralla että mulla.

Tokossa meillä on kaksi ALO1 -tulosta. TK1 piti hakea tänä syksynä, mutta multa loppui motivaatio ja koiralta myös. Nyt koiralla ois intoa, mutta mulla ei ehkä niinkään. ALOn liikkeet tolla on niin hyvin hanskassa, ettei mua huvita treenata niitä tai mennä kokeeseen. AVOn liikkeet on suht hyvässä mallissa noutoa lukuunottamatta. Talven aikana ois tarkoitus hakata päätä seinään ton noudon kanssa ja keväällä käydä ensin ALOn kokeessa hakemassa kokemusta ja sit AVOon..

Mun tavoite tän koiran kanssa oli viime keväänä saada sille TK1 siihen, mennessä kun koira on 5-vuotias. (Tässä vaiheessa molempien motivaatio treenaamiseen oli aivan 0.) Nyt tavoitteena on saada tolle BH ja jos saa riman heittää oikein korkealle niin tokossa päästä erikoisvoittajaan asti koiran elinaikana. Mä olen ehkä yltiöoptimisti, mutta tän syksyn aikana on tullut tunne, että ton koiran kanssa oikeesti voi päästä pitkälle, kunhan pidän järjen päässäni. Koiralla on loistava motivaatio tehdä töitä ja se nauttii kaikesta tekemisestä.

Kiva aihe!

Alissa on mun eka oma koira ja se on otettu aikanaan sillä ajatuksella, että kokeillaan harrastuksia ja tehään sitä, mikä tuntuu kivalta. Agility olis meiän päälaji, jollei meiän agiura ois tyssänny Alissan kyynäriin. Jos me oltais voitu agia harrastaa, niin varmaankin tavotteena ois ollu valioituminen, tosin vaikeeta tietää, miten kisaura ois edenny. Alissa oli kuitenkin tosi lupaava agikoira ja nautti hommasta täysillä.

Agiuran kariuduttua me ollaan tokoiltu, tai ollaan me tokoa aina tehty, mut aika epäsäännöllisesti. Mulla siintää jossain kaukasena haaveena TK1, saa nähdä, millon uskaltaudutaan kokeisiin. Alokasluokan liikkeet alkaa olla hyvin hallussa, pientä hienosäätöä vailla. Mä luulen, että se kokeisiin meneminen tulee olemaan iso kynnys, on siinäkin jo tavotetta kerrakseen. Jotenkin iski taas kauhee tokokipinä, kun yks tuttu sheltti sai just TK3:sen ja ne suuntaa nyt EVL:ään. Alissa tykkää tokostakin, ni sen kanssa on kiva tehä hommia.

Muita tavotteita sitten on harrastaa ja pitää hauskaa, ei sillä kisaamisella niin väliä. Ens kuussa me mennään pallopaimennukseen ja lisäks mua kiinnostais flyball ja rallytoko. Lisäks ois mielenkiintosta suorittaa luonnetesti tai MH. Tulevaisuudessa pääsen toivottavasti taas agiliitämään, kun on suunnitelmissa ottaa toinen sheltti. :)

Alunperin minulla oli tarkoitus aloittaa agilityn harrastaminen, mutta astma tekee asiasta haasteellista, kun en voi juosta muutaman metrin pyrähdyksiä enempää ilman hengenahdistusta. TOKOn taas koin kovin stressaavaksi jo ennen kuin edes pääsin syvempään harkintaan aloittamisesta. Mutta sitten löysin Rally-TOKOn, joka tuntuu olevan sekä koiralle että minulle erittäin sopiva laji. Alunperin ei ollut edes mitään varsinaisia kisatavoitteita, mutta vaikuttaisi siltä, että ahkeralla treenaamisella Kiralla olisi hyvät mahdollisuudet edetä R-T:ssä pitkällekin.

Olemme nyt yhden hyväksytyn tuloksen päästä RTK1:stä, jota tuskin saamme ennen ensi kevättä ja ulkokisoja. AVO:n liikkeet ovat jo aikalailla hallinnassa, nyt keskityn enemmän seuruuseen ja vireeseen treenin aikana, jotta keskittyminen voisi olla parempi myös radan aikana.
Lisäksi TK1 olisi mukava tavoite. TOKOn ALO-liikkeet ovat kaikki hallussa ja lähes 100%-varmoja, mutta kun en ole viilannut seuruuta, niin en vielä mene minnekään. Yksin treenaaminen tekee myös sen, etten tiedä, pysyykö tuo paikkamakuussa muiden koirien kanssa, vaikka se yksin pysyykin ainakin minuutin verran (luultavasti pidempäänkin, mutta pyrin palkkaamaan ennen kuin kiinnostus makoiluun lopahtaa).
Näyttelyissä pyöritään myös ja olisihan se FIMVA hieno suoritus, mutta vielä ei voi tietää, onko se täysin realistista. Nyt saimme suureksi yllätykseksi VARASERTin, joten ehkä meillä on mahdollisuus joskus hamassa tulevaisuudessa. Nyt aion pitää noin vuoden tauon rahan säästämiseksi sekä antaakseni Kiralle aikaa vähän vielä kasvaa aikuisemmaksi ulkomuodoltaan. Kehäkäyttäytymisen kannalta sitä voisi viedä vaikka joka viikonloppu, mutta se ei ole ilmeisesti ihan vielä valmis, joten kasvakoon.

Unohdin vielä mainita, että hakua tai jäljsestystä haluaisin kokeilla joskus. Tuo kun käyttää nenäänsä lähes koko ajan, niin siitä voisi jopa tulla jotain. Ja jos koira on kunnossa, niin agilityä voisi harrastella muutamien esteiden/pienten ratojen verran. Se olisi mukavaa vaihtelua sileällä työskentelyyn.

Koira on nyt 2-vuotias.

Tavoitteena minulla on oppia koko ajan lisää. Oppia lukemaan koiraani paremmin ja soveltamaan oppimaani koulutuksessa. Oppia lisää kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Oppia olemaan johdonmukaisempi ja selkeämpi. Oppia pitämään hauskaa ja motivoimaan koiraani paremmin. Oppia leikkimään, kannustamaan ja heittäytymään. Oppia vaatimaan tarkkuutta koiran ehdoilla. Oppia kanavoimaan koiran ylitsepursuava energia haluamaani toimintaan. Oppia oppimisen vuoksi, ei menestyksen.

Ja kaikkein suurin tavoite: Pitää kiinni näistä arvoista loppuun asti, eikä antaa titteleiden metsästyksen nousta koskaan puhdasta oppimisenjanoa suuremmaksi motiiviksi.

Päälaji on agility, kisatavoitteita ei ole. Startataan jos startataan, ja edetään meidän molempien ehdoilla sinne minne edetään. Treenataan kolmen eri yksityisen kouluttajan silmien alla 2-4 kertaa viikossa. Ohjaajan tavoitteena on kehittyä, koiran tavoitteena on pitää hauskaa.

Ohjaaja ei ole koskaan valmis, ja koira on ohjaajansa peili.

Ooh, mun lempparipuheenaiheita..

Vanhempi koira on menetetty tapaus, mutta jos nyt sen RTK4:n saisi. Tokosta saimme napattua yhden ainoan EVL1-tuloksen ja siihen se harmittavasti jäi, ja näyttelyistäkin kaikki on jo saavutettu, kun sillä on 2 eriä putkeen. Uskaltaakohan sitä enää ilmoittaa mihinkään, ettei tämä huima tulosputki katkea. :D Nojoo, jos se on elossa (ja näyttelykelpoinen) maailmanvoittaja 2014-näyttelyn aikaan, voisin huvikseni sen sinne ilmoittaa, ellei se maksa yli kuuttakymmentä euroa.

Nuorempi taas.. TVA oli/on tavoitteena, mutta tällä hetkellä tökkii kovasti, kun ei edes sitä avoimen luokan ykköstulosta olla saatu tehtyä. Ei pitäisi olla niin vaikeaa, mutta näköjään on.. Taippareista haettu pari hylsyä, ja ensi kesänä aion vielä kerran käyttää tuon, mutta sitten saa varmaan jäädä, jos ei läpi mene. Koiratanssista tahtoisin sille ainakin yhden KUMAn, mutta saa nyt nähdä. BH-koe pitäisi läpäistä, mutta pikkuisen on hommaa vielä sen paikallaolon kanssa, ehkä ensi kesänä? Ja jos me päästään johonkin pk-treeneihin, niin sitten tahtoisin edes kerran päästä sen kanssa kokeilemaan viestikokeessa kisaamista! Agilityä tehdään lähinnä hupimielessä. Näyttelyura taisi olla ja mennä, ei tuolle varmaan koskaan niitä sertejä saa, mutta käydään nyt ehkäpä jokusen kerran vielä näyttäytymässä.

//Aijoo, meinasi ihan unohtua! Canicrosskisat on tähtäimessä ensi keväänä :) Niistä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin se, että päästään maaliin.. Niin ja tuommoiset hauskanpidot ja koiran ehdoilla menemiset on ihan itsestäänselvyys, niin mä keskityin nyt niihin tulostavoitteisiin.

Mielenkiintoisia vastauksia ja kiva jos ketju oli tarpeellinen Ja juu, lähinnä hain otsikolla niitä ihan konkreettisia tavoitteita koiran hyvinvoinnin kustannuksella luonnollisesti, mutta hyviä mietteitä!

Mielenkiitoinen aihe!

Eikarin kanssa harrastellaan tällä hetkellä tokoa ja agilitya. Pentuhan se vasta on, mutta tekemisen into ja vire sillä on kohdillaan, mikä tekee yhdessä harrastelusta paljon mielekkäämpää. Tokossa on tavoitteena edetä niin pitkälle kuin ohjaajan taidot antavat myöten, koiralla on niin valtava oppimiskyky että en usko matkan tyssäävän siihen. EVL:n korkkaaminen joskus hamassa tulevaisuudessa olisi huikeaa. Jos meno jatkuu siitä vielä nousujohdanteessa niin TVA:n nostan tavoitteeksi. Mutta kuten sanottu, Eikar on vasta aloittelemassa ja ollaan vielä ihan perusteissa. Mennään niin pitkälle kun osataan ja tärkeimpänä on hauskanpito.

Agility meillä puolestaan on harrasteena ihan vain hauskuuden ja toisenlaisen tekemisen vuoksi. Siinä voidaan molemmat heittää aivot narikkaan ja mennä vaan, eikä haittaa vaikka virheitä satelisi

Lisäksi Eikarille on tavoitteena BH kun aika on kypsä. Myös luonnetesti ja MH ovat tulevaisuudessa edessä. Näyttelypuolella ei ole tavoitteita, kun se homma ei mua kiinnosta. Sitten kun valmistun ja ostan auton, tavoitteena on aloittaa haku. Se kuitenkin jääpi vain hauskanpitoasteelle enkä aseta siihen suuria tavoitteita.

Veetin harrastuksiin kuuluvat agility, kotitokoilu ja temppujen opettelu. Veeti nauttii agista ihan hirveästi nykyään, joten tavoitteena on pitää hauskaa ja tottakai kehittyä siinä samalla. Totisesti en treenaa, vaan hauskanpidoksi ja yhdessä tekemisen vuoksi. Tokoilussa voisin Veetin kanssa korkata rally-tokon jokin päivä, mutta pitkien ratojen harjoittelua siihen tarvittaisiin. Temppujen opettelun suhteen olisi kiva kokeilla kasata jonkinlainen koiratanssikoreografia ja katsoa mitä meidän tekemisestä tykättäisiin. Mutta Veetin kanssa en varsinaisesti tavoittele kisakentille menoa rallyssa ja koiratanssissa, mutta jos meidän osaaminen yltää haluamalleni tasolle niin miksipä ei.

^ Onhan teillä tavoite näyttelystä, H! :D

Mä en ole tarkasti edes määritellyt meidän (minun ja Ukon) tavoitteita, kun mä en tiedä kuinka mä uskaltaisin mennä kisaamaan :D Kuvitellaan, että kisoihin osallistuminen ei jäisi kiinni mun jännäämisestä. Silloin varmaan aloitettaisiin RTK1:sta, mutta en tiedä kiinnostaako laji tuota enempää. TK1 olisi kanssa joskus kiva, mutta se riippu paljon myös siitä, kuinka mä jaksaisin reenata kokeita varten - "sinne päin"-valmiina en menisi ikinä kokeeseen. Agility tuskin nappaa mua niin paljon, että menisin kisaamaan. Luonnetesti/MH-luonnekuvaus voisi olla ihan kiva käydä.

Väinön kanssa harrastustavoitteita ei ole, vaan sen kanssa tavoitteena on ainoastaan pitää poitsu mahdollisimman pitkään terveenä ja iloisena. Jos nyt jotain pitäisi keksiä, niin kaverikoiratoiminta voisi olla mun ja Väinön tavoite

^No kappas hyvä kun muistutit, H tosiaan kelpaisi meille Siinäpä vasta onkin näyttelyihin tavoitetta kerrakseen!

Minäkin voisin niitä tavoitteita keräillä kasaan näin aamukahvin lomassa...

Meidän tavoitteena jo tälle vuodelle oli suorittaa tokosta ALO1 (ja ehkä AVO1), mutta se jäi nyt sitten suorittamatta, koska tulihan se sitten virallisessa kisassa (ALO2 tuli) huomattua, että kisavalmius on hyvin kaukana edessäpäin. Koira kyllä osaa temput, mutta ei osaa (koska ei ole opetettu) sitoa niitä kokonaisuudeksi ja siten kisakestävyys ei tietenkään ole sitä mitä sen pitäisi olla. Paikkamakuu on äärimmäisen epävarma, ei sen takia että koira lähtisi karkuun vaan koska se tuntee olonsa epävarmaksi ja paineistuu. Yhteenkään kisaan ei pitäisi minun mielestäni osallistua, jos koira jo lähtökohtaisesti paineistuu jonkun (oli se sitten helppo tai vaikea) liikkeen suorittamisesta. Pienestä se on kiinni: joku toinen ei todennäköisesti välittäisi vaan lähtisi etsimään sitä ykköstulosta, mutta minä haluan että se ykköstulos tulee kerralla, koska Tiedän, että koira kyllä osaa.

Toisaalta ongelmana on myös minun ajatteluni, jota tapahtuu ihan liikaa. Nimenomaan se treenien "mitämäteen"-fiilis, kun koira ei teekään kuten alunperin ajattelin tai treenikaverit antavat uutta ajateltavaa. Toisaalta kyseessä on ensimmäinen koirani, joten väkisinkin sitä kokemattomana tulee välillä epätoivon fiiliksiä, kun ei vielä osaa ratkaista tilanteita oikein. Minä tarvitsen aikaa ajatteluun, mutta toisaalta koira on niin nopea että se ehtii reagoimaan sadasosasekunnissa minun sähläykseeni (= katoaa yhteisestä "kuplasta").

Virheitä ollaan tehty ja tullaan vastedeskin tekemään, mutta olkoon tämä se harjoituskappale ja tehdään seuraavan kanssa paremmin. Kisatavoitteet ovat saaneet jäädä, niitä vaikka suunnitellaan sitten lisää kun me saadaan "se jokin" (itseluottamus, molemmilla) toimimaan kunnolla. Minulle on tärkeintä nähdä itseensä luotettava ja tekemistä Rakastava koira. Haluan koiran tekevän kaiken teknisesti erinomaisesti ja tietysti herkkä koira huomaa sen minimaalisenkin "höh"-ilmiön kasvoilla ja äänessä. Haluan nähdä kisoissa sen saman koiran kuin treeneissä.

Ehdoton the number one tavoitteissa on kuitenkin terve koira. En ikinä osannut odottaa, että joutuisin (henkisesti) huolehtimaan koiran hyvinvoinnista näin paljon. Jatkuvasti on jotain remppaa ja oikeaa ruokavaliota etsitään edelleen kissojen ja koirien kanssa. Jatkuvasti saa olla tulkitsemassa sen mahdollisia oireita ja kiputiloja, valitettavasti sitä tulee yleensä osuttua oikeaan. Viimeksi koira ei varsinaisesti oireillut kunnolla, mutta minulla vain oli "sellainen olo" että joku on vialla. Olihan siellä... Minua on monesti ylihysterisoinnista syytetty, mutta valitettavasti se vain sattuu olemaan todellisuutta tämän kyseisen eläimen kanssa. Toki tästäkin oppii valtavasti uutta.

Tottakai minullakin on ykköstavoitteena upea suhde koiraan, täydellinen synkka, jaadajaadajaa, mutta jos nyt kertoisin noista konkreettisista tavoitteista.

Pessille ei nyt ole tässä vaiheessa muuta kuin nousu kakkosluokkaan agilityssä. Vauhti ei tule siitä eteenpäin riittämään. Pessin näyttelyurakin on loppunut jo aikaa sitten, eivätkä muut lajit kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin panostaa. Pessillä ei polla kestä vieraita paikkoja ja vieraita koiria, joten miksipä turhaan toista kiusaamaan. Ja minullehan tuli toinen koira täyttämään vakavan harrastuskoiran paikkaa, joten eipä Pessin tarvitsekaan.

Ilolla sen sijaan on potentiaalia vaikka AVA:ksi asti, joten sitä tottakai tavoitellaan. Kartturin puutteet taitavat tulla tuon toteutumisessa esteeksi. Agilityn ohella paimennus on ainoa laji, josta toivoisin saavani jonkun tuloksen Ilolle, toko ei minua tarpeeksi kiinnosta. Ja Ilo on liian pieni pk-puolelle (minusta). Ilon näyttelyurallekin oli yksi tavoite: H, mutta kun ensimmäisistä näyttelyistä napsahti serti, niin pakkohan sitä on vielä muutaman kerran kuskata. Mua ei varsinaisesti haittaa, jos siitä ei Suomen muotovaliota tule, mutta mua ei myöskään varsinaisesti haittaa, jos tulee.

Meillä on tavoitteet aika korkealla. Tai siis mulla, eihän koiralla mitään tavoitteita ole. Koira on nyt sen yhdeksän kuukautta ja tokon AVO olis tarkotus korkata ens vuonna, ehkä kesällä/syksyllä 13. Saattaa olla että jos hyvin menee niin yritetään TK2 saada myös plakkariin jotta saadaan kisakokemusta ja rutiinia. Voihan toki olla että koirasta kuoriutuu niin hirveä teinimonsteri ettei päästä ALO-kokeeseenkaan keväällä vielä, sitä ei tietenkään tiedä. Mikäli valmiita ollaan niin mennään, mikäli ei olla valmiita niin ei mennä. ALO1 ois toiveissa ens helmikuussa saada kun silloin ois meille sopivat kisat lähellä. Voittajaluokasta ei tulla ottamaan mitään paineita, vaan sitä treenaillaan pikkuhiljaa kuntoon jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Ja jos nyt joskus oikein tokointoutuu niin sitten voisi koulutella koiraa sinne EVL-tasoiseksi.

Enemmän meidän tavoitteet kuitenkin suuntautuu tuonne pk-puolelle, tällä hetkellä etenkin jäljelle. Metsäjäljellä tullaan kilpailemaan niin pitkälle kun vaan rahkeet riittää ja toiveena ois erikoisjälkeäkin hamassa tulevaisuudessa kokeilla. Jos sitten joskus omistaja oikein villiintyy niin miksipä ei kävisi haussa tai vaikka viestilläkin joskus kisaamassa. Itsellä olisi eniten palo päästä suojeluhommiin mukaan ja sitä silmällä pitäen penskalle onkin tehty peltojälkipohjat. Eri asia on että onko koirasta purukoiraksi, sen näkee sitten aikanaan jos molarille päästään. Mikäli ipoilemaan ruvetaan niin siinä vaiheessa jäävät varmasti muut lajit vähemmälle kun suojeluhommat ovat niin kovin sitovaa touhua. Toki jälkihän siinä tulee samassa paketissa, joten sitä tulee pakostakin treenailtua. Näissä lajeissa kisaaminen tietysti vaatii sen BH:n suorittamisen, joten ihan ensimmäisenä tavoitteena pk-puolella on sen läpäiseminen. Konkreettisia tavotteita on noin muutoin vähän vaikea laittaa, koira on semmoinen että sillä riittää ominaisuuksia niin pitkälle kuin minne itse kykenen sen viemään. Aika näyttää.

Agilityssa tavoitteena on, että kaikki on ihan huippuhauskaa. Se pidetään minun ja koiran yhteisenä hassuttelujuttuna :) siitä ei oteta paineita vaan aksaillaan sillon kun siltä tuntuu ja rennolla meiningillä. Se on meille semmosta pääntuulettamisohjelmaa. Kisaamaan tuskin agissa ikinä aletaan, mutta jos koira nyt ilman tavoitteellista treeniä kehittyy hyväksi niin saattaahan sitä vaikka jotku möllit käydä juoksemassa. Sekin sillä ehdolla että se voidaan sekä minä että koira tehdä iloisella mielellä ja hymyssä suin.

Muoks. Ja näyttelypuolella tavoitteena olisi että tuomari toteaa koiran joskus H:n arvoiseksi. Siinä riittää haastetta jo meille aika paljonkin kun poitsu ei ihan kaikilta osin vastaa belgin rotumääritelmää..

Tiainen kirjoitti:

Tavoitteena minulla on oppia koko ajan lisää. Oppia lukemaan koiraani paremmin ja soveltamaan oppimaani koulutuksessa. Oppia lisää kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Oppia olemaan johdonmukaisempi ja selkeämpi. Oppia pitämään hauskaa ja motivoimaan koiraani paremmin. Oppia leikkimään, kannustamaan ja heittäytymään. Oppia vaatimaan tarkkuutta koiran ehdoilla. Oppia kanavoimaan koiran ylitsepursuava energia haluamaani toimintaan. Oppia oppimisen vuoksi, ei menestyksen.

Ja kaikkein suurin tavoite: Pitää kiinni näistä arvoista loppuun asti, eikä antaa titteleiden metsästyksen nousta koskaan puhdasta oppimisenjanoa suuremmaksi motiiviksi.
Ohjaaja ei ole koskaan valmis, ja koira on ohjaajansa peili.

Täällä vähän samanlaisia ajatuksia. Tällä hetkellä ykkösenä onkin suhteen parantaminen sekä itse oppia varsinkin kärsivällisyyttä ja iloitsemaan pienistä asioista.

Domi on ensimmäinen oma koirani ja alunperin tarkoitus on ollut, että kokeillaan vähän kaikkia harrastuksia sen mukaan miten mahdollista. Tällä hetkellä ollaan treenattu tokoa aktiivisesti. Harrastuksiin kuuluu myös koirafrisbee (ollaan menossa 9.12 messariin frisbeenäytökseen) ja epävirallisesti kuulokoirakoulutus.
Tokopuolella tavoitteena olisi ensin korkata kisaura ALO-luokassa ensi vuoden keväällä/kesällä. En ole vielä pidemmälle miettinyt, mutta ainakin TK1 olisi kiva tavoittaa joskus. Itselläni tokoinnostus häviää välillä, mutta palaa yleensä myös takaisin aika nopeasti. Ennen meinasi livetä homma käsistä ja tulla liiankin vakavaa touhua yhdessä tekemisestä & leikkimisestä, mutta vihdoin ja viimein olen itse oppinut kantapään kautta, että parempi oppia pitämään tokoilukin hauskana ja pelkkänä temppujen tekemisenä eikä sitä tarvitse ottaa niin vakavasti, koska onhan tässä koko elämä aikaa opetella noitakin asioita.

Alkusyksystä käytiin agilityn hallintatestessä eikä sinne päästy, koska koira oli vähän liiankin sosiaalinen tuntemattomia kohtaan (karkasi mm. yleisöön). Mutta joskus vielä olisi tuotakin kiva päästä kokeilemaan. Ei kumminkaan tunnu olevan niin tärkeä asia kuin muut meidän harrastukset.

Ensi keväällä/kesällä olisi tarkoitus myös lähteä kokeilemaan rauniota, hakua ja jälkeä. Noiden lajien suhteen ei vielä ole mitään muuta tavoitetta kun halu oppia jotain uutta ja hieman vaihtelua muiden harrastusten ohelle.

Tarkoitus olisi myös, että Domista tulisi näiden vuosien aikana itselleni virallinen kuulokoira, virkakoira. Hakupaperit on laitettu menemään ja nyt odotellaan jännityksellä päästäänkö koulutukseen mukaan tammikuussa.

Muoks. Unohdin mainita, että olisi myös kiva suorittaa joskus BH-koe ja luonnetesti.